Ajan auton vieraspaikalle, otan reppuni takakontista ja painan ovet lukkoon. Kävelen asfalttipihan poikki tutulle rivitalon ovelle ja koputan. Hän avaa oven, kiljahtaa riemusta - ikuinen luonnonlapsi - ikäänkuin olisin muka saapunut täysin yllättäen, astun sisään ja halaamme lujasti ja pitkään, kuten aina. Sitten hän ottaa käsivarren mitan verran etäisyyttä ja katsoo minua päästä varpaisiin, valmiina kommentoimaan lihomisesta, laihtumisesta, hiusten pituudesta tai ihan mistä tahansa muutoksista, mutta samalla myöskin minä katson häntä - komean pitkä nainen, ei hirveästi itseäni lyhyempi, vartalosta näkee ja tuntee että se on aikoinaan ollut hyvinkin rehevä mutta nyt jo hieman iän nuuduttama, siisti polkkatukka ja paksusankaiset silmälasit. Ei mikään kaunotar, ainakaan enää, mutta täysin hyväksyttävän näköinen, tavallinen suomalainen vanhempi nainen.
Katriina.
Tuo vanha perhetuttumme ja entinen naapurimme, jonka olen tuntenut jo kohta 20 vuotta, asuu nykyään yksin isossa kaupungissa aivan eri puolella maata, satojen kilometrien päässä, mutta olen silti ottanut tavaksi, työasioiden viedessä minut tuohon kaupunkiin niinkuin tälläkin kertaa, vierailla ja yöpyä hotellin sijasta hänen luonaan. Ikäerosta huolimatta olemme aina tulleet erittäin hyvin juttuun, pitäneet toisistamme ja olleet hyvin monessa asiassa ikäänkuin samalla aaltopituudella, joten nämä vierailut ovat molemmille tärkeitä ystävyyden ylläpitäjiä, vaikka niitä onkin vain korkeintaan muutama vuodessa. Hänen ikäänsä en kehtaa tässä edes mainita, sanottakoon vain että se alkaa kuutosella, mutta on jo lähempänä seiskaa. En itsekään ole mikään eilisen teeren poika mutta ikäeroa on silti reilusti enemmän kuin pari vuosikymmentä - kulunut sanonta 'mutta hänhän voisi olla äitisi!' pätee siis tässä täysin.
Aluksi tietysti kahvittelemme ja vaihdamme uusimmat kuulumiset, kuten tapana on. Juttelemme pitkään maailman menosta sekä yhteisistä ystävistä ja tutuista ja sitten hän laittaa meille ruokaa - hän on hyvä kokki. Juon pari olutta ruuan kanssa ja sitten käymme pienelle ruokalevolle, minä sohvalle ja hän rakkaaseen nojatuoliinsa. Hiljaista hetkeä meillä ei juuri olekaan, koska tykkäämme molemmat ihmetellä maailmaa ympärillämme ja ottaa siihen kantaa, sekä olemme tietysti hyvin luontevasti toistemme kanssa. Katriina on ja on aina ollut, sanottaisiinko hieman rempseä ja reipas kansannainen. Maanläheinen ja juureva. Hän ei varsinaisesti viljele härskejä juttuja tai kaksimielisyyksiä, mutta ei myöskään pelkää puhua asioista reilusti niiden oikeilla nimillä eikä myöskään epäröi kertoa suoraan mistä pitää ja mistä ei. Arvostan tätä piirrettä hänessä suuresti ja olen itsekin melko samanlainen.
Kun ilta ei ole enää ihan nuori, käväisen yleensä suihkussa. Meidän molempien perheillä ja tuttavapiirillä on aina ollut hyvin rento suhtautuminen alastomuuteen ja lisäksi satun tietämään että Katriina tykkää kyllä katsella jänteviä miesvartaloita, joten pidän huolen siitä etten ole asiassa turhan vaatimaton, etenkään kun en ole kropaltani ihan sieltä pahimmasta päästä. Heitän vaatteet pois jo ennen pesuhuoneeseen menoa koska 'turha niitä sinne viedä kastumaan' ja suihkusta tultuani hengailen olohuoneessa estottomasti pyyhkeen kanssa pitkän aikaa - enkä ole senkään kanssa turhan varovainen - ja vasta kun olen täysin kuiva vaihdan hieman kevyempää päälle, eli kevyet pyjamahousut ja hihattoman paidan. En nyt varsinaisesti suorita vaatteiden vaihtoa hänen naamansa edessä tanssien mutta kuitenkin niin, että jos hän valitsee sivusilmällä katsoa, hän myöskin näkee kaiken. Mitä siitä? Tuotan mielelläni vanhalle naiselle pienen ilon jos vain voin, ja tällainen pieni viaton paljastelu on itsellenikin ehkä ihan hivenen... Sykähdyttävää.
Tässä vaiheessa yleensä asetumme katsomaan TV:stä jotakin elokuvaa, minä sohvalle johon hän on suihkussa ollessani pedannut minulle mukavan yösijan puhtailla lakanoilla, ja kaivan repusta konjakki- tai likööripullon, joka minulla on yleensä mukanani. Hän naurahtaa mielissään tavalleni, haen lasit ja juomme elokuvaa katsellessa parit paukut. Jos elokuvassa on seksikohtauksia, yritän aina sivusilmällä salaa vilkuilla hänen reaktiotaan niihin - tai sitten esitän itse suurin silmin hyvinkin kiinnostunutta ja keskittynyttä ja toivon, että hän puolestaan panisi sen merkille. Tosin hän saattaa itsekin välillä kommentoida kuvaruudun tapahtumia melko suorasukaiseen sävyyn...
Elokuvan loputtua hänkin vaihtaa yöasuunsa - tehden sen sentään häveliäästi omassa huoneessaan - suorittaa iltatoimensa ja sitten onkin aika sanoa hyvät yöt ja vetäytyä vuoteisiin, hän makuuhuoneeseensa ja minä varsin mukavalle sohvalleni. Sammutan valot ja selaan vielä tovin puhelinta tai katson TV:tä ilman ääntä, vaikka ajatukseni harhailevatkin jo täysin muualla. Tarkistan ettei Katriinan puolelta kuulu enää mitään ja jos hänen ovensa alta pilkottaa ohut valonkajo, odottelen senkin kadottua varmuuden vuoksi vielä jonkin aikaa. Ja sitten alkaakin yön salainen osuus - entuudestaan tuttu sekin.
Oikeastaan jaamme tämänkin asian yhdessä, hän ei vain tiedä sitä. Tietääkseni ainakaan. Nousen hiljaa ylös, sammutan viimeisetkin valot ja riisun varovasti pyjamanhousut. Olen jo jonkin aikaa hämärässä sohvalla maatessani hivellyt ohuen kankaan läpi sen piilossa pullottavaa kulliani, joka on jäykistynyt pelkästään siitä ajatuksesta mitä kohta tulee tapahtumaan, ja paljastuu siis housujen alta jo valmiiksi täydessä tanassa. Viikkaan housut huolellisesti ja asettelen ne sohvan selkänojalle. Teen kaiken korostetun hitaasti ja rauhallisesti, sekä siksi että pitäisin mahdollisimman vähän ääntä, että siksi että haluan nauttia täysin siemauksin joka hetkestä, joka liikkeestä, joka kosketuksesta.
Asetun takaisin sohvalle makaamaan ja taittelen tyynyn kaksinkerroin, jotta pääni olisi hieman muuta vartaloa korkeammalla. Avaan jalkani sivuille ja asettelen ne hyvin huolellisesti jalkapohjat vastakkain ja kantapäät lähelle peppua. Haluan tuntea olevani mahdollisimman avoin, auki, antautuva. Valmis. Rullaan paidan varovasti melkein rinnan korkeudelle ylös, koska en halua siihen tahroja. Sitä lukuunottamatta olenkin täysin alasti. On kesäyö, joten ohuiden verhojen läpi tulvivassa valossa kaikki näkyy melko selvästi, mutta kuin jonkin pehmeän unenomaisen suodattimen läpi. Ihoa tummempi paita, vaalea tasainen vatsa, molemmille puolille ojentautuvat reidet ja polvet, ja tämän kaiken keskipisteenä tumma karvoitus jonka keskeltä nousee violetinpunaisen, äärimmilleen pingottuneen terskan kruunaama iso, kivikova kulli jo itsestään sykkivänä, julkeana, huomiota ja kosketusta vaativana. En halua turhaan ylpeillä, mutta 'huomattavasti keskimääräistä isompi' on lause, jonka olen kuullut yli yhden naisen suusta - ja spontaanisti. En tiedä kuvittelenko vain, mutta olen jopa erottavinani sen päässä kiiltelevän pienen touhutipan.
On tullut aika koskea, mutta kiusaan vielä itseäni ja tartun kullin varteen aluksi hyvin varovasti vain oikean käden etusormella ja peukalolla kuin johonkin harvinaiseen ja helposti särkyvään aarteeseen. Hitaasti venytän esinahan aivan alas asti ja jälleen varovasti ylös. Voi luoja, miten hyvältä tuntuukaan! Tätä on odotettu! Tämä on juuri se tapa, miten tein sen pikkupoikana tutustuttuani ensi kertaa masturboinnin saloihin. Kiusaus tarttua kulliin koko kädellä ja viedä homma räjähtävään loppuun saman tien nopeasti ja rajusti on suunnaton, mutta vastustan sitä. Kiihdytän hitaasti tahtia mutta pidän huolen siitä että edelleenkin ainoastaan peukalon ja etusormen päät koskevat elimeeni. Voi että, tuntuu melkein kuin voisin laueta vaikka saman tien, vaikka tiedän hyvin että sitä ei varmaankaan tule tapahtumaan. Vaihdan välillä hetkeksi kättä ja sitten takaisin. Viimeinenkin jännitys laukeaa kropastani joka asettuu täysin rauhallisesti ja mukavasti lakanoita vasten ja löydän hyvän rauhallisen rytmin johon asetun, ylös-alas, ylös-alas, se liikkuu, se tuntuu, voi miten hyvältä se tuntuukaan, se tulee kyllä laukeamaan mutta ei vielä, ei vielä, tämä on vasta alkua... Hengitykseni tietysti kiihtyy ja huuliltani taitaa purkautua pieni voihkaisukin. Mutta ei liian kovaa, ettei hän vain kuule!
Koska yksi asiahan tässä vain on taustalla: Katriina, ja tämä salainen, ehkä kiellettykin hetki juuri tässä ja nyt. Nyt ei ajatella tai fantasioida muita asioita, ei mennyttä eikä tulevaa, ei todellista tai kuviteltua, ei ketään eikä mitään muuta. Entä jos hän kuulisi? Entä jos hän tietäisi? Miten hän reagoisi? Irvistäisi inhoten? Haukottelisi ja kääntäisi kylkeä? Painaisi korvansa seinää vasten? Nauraisi ja puistaisi päätään epäuskoisena? Vai veisikö käden yöpaidan alle, omaan haaroväliinsä ja... Ei, se on jo liian haaveilevaa. Mutta joka tapauksessa, tuo kypsä nainen makaa omassa vuoteessaan ja nukkuu, tässä ihan muutaman metrin päässä, seinän takana, samaan aikaan kun minä hiljaa huohotan ja vatkaan pippeliäni hitaasti edestakaisin kuin pahainen teinipoika, varoen pitämästä liikaa meteliä. Seksikäs nainen, iästään huolimatta. Haluttavakin, iästään huolimatta. Aika ei kenties ole säälinyt vartaloa, mutta ketäpä se säälisi? Kroppa on mitä on, ei se minua ainakaan haittaisi, enhän itsekään ole enää niin nuori ja täydellinen... Sanotaanhan että aivot ovat isoin ja tärkein sukupuolielin, ja niitä hänellä kyllä on. Tärkeintä on se mitä löytyy korvien välistä.
Jostain on kuin varkain ilmestynyt paikalle kaksi sormea lisää, ja nyt kullinvartta pitkin liukuu tasaisesti edestakaisin peukalo sen yläpuolella ja alapuolella kaikki muut sormet pikkurilliä lukuunottamatta. Joka vedolla etusormen pää myös pyyhkäisee kuin itsestään kaikkein herkintä aluetta terskanpään alapinnalla ja jälleen purkautuu kurkustani heikko nautinnon valitus. Hidastan tahtia ja pidän pienen tauon - se vaatii enemmän kuin hieman tahdonvoimaa - koska nyt on jo aika muuttaa taktiikkaa. Suunnitteleekohan kukaan muu runkkaamisiaan näin tarkasti, vai olenko vain mielenkiintoisella tavalla pikkutarkka hullu? Väliäkö tuolla.
Muodostan etusormesta ja peukalosta renkaan, jonka kiedon tiukasti kullinvarren ympärille ja vedän esinahan tiukasti alas asti, melkein kipeää tehden, ja jälleen takaisin ylös. Nyt peukalonhanka osuu joka liikkeellä maagiseen paikkaan mutta vain muutama ensimmäinen veto on hidas ja rauhallinen, sitten annan itselleni luvan kiihdyttää tahtia ja sormirengas lypsää jäykkää kulliani kuin laskisi nopeasti yks-kaks-yks-kaks-yks-kaks. Minä lypsän, minä runkkaan, minä masturboin koska seinän takana nukkuu Katriina ja hänellä on naisen reidet ja naisen lantio ja miellyttävät polkkatukan kehystämät kasvot ja aika suuret vaikkakin nykyään litteät ja roikkuvat rinnat mutta minä pidän hänestä silti kovasti ja jonkinlainen seksuaalinen kanssakäyminen hänen kanssaan - vaikka hyvin pieni ja viatonkin - ei olisi ajatuksena lainkaan epämiellyttävä... AHH! Hitto, hiljempaa, hiljempaa!
Mutta viimeiseen vaiheeseen tarvitaan vielä jotain muutakin. Vastahakoisesti irrotan otteeni elimestäni ja etsin repusta varovasti toilettilaukun. Hyvin, hyvin varovasti avaan sen vetoketjun - ääni kuulostaa kesäyössä siltä kuin lakanaa revittäisiin - sillä siellä on nimittäin finaaliin tarvittava pieni, mutta tärkeä asia. Kierrän apteekkivaseliinituubin auki ja pursotan siitä varovasti reilun nauhan oikean käden peukalonhankaan sekä etusormea ja peukaloa pitkin. Teen vasemman käden sormista aivan kullin juureen tiukan renkaan jolla vedän esinahan aivan alas, ja hitaasti ja nautinnollisesti hieron ja levitän oikealla kädellä vaseliinin terskan ympärille ja sormiini. Vasemman käden pidellessä kullia edelleen tiukasti paikallaan alan hitaasti mutta kiihtyvällä tahdilla tehdä oikealla kädellä lyhyttä, hierovaa, ihanasti liukastettua edestakaista liikettä vain terskan kohdalla. Voi jestas, miten hyvältä ja nautinnolliselta jokin voikaan tuntua! Jos aiemmin tuntui hyvältä niin nyt lennän jo jossain seitsemännessä taivaassa! En jaksa enää edes katsella omia tekemisiäni, vaan pääni roikkuu velttona sivulla, silmät kiinni, ja koko universumi on keskittynyt vain jalkoväliini. Huohotukseeni sekoittuu nyt pieni, mutta selvästi kuultava litinä. (Muistelen aiempaa kertaa jolloin tein tämän vielä häveliäästi ja hankalasti peiton alla mutta olin niin kiihottunut että ehdin vain hetken aikaa hieroa terskan alapuolta vaseliinin liukastamalla etusormen päällä ja päästää pienen vaimean uikutuksen, kun jo tulin.) Voieivoievoiei, näin tämä ei voi mitenkään kestää kauaa, tämä stimuloi niin ihanasti ja vastustamattomasti, kohta minulta tulee, kohta saan siemensyöksyn, siemensyöksyn Katriinalle, oi Katriina Katriina Katriina, tiedän että hänellä on hyllyssään kirja jossa on seksivinkkejä vanhemmille naisille - ehkäpä hänellä onkin yöpöydän laatikossa vibraattori ja hän tekee itselleen samaan aikaan ja jonkin sattuman oikusta me saamme yhdessä vaikkakin erikseen, tai ehkä hän onkin tässä, katsoo minua vinosti hymyillen ja se onkin hänen voimakas pehmeä säälimätön kätensä joka hellästi mutta vääjäämättä liikkuu edestakaisin ja...
Kuulen jonkun selvittävän kurkkuaan huoneessa.
Ääni on kesäyön hiljaisuudessa kuin ukkosen jyrinä.
Tipahdan takaisin maanpinnalle kuin tonni kiviä.
Katriina.
Kavahdan puoliksi istuvaan asentoon, vasen käsi selän takana ja oikea käsi epätoivoisesti erektiotani peitellen. Olen yhtäkkiä hyvin tietoinen siitä, miten lähes täydellisen alaston olenkaan. En voi kiskoa ohutta peittoakaan suojakseni, koska makaan sen päällä. Silmäni ovat rävähtäneet auki, mutta eivät ole vielä tottuneet valoisaan hämärään.
Hän seisoo yöpuvussaan kesäyön hailakassa valossa, makuuhuoneensa ovensuussa, ovenkarmiin nojaten, ovi on raollaan, kädet selän takana ja toinen jalka koukistettuna rennosti jalkapohjan nojatessa karmiin. Milloin ihmeessä hän oikein siihen ehti livahtaa? Miten on mahdollista, etten kuullut mitään? Kun otin vaseliinia hän ei takuulla ollut vielä siinä. Kauanko siitä on aikaa? Kuinka uppoutunut omaan nautintooni oikein olinkaan? Ja ennenkaikkea - kuinka kauan hän on ehtinyt siinä jo olla?
Eikä hän vilkuile sivuille. Hän katsoo täysin häpeilemättä suoraan minuun ja hymyilee hieman vinosti. Ja sitten hän puhuu. "Katos poikaa", ääni on jotain kuiskauksen ja tavallisen puheen väliltä, "Mä luulin jo että onko sulla joku hätä, kun semmoista ääntä kuuluu. Että nääkkö sää painajaista tai jotain. Mutta sulla olikin tämmöinen touhu menossa." Hän naurahtaa matalasti ja käheästi.
Olen täysin sanaton enkä vielä tiedä yhtään, mitä oikein on tapahtumassa. Poskeni lehahtavat tulikuumiksi ja tiedän, että puna on niin vahva että se saattaa erottua näinkin heikossa valossa. Siltikin mittailen aivan automaattisesti, sekunnin murto-osissa, häveliäällä sivusilmällä ja täysin automaattisesti hänen ovensuuhun puolivalossa nojaavan hahmonsa. Ohuen, hihattoman, puolireiteen päättyvän yöpaidan alta erotan - tai olen erottavinani - hämärästi hänen vartalonsa piirteet; naisellisen leveän lantion, leveät, mutta hieman muhkuraiset ja suonikohjuiset reidet, jalat ja käsivarret, kapeat luisevat olkapäät, raskaat leilimäiset rinnat jotka laskeutuvat alas asti vatsamakkaran päälle, vatsamakkaran joka laskeutuu alavatsan päälle ja sivuilla lantiolle.
"Mutta kyllä sä saat jatkaa! Älä ny mun takia lopeta! Ei kai sua haittaa, jos mää vähän katselen?"
Hän laskee nojaavan jalkansa maahan, nostaa kädet lanteilleen ja lähtee tulemaan hämärässä minua kohti.
