Haluan aivan ensiksi sanoa, etten osaa vieläkään täysin selittää, miksi kaikki alla kuvaamani tapahtui. Olin elämääni viimeinkin enemmän kuin tyytyväinen, olin saanut juuri vakituisen työn museon kuraattorina, mieheni virka oli juuri vakinaistettu yliopistolla ja olimme ostaneet unelmiemme puutalon halutulta esikaupunkialueelta, Kaiken lisäksi olen neljännellä kuulla raskaana.
Rahastakaan meillä ei ollut pulaa, molempien vanhemmat olivat jättäneet meille riittävät ennakkoperinnöt, kuultuaan talohankkeestamme. Tavallaan juuri tämä, unelmiemme puutalo, syöksi elämäni yllättävään kurimukseen.
Muistan kuin eilisen päivän, kun mieheni soitti minulle talosta kaksi kuukautta sitten. Olin juuri museolla päättänyt erääseen näyttelyyn liittyvän palaverin, kun vahtimestari huikkasi neukkariin:
- Sari! Sulle on puhelu tuolla mun kopissa. Se on Julius!
Nyökkäsin ja nousin suoristellen jakkupukuani. En missään nimessä ollut vieläkään tottunut pitämään sitä päälläni, olin aina ollut enemmän farkku- ja paitatyttö, nainen, korjasin mielessäni, taidekouluajoistani oli jo vuosia. 32-vuotiaana koin ehkä viimeinkin olevani aikuinen – ja nainen.
Painelin käytävään ja vahtimestari jäi maleksimaan perääni. Tuijottaa persettäni, ajattelin. Olin hyvässä kunnossa, hoikka, ja raskauteni ei vielä juuri näkynyt ja korkokengillä kävely sai minut keinumaan tavallista enemmän liukkalla marmorilattialla. Heilautin tummaa polkkatukkaani tahallani, näyttäkseni kuinka vähät välitin takapuoleeni liimautuneesta katseesta. Tunsin usein miesten katseet perässäni ja se ärsytti minua suunnattomasti. Olin ansainnut asemani ja työpaikkani omilla ansioillani, enkä todellakaan halunnut olla työssäni kenenkään seksiobjekti.
Menin koppiin ja vastasin puheluun. Mieheni alkoi heti huutamaan innoissaan:
- SE TARJOUS MENI LÄPI! ME SAATIIN SE TALO!
Puhelun jälkeen jäin istumaan vahtimestarin koppiin. Näin hyviä uutisia koko ajan. Olin vasta kuukausi sitten saanut kerrottua miehelleni Juliukselle, että olin raskaana, ja nyt tämä. Unelmiemme talo, unelmiemme asuinalueella.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asia ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu, kuten yhdessä samana iltana totesimme. Taloon pitäisi tehdä mittava remontti. Rahaa kyllä oli, mutta urakkatarjouksia pitäisi saada nopeasti, sillä kesän saapuessa ei olisi enää niin hyviä markkinoita alan toimijoille. Mieheni Julius oli todella innoissaan, tämä oli juuri hänen alaansa, muistiolehtiöön syntyi tekstiä tuosta vaan, pohjapiirustuskin siinä oli jo. Hymyilin. Julius oli ihana, kiltti, rakastettava. Juuri sellainen aviomies kuin halusinkin. Hoikka mies, ihana pörrötukka. Tunsin syttyväni,
Myöhemmin, käytyämme suihkussa, menimme sänkyyn ja painauduin yöpaita päälläni miestäni vasten. Hän katsoi minuun hymyillen.
- Vai sellaista…
Mieheni kädet lähtivät seikkailemaan yöpaitani alle. Pienien tissieni nännit muuttuivat aivan koviksi ja pilluni oli aivan märkä.
Mieheni suukotti minua nenääni.
- Meidän pitää olla varovaisia… vauvakin tulossa….
Nyökkäsin miehelleni ja pyysin hänet taakseni. Julius hyväili pientä siroa peppuani. Makasin sängyllämme kyljelläni ja Julius työntyi sisääni. Mieheni alkoi varovasti panemaan minua. Juliuksen kulli tuntui niin ihanalta. Se oli niin sopusuhtainen, ei kovin pitkä, juuri sopivan mittainen tiukkaan pilluuni. Olimme molemmat posliineja, totta kai. Mieheni laukesi tänään todella nopeasti ja nautin, kuten aina sperman saapuessa.
Käännyin mieheeni päin hymyillen.
- Sä olit nopee….
- Sä oot niin ihana. Haluutko että autan sut….
Pudistin päätäni.
- Aletaan nyt vaan nukkumaan… rakastan sua….
- Mäkin sua, Sari….
Ja pian Julius olikin umpiunessa. Jäin makaamaan hereille miettimään elämässämme tapahtuvia suuria muutoksia. Mutta en silti voinut tietää, mitä tulossa oli.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuukautta myöhemmin, kun raskauteni jo selkeästi näkyi, seisoin unelmatalomme keittiössä, odottamassa tarjouksen voittanutta urakoitsijaa. Talossa oleminen hermostutti minua, en ymmärtänyt remontoinnista yhtään mitään, näin kaikkialla vaan tuntemattomia uhkia ja rahareikiä. Lisäksi olin alkanut kärsiä aamupahoinvoinnista ja Juliuksen asenne oli viimeisen kuukauden aikana muuttunut (jos mahdollista) vieläkin holhoavammaksi ja samalla varsinkin seksin suhteen todella varovaiseksi. Olin siis todella hermostunut ja ärtynyt, hormonaalisesti ja henkisesti.
Auton ovi kävi ulkona. Urakoitsija. Kävelin hermostuneessa mielentilassa ovelle, se että Julius oli jättänyt minut vastuuseen remontin alusta, koska yliopistolla oli kevään loppukiire meneillään, oli pahinta mitä tiesin. Avasin oven.
Ovella seisoi todella omituisen näköinen mies. Hän oli lyhyt, noin 50-vuotias, iso musta parta, pitkät paksut mustat hiukset poninhännällä sidottuna taakse, valtava kaljamaha sinisissä haalareissa. Ojensin kättäni.
- Sari Manninen.
Mies tuijotti pilke silmäkulmassa minua ja ojensi valtavan lapiokätensä.
- Harri Korhonen.
Tartuin käteen, se oli kuiva, kovettunut, kädenpuristus oli hieman liian kova. Mies hymyili ja kellastunut hammasrivi paljastui.
- Täällä sitä remonttia sitten.
Nyökkäsin ja pyysin sisään. Urakoitsija Korhonen alkoi heti tutkimaan sisätiloja. Kun aloitin selostuksen, hän nosti kätensä ylös.
- Pikkurouvan ei tarvitse. Vanha paska irti ja ulos. Uudet pinnat. Kaikki on suunniteltu.
Pikkurouva. Alentuva asenne. Jumalauta. Mies näki ilmeisesti kuinka nenäni vetäytyi ryppyyn ja jatkoi siksi.
- Se on kuule niin. Minä oon eri maailmasta kuin sinä, mutta osaan talon laittaa. Tehään nyt heti selväksi, että minä oon täällä töissä vaan ja koitetaan yhdessä parhaan kykymme mukaan. Puhun nyt ihan suoraan kun oon näitä hommia kolmekymmentä vuotta tehnyt. Eikä se oo mikään mies tai naisjuttu. Se sun miehes varsinkaan ei kyllä tajunnut helvettiäkään tästä koko remontista.
Ja hymyili päälle. Rehellinen! Nyökkäsin, ja vastasin niin rehellisesti kuin osasin:
- Mulla on ehkä tapana suhtautua vähän kireästi, jos luulen näkeväni sovinismia.
Harri kumartui ja repäisi repsottavaa muovimattoa lattiasta. Ihmeen notkea se on ton kaljamahansa kanssa. Mies katsoi repimäänsä palaa arvostellen.
- Minä en oo semmonen. Minä vaan teen. Ja sitä paitsi. Oothan sä tommonen. Laatunainen. Oisinpa kuule kakskytä vuotta nuorempi!
Korhonen näki nenäni vetäytyvän taas ryppyyn.
- Kuulehan nyt. Minä oon rakennusäijien maailmasta ja minun jutut on tämmösiä. Sinä oot kaunis nainen ja minä en sitä muuten osaa sanoa kuin tämmösillä jutuilla. Tiiän että se on kuule just sitä mennyttä maailmaa, mutta minä koitan olla hiljaa ja sinä koitat kestää. Saahaan tää talo valmiiksi.
En oikein osannut kuin hymyillä.
- Vai niin.
Sitten Korhosen silmien pilke sammui.
- Ja onnea vaan perheenlisäyksestä. Laitetaanpa tää talo sitten kuntoon.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Talon remontti pysyi aikataulussa täydellisesti. Harri Korhonen osoittautui sanojensa mittaiseksi urakoitsijaksi. Muu aikataulu ei sitten pitänytkään ollenkaan.
Nykyisen asuntomme vuokranantaja oli antanut meille luvan jatkaa asumista remonttimme ajan, mutta ajautuikin jonkinlaisiin talousvaikeuksiin. Istuimme puhelun jälkeen Juliuksen kanssa keittiössä. Olin ihan raivona.
- JUMALAUTA. Minä en suostu tähän.
Julius koitti lepytellä, hän aina koitti silotella kaiken nätiksi ja siistiksi ja tämä asenne oli alkanut nyt raskauden edetessä suoraan sanoen vituttamaan minua päivä päivältä enemmän.
- Mehän voidaan laittaa tavarat varastoon ja muutetaan mun….
- EI. Me ei muuteta sun vanhempien luo. EI TODELLAKAAN.
Ryntäsin makuuhuoneeseen ja paiskasin oven kiinni. Heittäydyin sängyllä. Mä en enää jaksa.
Julius tuli perässä.
- Rakas….
- Hoet vaan rakas, rakas! Muuta sä et teekään täällä makkarissa kuin hoet rakasta!
Julius hiljeni. Auts. Tajusin sanoneeni oikeasti pahasti. Sanoin hätääntyen:
- Anteeksi, en mä… Mä vaan. Hermot kireällä…
- Mä tiedän. Kuule. Mä voin soittaa sille Korhoselle, jos se laittaiskin kaks huonetta valmiiks eka, muutetaan me toiseen ja laitetaan kamat toiseen? Se voi sitten samalla tehdä sen keittiön ja kylppärin loppuun?
-Ai että muutettais keskelle remonttia..?
- Mä tiedän että haluut olla itsenäinen. Tälleen sen vois…
Nousin sängyltä ja halasin Juliusta.
- Sä olet mun rakas mies. Sä aina ymmärrät kaiken.
- Sari….
Halatessamme pyöritin käsiäni mieheni farkkujen peittämällä perseellä ja se huokasi tyytyväisenä. Istuin takaisin sängylle ja virnistin. Nappi auki. Vetskari alas. Juliuksen muna tuli esiin. Otin sen käteeni. Se kovettui saman tien. Runkkasin kullia ja liikutin märkää kieltäni samalla Juliuksen kiveksillä. Imaisin sen suuhuni kokonaan. Julius laukesi saman tien. Spermaa valui suupielistäni. Nauroin.
- Haha! Meidän pitäis tapella useammin!
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Korhonen hyväksyi suunnitelmamme. Muuttaminen oli vaikeaa ja tuntui oudolta asua puolivalmiissa kodissa, josta seiniäkin puuttui edelleen, remonttiaikataulua oli muutettu niin, että makuuhuoneemme oli nyt valmis, ja olohuone myös, tosin sinne oli pinottu lattiasta kattoon koko maallinen omaisuutemme.
Juliuksen työtaakka vain kasvoi yliopistolla kesän lähetessä ja minä koitin lähinnä hiippailla remonttikodissamme törmäämättä liikaa Harri Korhoseen, joka tekikin nyt yötä päivää hommia, että talo saataisiin valmiiksi ajoissa.
Aina se ei vaan onnistunut. Sen lisäksi Korhosen tyyliä kertoa kaksimielisiä ja vihjailevia juttuja oli vaikeata sulattaa. Tosin sitä kamaa tuli niin paljon, että aloin jo tottua siihen. Heti ensimmäisellä viikolla kävi kuitenkin todella nolo juttu.
Heräsin aamulla, puin vaatteet päälle, pakkasin jakkupuvun reppuun (kävin museolla nykyään suihkussa, onneksi siellä oli mainiot sosiaalitilat) ja kävelin mitään ajattelematta makuuhuoneesta ulko-ovelle päin.
Pysähdyin kun kuulin äänen. Tajusin. Astuin askeleen taaksepäin. Mutta en voinut olla kurkkaamatta.
Vessamme seinää oltiin nyt siirretty jo viikon verran, ja uuden seinän tilalla seisoi vain kehikko kakkosnelosta odottamassa kipsilevymateriaalia. Ja Harri Korhonen oli kusella.
Kauhea lorotus kuului, olin onneksi tajunnut äänen alkuperän. Kauhean noloa. Kurkistin nopeasti oviaukosta, halusin vain nähdä, oliko homma jo loppu, kun näin SEN.
Harri lorotti pönttöön häpeämättömästi ja kulli oli varmasti isoin, mitä olin missään nähnyt. Karvainen, alla roikkuivat isot pallit ja siitin oli miltei ranteeni paksuinen. Onko niitä noinkin isoja?!
Mies lopetti, ähkäisi ja heilutteli hirveää mulkkuaan pöntön yllä. Veti haalarit ylös. Laskin kymmeneen ja kävelin käytävään. Sanoin mahdollisimman tavallisella äänellä:
- Huomenta. Sä ootkin täällä jo?
- Joo. Pakko painaa. Saadaan kuule tää saatanan homma loppuun.
Virnistin. Toivottavasti se ei huomannut mua. Koitin keventää edelleen:
- Tiedän tunteen.
Korhonen katsoi vakavasti ja minua aloitti selostuksen:
- Mä oon kuule siittänyt kahdelle akalle yhteensä viis lasta ja aina se niiden odottaminen on sellasta jäiden polttamista. Se ottaa sen minkä ottaa ja valmistuu aina ajallaan. Vähän niin kuin tää talo. Tiiän että se ei oo helppoa. Mikään tärkee ei kuule oo helppoa tässä maailmassa, on se sitten vesieristys tai kakaran työntäminen ulos. Se on sulla kuule tiukan työn takana varmaan.
Punastuin.
- Joo. Mutta minä tästä. Työn iloa vaan.
- Adios, pikkurouva.
Vapisin hieman kävellessäni bussipysäkille. Olipa nolo juttu. Ja tiukka työ. Niinpä niin.
Illalla, palattuani kotiin varmistuin kaksi kertaa, että talo todella oli tyhjä. Vessan seinään oli helpotukseni ilmestynyt myös ensimmäisen kipsilevykerran lisäksi eriste. Harri Korhosen jättimulkkua ei onneksi enää nähtäisi.
Mutta eipä ollut Juliuskaan tullut vielä kotiin. Tarkistin tekstiviestini. Aivan. Taittavat jotain laitoksen julkaisua. Olin somesta seurannut näitä ”taittoiltamia” ja jollain ihmeellisellä tavalla lehteä taitettiin aina punaviinin ja juustosnacksien avulla.
Olin lisäksi aivan poikki, mahani painoi jo huomattavasti ja päätin suunnata jääkaapin kautta sänkyyn.
Uni ei tullut. Juliuksella tosiaan kesti taas ja talomme natisi tuulessa. Panettaa. Olin viimeksi saanut kullia kaksi viikkoa sitten ja silloinkin Julius oli ollut niin varovainen, olin oikein vaistonnut miten se yritti olla panematta minua, samalla kun kuitenkin pani. Pilluni oli saman tien aivan kostea pelkästä panemisen ajattelemisesta.
Otin peiton alla vaatteet pois ja menin mahdollisimman hyvään kylkiasentoon, että mahalleni jäi tilaa. Painoin käteni pillulleni ja aloin pyörittämään klitoristani. Ajattelin Juliuksen tiukkaa persettä… ajattelin Juliuksen munaa…. ajattelin...
...ja yhtäkkiä en pystynyt ajattelemaan muuta kuin Harri Korhosen jättiläiskyrpää. Hävetti, mutta ajatus tuntui yhtäkkiä niin kiihottavalta, kielletyltä. Työnsi kaksi sormea syvälle sisääni ja ajattelin miten jättiläismulkku liikkuu tiukassa pillussani ja Korhonen toteaa lakonisesti minä vaan teen, tiukka tiukka työ… tunsin miten orgasmi oli ihan lähellä, miten noloa, nussi, jättiläiskyrpä, nussi, ja sitten lihakseni alkoivat kiristymään, nyt saan...ihana orgasmi, ihana….
Laukesin huutaen sänkyymme.
Heräsin vain hieman, kun Julius viimein saapui kotiin. Hän suukotti tukkaani ja kömpi vähän humalaisena viereeni. Otti minut syliin ja sammui.
Minäkin liukenin takaisin unten maille. Yhä tyytyväisenä.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraavana päivänä kaikki sitten tapahtui. Jouduin lähtemään kesken päivää töistä, koska meinasin pyörtyä näyttelytilaan. Otin taksin alle ja painuin häntä koipien välissä kotiin. Oloni oli palautunut aivan normaaliksi todella nopeasti, mutta pomoni katsoi tarpeelliseksi lähettää raskaana olevan alaisensa kotiin.
Se ei oloani parantunut lainkaan. Olin lähinnä raivona itselleni, en todellakaan halunnut olla työpaikallani se heikko nainen, joka pyörtyilee lasta odottaessaan. Verensokerit. Pitää tarkistaa verensokerit.
Ulko-ovi oli auki ja sisältä kuului vasaran pauke. Harri Korhonen. Salaa olin toivonut, että Korhosella olisi ollut jokin pikakeikka toiselle työmaalle. Me tarvitsimme urakoisijan ammattitaitoa nyt enemmän kuin koskaan ja samalla tunsin itseni liian hyvin. Tässä mielentilassa saattaisin räjähtää, jos miehen suusta tulisi yksikin kaksimielisyys lisää. Salaa tykkäät kuitenkin… Hätistin ajatuksen päästäni ja huusin ovelta:
- Moi!
Korhonen oli polvillaan maassa poraamassa lattialistoja. Hän heilautti kättään pikaisesti, kun ohitin hänet. Poraaminen jatkui. Hyvä. Sillä on jotain muuta tekemistä. Painelin olohuoneen tavarakasojen läpi makuuhuoneeseen. Pora jytisi seinään. Istuin sängylle. Helvetti mikä sotku.
Kaiken kukkuraksi puhelin heräsi henkiin. Julius.
Aluksi puhelu sujui ihan hyvin. Julius oli yliopiston reissulla Jyväskylässä, hän oli soittanut matkalta työnumerooni, ja sieltä oltiin kerrottu että olin ollut heikossa hapessa ja lähtenyt kotiin. Julius oli huolissaan. Kuuntelin ja aloin todella hermostua. Nimittäin puhelussa alkoi juuri se odottamani pitkä saarna, miten rasitin itseäni liikaa ja pitäisi miettiä, että josko lopettaisin jo työnteon ja jäisin kotiin ja Julius on huolissaan ja Julius on niin kovin huolissaan…
Minulla keitti yli.
- Helvetti sä selität taas ihan paskaa! Minä istun täällä keskellä helvetin remonttia ja joudun kaiken hoitamaan!
Paiskasin makuuhuoneen ovea. Se sulkeutui ja avautui.
- Sä aina vaan PUHUT JA PUHUT ja kyllä maailmaan PUHETTA MAHTUU... sulle niin tärkeetä helvetti sentään taittaa jotain lehteä… yötä myöten… mä oon niin KYLLÄSTYNYT ja me ei edes harrasteta seksiä enää! Tai jos harrastetaan niin se on kuule AIKA YHTEEN SUUNTAAN...
...Julius keskeytti.
- Rakas.. voidaanko puhua sitten kun oot vähän rauhoittunut?
Heitin puhelimeni seinään. Tuosta vaan. HAISTAKOON PASKA.
Puhelimen kappaleet kolisivat lattialle. Istuin sängylle ja nyyhkäisin. Ja sitten tajusin, että poran ääntä ei enää kuulunut. Makuuhuoneen ovi oli auki ja Harri Korhonen seisoi keskellä olohuonetta. Nolous!
- Me vaan, anteeksi… me vaan…
Korhonen rykäisi ja käveli ovelle.
- Kuule pikkurouva nyt. Minä tiiän kyllä mistä tuuli puhaltaa. Se on sun miehes nyt ihan väärässä tän homman kanssa.
- Homman…
- Kyllähän mulla on silmät ja korvat päässä täällä. Se on sulla kuule tarpeet ja ei se toi sun äijäs niistä välitä vittuakaan…
- Mä vaan… mä vaa. Kun..
- Shh. Pikkurouva ei nyt sano mitään enää. Kyllä näihin lääkkeet tiedetään.
- Lääkkeet…
- Luuletko että mä en näe miten sä mua tuijotat. Oikeeta miestä sä tarviit. Sun miehes luulee että sä meet rikki. Sä mitään rikki mee.
Ja sitten se olikin jo mun luona ja sen iso koura nappasi takaa mun polkkatukasta kiinni ja pakotti minut katsomaan itseään silmiin. Tärisin. Mitä minä teen? Mitä nyt tapahtuu? Raivokohtaukseni oli vapauttanut niin paljon adrenaliinia, ja kauhukseni tunsin, että pilluni alkoi kostua.
- Ei me voida.. ei me voida mitään.
- Pikkurouva ei voi. MUTTA MINÄ VOIN.
Ja Korhonen painoi mut selälleen sänkyyn. Heitti hameeni ylös.
- Mitäs täältä löytyy… täältä löytyy pikkurouvan kiimainen pillu…
Mies repäisi kaksin käsin pikkuhousuni kahtia. Koitin estellä, mutta iso mahani oli tiellä.
- Nätti on kuin pikkutytön pimppa... posliini... aijai kuule kun on kosteena jo….
Harrin iso koura siveli jo märkää pilluani. Inahdin.
- Niin just pikkurouva. Nautit vaan nyt kun saat kunnolla kohta….
Ja minä antauduin. Helvettiin kaikki. Nyt mennään.
Levitin jalkani. Harri hymyili kiimaisesti ja painoi karvaisen naamansa pillulleni. Sitten alkoi nuoleminen. Miehen kieli oli kuin käärme, se nuoli joka raon ja poimun, se nussi tiukkaa reikääni… huusin..
- AAAH….
Korhonen nauroi. Se nosti mut kovakouraisesti sängyltä ylös, repi puseroni auki ja pois, rintsikat lähtivät kuin ammattilaisen toimesta… kun hame putosi päältäni, seisoin alastomana miehen edessä. Korhonen hyväili vatsaani ja pieniä tissejäni, jotka olivat jo alkaneet huomattavasti turpoamaan.
- Siellä se ihmisen alku…ja ihanat on tissit… nännit seisoo kuin mulla kyrpä….
Ja toden totta, Harri repäisi haalarinsa auki. Karvainen pikku äijä kuoriutui esiin… valtavan kaljamahan alta nousi suurin kyrpä jonka olin ikinä nähnyt. Se oli suonikas, pitkä ja paksu ja terskan päällä oli jo kiimaista vaaleaa nestettä. Mies otti mua korvista kiinni.
- Nyt pikkurouva menee polvilleen ja maistaa.
Tottelin ja menin polvilleni. Avasin suuni. Korhonen otti kyrvästään kiinni ja työnsi sen sisään. Se oli valtava ja kova. Kun se osui kitalakeeni ja alkoi painua syvemmälle suuhuni, tajusin että se ei koskaan voisi mahtua… minnekään… Iso kaljamaha jysähti naamaani.
Korhonen otti korvistani kiinni ja alkoi panemaan.
- Et sinä rikki mene! Nyt jumalauta pannaan munaa suuhun!
Luulin tukehtuvani. Yskin ja pärskin kun Korhosen jättiläiskyrpä upposi kurkkuuni asti. Yritin estellä mutta suustani kuului vain epäselvää kurlausta.
Korhonen veti kyrpänsä ulos ja löi sillä minua poskeen.
- Pikkurouva ei taida osata imeä kyrpää…
- Kyllä minä….
Ja sitten tuli avokämmen naamalle. Näin tähtiä. Se löi mua! Kauhukseni tajusin kiihottuvani lisää.
- Sinä et puhu ellen anna lupaa.
Purin harmissani huultani. Poskessani tuntui häpeällinen polte. Harri tulkitsi huulen puremisen lisäkiihottumisen merkiksi ja sitä se olikin. En ollut koskaan osannut edes kuvitella mitään näin raakaa ja brutaalia, jokainen järkevä ajatus päässäni huusi tämä on väärin, mutta halusin vain lisää, lisää.
Harri nosti leuastani päätäni ylös.
- Sun pitää pyytää.
- Mitä….
Avokämmen naamalle.
- AAAH.
- Sun pitää pyytää multa mun kyrpää…
- Anna sitä…
- Anna mitä?
- ANNA SUN KYRPÄÄ!
Tajusin huutaneeni lopun aivan täysiä. Harri virnisti ja auttoi minut ylös.
- Sängylle. Perse pystyyn.
Tottelin kuin hypnoosissa. Siinä minä sitten olin polvillani raskausmaha roikkuen, pieni perse pystyssä odottamassa Harri Korhosen jättiläiskyrpää. Harri läimäytti avokämmenellä persettäni. Auts. Aah.
- On sulla laatuperse. Pieni ja kiinteä kuin pikkutytöllä.
Valuin kiimaani reisilleni. Harri otti hiuksistani kiinni ja kysyi:
- Ootko valmis.
- Oon.
- Sano kovempaa lutka.
- OON VALMIS.
Ja sitten se hehtaarikyrpä alkoi työntyä pilluuni. Mitään sellaista en koskaan ollut kokenut. Paksu ja ryhmyinen, kova kuin puu. Olimme varmasti todella perverssi näky, nuori raskaana oleva nainen, jota panee 50-vuotias lihava mies jättiläiskyrvällään. Huusin kiimassa.
- AAH.
Muna liikkui pillussani vaativana ja Korhosen kädet puristivat pientä persettäni. Ynisin.
- Mmmmh. Ihanaa. Paneeh…
Harri innostui ja nussiminen nopeutui. Kyrpä tuli niin syvälle. Tunsin, miten orgasmi alkoi olla lähellä. Työnsin persettäni nussimista vastaan ja kiimainen pilluni alkoi supistelemaan.
- AAAAH!!
Näin tähtiä. Romahdin naamalleni sänkyyn. Lihakseni olivat olleet täysin jännittyneet ja nyt laukesin, laukesin kunnolla, nesteet syöksyivät pillustani Korhosen munalle, jonka hän orgasmini hetkellä vetäisi ulos. Huohotin sängyllä. Harri nauroi.
- Tuli selkeästi tarpeeseen pikkurouvalle….
Nyökkäsin sekopäisenä, posket punoittaen.
Korhonen ei kuitenkaan vielä ollut valmis.
- Missä se on? Missä sä pidät sun dildoliukkaria?
- Mitääh.. en mä…
- Sano. Sun kaltaisella naisella on dildo ja liukkari jossain. Sano. Tai koulutan sua lisää.
- Tossa laatikossa….Papereiden alla.
Korhonen avasi yöpöydän laatikon ja kaivoi muovipullon esiin. Ei kai se aio. Ei. EII.
- Tää on sulle kuule lahja. Sä oot niin raskaana, että säästetään pilluvärkkiäs vähän.
Korhonen puristi muoviputkilosta liukkaria mun avuttomalle pyllyreiälle.
- Sä et voi… mua ei oo koskaan…..
- Pantu perseeseen. Näen. Hyvin on kireä.
Ja sen valtava etusormi työntyi sisään. Huusin kivusta.
Harri pyöritti liukkaria sisään perseeseeni ja toisella kädellä se rasvasi myös pakarat. Vapisin sängyllä. En koskaan ollut harrastanut peppuseksiä, eikä mieheni olisi koskaan edes uskaltanut ehdottaa mitään sellaista. Ja tässä minä nyt sitten olin. Ensimmäistä kertaa.
Kun Korhonen oli tyytyväinen perseeseeni, hän vielä hieroi jättiläiskyrpänsä aivan liukkaaksi.
Hän levitti perseeni aivan auki. Valtava terska tunkeutui ensimmäisen sentin sisään. Huusin hätääntyneenä.
- EI SE VOI MAHTUA! ÄLÄ PLIIS!
Korhonen ei välittänyt. Hän työnsi hitaasti ja varmasti. Luulin repeäväni. Liukkaria oli kuitenkin niin paljon, että lopulta kyrpä pääsi sulkijalihaksen ohi ja koko valtavuudessaan perseessäni.
- Sä et todellakaan mene rikki. Sun perse on aivan täydellinen.
Haukoin henkeäni. Yhtäkkiä kyrpä alkoi liikkua suolessani, tunne jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut, oli aivan täynnä, aivan kireä, tilanne kiihotti minua, kyrpä liikkui perseessäni kuin mäntä, ihanaa tämä onkin ihanaa.
- Pikkurouva saa kohta spermat perseeseen.
- AAH.
Vaikka olin juuri saanut tajunnanräjäyttävän orgasmin, aloin kiihottumaan uudelleen. Nojasin sänkyyn pääni varassa, pömppömahani patjalla ja punnersin oikean käden pillulleni. Harria tämä kiihotti lisää.
- Kyllä. Hiero vittuas lutka.
- Hieron.
- Mihin Harri-setä sua panee?
- Perseeseen...
- Sano kovempaa.
- PERSEESEEN!
Korhonen kiihdytti nussimistaan. Mä hieroin pilluani ja läpsin klitoristani. Kyrpä perseessäni. Ulisin kiimassa. Tunsin, miten toinen orgasmi lähestyi. Korhonen läiski avokämmenellä rasvattua pientä persettäni ja nussi minua kuin kani. Silmäni rävähtivät aivan auki. Orgasmini alkoi, se tuli hitaasti, se kesti, puristin kämmenelläni pilluani ja sain, sain, samalla tunsin miten jättiläiskyrpä alkoi sykkimään perseessäni ja sperma räjähti sisääni Korhosen karjuessa eläimellisesti.
Lysähdin huohottaen sängylle. Harri veti kyrpänsä ulos ja perseestäni alkoi pulppuamaan spermaa.
Katsoin lasittuneella katseella vieressäni makaavaa miestä. Hän nauroi.
- Tämä ei jää tähän. Me otamme tämän vielä uudestaan. Ja monta kertaa.
Kyllä. Kyllä. Kyllä kiitos.
