Neljäs ja viimeinen osa sarjaan ”Tyttären kaveria”. Linkki aikaisempaan osaan.

Kotiin päästyäni yritin palata arkeen, mutta Jennin ja Sarin varjo lepäsi ylläni. Puhelin pysyi käden ulottuvilla, odotin seuraavaa käskyä – ja pelkäsin sitä. Vaimo huomasi levottomuuteni, muttei kysynyt enempää. Yöllä en nukkunut, Jennin dildo piilotettuna laatikkoon, hänen tuoksunsa yhä ihollani. Sarin uhkaus ja se laatikko sängyn alla… Kiinnosti, kiihotti ja pelotti. Hävettikin. Todella kovin. En vain keksinyt miten tilanteen saisi takaisin hallintaani. Halusinko sitä edes enää? Ainakin Jennin kanssa oli selvää, että homma piti saada loppumaan!

Seuraavana iltana puhelin värähti. Jennin viesti: "Huomenna klo 18. Iskä on poissa. Tule mun luo. Ja tuo se dildo." Sydämeni hyppäsi, mutta vastasin: "En tiedä, Jenni. Tää on menny liian pitkälle."

Hän vastasi kuvalla: alaston, kädet reisillään, peppu pystyssä. "Mä odotan."

Seuraavana päivänä seisoin hänen isänsä talon edessä. Henkisesti alasti. Dildo taskussa, syke korvissa. Jenni avasi oven. Musta pitsialusasu, stay-up-sukat, hiukset löysällä. Hän veti minut sisään, painoi minut seinää vasten ja suuteli nälkäisesti. "Mä oon odottanut sua koko päivän."

Hän riisui paitani, polvistui ja avasi housuni. Hänen huulensa kiersivät penikseni ympärille, kieli tanssi terskalla. "Mä haluun kaiken," hän kuiskasi, nousi ja vei minut makuuhuoneeseen. Sängyllä oli liukkaria, anaalitappi – ja käsiraudat.

"Ranteet," hän käski. Klik. Käteni olivat kiinni sängyn päädyssä. Olin hänen vankinsa!

Hän ratsasti minua hitaasti, dildo kädessään kiusasi itseään. "Sä oot mun," hän huokaili, kiihdytti tahtia ja puristi lihaksillaan. Laukesin, mutta hän ei lopettanut. Jenni käänsi minut, levitti liukkaria ja painoi dildon sisääni. Dildon soutaessa reiässäni Jenni imi ja runkkasi toiselta puolelta. Kohta laukesin hänen suuhunsa.

Olin uponnut syvälle Jennin ja Sarin verkkoihin ja osa minusta nautti joka sekunnista.

Jenni oli alusta asti ollut arvoitus. Se itsevarma hymy, tapa jolla hän oli livahtanut elämääni kuin myrsky, ottanut vallan ja kääntänyt kaiken päälaelleen. Olin nähnyt hänet vain tyttäreni ystävänä – kauniina, hauskana, huolettomana cheerleaderina – mutta nyt tajusin, että siinä oli vain pinta. Hänen toimintansa ei ollut sattumanvaraista, ei pelkkää hetken mielijohteesta syttynyttä kiimaa. Siinä oli tarkoitus, ja minä olin osa sitä.

Seuraavana päivänä, kun vaimo oli töissä ja nuorin lapsi koulussa, istuin keittiönpöydän ääreen kahvikuppi kädessä ja kelasin kaikkea alusta asti. Jennin ensimmäinen vierailu, se märkä vartalo ovella, kiusoitteleva katse – se ei ollut vahinko. Hän oli valinnut minut. Mutta miksi? Olin keski-ikäinen perheenisä. Ihan hyvän näköinen ikäisekseni. Ohimoilla tyylikkäästi alkavaa harmaantumista, ruskettunut ulkomuoto. Paino kuitenkin sanalla ”ikäisekseni”. Ei mikään elokuvatähti tai mahtipontinen saalis. Mitä hän näki minussa?

Puhelin värähti jälleen. Jennin viesti: "Mietin sua. Mitä sä teet?" En vastannut heti, mutta hänen sanansa jäivät pyörimään päähäni. Lopulta kirjoitin: "Mietin, miksi sä teet tätä." Lähetin viestin ja odotin, sydän kurkussa. Osa minusta pelkäsi, että en enää saisi tuntea Jenniä itseäni vasten. Toinen osa sitä puolestaan toivoi.

Vastaus tuli nopeasti: "Koska mä voin. Ja koska sä annat mun." Hymyemoji perässä, mutta sanoissa oli terä. Se ei tyydyttänyt minua – se oli liian yksinkertaista. Päätin soittaa hänelle. Oli aika saada selvyys.

Jenni vastasi kolmannella soitolla, ääni pirteä mutta hiukan käheä, kuin hän olisi juuri herännyt. "No hei. Mitä sä haluat?"

"Mä haluun tietää, miksi sä teet tän mulle," sanoin suoraan, ääni värisi hiukan. "Tää ei oo pelkkää hauskanpitoa. Mikä sun juttu on?"

Hetken oli hiljaista, sitten hän nauroi pehmeästi, mutta siinä oli jotain kylmää. "Sä oot aika söpö, kun yrität analysoida mua. Okei, mä kerron sulle, mut älä luule, että se muuttaa mitään."

Hän huokaisi, ja kuulin, miten hän liikkui – ehkä nousi sängyltä tai istui alas. "Mä oon kyllästynyt siihen, että kaikki odottaa multa samaa. Cheerleading, hymyily, kiltin tytön rooli. Mun äiti on samanlainen. Se kontrolloi kaikkea, mut samaan aikaan se on ite täysin sekasin. Mä nään, miten se flirttailee äijien kanssa, miten se nauttii vallasta. Mä päätin, että mäkin haluun sitä. Mä haluun päättää, ja sä olit täydellinen."

"Täydellinen?" toistin, ääni käheänä.

"Joo," hän sanoi, ja tunsin hänen hymynsä läpi puhelimen. "Sä oot turvallinen, luotettava, sellanen kunnon äijä, jolla on kaikki hallinnassa. Vaimo, perhe, työ. Mut samalla sä oot heikko. Mä nään sen sun silmistä, kun kattoit mua. Sä halusit mua, vaikket myöntäny sitä itelles."

Sydämeni hakkasi. Hänen sanansa osuivat kuin nyrkki vatsaan. "Eli tää on sulle joku peli? Kapinaa äitiäs vastaan?"

"Ei. Pelkästään," hän sanoi, ja ääni muuttui matalammaksi, melkein kuiskaukseksi. "Mä tykkään susta. Sä oot erilainen kuin ne pojat, jotka kulkee mun perässä koulussa. Ne on tylsiä. Mut sä… sä antaudut mulle, ja se tuntuu hyvältä. Mä saan susta sen, mitä haluun, kaiken. Saan päättää ja ohjailla sua. Ja sä nautit siitä yhtä paljon, myönnä pois."

En osannut vastata. Olin mykkä, koska hän oli oikeassa. Osa minusta vihasi häntä siitä, mitä hän teki, mutta toinen osa – se sairas, heikko osa – halusi sitä lisää. Hänen äänensä oli kuin myrkkyä, joka valui suoniini.

"Entä äitis?" kysyin lopulta.

Jenni nauroi taas, nyt iloisemmin. "No ehkä se tajus jotain, ehkä ei. Ainakaan se ei välitä. Se haluu vaan kontrolloida, eikä se kestä, jos mä oon niskan päällä."

Hänen sanansa pyörivät päässäni. Jenni ei tehnyt tätä pelkästään kapinoidakseen tai huvikseen. Hän nautti hallinnasta, siitä, että sai minut polvilleen. Olin hänelle palkinto, todiste siitä, että hän voi olla enemmän kuin mitä häneltä odotetaan.

"Tuu huomenna faijalle" hän sanoi, keskeyttäen hiljaisuuden. "Iskä on poissa, ja mä haluun jatkaa siitä, mihin jäätiin. Tuo se dildo. Ja ole valmis! mä oon miettiny sulle jotain uutta."

"Jenni, mä en tiedä…" aloitin, mutta hän keskeytti.

"Sä tuut. Koska sä haluat. Nähdään." Hän sulki puhelimen, ja jäin tuijottamaan tyhjää näyttöä.

Seuraavana päivänä seisoin jälleen hänen isänsä talon edessä, dildo taskussa, sydän kurkussa. Olin yrittänyt vakuuttaa itselleni, että voisin sanoa ei, kävellä pois, mutta täällä olin. Jenni avasi oven, yllään pelkkä musta silkkikimono, joka oli sidottu löysästi vyötäröltä. Hänen hiuksensa valuivat olkapäille, ja hänen katseensa oli täynnä sitä samaa itsevarmuutta, joka oli alun perin vetänyt minut tähän.

"Tiesin, että sä tuut," hän sanoi ja veti minut sisään. Hän painoi minut sohvaa vasten, suuteli minua nälkäisesti ja riisui paitani yhdellä liikkeellä. "Mä oon miettiny sua koko päivän," hän kuiskasi, ja hänen kätensä valuivat housujeni vyötärölle.

Hän polvistui eteeni, avasi housuni ja otti minut suuhunsa hitaasti, kiusoittelevasti. Hänen kielensä liikkeet olivat täydellisiä, ja katseensa oli lukittuna silmiini. Se oli hänen tapansa muistuttaa, kuka oli vallassa. Hän nousi, heitti kimonon lattialle ja asettui hajareisin syliini. "Mä haluun, että sä antaudut mulle kokonaan," hän sanoi ja ohjasi penikseni sisäänsä.

Hän ratsasti minua hitaasti, kädet niskassani, ja hänen huokauksensa täyttivät huoneen. "Tää on se, mitä mä haluun," hän sanoi, ääni värisi kiihkosta. "Sä oot mun, ja mä päätän, milloin tää loppuu." Hänen liikkeensä kiihtyivät, ja tunsin, miten hän puristi minua lihaksillaan, veti minut syvemmälle. Laukesin hänen sisäänsä, ja hän hymyili, mutta ei lopettanut. Hän jatkoi, kunnes sai oman huippunsa, kynsien kaivautuessa olkapäihini.

Hän nousi päältäni, haki dildon taskustani ja käynnisti sen. "Nyt on sun vuoro," hän sanoi ja käänsi minut sohvalle vatsalleni. Jälleen, kuin marionetti antauduin Jennin sensuellin tahdon ja kauneuden edessä. Hän levitti liukkaria pakaroilleni, ja tunsin dildon painautuvan sisääni. Hän liikkui hitaasti, käsi kiersi edestä penikseni ympärille ja alkoi hyväillä minua samaan tahtiin. "Tää on mun valtaa," hän kuiskasi. "Sä oot mun, koska mä haluun niin."

Hän kiihdytti, ja tunsin itseni räjähtävän uudestaan, vaikka luulin, ettei se olisi mahdollista. Hän vetäytyi, kääntyi viereeni ja suuteli minua hellästi. "Sä oot täydellinen," hän sanoi, mutta hänen silmissään oli jotain muutakin. Tyydytystä, voitonriemua.

Myöhemmin, kun makasimme hiljaa, hän avasi suunsa uudestaan. "Tiedätkö, mä oon aina halunnut jotain, mitä kukaan ei voi viedä multa. Äiti yrittää kontrolloida mua, iskä on poissa, ja koulussa kaikki odottaa, että oon vaan nätti ja hiljaa. Mut sä… sä annat mulle tän. Kun mä omistan sut, mulla on jotain, mikä on vaan mun."

Hänen sanansa iskivät syvälle. Jenni ei halunnut minua pelkästään nautinnon takia – hän halusi vallan, vapauden, todisteen omasta voimastaan. Olin hänelle keino päästä irti odotuksista, rikkoa rajoja ja tuntea itsensä eläväksi. Ja minä, idiootti, olin antanut hänelle kaiken. Ja nauttinut siitä.

Puhelin värähti. Sarin viesti: "Oliko teillä kivaa. Mun vuoro huomenna." Jennin motiivit olivat nyt selviä, mutta se ei muuttanut mitään. Olin yhä heidän pelinappulansa, ja peli oli vasta alkanut.

Epätoivoisena Sarin viestin särkiessä hetken lumouksen päätin näyttää Jennille Sarin viestin. ”Kuule. Mä oon sun jos sä haluut. Me on jo nähty, etten mä pysty vastustamaan sua. Enkä edes välttämättä halua enää. Oon saanut jotain niin uskomatonta, etten ole uskaltanut siitä edes unelmoida.”

Jenni luki Sarin viestiä totisena. ”Voi vitun mutsi! Taas se haluaa vain kontrolloida kaikkia!” Jenni sanoi kuulostaen pikkutytöltä.

”Niin haluaa. Mutta tää ei ole vain peliä. Tämä tuhoaa lopulta mun elämän. Ja myös Sallan. Senkin koti hajoaa ja teidän välit menee jos jatkat. Se on sun kaveri.” Katselin Jenniä totisena hivellen hänen alastonta, kiinteää vartaloaan. Jenni kuunteli minua hiljaa.
”Päästä mut. Äitiskään ei voita jos sä oot jo lähteny pelistä. Se tekee itsestään vain pellen jatkamalla. Mä oon aina sun jos muutat mieltäsi myöhemmin. Ihan niin kuin me on nähty. Tulen kyllä katumaan, enkä varmasti koskaan unohda” Kuiskasin hiljaa.
”Okei. Mut nyt rakastele mua. Vikan kerran”, Jenni sanoi kääntyen suutelemaan minua.

Vielä viimeisen kerran alistuin Jennin tahtoon. Nyt se oli kuitenkin erilaista. Kiihkeää, tasapuolista ja hellää. Tulimme molemmat vielä pari kertaa täyttäen toistemme tarpeet huolellisesti.

Myöhemmin autolle kävellessä suostuttelu jo kadutti. Voisin niin helposti rakastua häneen. Oliko niin jo käynyt. Viimeisen kerran kaltaista kiihkeää rakastelua olin kokenut vaimoni kanssa 20-vuotta sitten, kun rakastuimme. Huomaamattani olin pysähtynyt ja kääntynyt katsomaan taakseni suurta taloa. Jenni katseli ikkunasta. Puraisin päättäväisesti huultani niin, että sattui ja marssin autolleni. Se oli vain kiimaa. Primitiivistä, alkukantaista himoa. Päätin mielessäni, vaikka jokin mieleni sopukoissa kapinoi ajatusta vastaan.

Autossa istuessani Jennin isän talon edessä tunsin oloni tyhjäksi, mutta samalla oudon helpottuneeksi. Olin tehnyt päätöksen – tai ainakin yrittänyt. Suhde Jennin kanssa oli nyt ainakin hetkeksi ohi, ja hänen viimeiset sanansa, tuo hellä "vikan kerran" -pyyntö, kaikui mielessäni. Mutta Sari… Sari oli yhä ratkaisematon ongelma. Hänen viestinsä oli kuin tikittävä pommi, ja tiesin, että hänen "vuoronsa" oli tulossa, halusin sitä tai en.

Ajoin kotiin, mutta en voinut keskittyä mihinkään. Vaimoni Kati oli töissä, ja talo oli hiljainen. Istuin olohuoneessa, tuijotin tyhjää televisiota ja yritin koota itseäni. Kati tuli kotiin. ”Mitä sä siinä istut?” Kati kysyi. ”Kunhan mietiskelen. Omiani” vastasin vaisusti.

Puhelin värähti jälleen. Sarin nimi vilkkui näytöllä. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, mutta avasin viestin.

”Klo 16. Mun luona. Älä myöhästy. Ja tuo se dildo, tiedän että sulla on se.” Ähkäisin. Miksi olin ottanut sen mukaan Jennin isältä lähtiessä? Halusinko pitää muiston Jennistä? En tiennyt itsekkään.

Kello oli jo puoli kolme. Ei ollut aikaa empiä. Tiesin, että Sari ei leikkinyt – hänen äänensävynsä oli ollut selvä jo edellisellä tapaamisella. Hänellä oli valta, ja hän aikoi käyttää sitä. Olin sotkeutunut tähän itse, ja nyt oli aika kantaa seuraukset. Kaivoin Jennin antaman dildon piilostaan – sen, jota Jenni oli laittanut minut kantamaan mukanaan muistona häpeällisestä salaisuudesta. Laitoin sen takkini taskuun. Sitten nousin ja otin auton avaimet.

”Mun pitää käydä vielä töissä”, valehtelin Katille.
”Tähän aikaan.” Kati totesi kasvot vakavina ja kääntyi selin jatkamaan askareitaan. Se ei ollut kysymys. Hän ei kysellyt mitään tai estänyt lähtemästä. Silti näin hänen silmissään pettymyksen.

Sarin talon eteen päästyäni tunsin tutun kylmän hien nousevan niskaan. Ovikelloa soittaessani käteni tärisivät hiukan. Sari avasi oven lähes välittömästi, kuin olisi odottanut minua. Hän oli pukeutunut mustaan, tiukkaan nahka-asuun, joka korosti hänen kurvejaan ja antoi hänelle lähes pelottavan auktoriteettisen ilmeen. Hänen hiuksensa oli vedetty tiukalle nutturalle, ja hänen katseensa oli kylmä mutta laskelmoiva.

”Sisään,” hän sanoi lyhyesti ja kääntyi kävelemään olohuoneeseen. Seurasin häntä kuin tottelevainen koira, dildo painoi taskussani kuin muistutus syyllisyydestäni.

Sari pysähtyi keskelle huonetta ja kääntyi katsomaan minua. Hän risti kätensä rinnalleen ja kallisti päätään hiukan.

”No? Missä se on?” hän kysyi.

Kaivoin dildon taskustani ja ojensin sen hänelle sanaakaan sanomatta. Hän otti sen käteensä, tarkasteli sitä hetken ja hymähti.

”Tiesin, että Jenni antoi tän sulle. Se tyttö on liian fiksu. Ja sä… sä oot liian heikko pitämään sitä kurissa.”

Nielaisin tyhjää, mutten vastannut. Mitä olisin voinut sanoa? Hän oli oikeassa.

Sari käveli hitaasti ympärilläni kuin saalistaja, joka arvioi saalistaan. Lopulta hän pysähtyi eteeni ja katsoi suoraan silmiini.

”Mä annoin sulle maistiaisen siitä, mitä mä osaan. Mutta nyt on rangaistuksen aika. Sä oot leikkinyt mun tyttären kanssa, ja mä en siedä, että mun perhettä sotketaan näin. Nyt annan sulle opetuksen, jota sä et unohda.”

Sydämeni hakkasi. ”Mä en halua, että Kati tietää,” sanoin hiljaa. ”Mä teen mitä sä haluat.”

Hän hymyili, mutta hymyssä ei ollut lämpöä. ”Hyvä poika. Riisu.”

Emmin hetken, mutta hänen katseensa ei antanut tilaa neuvottelulle. Riisuin paitani, sitten housuni, ja seisoin lopulta hänen edessään pelkissä bokseriessani. Hän käveli lähemmäs, ja tunsin hänen tuoksunsa. Hänessä oli jotain todella pelottavaa.

”Polvilleen,” hän käski.

Laskeuduin polvilleni, ja hän kumartui ottamaan laatikon sängyn alta – sen saman, jota olin vilkaissut edellisellä kerralla. Hän nosti sieltä nahkaruoskan ja asetti dildon pöydälle viereeni.

”Sä oot pelannu mun tyttären kanssa pelejä, joten nyt sä pelaat mun kanssa. Mut mun säännöillä,” hän sanoi ja napsautti ruoskaa ilmaan. Ääni sai minut värähtämään.

Hän käveli taakseni, ja tunsin ruoskan kärjen hipaisevan selkääni kevyesti, melkein kiusoittelevasti. Sitten tuli ensimmäinen isku – terävä, mutta ei liian kova. Purin huultani, mutta en sanonut mitään.

”Tää on sun rangaistus,” hän sanoi ja löi uudestaan, nyt hiukan kovempaa. ”Joka kerta kun sä ajattelet Jenniä, sä muistat tän.”

Iskut jatkuivat, ja vaikka kipu oli hallittavaa, se oli myös nöyryyttävää. Olin täysin hänen armoillaan, ja hän tiesi sen. Lopulta hän laski ruoskan ja tarttui hiuksiini, vetäen pääni taaksepäin.

”Ymmärrätkö nyt? Mä päätän, mitä täällä tapahtuu,” hän sanoi ääni matalana.

”Joo,” sain sanottua, ääni käheänä.

Hän päästi irti ja käveli eteeni. Hän otti dildon käteensä ja katsoi minua arvioivasti.

”Mut tää ei oo vielä ohi. Sä lupasit mulle anteeksipyynnön, ja mä otan sen nyt.”

Hän riisui nahkahousunsa hitaasti, paljastaen mustat pitsialushousut, jotka olivat yhtä ylelliset kuin kaikki muukin hänessä. Hän istuutui tuolille, levitti jalkansa ja viittasi minua lähemmäs.

”Nuole,” hän käski.

Painoin pääni hänen jalkojensa väliin ja tein kuten käskettiin. Hänen kätensä ohjasivat päätäni, ja hän huokaili hiljaa, mutta äänessä oli enemmän valtaa kuin nautintoa. Tämä ei ollut minulle. Tämä oli yksin hänelle, hänen tapansa osoittaa, kuka oli niskan päällä. Kun hän sai orgasmin, hän työnsi minut pois ja nousi seisomaan.

”Hyvä,” hän sanoi tyynesti ja puki housunsa takaisin. ”Mut tää ei oo vielä sun koko rangaistus.”

Hän osoitti laatikkoa sängyllä. Katelin käsirautoja, strapon-valjaita, silmälappuja. Sydämeni hyppäsi uudestaan. ”Valitse rangaistuksesi” Katselin vaihtoehtojani hiljaa. Muistin Jennin minulle opettamat peppuleikit ja miten hyvälle - ja tuhmalle- ne tuntuivat. ”Ota se. Me tiedetään molemmat mitä sä haluut.” Hän kiinnitti valjaat vyötärölleen ja katsoi minua hymyillen kylmästi.

”Käänny,” hän sanoi.

Tottelin, ja tunsin käsirautojen napsahtavan ranteilleni. Hän levitti liukkaria pakaroilleni ja painoi straponin hitaasti sisääni. Liike oli hallittu, mutta armoton, ja hän nussi minua hitaasti, kädet lanteillani.

”Tää on se, mitä sä ansaitsit,” hän sanoi ääni tasaisena. ”Sä oot mun käsissä nyt, ja sä muistat tän joka kerta, kun yrität unohtaa.”

Hän kiihdytti tahtia, ja tunsin itseni täysin alistetuksi – fyysisesti ja henkisesti. Kohta tunsin orgasmin lähestyvän. Valutin nesteet sängylle penikseen koskematta. Häpeän tunne valtasi mieleni. Lopulta hän vetäytyi, avasi käsiraudat ja heitti valjaat lattialle.

”Nyt sä voit mennä,” hän sanoi ja kääntyi kaatamaan itselleen lasin viiniä. ”Mut pidä puhelin päällä. Mä en oo vielä päättänyt, ootko sä lunastanut tän kokonaan.”

Nousin hitaasti, vedin vaatteeni päälle ja lähdin. Olin fyysisesti uupunut, nöyryytetty ja sekaisin. Autossa istuessani tuijotin tyhjää katua ja yritin tajuta, mitä oli juuri tapahtunut. Sari oli ottanut minusta kaiken vallan, ja vaikka osa minusta vihasi sitä, toinen osa… toinen osa oli kiihottunut siitä.

Jo seuraavana päivänä puhelin kilahti. Sari. ”Tuus tänne. Heti”. Nojasin taakse työtuolillani. ”En pääse. Töitä” vastasin sydän pamppaillen. Sarille ei väitetä vastaan. Mitä tästä seuraisi? Hetken päästä puhelin kilahti taas. Pelkkä kuva. Selvästi lasin läpi kuvattu Jennin isön talolla! Olin uppoutunut rakastelemaan Jenniä kiihkeästi. Muistot tulvahtivat mieleeni saaden tasapainoni järkkymään entisestään. Teki mieli soittaa Jennille just nyt! Halusin häntä! Ja Sarilla oli jotain konkreettista! Todiste!

Jokin oli kuitenkin muuttunut. Sarin kylmä kiristys - joka tavallaan kiihottikin - alkoi sytyttää vastarintaani. Päätin vakaasti, että nyt tämä loppuu. Hinnalla millä hyvänsä tämä loppuu nyt. ”Kohta siellä” laitoin Sarille viestin.

Soitin ovikelloa. Sarilla oli nyt ohut kullanvärinen ja erittäin avonainen mekko. Suuret rinnat näkyivät avoimessa kaula-aukossa. Mitä tämä on? Ei jälkeäkään siitä kylmästä dominasta, jonka aiemmin kohtasin. Nyt vastassani oli yllättäen äärimmäisn asitikas, sensuelli ja herkän näköinen nainen! Mitä hän haluaa? Saisinko toteuttaa omia halujani hänen kanssaan? Tunsin polvieni notkuvan päätökseni horjuessa. Sari kietoi kätensä kaulaani, suudellen lempeästi!

Ravistelin itseni takaisin maailmaan. Työnsin Sarin päättäväisesti kauemmas. ”Kuule, nyt tämä loppuu. Jos sä käytät tuota kuvaa, se tuhoaa myös Jennin. Siinä on sun tytär isällään aikuisen miehen kanssa. Haluatko oikeasti käyttää sitä kuvaa?” Kysyin tiukasti tuota hengästyttävän kaunista naista tiukasti katsoen. Häntä, josta olin joskus ennen Jenniä fantasioinut. Tunsin heikkouteni ja pelkösin, että mikäli Sari päättää jatkaa, en pystyisi häntä vastustamaan. Pidin kuitenkin ilmeeni tiukkana. Tätä teatteria olin töissä tehnyt usein. Kuin pokeripeli, jossa piilotin korttini kovan kuoren alle.

”No jos sä et haluu tätä se on sun tappio. Tuut katumaan”, Sari sanoin kääntyen selin minuun tullen kiinni. Sarin treenatut pakarat hieroivat etumustani Sarin ohjatessa käteni rinnoilleen. Hän oli oikeassa, mutta pyristelin irti. Pakenin kiireesti talosta. ”Älä soita enää.” Sanoin päättäväisyyttä ääneeni tavoitellen.

Paluu arkeen

Kotona yritin keskittyä perheeseeni. Vaimoni hymy, lapsen nauru, tutut rutiinit. Ne tuntuivat vierailta mutta samalla lohdullisilta. Jennin ja Sarin varjo oli yhä läsnä, mutta se alkoi haalistua. Päivät muuttuivat viikoiksi, ja puhelimeni pysyi hiljaisena heidän osaltaan.

Eräänä iltana, kun istuin olohuoneessa vaimon kanssa katsomassa televisiota, hän kääntyi minuun ja sanoi: "Sä oot ollu jotenkin erilainen viime aikoina. Rauhallisempi. Onko kaikki oikeesti okei?"
Katsoin häntä, hänen tuttuja kasvojaan, ja tunsin piston sydämessäni. "Joo, kaikki on okei nyt," sanoin ja puristin hänen kättään. "Mä oon vaan tajunnu, mikä on tärkeetä." Sanoin nostaen Katin syliini ja kannoin hänet sänkyyn. ”Mitäs nyt” Kati sanoi yllättyneenä. Rakastelin vaimoani ensi kerran todella pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli ollut kuukausia ennen Jenniä. Katilta puuttui Sarin ja Jennin kiinteys ja kiihko. Primitiivinen voima. Tuttu ja turvallinen seksi rakastamani naisen kanssa tuntui tunnetasolla kuitenkin korvaavan näitä puutteita. Ainakin osin.

Hän hymyili, ja hetken aikaa tunsin itseni melkein kokonaiseksi. Mutta myöhään öisin, kun talo oli hiljainen, makasin hereillä ja mietin Jenniä – hänen hymyään, kosketustaan, sitä kiihkoa, joka oli melkein tuhonnut minut. Ja Saria, hänen kylmää valtaansa, joka oli pitänyt minut kahleissa. Ja Sarin tuoksua, ja hänen viimeistä yritystään vietellä minut.

Puhelin värähti yöpöydällä. Nostin sen, ja näytöllä oli tuntematon numero. Viesti oli lyhyt: "Mä en oo unohtanu sua. J". Huomasin myös aiemmin illalla tulleen toisen viestin. Tunnistin Sarin numeron. ”Ole rauhassa, mutta muista… ps. Kuinka paljon kaduttaa?” Avasin kuvaliitteen. Kasvoja ei näkynyt, mutta tunnistin vartalon ja muistin ensimmäisen kuvan tilanteen. Toisessa kuvassa Sari poseerasi seksikkäänä siinä kultaisessa mekossaan.

Hetken aikaa tuijotin kuvia, ja menneisyys tulvi mieleeni – Jennin kosketus, Sarin kylmä valta, se kiihko ja häpeä. Sitten, kuin heräten unesta, poistin viestit. Suljin puhelimen ja käänsin katseeni kattoon. Sydämeni löi rauhallisesti, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tämä oli ohi. Olin päättänyt sen.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. Vaimoni Kati nukkui vielä vieressäni, ja kuulin nuorimman lapsemme askelten töminää alakerrassa. Nousin, vedin collegepaidan päälle ja menin keittiöön. Laitoin kahvin tippumaan ja katsoin ulos ikkunasta syyspäivään – viileään, kirkkaaseen aamuun, joka lupasi uutta alkua. Päätin, että tänään veisin perheen ulos, potkimaan palloa pihalle, nauttimaan tavallisesta, turvallisesta elämästä, jonka olin melkein heittänyt pois.

En kuullut enää Sarista. Jenni laittoi vielä muutamia viestejä, mutta viestien välit harvenivat päättyen lopulta kokonaan. Koin usein kiusausta vastata hänelle, mutta hillitsin itseni.

Viisi vuotta on kulunut siitä kesästä. Elämä on asettunut uomiinsa. Jenni ei käynyt meillä enää, mutta tapasin hänet vielä kerran. Tyttäreni lakkiaisissa. Jenni seisoi koulun portailla auringossa niin kauniina ja hymyilevänä valkoinen lakki päässään. Nyt jo parikymppisenä nuorena naisena. Hän pistäytyi meillä Sallan juhlissa ja antoi minulle onnitteluhalauksen. Tunsin vielä kerran hänen kiinteän vartalonsa vasten omaani, haistoin hänen tuoksunsa. Se hetki oli kuin kaiku menneestä – kipinä, joka oli kerran roihahtanut liekkeihin, mutta nyt oli vain kytemään jäänyt hiillos. Hän katsoi minua hetken liian pitkään, kuiskasi hiljaa onnittelut ja poistui kiireesti, ennen kuin ehdin vastata. Nyökkäsin vastaukseksi Jennin loittonevalle selälle.

Näin vilaukselta myös Sarin hänen hakiessaan Jennin samasta tilaisuudesta. Sari loi vain nopean vilkaisun suuntaani Jennin loittonevan selän takaa ja olin siitä helpottunut. En syytä häntä nöyryytyksestäni. Tiedän itse toimineeni väärin. Hänen motiivinsa jäivät kuitenkin arvoituksena kiehtomaan mieltäni. Oliko hänellä todella halu vain rangaista? Käyttää minua omiin tarpeisiinsa tilaisuuden havaittuaan? Kilpailiko hän tyttärensä kanssa huomiostani viimeisellä tapaamisellamme?

Välillä muistelen tuota intohimon kesää. Kesää jolloin sain ehkä viimeisen kerran koskaan tuntea polttavan kiihkon joka sumentaa järjenkin alleen. Hymy nousee huulilleni, mutta se on haikea hymy. Jenni ja Sari antoivat minulle jotain ainutlaatuista – lahjan, joka oli yhtä aikaa kiihkeä ja kivulias. Se opetti minulle heikkouteni, mutta myös voimani. Hävettääkö se minua enää? Ehkä vähän, mutta enimmäkseen olen kiitollinen. Kiitollinen siitä, että selvisin, että sain pitää perheeni ja löysin takaisin siihen, mikä on tärkeää.

Puhelin on pysynyt hiljaisena heidän osaltaan. Joskus öisin, kun uni ei tule, mieleeni hiipii muisto Jennin naurusta tai Sarin katseesta, mutta ne ovat vain varjoja – haalistuvia kuvia menneestä. Nousen silloin, kävelen keittiöön ja katson ulos pimeään. Siellä, hiljaisuudessa, tunnen itseni kokonaiseksi. Olen vihdoin vapaa.