Sisältövaroitus: Tarina on täysin fiktiota eikä historiallisesti tarkka ollenkaan. Tarina alkaa hidastempoisesti ja pohjustaa juonen ja hahmot tarkasti. Tarina sisältää paljon rajua, ei-tahdonmukaista seksiä ja väkivaltaa. Jos tämmöinen ei kuulosta sinun jutulta, kannattaa jättää lukematta, ettei pahoita mieltään.
XXXXXX
Aurinko laski hitaasti Norjan karun rannikon taakse, ja punainen hohde heijastui vuonon tyyneen pintaan. Talven kylmä tuuli kantoi mukanaan merisuolan tuoksua, ja leiritulien savu kohosi synkästä metsästä kohti tummenevaa taivasta. Kaksi viikinkiklaania, Harmaahammas ja Rautahaara, olivat kokoontuneet yhteiseen neuvonpitoon, jollaista ei ollut nähty sukupolviin. Heidän tarkoituksenaan oli solmia vahva liitto, joka toisi rauhaa ja vaurautta molemmille klaaneille. Liitto sinetöitäisiin avioliitolla, joka yhdistäisi kaksi mahtavaa klaania. Tämä suunnitelma oli kuitenkin salainen, sillä se rikkoi Harmaahampaan tekemiä aikaisempia lupauksia…
-"Rautahaaran ja Harmaahampaan liitto tuo meille molemmille vaurautta ja turvaa. Sinun viljelysmaasi ja laivastosi täydentävät meidän voimavarojamme” puhui ylhäisellä äänellään Harmaahampaiden päällikkö, Einar.
Einar Harmaahammas istui leirinuotion äärellä, hänen puolipitkät harmaat hiuksensa ja parta hohtivat liekkien valossa kuin hopea auringonlaskussa. Hänen pitkä parta laskeutui rintakehälle, ja hänellä oli paksut, kulmikkaat kasvot, joissa näkyi elämänkokemuksen tuoma viisaus. Hänen silmänsä olivat teräksenharmaat ja ilmeikkäät. Einar pukeutui tummansiniseen villatunikaan, jonka päällä oli koristeltu nahkainen viitta. Hänen sormissaan kimmelsivät hopeiset sormukset, ja kaulassaan hän kantoi riimukirjoituksin koristeltua amulettia.
"Ja tyttäreni Frida on kaunis kuin Freyjan kultainen kampaus," Einar sanoi Haraldille, joka istui häntä vastapäätä. Harald Rautahaara, lihava ja omahyväinen Rautahaaran klaanin päällikkö, nyökkäsi tyytyväisenä. ”Aivan kyllä! Ja olihan tyttö vielä kireä ja koskematon… neitsyt?” Harald hörähteli hieroen sormiaan yhteen.
Einar puuskahti loukkaantuneen kuuloisesti. ”No tietenkin, miksi villieläimiksi meitä luulet? Olen pitänyt hänen ihanat sulonsa visusti kiinni kaikilta. Oletko itse pitänyt oman poikasi kurissa?” Einar vastasi hieman tuohtuneena.
Harald naurahti. Mies oli kalju, tukeva ja leveäharteinen, hänen kasvonsa olivat pyöreät ja punakat. Haraldilla oli tuuhea, ruskeanharmaa parta ja paksut viikset. Hän pukeutui kallisarvoiseen, turkiksilla reunustettuun punaiseen viittaan.
-”Erik on nuori ja vahva kuin Thorin vasara. Sen pitäisi riittää sinulle. Meille. Yhdessä he voivat hallita tätä maata ja poikani siittää meille satoja lapsenlapsia. Liitosta tulee vahva kuin maailmanpuu Yggdrasil” kehuskeli Harald ja silitti pitkää partaansa.
"Ja sinä arvostat vakaata liittolaista, etkä sotahullua kuin Randall. Hänen kanssaan liittoutuminen voisi tuoda enemmän vihollisia kuin ystäviä” jatkoi Harald.
-”Niin, Randall Julmakilpi on liian arvaamaton ja vallanhimoinen. Hänen varjossaan en voisi taata klaanini itsenäisyyttä. Mutta sinun kanssasi voin säilyttää asemamme ja vaikutusvaltamme” ilmoitti Einar, ja sitten hän hiljentyi hetkeksi tuijottamaan tulisijaa, ja Harald huomasi tämän silmissään pientä katumista. Ja jopa pelkoa.
-”Minua ärsyttää vain se, kuinka teimme viime vuonna sopimuksen, että hän menisi Fridan kanssa naimisiin ja ottaisi klaanimme omansa alle suojelukseen” Einar sanoi vaiteliaana, katkeransuloisella äänellä. ”En tiennyt vielä silloin, että sinun klaanisi oli myös kiinnostunut liitosta, ja vielä näin tasaväkisestä” vanha päällikkö jatkoi harmitteluaan.
-"Randallin maine on kieltämättä pelottava. Mutta yhteistyömme voisi kuitenkin estää tarpeettomia konflikteja muiden klaanien kanssa, ja en usko että hänestä on meille harmia, kun olemme yhdistyneet” totesi Harald viedäkseen pelon ja katumisen tunteen pois Einarista.
Einar katsoi ympärillään olevia miehiä. Molemmat päälliköt olivat tuoneet salaiseen tapaamiseen luotettavimmat ja rohkeimmat soturinsa, jotka olivat kerääntyneet heidän ympärilleen kuuntelemaan, osan ollessa vartioinnissa. Suurimman osan sotureistaan he olivat kuitenkin jättäneet vartioimaan heidän omia linnojaan. Einar hymyili viekkaasti. "Kyllä, tämä liitto saa muut pelkäämään meitä niin paljon, että tuomme rauhan maille ilman turhaa veren vuodatusta."
Harald naurahti matalasti. "Kuten sanoit, Einar. Meidän tulee muistaa, että Odin suosii rohkeita ja viekkaita. Joten sinetöikäämme sopimus. Lähetän heti lähetin viemään viestin pojalleni, että tulee tänne huomenna.”
-”Ja minä tyttärelleni. Mutta ei suuria saattueita, eihän? Haluamme pitää matalaa profiilia. Pyydän parhaan soturini ja miekkamieheni, Tyran, saattamaan Fridan tänne” huomautti Einar.
-”Tietenkin matalaa profiilia” töhähti Harald ja jatkoi ”Aivan, Tyra. Tämän maan yksi lahjakkaimpia naissotureita ja sinä kelmu sait hänet valjastettua remmiisi. Arvostan. Ja arvostan myös niitä hänen suuria ryntäitään!”
Miehet naurahtivat, mutta Einar ei vastannut tähän enempää, vaan otti huikan olutta. ”Jonain päivänä, kun sillä muijalla ei oo enää mitää arvoo, mä nussin siltä aivot pihalle, hah!” uhkasi Harald nauraen ja otti itsekin ison huikan olutta. Kaljaa roiskui yli tuopin reunojen, valuen hänen pulleilta poskilta hänen vaatteilleen ja isolle mahalle.
Kokous päättyi ja päälliköt vielä kättelivät ennen kuin he vetäytyivät yöpuulle. Ilta oli vaihtunut yöksi ja molempien klaanien viestilähetit oli lähetetty yöllä ratsastamaan linnoihin, jotka sijaitsivat noin neljän tunnin hevosmatkan päässä.
XXXXXX
Varhain aamuna toisaalla…
Prinsessa Frida oli saanut viestin isältään saapua tapaamispaikalle solmiakseen avioliitto prinssi Erikin kanssa. Hänen hevosensa valmisteltiin lähtöä varten varhain aamusta, kuten myös hänen henkivartijansa, Tyran hevonen. Saattue lähti matkalleen ensimmäisten auringon säteiden osuessa puiden korkeisiin lumisiin oksiin.
Naiset ratsastivat avarassa lumimetsässä aamuauringon valossa. Tyra ratsasti isolla, komealla mustalla taisteluhevosellaan ja Frida aivan vieressä pienemmällä, mutta nopealla valkoisella orilla.
Frida, nuori 17-vuotias ja kaunis viikinkiprinsessa, ratsasti tiiviissä tummassa talvipuvussaan. Hänen liekehtivät punaiset hiuksensa liehuivat kylmässä tuulessa ja valuivat hänen hoikan vartalon yli. Hänen suuret, vihreät silmänsä olivat kuin smaragdit, täynnä elämää ja kipinää, ja ne hehkuivat sekä viattomuutta että naiiviutta. Fridan iho oli vaalea ja sileä kuin posliini. Hänen rintansa olivat täyteläiset ja luonnolliset, kuitenkin muodoltaan kuin isot käteensopivat pyöreät omenat, istuen täydellisesti hänen sirossa vartalossaan. Hevosen juostessa ne värähtelivät, mutta vain vähän. Hänen vyötärönsä kapeus loi ihastuttavan kontrastin hänen leveisiin lanteisiinsa, jotka kaartuivat sulavasti ja tasapainoisesti. Tytön takapuoli oli pyöreä ja kiinteä, ja kuljeskellessa ohi, se sai Harmaahampaan linnassa monen soturin pään kääntymään, välillä myös jopa tytön oman isän.
Fridan vierellä ratsasti Tyra, kuvankaunis ja lihaksikas naissoturi, joka oli tunnettu miekkataidoistaan. Hän oli juuri täyttänyt 30, nainen parhaassa iässään. Hänen haarniskansa koostui nahkaisesta yläosasta, joka antoi kauniin näkymän naisen suurille ja pehmeille rinnoille, jotka hölskyivät hevosen laukkaamisen tahdissa. Hänen rintojensa täyteläisyys ja pyöreys olivatkin eri luokkaa kuin prinsessan, ainakin kaksi kertaa isommat.
Naisen pronssinruskea iho hehkui terveyttä ja voimaa. Hänen pitkät, ruskeat hiuksensa olivat kuin metsän tummat puut, luonnollisesti kiharat ja täynnä villiä elinvoimaa. Hänen silmänsä olivat syvän siniset, kuin viileä pohjoisen meri, ja niissä oli kipinää ja terävyyttä, joka paljasti hänen soturiluonteensa.
Tyran haarniskan alaosa koostui lyhyestä hameesta, joka oli valmistettu nahkaremmeistä ja metallilaatoista. Hame oli leikattu niin, että se jätti hänen vahvat ja lihaksikkaat reidet paljaiksi, mahdollistaen nopean liikkumisen ja ketteryyden taistelussa. Säärien suojaamiseksi hänellä oli jalassaan korkeavartiset saappaat.
Tyran takapuoli oli suuri, lihaksikas ja pyöreä, täydellisesti muotoutunut hänen aktiivisen elämäntapansa ansiosta. Hänen lantionsa oli leveä ja vahva, eikä kukaan mies, kuka oli koskaan yrittänyt kajota hänen suloihinsa ilman lupaa, ollut selvinnyt hengissä. Tyra vaikutti muutenkin olevan kiinnostunut enemmän samasta sukupuolesta, sillä häntä ei koskaan oltu nähty miesseurassa.
-”Voihan Odinin korpit sentään, mikä tilanne!" Tyra tuhahti katsellen ympärilleen. "Muistan, kun kätesi luvattiin Randall Julmakilvelle… Päälliköt juonittelevat kuin Loki, mutta ei auta kuin totella.”
Frida ei näyttänyt olevan ainakaan kovin surullinen hevosensa selässään. Hän huokaisi ja vilkaisi suojelijaansa. "Tämä on isäni tahto. En voi sanoa muuta kuin että toivon, että Erik on kunniallinen mies. Olen kuullut, että hän on komea ja vahva. Mieluummin Erik, kuin julma ja vanha sotahullu Randall."
Tyra katsoi häntä myötätuntoisesti. "Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, mutta me elämme ajassa, jossa perheiden tahto on laki. Mutta älä pelkää, Frida. Minä olen täällä suojellakseni sinua, olipa kohtalo mikä tahansa. Ja mitä Erikkiin tulee, olen kuullut, että hänellä on iso muna.” Tyra kääntyi katsomaan Fridaa ja iski tälle silmää.
Prinsessa naurahti ja myös hieman punastui Tyran rohkealle loppu silaukselle. Sitten hän oli hetken hiljaa, mutta yhtäkkiä möläytti. ”Kuulin hevosenhoitajaltani, että Randallin varustus vastaa hänen hevosensa peniksen mittaa.” Tyttö kikatti heti perään päästettyään nuo rivot sanat suustaan.
-”Prinsessa!” Tyra sanoi hieman itsekin punastuen ja jatkoi ”Ehkä siis myös sen takia on hyvä, että otatte prinssi Erikin.”
Naiset jatkoivat hevosilla ripeää matkaa kohti tapaamispaikkaa ja viimein leirin ilmestyessä heidän näkökenttään, he hidastivat tahtiaan ja ratsastivat rauhallisesti rinta rinnan. Oli jo puolipäivä ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta.
-"Tyra, kerro minulle vielä kerran siitä taistelusta, jossa kaadoit kymmenen Etelän soturia ja karhun. Tarvitsen hieman viihdettä ennen kuin matka loppuu ja olen totisista totisimmassa paikassa” kaunis Frida pyysi vierellään ratsastavalta ruskeaveriköltä.
Tyra hymyili maireasti. "Voihan Thorin parta, oletko varma, ettet ole kyllästynyt siihen tarinaan?"
-”En koskaan! Haluan kuulla, miten vain yksi nainen voi tehdä kaiken tuon” Frida naurahti ja vaikutti olevan silti aidosti kiinnostunut tarinasta.
-”No, kuten tiedät, se oli vuosiin pahin talvi. Karhuja tuli alas vuorilta etsimään ruokaa, ja yksi niistä päätti hyökätä kyläämme. Samaan aikaan vihollisjoukko yritti hyökätä leiriimme, kai luullen meitä heikoiksi pakkasen takia."
-"Ja sinä, rohkea Tyra, olit tietysti ensimmäisenä rivissä." Frida hihitti.
Tyra näytti innostuvan ja vastasi virnistäen. "Ensimmäisenä ja viimeisenä! Kun karhu ryntäsi kohti kyläläisiä, otin sen vastaan. Se oli valtava, kuin jättiläinen! Iskin sitä kirveellä suoraan kuonoon ja se perääntyi."
-"Mutta entä ne soturit? Miten ehdit käsitellä heidät myös siinä samalla?"
-”No kuule siitä se hauskuus alkoikin. Kun olin ajanut karhun pois, näin kymmenen soturia lähestyvän. Yksi heistä katsoi minua kuin näkisi itse Valkyrian."
Frida nauroi Tyran jutulle. "Olen varma, että he toivoivat sinun olevan vain hallusinaatio!"
- "Ehkä. Mutta se ei auttanut heitä. He yrittivät piirittää minut, mutta tunsin olevani Odinin siunaama sinä päivänä. Pyörin kuin tanssija, iskin miekalla ja potkin. Se oli kuin tanssia kuoleman kanssa, mutta he kaatuivat yksi toisensa jälkeen."
-”Wau, sinä todella tanssit kuoleman kanssa” Frida vastasi haltioituneena tarinasta ja siitä kuinka Tyra kertoi sen täynnä intohimoa.
-”Se oli kuin vanha viikinkilaulu; veri roiskui kuin olut Thorin juhlapöydässä. Ja lopuksi, kun viimeinen soturi oli kaatunut, se saatanan karhu tuli takaisin. Kai se halusi toisen yrityksen."
-"Oho vieläkin se karhu! Mitä sitten tapahtui?"
-"Minä ja karhu katsottiin toisiamme silmiin. Tunsin sen hurjan raivon ja nälän. Mutta minä olin väsyneempi ja nälkäisempi kuin se. Juoksin sitä kohti karjuen, ja se perääntyi. Lopulta se pakeni, ja kylämme oli turvassa." Tyra lopetti tarinansa ja suuntasi katseensa siniseen taivaaseen raikasta ilmaa nenäänsä hengittäen.
Frida katsoi ihaillen Tyraa. Ehkä jopa vähän tämän voimakkuutta ja sen seksikkyyttä ihastellen. "Sinä todella olet tarujen sankaritar, Tyra. Ja olet niin kauniskin. Tai siis vahva. Kuinka pysyt aina niin vahvana?" Frida kompuroi sanoissaan, kun ymmärsi, että jokin ihme oli saanut hänet viehättymään tästä voimakkaasta soturista, ja hän yritti nopeasti korjailla sanomisiaan.
Tyra kääntyi kommentin jälkeen katsomaan taivaalta takas upeaa prinsessaa vierellään, ja punastui hieman ja hymähti perään. "Vahvuus ei ole pelkästään lihaksissa, Frida. Se on myös sydämessä ja mielessä. Ja huumorissa! Jos et voi nauraa vaaralle, se voittaa sinut."
-"Olet oikeassa. Ehkä jonain päivänä, minäkin voin olla yhtä vahva kuin sinä!” Frida sanoi kainostellen vielä aikaisempaa möläytystään.
-"Olet jo, Frida. Sinulla on vahvuutta, joka ei tarvitse miekkaa. Se on vielä arvokkaampaa." Molemmat loivat hetken katseen toisiinsa, joka hehkui lämpöä ja voimaantumista. Ehkä myös ihan pikkuriikkisen pientä ihastumisen tunnetta.
-”Hoi, prinsessa on saapunut!” kuului soturin huuto leiristä ja Frida säpsähti tuijotuksestaan ja vilkaisi lähestyvän leirin suuntaan, aivan kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut. Myös Tyra käänsi katseensa Fridasta, mutta hitaammin ja mietteliäämmin.
XXXXXX
Molempien klaanien saattueet saapuivat samoihin aikoihin leiriin, ja heidät vietiin omiin telttoihinsa valmistautumaan. Hääjuhlien valmistelu oltiin jo aloitettu aamun alkutunteina. Päivän kääntyessä iltaan, alkoi kaikki olla valmista.
Leirin keskellä, pienen aukioksi raivatun alueen ympärillä, oli rakennettu yksinkertainen, mutta juhlallinen alttari. Se oli koristeltu havuilla ja valkoisilla kukilla, jotka erottuivat kauniisti metsän tummanvihreää taustaa vasten. Iltapäivän aurinko loi lämpimän hohteen, valaisten kokoontunutta joukkoa ja luoden seremoniaan pyhän ilmapiirin. Harmaahampaan soturit, Tyra ja Harald Rautahaara sotureineen poikansa Erikin kanssa olivat kokoontuneet valmiiksi paikalle, yhdessä pappina toimivan vanhan miehen kanssa.
Pappi, nimeltään Aslak, oli valkopartainen ja kaljupäinen, jalkojaan myöten ulottuvassa pitkässä, valkeassa kaavussa. Hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja viisauden uurtamat. Aslak tunnettiin klaanien keskuudessa henkisenä neuvonantajana, joka oli omistautunut viikinkien jumalille. Hänen kätensä lepäsivät rukousasennossa, ja hän oli valmiina johtamaan seremoniaa.
Frida astui teltasta esiin isänsä Einarin saattelemana. Hän oli pukeutunut upeaan valkoiseen ja siveelliseen häämekkoon, joka oli tehty kevyestä pellavasta. Sen helmat liitelivät kevyesti maata pitkin, ja olkapäiltä roikkuivat pitsiset hihat. Fridan punaiset hiukset oli punottu kauniiksi letiksi, ja hänen kasvoillaan oli herkkä, odotuksen täyttämä, mutta samalla jännittynyt hymy.
Ennen kuin he pääsivät alttarille, Einar pysäytti heidät ja katsoi ihastellen tytärtään ja kertoi tälle "Frida, olet tänään kaunein kuin koskaan. Tämä liitto tuo meille kaikille kunniaa."
Frida vain hymyili jännittyneenä isälleen ja katsoi Tyraa joka seisoi kauempana sotureiden edessä sivussa. Tyra huomasi tytön katseen ja nyökkäsi tälle vain hyväksyvästi ja loi kasvoilleen lempeän hymyn.
Sivussa alttarin läheisyydessä myhäili myös Harald, joka tuijotti välillä isorintaista Tyraa ja välillä loi katseen Fridaan ja tämän mekossa hyvin esillä olevaan, valkoisen kankaan verhoilemaan kireään pikku pyllyyn.
Prinssi Erik seisoi alttarin vieressä, odottaen morsiantaan. Hän oli vähän päälle 20-vuotias, pitkä ja hoikka, mutta lihaksikas nuori mies. Hänen vaaleat hiuksensa laskeutuivat pehmeästi hartioille, ja hänen siniset silmänsä olivat lempeät ja rauhalliset. Erik oli pukeutunut tummansiniseen, hienosta villasta tehtyyn tunikaan, jonka vyötäisillä oli hopeinen solki. Hän kantoi yllään myös viittaa, joka oli koristeltu hänen klaaninsa tunnuksilla. Hänen kasvoillaan oli hillitty hymy, ja hän huokaisi helpotuksesta, hänen nähdessään lähestyvän Fridan, joka ei ollutkaan ruma, vaan jumalaisen kaunis.
Einar jatkoi käsi kädessä matkaa tyttärensä kanssa alttarille. Tytön jännittyneisyys tuntui lisääntyvän mitä lähemmäs hän pääsi alttaria. Myös Erik oli ujo ja vaikutti hermostuneelta, eikä hän oikein osannut sanoa mitään, kun Frida saapui viimeinkin alttarille hänen rinnalleen.
He tarttuivat ensin hieman empien toisiaan käsistä. Heidän katseensa kohtasivat, ja Frida oli hieman yllättänyt myös Erikin komeudesta. Kaukana isästään. Samalla Frida kuvitteli Tyran kaipaavan katseen hänen selässään.
Aslak aloitti seremonian juhlallisella äänellä "Tänään olemme kokoontuneet juhlimaan Fridan ja Erikin liittoa, joka yhdistää Harmaahampaan ja Rautahaaran klaanit. Jumalat ovat suotuisia, ja heidän siunaustensa alla nämä kaksi sielua liittyvät yhteen. Tämä liitto ei ainoastaan yhdistä kahta ihmistä, vaan myös heidän sukunsa ja kansansa."
Aslak otti esiin hopeisen kulhon, jossa oli pyhää vettä. Hän kastoi sormensa veteen ja piirsi Fridan ja Erikin otsille pyhän riimun. Tämä symboloi jumalten suojelusta ja siunausta heidän liitolleen. Sen jälkeen hän otti esiin pienen hopeisen ketjun, joka oli koristeltu viikinkiristeillä ja riimuilla.
-"Tämä ketju symboloi sidettä, joka liittää teidät yhteen. Se on merkki uskollisuudesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta, joka kestää ikuisesti."
Aslak kiinnitti ketjun Fridan ja Erikin ranteisiin, sitoen heidän kätensä yhteen. Ketjun kiinnittämisen jälkeen hän astui hieman taaksepäin ja kohotti kätensä.
-"Te olette nyt sidotut toisiinne niin kuin tämä ketju sitoo teidän kätenne. Antakoon jumalat teille voimaa ja viisautta kohdata tulevat haasteet yhdessä."
Frida ja Erik katsoivat toisiaan silmiin, hymyillen. Aslak astui takaisin eteenpäin ja puhui hiljaisella, mutta painokkaalla äänellä.
-"Onko sinulla, Erik Rautahaara, jotain sanottavaa Fridalle tässä pyhässä hetkessä?"
Erik kääntyi Fridaan päin, pitäen häntä yhä kädestä.
-”Frida, minä lupaan suojella sinua ja kunnioittaa sinua. Meidän liittomme on vahva kuin teräs, ja yhdessä me rakennamme tulevaisuuden, joka tuo kunniaa molemmille suvuillemme. Olen iloinen, että saat olla kumppanini tässä elämässä."
Frida hymyili, ja unohtaen jo Tyran houkuttelevan katseen takanaan, vastasi vakaalla äänellä.
- "Erik, lupaan olla rinnallasi kaikissa myrskyissä ja juhlapäivissä. Meidän liittomme on vahvempi kuin mikään este, joka eteemme tulee. Uskon, että yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita ja tuoda rauhaa ja vaurautta perheillemme."
Aslak nyökkäsi hyväksyvästi ja nosti kätensä siunaten.
-”Jumalten siunaukset olkoot kanssanne. Te olette nyt yhdistetyt avioliiton sitein. Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi."
Hän vapautti ketjun heidän käsistään, ja Erik nosti Fridan käden huulilleen, suudellen sitä hellästi. Tämän jälkeen hän antoi vielä pikaisen suudelman tytön huulille. Ympärillä olevat soturit ja klaanien päälliköt nyökkäilivät hyväksyvästi, ja pieni joukko taputti käsillään ja alkoivat sitten hurraamaan.
XXXXXX
Hääseremonian jälkeiset juhlat alkoivat auringon laskiessa, ja leiri täyttyi iloisella puheensorinalla ja naurulla. Pitkät puupöydät oli katettu täyteen herkkuja: paistettua lihaa, tuoreita leipiä, juustoja ja kulhollisia marjoja. Keskellä aluetta paloi suuri nuotio, jonka ympärille soturit kokoontuivat. Ilta oli lämmin, ja tähtien loiste alkoi näkyä kirkkaalla taivaalla.
Olutta ja simaa virtasi runsaasti, ja tunnelma muuttui nopeasti riehakkaaksi. Raskaan taisteluviikon ja päivän seremonian jälkeen, soturit pääsivät rentoutumaan täysin. Heidän äänensä kohosivat korkealle, kun he kohottivat maljoja hääparin kunniaksi ja lauloivat vanhoja viikinkilauluja. Erik ja Einar olivat erityisen hyväntuulisia, heidän poskensa punoittivat alkoholista ja naurusta. Harald yleisestä tavastaan poiketen säästeli juomiaan Erikin vieressä istuen, ja näytti mietteliäältä.
Erik kohotti maljaa ja naureskellen ilmoitti "Nostakaamme malja tälle erinomaiselle päivälle ja yölle! En muista, milloin viimeksi olen ollut näin onnellinen."
-"Ja tuleville vuosille, uusi poikani!” huudahti Einar perään ja jatkoi ”Nyt nautitaan, niin kuin Valhallassa juhlimme!"
Soturit yhtyivät Einarin sanoihin ja kohottivat maljoja hurrauksien saattelemana. Musiikki alkoi soida, kun eräät soturit tarttuivat soittimiinsa ja alkoivat soittaa iloista sävelmää. Juuri oluttuoppinsa loppuun nauttinut Einar tarttui pöydän alla olevaan luutuun ja yritti soittaa, mutta epäonnistui surkeasti, mikä sai kaikki nauramaan ääneen.
Einar nauroi myös itselleen ja ojensi luutun toiselle soturille ja sanoi "Olkoon tämä lahja niille, joilla on enemmän taitoa kuin minulla!"
Frida istui Erikin toisella puolella kauniissa häämekossaan. Tyra, joka oli vaihtanut taisteluasunsa hieman rennompiin vaatteisiin, istui hänen vierellään, nauttien yksinkertaisesta, mutta maistuvasta ateriasta.
He katselivat ja kuuntelivat muiden ilonpitoa. Tyra ei pitänyt alkoholista, mutta joi väkisin simaa eikä Fridakaan ollut vielä päässyt sen makuun. Frida kääntyi Tyran puoleen ja avasi suunsa hiljaa "Nämä juhlat ovat juuri sitä, mitä tarvitsin tämän päivän jälkeen. Kaikki tämä vastuu ja odotukset... Olen iloinen, että voimme nyt vain rentoutua."
Tyra kulautti simaansa ja vastasi hymyillen "Niin minäkin. On mukavaa nähdä sinut onnellisena. Se piristää mieltäni."
Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, ja Frida tunsi kevyen punan kohoavan poskilleen. Hänen ajatuksensa karkasivat hetkeksi Tyran silmistä alas hänen rinnoilleen ja lihaksikkaille käsille. Tyra hymyili lämpimästi, hänen silmissään välähti pieni leikkisyys. Hän myös huomasi prinsessan vaeltelevan katseen.
Tyra kohotti kulmiaan ja virnisti.
-”Löytyykö jotain mikä kiinnostaa?” hän tuumasi leikkisästi ja sai vastareaktion Fridalta, joka meinasi purskauttaa omenamehut suustaan.
Tyttö pyyhki suunpieliään ja oli jo vastaamassa takaisin, kun hänen olkapäälleen laskeutui Erikin käsi. Frida säpsähti ja käänsi katseensa toisella puolellaan istuvaan tuoreeseen aviomieheensä. Erik katsoi häntä humaltuneella, lasittuneella katseellaan ja kuiskasi ”Lähdetäänkö häävuoteeseen?”
Frida oli hieman peloissaan kysymyksestä, hakien apua Tyran katseesta, mutta tämä käänsi kuitenkin päänsä ja alkoi puhumaan toiselle miessoturille vieressään. Fridan pitäisi vastata. Erik tarttui tyttöä reidestä toisella kädellään ja puristi sitä himoikkaana ja kuiskasi vielä lisää ”Sinä näytät niin kauniille tuossa mekossasi, vaimoni.”
Frida pystyi vain nyökkäämään hermostuneena ja aviopari nousi ylös ruokapöydästä ja Erik lähti marssien taluttamaan Fridaa kohti heidän suurta telttaansa, joka oli pystytetty kauemmas juhlista, uuden avioparin ensimmäisen yön yksityisyyden vuoksi. Einar ja Harald seurasivat lastensa lähtöä, Haraldin katse kuitenkin enemmän kiinnittyneenä tytön keinahtelevaan herkkupyllyyn. Tyra katsoi myös heidän peräänsä, hieman kaipaavalla katseella.
Aviopari pääsi telttaan sisälle ja Erik istui teltan keskellä olevalle isolle vuoteelle, joka oli vuorattu lampaan taljalla. Frida tunsi pientä jännitystä vatsassaan katsoessaan miestä istumassa sängyllä. Nytkö hän menettäisi neitsyytensä?
-”Tule lähemmäs” Erik pyysi ja ojensi kätensä. Frida lähestyi rohkeasti miestään ja tarttui tämän kädestä. Erik veti tytön itseensä kiinni ja antoi tälle pitkän ja tulisen suudelman. Frida oli yllättynyt kuinka hyvältä suuteleminen tuntui, ja nämä kaksi eivät pystyneet päästämään toisistaan irti.
Ulkona oli jo erittäin pimeää ja alkoi olla yö. Nuotion loimu alkoi hiljalleen hiipua, mutta naurua kuului vielä sotureiden pitopaikasta. Päällikkö Einar oli myös vetäytynyt omaan telttaansa yöpuulle. Oksat ja risut hieman narahtelivat, kun Tyra hiipi hääparin teltan luokse. Hänellä oli jäänyt pieni mustasukkaisuuden tunne pyörimään päähänsä, eikä hän malttanut olla hieman kuulostelematta, mitä tuon telttakankaan takana tapahtui.
Aivan teltan viereen päästyään, hän huomasi, että teltan oviluukku oli laitettu hieman kömpelösti kiinni. Siitä nimittäin näki pikkaisen teltan sisään. Miehen hiljaista huokailua kuului teltan sisältä. Asia oli liian houkutteleva, ja Tyra hiipi katsomaan pienestä raosta, mitä teltassa tapahtui.
Aviopari oli vuoteessaan. Erik makasi selällään ilman paitaa ja housut puolessa välissä kinttua, ja Frida oli valkoisessa mekossaan puoliksi makuulla hänen haaravälissä. Tyttö imi hitaasti ja tunteella prinssin vaaleaa, sykkivää keskikokoista kullia. Tyra katsoi ihastellen, mutta samalla kateellisena tilannetta.
Fridan huulet liukuivat kyrvän varren ympärillä ja Erik huokaili silmät kiinni rytmin tahdissa. Fridan kampaus oli sekaisin ja tytön tissit oli pullautettu ulos mekon poviaukkoa repimällä isommaksi, ja nyt ne törröttivät ja roikkuivat terhakkaasti ulkona. Tyra katsoi noita upeita vaaleita ja pyöreitä rintoja, niiden pieniä tummia nännejä ja kuinka ne nytkähtelivät prinsessan antaman suuhoidon tahdissa. Frida vaikutti olevan yllättävän hyvä tässä touhussa, ajatteli Tyra. Oliko hän oikeasti sittenkään neitsyt?
Tyran ajatukset kuitenkin katkesivat, kun metsästä alkoi kuulumaan huutoa. ”Hyökätkää!” Kuului kova karjaisu puiden lomasta, kuin ukkosen jyrähdys ja pian Tyran alla alkoi maa tärisemään. Kova huuto voimistui ja pian sitä kuului joka suunnasta. Hetkessä rauhallinen juhlayö oli muuttumassa painajaiseksi.
XXXXXX
Randall Julmakilven armeija oli tehnyt yllätyshyökkäyksen leiriin. Alkoi kaaos, jossa taistelun äänet ja hätähuudot täyttivät ilman. Tyra unohti parin teltassa ja lähti salamannopeasti juoksemaan kohti metallin kilkettä ja hääteltassakin asiat keskeytyivät.
-”Mitä ihmettä ulkona tapahtuu?” Frida tokaisi säikähtäneenä ja lopetti munan imemisen siihen paikkaan. Pettynyt, mutta myös ihmeissään oleva Erik nousi ylös sängyltä ja nappasi miekan käteensä. ”En tiedä, mutta meidän on parempi pysyä täällä sisällä” Erik vastasi hieman vavisten.
Tyra oli päässyt taistelun eturintamaan, huomatakseen vain kuinka suurin osa Harmaahampaiden miehistä oli tapettu sammuneina oluttuopit käsissään ja huomasi kauhukseen, että myös Rautahaaran soturit olivat kääntyneet heitä vastaan. Vain muutama urhoollinen Harmaahampaan soturi oli enää pystyssä ja taisteli metsästä rynniviä miehiä vastaan.
Einar ja Harald havahtuivat myös meluun ja ryntäsivät ulos teltoistaan. Einar yritti huutaa käskyjä ja rauhoitella tilannetta, mutta hänen äänensä hukkui taistelun melskeeseen. Harald lähestyi Einaria kylmänviileästi sivusta.
Einar huomasi rauhallisen oloisen Haraldin ja huusi tälle ”Mitä on meneillään, Harald? Miksi Randall hyökkää meidän kimppuun? Ja miksi sinun miehesi eivät tee mitään!?”
Harald vastaa levollisesti, kylmällä hymyllä ”Randall ja minä olemme tehneet sopimuksen, Einar. Olemme yhdistäneet voimamme."
-"Sopimuksen? Mistä sinä puhut, Harald? Sinähän teit minun kanssani sopimuksen! Tämä ei ollut osa suunnitelmaa."
Harald naurahti ivallisesti "Osa suunnitelmaa, jota en enää tarvitse. Randall tarjosi minulle enemmän kuin sinä ja mahdollisuuden tuhota teidän Harmaahampaan klaanin kokonaan. Hänelle riitti myös lupaus siitä, että hän saa tyttäresi Fridan vaimokseen. Poikani Erik vetäytyy pois aviomiehen roolista.”
Einar haukkoi henkeään järkyttyneenä "Sinä juonittelit minun selkäni takana? Langetan Ragnarökin tuomat kirot sinun päällesi! Tulet palamaan Randallin kanssa Helvetissä!”
-”Ei enää, senkin heikko vanhus. Tämä on loppusi” ärähti Harald kylmästi ja vetäisi yllättäen puukon vyöltään ja iski sen Einarin vatsaan. Vanhan miehen silmät suurenivat järkytyksestä ja kivusta, kun hän lysähti polvilleen iskusta ja veri alkoi vuotamaan haavasta.
-”Sinä… petturi” Einar sai käheästi vielä suustaan sanat ulos. Harald vain hymähti ja potkaisi Einarin maahan kyljelleen ja jatkoi matkaansa, jättäen päällikön vuotamaan kuoliaaksi.
XXXXXXX
Keskellä laajaa, veristä taistelukenttää, missä viikinkiklaanien kohtaaminen oli saavuttanut huippunsa, Tyra astui eteenpäin pitkä miekka kädessään kuin taistelun jumalatar. Hänen haarniskansa oli jäänyt telttaan, joten hän asteli kentällä vain musta liehuva hame päällään rohkeana.
Randallin soturit olivat tunnettuja raakuudestaan ja voimistaan, mutta Tyra ei pelännyt. Hänen miekkansa välähti nuotion valossa, kun hän iski ensimmäistä vihollista kohti. Terä leikkasi nopeasti ja katkaisi miehen pään irti ja ensimmäinen vihollinen kaatui maahan, veri roiskuen. Tyra liikkui ketterästi, kuin iltaruskossa tanssiva varjo, ja hänen ruskeat pitkät kiharat hiukset heiluivat kuin lehdet ilmassa jokaisen lyönnin ja potkun tahdissa.
Julmakilven miehet ja Rautahaaran soturit eivät kuitenkaan antaneet periksi. He ryntäsivät kohti Tyraa kuin nälkäiset sudet, ja pian nainen huomasi olevansa yksin saarrettuna ahtaassa paikassa. Yksi soturi onnistui naarmuttamaan Tyraa kylkeen takaapäin, mutta hän kesti iskun ja jatkoi taistelua. Hän pudotti toisen vihollisen maahan, repäisi kolmannelta miekan käsistä ja iski neljättä vastustajaa kahdella miekalla rintaan.
Päästen pois saarroksesta, Tyra käytti jokaista mahdollisuuttaan, vältellen iskuja ja iskien takaisin. Hänen voimansa alkoivat ehtymään ja hengityksensä oli raskas, mutta nainen ei antanut periksi. Hän kaatoi vihollisia kuin niittyheinää, mutta vihollisten määrä oli valtava ja pian viimeisenkin Harmaahampaan miehen kuoltua, alkoivat soturit piirittämään yksinäistä Tyraa.
Keskellä piiritystä, Randall Julmakilpi itse ilmestyi sotureidensa välistä, suurena ja pelottavana, hänen läsnäolonsa vetäen huomion pois kaikesta muusta.
-”Tämä nainen on minun!” Randall ärähti. Tyra katsoi miestä hermostuneena. Hänen valtava kaksiteräinen kirves kimalteli verisenä liekkien roihutessa, ja hän astui eteenpäin voimaa ja uhkaa huokuvana.
Tyra oli kuullut paljon tarinoita Randallista, pelottavimmasta ja voimakkaimmasta viikingistä mitä maasta löytyi, mutta vasta nyt näki tämän ensimmäistä kertaa itse. Mies oli yli 2 metriä pitkä, lihaksikas kuin karhu ja olkapäät yhtä leveät kuin vuoret. Hänellä oli musta rähjäinen tukka ja parta, toinen silmä sokea ja naama täynnä lukuisia taisteluarpia. Hän oli pukeutunut paksuun haarniskaan, ja hänen kangashousuistaan Tyra huomasi suuren pullotuksen. Randall virnisti tytölle.
Tyra tunsi kylmän tunteen selässään, mutta hän ei antanut pelon estää itseään. Hän otti syvään henkeä ja valmistautui kohtaamaan Randallin.
-”Sinä olet varmaankin Tyra, olettaisin” Randall tuumasi matalalla äänellään. Nainen oli hetken hiljaa, mutta vastasi pian ”Kyllä, ja sinä tulet olemaan kuollut mies.”
Randall hymähti ”Loistavaa.” Sitten samantien hän lähti juoksemaan hurjaa vauhtia naista kohti, nostaen sotakirveensä samalla ilmaan. Hän iski voimakkaasti Tyraa kohti, ja vaikka Tyra puolusti miekalla itseään urheasti, Randallin voima oli ylivoimainen. Hänen kirveensä iskut olivat kuin jyrinää, joka veti maata jalkojen alta. Tyra väisti muutamia iskuja, mutta ei pystynyt täysin välttämään Randallin vahvoja ja leveitä lyöntejä. Randallin lyödessä kirveellään ohi, onnistui Tyra haavoittamaan tätä jalkaan miekalla, mutta Randall ei näyttänyt herpaantuvan iskusta yhtään. Tyra jatkoi tovin väistelyä ja lyöntien torjuntaa, mutta pian hän huomasi olevansa aivan loppu ja viimeinen väistöyritys jäi liian lyhyeksi.
Viimein Randall onnistui iskemään häntä olkapäähän, ja veri roiskui maahan. Tyra horjui hetkeksi, mutta päätti että ei voi antaa periksi. Hän nousi taisteluasentoon ja yritti viimeistä kertaa iskeä Randallia. Jättiläismies tiputti yllättäen kirveensä maahan ja otti vastaan tulevan miekan iskun toisella kädellään ja toisella kädellä nappasi Tyraa kiinni kaulasta. Tyra rimpuili kuristusotteessa, kun Randall piti miekan terästä kiinni, puristaen siitä niin kovaa, että nyrkistä vuosi verta. Sitten hän tempaisi miekan Tyran käsistä, riistäen aseen häneltä.
Randall löi miekan tylpällä päällä Tyraa naamaan, ja tämä kaatui iskusta maahan. Randallin nauru oli julmaa, kun hän seisoi voitokkaana Tyran edessä, joka makasi maassa verisenä ja haavoittuneena.
"Yritit hyvin, mutta kukaan ei voi voittaa minua," Randall sanoi matalalla äänellä, täynnä voitonriemua ja julmuutta.
Tyra katsoi tuota petoa epätoivoisena ja lannistettuna. ”Olkaa kiltti ja tappakaa minut nopeasti. Ja päästäkää prinsessa Frida menemään rauhassa, hän on vasta lapsi!” Frida aneli ja nosti itsensä polvilleen, valmiina ottamaan viimeisen kuoliniskun.
Randall hörähteli ja katsoi edessään polvillaan olevaa tummatukkaista soturia, jonka musta mekko oli mennyt olkapäästä repaleiksi ja kangas roikkui niin, että naisen pyöreä ja suuri rinta oli valahtanut sen alta esille. Randallin silmään syntyi häijy pilke.
-”Hmmh, mitä jos antaisin miesteni ensiksi vähän leikkiä sinun kanssasi, haittaisiko se?” Randall murahteli. Soturit hänen takanaan innostuivat ja alkoi kuulumaan supinaa.
-”Hän on minun ensin” kuului ilmoitus miesten takaa ja he tekivät tilaa päällikkö Harald Rautahaaralle, joka asteli paikalle iso maha heiluen. Tyra nosti katseensa miehiin inho silmissään ja kuvotus kasvoillaan. Harald asteli naisen eteen ja otti tätä tukasta kiinni ja nosti naisen päätä niin, että näki paremmin tämän silmiin. ”Olen haaveksinut tästä kauan” sanoi Harald kieroutuneena.
-”Usko pois, minä tapan sinut, jos yrität tunkea mitään minun sisälleni” uhosi Tyra ja sitten sylki Haraldin saappaille. Miehet naurahtivat. Randall katsoi hetken näytöstä, mutta sitten noukki kirveensä maasta ja poistui, lähtien hääparin teltan suuntaan.
-”Jos et anna minun tehdä sinulle mitä haluan, menen ja tapan prinsessa Fridan!” Harald ärähti Tyralle, huomattuaan hääseremoniassa tämän viipyvän katseen morsiammessa. Se näytti toimivan, sillä Tyra meni aivan hiljaiseksi ja viimeinenkin toivo hänen silmissään näytti sammuvan. ”Niinhän minä ajattelinkin” Harald naurahti, vaikka itse bluffasikin, sillä hän oli luvannut Fridan käden Randallille.
Sen enempää sanomatta paksu päällikkö avasi housunsa vyön nuotion valossa ja laski housut Tyran eteen. Tyra oli kuullut tarinaa, että prinssi Erikillä olisi iso penis. Mutta se olikin Erikin isä, kenellä oli hurja kalu. Se sojoitti valmiina ja turpeana tärisevän Tyran edessä ja oli yhtä paksu kuin pienen pojan käsivarsi. Mittaa sillä oli ehkä vain 18cm, mutta leveydeltään se näytti pelottavalta. Terskan nuppi oli leveä kuin sieni.
Tyra ei enää jaksanut kamppailla, vaan nöyrtyi, kun Haraldin puristava koura lähti työntämään naisen takaraivosta naamaa kohti tuota paksua kyrpää. Hän ei avannut suutaan paljon, mutta väkisin Haraldin työntäessä lantiotaan eteenpäin, tuo tukeva vanhan irstaan miehen kulli upposi luiskahtaen yhdellä kerralla naisen kurkkuun asti.
Tyralla kohisi nesteet silmistä ulos, kun hänen suunsa täyttyi kookkaasta ja hikisestä kyrvästä. Harald alkoi naisen tummista hiuksista tukistaen vetelemään tämän päätä edes takaisin, kalun upotessa kokonaan suuhun ja liukuen tahdissa aina melkein terskaa myöten ulos. Tyra kakoi äänekkäästi, kun paksu penis vedettiin kokonaan ulos suusta ja sitten taas pidätteli henkeään, kun mies survaisi limaisen jormansa takaisin nieluun. Tyran nenä osui joka kerralla miehen mahaan, tämän viedessä peniksen melkein pallejaan myöten naisen kurkkuun.
-”Katso minuun soturihuora!” Harald murahti naiselle, joka tämän jälkeen suuntasi katseensa ylhäällä kiiluviin ilkikurisiin silmiin. ”Tarinat sinusta hurjana soturina tulevat päättymään siihen, että sinut otettiin kuin huora viimeisenä iltanasi ja olit vain pelkkä miesten leikkikalu.”
Tyra sulki silmänsä inhosta ja vihasta, ja hänen olisi niin tehnyt mieli purra tuon runkkarin kyrpä irti siltä paikalta. Hän sai kuitenkin lävärin poskelleen ja avasi taas säikähtäen silmänsä. ”Mähän sanoin, että kato mua silmiin huora!” Harald huudahti ja siirtyi pitelemään naisen päätä paikallaan jo molemmin käsin ja kiihdytti Tyran kurkkuun nussimista.
Tyra ajatteli mielessään vain Fridaa ja tämän kauniita silmiä, samalla kun haiseva ja likainen vanhuksen muna tunkeutui hänen suuhunsa. Hänen suu oli täynnä paksua kyrpää ja hänestä tuntui, että kohta loppuisi happi. Kuola valui pitkin linjoin naisen leukaa, ja suonikas ja sykkivä kullin varsi kiilteli syljestä märkänä nuotion valossa. Puuskuttavan naisen ulkona heiluva pyöreä tissi oli myös kuolan peitossa, ja rinta vavahteli munan lutkutuksen tahtiin. Suun litinä ja kakomisen äänet täyttivät alueen. Nainen yritti pitää katsekontaktinsa kokoajan hänen suutaan raiskaavassa miehessä. Soturit kannustivat päällikköä hurraten ja osa omia muniaan runkaten.
Päällikkö alkoi vaikuttavan olevan jo loppusuoralla. Hänen hengityksensä tihentyi, iso vatsa vävätteli ja mies alkoi puhkumaan kuin pistetty sika. Tyra huomasi myös tämän ja alkoi pyristelemään tukistusotteesta, mutta huomasi olevansa niin loppu hapen puutteen takia, että jaksoi vain enää vähän läpsiä Haraldin paksuja reisiä. Tästä ei olisi enää pois pääsyä. Harald tiukensi molemmilla käsillä otettaan naisen pään sivuista ja alkoi ähkimään. Sitten läski vanhus jännitti reitensä ja ärähti kovaa pysäyttäen liikkeensä.
Tyran silmät meinasivat muljahtaa tämän päässä, kun ensimmäinen suihku kuumaa spermaa sinkoutui hänen kurkun seinää vasten, ja Harald huusi perään kiimaisena ”Aah senkin Valkyriahuora, ota siemeneni!”.
Varmaan viikon hautoutunut satsi purskahteli Tyran suuhun, Haraldin tukistaen naista hiuksista molemmin käsin ja tunkien sykkivää kyrpää pohjaan asti naisen nieluun, saaden tämän kakomaan kunnolla. Kassit tyhjentyivät penis nykien puoliksi huulien välissä ja mälli roiskui kyynelehtivän Tyran suunpielistä, kun hän ei kerennyt nielemään kaikkea mitä tuo läski kurjus hänelle syötti.
Harald otti toisella kädellään tykyttävän kalun Tyran suusta ja runkkasi viimeiset pahanmakuiset spermaryöpyt hänen paljaana terhakkaasti roikkuvalle tissille. Mies puuskutti posket punottaen, ja Tyrakin haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla.
-”Huh, sieltä tuli kerralla ja kunnolla” Harald murahteli tohkeissaan ja hengästyneesti. ”Kuka haluaa seuraavaksi?” kysyi mies häijysti katsellen ympärilleen sotureita. Kyynelehtivä Tyra ei ollut uskoa korviaan. ”Älkää olko ujoja pojat. Ja jos ette uskalla yksin, niin kyllä tämä huora selviää samaan aikaan useammankin kanssa!”
XXXXXXX
Toisaalla, Randall lähestyi kohti hääparin telttaa ja kuuli innostuneiden miestensä hurraamista ja naisen kiljahtelua kauempana leiristä, mihin hän oli jättänyt heidät Tyran kanssa. Hän ei peitellyt askeliaan, ollessaan kuin karhu, ja marssi telttaan sisään lyömällä kirveensä teltan oviluukusta läpi. ”Mitä helvettiä!?” Erik huusi ja nosti miekkansa, Fridan hypätessä hänen taaksensa suojaan, kun Randall marssi ison teltan sisään pelottavan näköisenä.
He katsoivat järkyttyneinä tuota valtavaa miestä, joka oli juuri ilmestynyt heidän eteensä. ”Et kai aio tappaa meitä?” Frida kysyi kauhuissaan ja piti molemmin käsin kiinni Erikin hartioista. Hän oli myös kerennyt hetki sitten sullomaan terhakkaat tissinsä takaisin häämekon sisälle. Erik hikoili myös ja tärisi peloissaan vain housut jalassaan. Randall katsoi hetken molempia hiljaa ja uhkaavan näköisesti. Lopulta hän kuitenkin laski sotakirveensä ja hänen ilmeensä muuttui hieman ystävällisemmäksi.
-”Hah, eikö isäsi kertonut sinulle muka tästä mitään?” Randall kysyi naurahtaen möreällä äänellään, kohdistaen katseensa Erikiin. ”E-e ei, en tiedä mitä täällä tapahtuu!” Erik sai änkytettyä. Frida oli myös ihmeissään. Randall hymähti ja hieroi sotkuista mustaa partaansa. ”Isäsi lupasi tytön käden oikeasti minulle, ei sinulle. Ja minä olen tullut hakemaan sen, mikä kuuluu minulle.”
Tuore aviopari katsoi toisiaan hämmentyneinä ja sitten taas tuota valtavaa vuorta. ”Ei voi olla mahdollista.” Kumpikaan ei halunnut uskoa tätä. ”Kyllä vain! Oli isältäsi raukkamaista saattaa seremonia loppuun, mutta tähän tehdään muutos!” Uhosi Randall hieman kiihtyneenä. Frida tunsi kylmän väreen kulkevan selkäänsä pitkin. Hän puristi Erikin takana tämän olkapäätä, mutta tunsi samalla Randallin läpitunkevan katseen raskaana yllään. “Minä olen jo naimisissa Erikin kanssa,” hän sanoi rohkeasti, mutta hänen äänensä väreili hieman.
Randall astui lähemmäs, hänen suuri hahmonsa tuntui tukahduttavan teltan ilman. “Minulla on vanha lupaus Erikin isältä, Harald Rautahaaralta,” hän sanoi, hänen äänensä jääkylmänä. “Ja viikinkien kunniakoodin mukaan, lupaus on pidettävä. Teidän avioliittonne on mitätön.”
Ennen kuin Erik ehti vastata, teltan rikkoutunut oviaukko avautui uudelleen, ja sisään astui Aslak, kylän vanhin ja arvostetuin pappi. Hänen kasvonsa olivat vakavat, ja hänellä riippui kädessään pyhä Thorin vasaran riipus, joka symboloi viikinkien pyhää avioliittoa.
“Aslak!” Erik huudahti, mutta vanha mies kohotti kätensä vaientaakseen hänet.
“Randallilla on oikeus, nuori Erik,” Aslak sanoi syvällä, vakaalla äänellä. “Frida on luvattu hänelle, ja viikinkien laki on selvä. Tämä avioliitto ei ole laillinen.” Erik näki myös Aslakista, että tätä hermostutti tilanne, mutta hän teki mitä hänelle oli käsketty.
Prinssi puristi kätensä nyrkkiin, raivon noustessa hänen sisällään, mutta hän tiesi, ettei voisi voittaa tätä taistelua nyt. “Tämä on väärin,” hän sanoi hampaidensa välistä, mutta hänen äänensä oli jo menettänyt voiman.
Randall astui lähemmäs Fridaa, joka tunsi pelon hiipivän sydämeensä. “Sinä kuulut minulle,” hän kuiskasi, hänen äänensä täynnä kylmää varmuutta. “Ja tänä yönä se sinetöidään.” Hän otti tyttöä käsivarresta kiinni paksulla kourallaan ja veti Fridan pois Erikin takaa piilosta. Erik luovutti myös ja laski miekkansa ja tyytyi katsomaan turhautuneena tapahtumia.
Aslak astui Fridan ja Randallin väliin ja kohotti kätensä, valmistaen itsensä suorittamaan pyhän seremonian. Hän aloitti matalan laulun, joka kaikui teltassa, samalla kun hän heilautti pyhää Thorin vasaraa heidän ylleen.
“Jumalat ja esi-isät, kuulkaa minua,” Aslak aloitti, hänen äänensä täynnä voimaa ja vakavuutta. “Olemme täällä todistamassa pyhää liittoa, joka yhdistää kaksi sielua yhdeksi. Frida, Einar Harmaahampaan tytär, on luvattu Randall Julmakilvelle, ja tänä yönä tämä liitto vahvistetaan.”
Frida tunsi kyyneleen nousevan silmiinsä, mutta hän ei antanut sen pudota. Hänen sydämensä oli raskas, mutta hän tiesi, ettei voinut paeta kohtaloaan. Randallin läsnäolo oli kuin vääjäämätön painajainen, eikä hänellä ollut keinoa paeta sitä.
“Frida,” Aslak jatkoi, katsoen häntä tiukasti silmiin. “Otatko sinä Randallin aviomieheksesi, omistautuen hänelle kehosi ja sielusi?”
Frida puristi huulensa yhteen, mutta hän tiesi, ettei voinut vastata kieltävästi. Hänen sydämensä oli murtunut, mutta hänen suunsa pakotti sanat ulos: “Kyllä, minä otan.”
Randallin julma hymy syveni, ja hän astui Fridan vierelle, tarttuen häntä lujasti kädestä. “Ja minä otan sinut, Frida,” hän sanoi, hänen äänensä syvä ja kylmä kuin talvinen tuuli. “Sinä olet nyt minun, kuten on aina ollut tarkoitettu.”
Aslak lausui loput seremonian sanoista nopeasti ja virallisesti, kuin sinetöiden kohtalon, joka oli ollut väistämätön siitä hetkestä, kun Randall oli astunut telttaan. Kun vihkiminen oli ohi, Aslak astui taaksepäin ja antoi Randallille nyökkäyksen, ja poistui itse ulos teltasta.
Randall käänsi katseensa hermostuneesta ja vihaisen näköisestä Erikistä pelokkaaseen Fridaan, ja hänen ilmeensä oli täynnä voitonriemua. ”Nyt rakas vaimoni,” hän murahti matalalla äänellä, ”me sinetöimme tämän liiton tavalla, jonka vain veri voi vahvistaa.”
Frida tunsi kylmän pelon rinnassaan ja hänen katseensa eksyi edessään seisovan jättiläisen valtavaan pullotukseen haaraväleissä. Oliko hänen hevosenhoitajan kertomukset Randall Julmakilven elimen koosta sittenkin pitäneet paikkaansa? Erik myös nielaisi huomatessaan kohoaman Randallin housuissa. Randall murahteli ja alkoi riisumaan haarniskaansa. Metallisuojaimet ja kilvet kolahtelivat maahan pudotessaan ja kohta tuo suuri mies seisoi enää vain housut jalassaan.
Frida katsoi täristen Randallia, joka oli massiivinen ja pelottava ilmestys. Hänen ylävartalonsa oli kuin veistetty kivestä, täynnä valtavia, paksuja lihaksia, jotka paljastuivat karvaisen ihon alta. Hänen rintakehäänsä koristivat lukemattomat arvet ja syvät haavat, jotka kertoivat hänen julmista taisteluistaan. Jollain oudolla tavalla tämä näkyi sai kuitenkin tuon nuoren prinsessan hieman jopa kiihottumaan. Fridan katse mittaili peloissaan, mutta kiihkeästi miehen suuria käsivarsia. Erik oli kuin riisitikku hänen vierellään. Ja tuo jalkojen välissä oleva pullotus…
Randall loi pelottavan katseen Erikiin ja mörähti ”Saat katsoa, jos haluat, senkin rotta. Mutta jos yrität jotain, katkaisen kaulasi.” Erikin sydän jyskytti pelosta, kun hän katsoi Randallia, joka seisoi hänen edessään valtavana ja uhkaavana. Hänen kätensä vapisi, ja hän päästi kokonaan irti miekastaan, joka putosi maahan. Frida puri huultaan ja seurasi miesten välistä jännitettä, mutta säpsähti sitten, kun yllättäen Randall astui häntä lähemmäs ja nappasi molemmin käsin tämän mekon yläosasta kiinni ja riuhtaisi mekon rikki. Erik tuijotti myös tätä röyhkeää tekoa ja sen seurausta. Fridan sileät ja vaaleat tissit pullahtivat terhakkaina esille mekon tiukasta puristuksesta ja olivat nyt molempien miesten katseltavina. Valkoinen mekko jäi kuitenkin vielä osittain tytön päälle, peittäen hänen vartalonsa rinnoista alaspäin.
Randall ei paljoa viivytellyt vaan kumartui hieman ja antoi suudelman tytön poskelle, joka säpsähti tätä. Sitten hän siirsi kuivat ja suuret kätensä Fridan sileille rinnoille ja hellästi kosketteli niitä. Tytön suu aukesi vähän ja Erik kuuli, kuinka tyttö alkoi hengittämään raskaammin.
Frida ei tiennyt mikä häneen oli mennyt, mutta hän huomasi yhtäkkiä nauttivansa tilanteesta. Hän oli tuntenut aluksi pelkoa Randallin pelottavaa olemusta kohtaan, mutta tämän voimakas, arpinen vartalo ja hänen yllättävä hellä kosketus sai hänet näkemään miehen toisin. Hänen pelkonsa sekoittui yllättäen ihailuun, kun hän tajusi Randallin raakaan voimaan ja suojelevuuteen kätkeytyvän voiman, jota hän ei ollut osannut odottaa. Tuo kaikista voimakkain ja pelätyin viikinki oli nyt hänen aviomies ja suojelija.
Randall huomasi Fridan nauttivan hänen kosketuksesta, joten hän päättäväisesti naisen olkapäistä pidellen työnsi tämän sängylle istumaan. Punapää kuuliaisesti laskeutui sängylle ja tuijotti isoa miestä silmiin, mutta välillä hänen katseensa eksyi miehen haaroihin. Randall huomasi Fridan hapuilevan katseen, eikä halunnut pitää tyttöä enää jännityksessä ja veti housunsa alas.
Frida haukkoi henkeään ja sivussa seisova Erik näytti myös häkeltyneeltä. Randallin massiivinen kyrpä pongahti kuin rautakanki housuista ja sillä oli mittaa varmaan melkein 30cm. Se oli järkyttävän kokoinen pienen prinsessan edessä, suunnilleen yhtä pitkä ja leveä kuin tytön oma käsivarsi. Sen suonikas varsi värähteli odottaen tulevaa nautintoa ja varren juuressa oli musta karvoitus ja valtavat roikkuvat säkit.
Tytön ilmeestä huomasi, että tämä meinasi melkein pyörtyä näystä. Kuinka tuo tulisi koskaan mahtumaan häneen, oli hyvä kysymys. ”E- en usko, että tuo mahtuu sisääni, herrani” Frida änkytti suu auki ja tuijotti uhkaavan näköistä elintä. ”Olen muutenkin neitsyt vielä. En ole kokenut edes-”. Naisen lause jäi kesken, kun Randall yllättäen tuli hänen päälleen ja avasi hänen reitensä levälleen. Tytön ylävartalo kaatui sänkyyn, hänen punaisten hiusten osuen melkein sängyn päätyyn. Lampaan talja jäi Fridan alle, jonka ilme oli nyt kauhuissaan. Ei kai tuo jättiläinen oikeasti yrittäisi laittaa tuota valtavaa asiaa hänen sisäänsä.
Randall oli nyt kokonaan itsekin sängyssä ja hän asetteli suuren kehonsa pienen tytön levitettyjen jalkojen väliin. Häämekon helma repeytyi samalla, ja Fridan vaaleat sääret olivat ylhäällä osoittaen teltan kattoon. Frida alkoi kiljahtelemaan peloissaan ja Erik alkoi myös sivussa miettimään uudelleen, pitäisikö asialle tehdä jotain. ”Ei, Randall, olkaa kiltti!” Frida parahti päällään olevalla miehelle, joka antoi valtavan kalunsa levätä tytön vatsan päällä, suuren terskan ollen naisen navan yläpuolella. Randall ei kuitenkaan näyttänyt kuuntelevan vaan sylki paksuille sormilleen ja tunki ne tytön kireään vaginaan. ”Aah helvetin hirvi!” Frida älähti ja hänen silmänsä muljahtivat, kun Randallin kaksi paksua sormea penetroituivat ensimmäistä kertaa häpyhuulten välistä hänen neitseelliseen pilluun. Randall murahti tyytyväisenä, kun tunsi sormillaan kuinka tiukka vagina oli. Hän upotteli sormia hieman edestakaisin parahtelevan neidon sisällä ja sitten otti sormensa pois tämän sisältä.
Erik katsoi kauhuissaan vierestä, kun Randall otti isoilla sormillaan kiinni monsterimaisesta peniksestään ja alkoi asettelemaan sitä häämekon alla tytön neitsyn vaginan reiälle. ”Eih! Etkö voisi kokeilla jotain muuta!” Frida aneli ja katsoi pelokkaana Randallia, joka oli kumartuneena hänen yläpuolellaan. ”Tämä on vaimon tehtävä, eikä sille ole muuta tapaa keksitty!” hörähti Randall. Sitten hän alkoi liu’uttaa peniksen päätään tytön häpyhuulien läpi kohti kireää onkaloa.
Fridan silmät suurenivat ja hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa, kun pistelevä kipu alkoi säteilemään hänen alapäästä, virraten pian läpi koko tämän kehon. Pillunseinämät laittoivat hanttiin jättiterskalle, joka oli ensimmäisenä raivaamassa tietään läpi neitseellisiä pillun portteja. Randall puski lantiota eteenpäin määrätietoisesti ja tytön portit eivät enää kestäneet. ”Arrhhhh aaaaahh!” Frida huusi täyttä kurkkua, tunsien repeytyvän Randallin suuren terskan tunkeutuessa hänen sisäänsä. Randall katsoi nautinnollisena allaan kouristelevaa ja kiljuvaa tyttöä, kun hänen paksu ja pitkä kyrpänsä alkoi sulloutumaan syvemmälle tytön supertiukkaan ja kireään pikku neitsytpilluun.
Erik ei meinannut kestää kuunnella tai katsoa tätä, mutta silti todisti tuota kauheutta vierestä. Sentti sentiltä jättiläismies alkoi uppoamaan syvemmälle siron tytön koskemattomaan emättimeen, joka venyi äärimmilleen ottajansa jättiaisan ympärillä. Frida kiljui kuin kettu, kyyneleet silmissä ja raapi molemmin käsin Randallin arpista selkää, ottaen valtavaa melaa sisäänsä sekuntti sekunnilta syvemmälle sisäänsä.
Jättimiehen kalu oli vasta puolessa välissä, kun puristus varren ympärillä oli valtava, melkein kivulias myös hänen penikselleen.
Frida aneli ja huohotti itkien ”Ei enempää herrani, Ah, ei enempää tai repeän kahtia!”. Randall murahteli sadistisesti ”Kyllä vielä vähän matkaa menee.” Tytön ilme kalpeni entisestään ja tämä vilkaisi haaroihinsa, nähdäkseen kuinka Randall vetäytyi hetkellisesti pois hänen vaginan syleilystä jättäen vain valtavan terskansa emättimen sisälle. Sitten Randall ärähti ja Frida kiljui perään, kun mies survaisi hevosenpeniksensä melkein kerralla ja kokonaan takaisin sisään.
Terskan pää osui kohdunkaulan seinämiin, jotka venyivät jättikyrvän työnnöstä eteenpäin, peniksen pään päästen tökkimään ja muotoilemaan tytön vatsassa sisäelimiä uuteen järjestykseen. Frida huusi täyttä kurkkua ja vatsaan ja vaginaan kohdistui suuri polte ja kipu. Randall oli vain muutaman sentin ulkona vaginasta ollakseen kokonaan sisällä ja suuri mies ähkäisi nautinnollisesti seivästettyään tuon neitseellisen punapään. Randall katsoi nuorta alistetun vaimon kyynelehtiviä silmiä ja tämän heilahtelevia terhakkaita tissejä, jotka liikkuivat tämän vartalon sätkiessä kivusta. Jättiläinen puristi otettaan tytön tiukoista reisistä ja sääristä, venytti jalkoja leveämmälle ja alkoi työstämään itseään tuossa kireässä pimpissä.
-”Laitetaanpas nuo pikku tissit kunnolla heilumaan” Randall murisi tuijottaen allaan nytkyviä kiinteitä tytön rintoja ja alkoi suurin vedoin nussimaan Fridaa. ”Aah aah aaaaah mä vittu kuolen!” Frida huusi ja tunsi halkeavansa, kun häntä varrastettiin jättimelalla ja hänen tissinsä pomppivat eestaas vetojen tahdissa. Randallin valtava vartalo liikkui yllättävän ketterästi, ja hän kairasi armottomalla tahdilla pikku prinsessaa allaan. Hänen suuret hikiset pallinsa läiskähtelivät tytön pyöreää ja pientä pyllyä vasten ja hän tunsi kuinka Frida alkoi supistelemaan ja sykkimään hänen ympärillään.
Frida tunsi kivun ja tuskan keskellä tunteen, jota hän ei ollut koskaan ennen tuntenut. Tyttö tunsi äkillisen euforian aallon pyyhkäisevän lävitseen, kuin lämmin tuuli, joka hyväili hänen sileää ihoaan. Se alkoi syvältä hänen sisimmästään ja levisi hitaasti hänen koko kehoonsa. Hänen itkuinen huohotus rauhottui ja hänen hengityksensä syveni, ja hän katsoi yllään liikkuvaa miestä ja puri huuliaan yhteen. Sitten hän tunsi sen. Hänen vaginansa värähteli ja puristi sisällään liikkuvaa vartta ja hyvän olon tunne purkautui voimalla. Frida avasi suunsa ”Aaaaaaah!”. Hän otti orgasmin vastaan täysin, nauttien sen tuomasta hetkellisestä helpotuksesta kivun keskellä ja huusi nautinnollisesti katsoen Randallia silmiin.
Randall ei pysähtynyt vaan jatkoi liikettä orgasmin kourissa vavahtelevan punapään sisällä. Frida hiljeni viimeinkin ja orgasmin jälkeinen nautinnon tunne oli osittain jäänyt voimaan, eikä kipu ollut enää suurin tunne mitä hän koki. Frida nosti itsensä kyynärvarsien varaan, niin että hänen kasvonsa olivat aivan lähellä Randallin ähkivää arpista naamaa. Tytön silmät olivat muuttuneet himoitseviksi ja hän katsoi viehättyneenä ottajaansa, joka paukutti häntä määrätietoisesti välillä hitaasti ja välillä lujempaa tahtia.
Erik katsoi ihmeissään, kuinka Fridan pelokas ilme oli vaihtunut kiihottuneeksi ja hänen silmänsä paloivat täynnä halua. Sitten hän todisti kateellisena, kuinka nuo kaksi lähekkäin ollutta kasvoa vaipuivat kiihkeään suuteluun. Randall imi ja näykki ronskin soturin elkein prinsessan pieniä ja viattomia huulia ja he olivat täysin toistensa pauloissa. Randall siirsi toisen kätensä Fridan tissille ja puristeli sitä kovakouraisesti, mutta se ei näyttänyt enää haittaavan tyttöä. Suuri kalu Fridan sisällä tuntui vielä vähän ikävältä, ja tyttö puuskutti ja huohottikin kovaa suutelemisen ohessa, mutta päällimmäiseksi tunteeksi oli kivunnut nautinto.
-”Ah herrani, tulkaa tekin. Haluan, että laskette kaiken sisääni.” Frida aneli syleilyn lomassa Randallia, joka murahteli ja työskenteli samalla valtikkaansa yhä kireässä emättimessä. Hän kiihdytti jälleen tahtiaan. Sänky heidän allaan narisi matalasti ja rytmikkäästi.
Erik katsoi kiihottuneena vieressä aktia, mutta mietti samalla kuitenkin pitäisikö hänen yllättää miekalla Randall, kun tämä laukeaisi. Erik kuitenkin piti tätä liian riskipeliä, ja antoi ajatuksen olla.
Frida ei kestänyt suuren miehensä käsittelyä, vaan sai uuden orgasmin valtavan kyrvän kyntäessä hänen vakoaan. Hänen puolialaston kehonsa tärisi orgasmiaaltojen pyyhkiessä sen läpi, ja hän tarttui molemmin käsin Randallin selästä, joka oli kuitenkin niin suuri, ettei hän saanut käsiään sen ympäri. Jalat hän kietoi myös jättiläisen alaselän ympärille ja huohotti orgasmin jälkimainingeissa. Randall tunsi myös itse lähestyvänsä kliimaksiaan.
Yllättäen mies siirsi molemmat kätensä tytön hoikan vartalon ympärille ja nousi sängystä, nostaen samalla mukanaan siron punapään, joka oli yhä seivästettynä hänen hevosenkullin ympärillä. Frida kietoi refleksinomaisesti jalat tiukemmalle suuren soturin ympärille ja tunsi kuinka isot likaiset kädet siirtyivät hänen selältään alas hänen molemmille persposkilleen. Randall seisoi nyt tukevasti pystyssä, Frida hänen sylissään ja he katsoivat toisiaan himokkaina, kun Randall alkoi liikuttamaan lantiotaan tiheässä rytmissä.
Pillu lätisi kyrvän upotessa sisään ja tytön pehmeä ja muodokas pylly läiskähteli miehen heiluviin kasseihin avioparin naidessa seisaaltaan. Randall piti tyttöä ilmassa puristaen prinsessan pyllyä nyrkit punaisina ja nakutti heidän alapäitä yhteen ankaralla vauhdilla. Frida alkoi kiljahtelemaan ja vaikeroimaan jättikalun penetroituessa syvemmälle, kuin mitä vielä aikaisemmin. ”Lauetkaa minulle, herra, lauetkaa!” Frida kiljui voihkinnan lomassa ja katsoi miestään silmiin. Julma Randall puuskutti ja hänestä näki, että enää montaa työntöä hän ei jaksaisi.
Frida puristi käsiään miehen lihaksikkaiden hartioiden ympärillä naama punaisena vinkuen ja peläten, että vauhdin kiihtyessä hän tippuisi alas. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pieni prinsessa pysyi Randallin hurjassa ja tiukassa nussimisotteessa loppuun asti. Mies alkoi tuntea, kuinka useamman viikon paineet alkoivat lähteä liikkeelle ja hän sulki huohottavan tytön huulet vielä kerran syleilyynsä.
Randall työnsi lopuksi itsensä kokonaan tuohon lämpimään ja kireään neitseelliseen pilluun. Hän sai vartensa melkein koko mitalta sisälle, saaden Fridan lujaa kiljaisemaan vielä kerran suutelun välissä. Randall ärähti myös itse samalla, kun hänen hanansa avautuivat, sylkien tytön vaginan täyteen kuumaa spermaa raivokkaasti. Mälli roiskui kohdunseinämiä vasten ja pillu täyttyi nopeasti, ja Fridan suu aukesi, kun hän tunsi täyttyvänsä entistä enemmän. Siemensyöksy vain jatkoi virtaamistaan ja pursui ulos tytön reisille ja Randallin säärille. Randall puristi punoittavaa pientä herkkupyllyä sylissään ja murahdellen laski viimeisetkin ryöpyt tytön sisälle.
Randall vetäisi kyrpänsä ulos tytön sisältä ja laski tämän otteestaan takaisin sängylle istumaan. Hän tarttui kullistaan ja osoitti sillä vielä prinsessaa. Frida haukkoi henkeään ja katsoi elintä. ”Puhdista se.” Randall käski tummalla äänensävyllä ja katsoi prinsessaa suoraan silmiin. Frida huohotti punastuneena, alapää kipeänä sängyllä istuen, kun limainen, verestä ja spermasta likaantunut kyrpä sojotti hänen edessään.
Frida loi katseen Erikiin, joka oli itsekin kiihottunut tapahtumista ja joka hieroi omaa etumustaan. Sitten hän käänsi katseensa takaisin mahti kulliin edessään, joka ei osoittanut uupumisen merkkejä. Se sykki suurena, punoittaen ja sykkien irvokkaasti prinsessan huohottavien kasvojen edessä.
Frida tarttui monsteri penikseen pienillä sormillaan, ja tunsi lämmön vasten ihoaan kyrvän suoniin pumppautuneesta kuumasta verestä. Hän painoi tumman terskan huuliaan vasten, ja tunsi sen limaisen, karhean pinnan. Frida yritti laittaa terskan kokonaan suuhunsa, mutta ei meinannut onnistua siinä. Hän avasi suutaan niin paljon kuin pystyi, mutta terskan leveys teki siitä lähes mahdotonta. Hänen poskensa pullistuivat, ja hän joutui pysähtymään, vetäen terskan pään osittain ulos, ja joutui hetken hengittämään syvään.
Randall katsoi häijysti prinsessaa. Frida oli jälleen peloissaan tätä ja yritti uudelleen. Hän venytti suutaan äärimmilleen, kokeillen eri kulmista. Lopulta, suuren ponnistuksen ja yrityksen jälkeen, valtava terskan nuppi sujahti kokonaan tytön suuhun. Frida tunsi, kuinka kurkkuun asti ulottuva terska ja vähän peniksen vartta, saivat hänet kakoamaan. Randallin sperman maku sekoitettuna tytön omiin nesteisiin ja vereen oli tyrmäävä, ja Fridan silmät kostuivat. Kyynel vierähti hänen poskelle, kun hän yritti tunkea miehen suurta penistä vielä vähän syvemmälle suuhunsa, mutta ei tässä onnistunut. Miehen muna jäykistyi vielä enemmän pienen tytön suussa ja oli jälleen valmiina uuteen kierrokseen.
Randall hymähti ja katsoi Erikin suuntaan. ”Jos arvostat elämääsi, tule auttamaan vaimoani tässä. Pallini tarvitsevat myös huomiota.”
Erik katsoi kauhistuneena jättiläispäällikköä ja Fridaa, jonka katse oli myös ihmeissään. ”Et ole tosissasi” Erik vastasi epäröiden ja hermostuneena. Randall nyrpisti kulmiaan ja loi erittäin murhaavan katseen pieneen prinssiin. ”Tottele, tai nyljen ja poltan sinut ja isäsi heti ensiksi aamulla.” Suuren soturin ilmeestä ei nähnyt yhtään epäröintiä.
Erik hikoili ja nielaisi kuuluvasti hermostuneena. Hän hetken seisoi hiljaa paikallaan, mutta sitten vastahakoisesti käveli pariskunnan luo ja polvistui Fridan viereen valtavan sykkivän peniksen eteen.
Erik katsoi kauhuissaan Randallia. Hän ei haluaisi tehdä tätä, mutta Randallin verenhimoinen katse pakotti hänet tekoon. Erik huokaisi syvään ja tarttui sykkivän peniksen varteen, varovasti nuolaisten sen limaista pintaa. Hän ei enää myöskään tahtonut tehdä katsekontaktia kumpaakaan henkilöön teltassa.
Frida keskittyi kalun päähän, imien sen kärkeä samalla, kun alistettu Erik liu'utti kieltään hitaasti vartta pitkin. Tilanne oli kummallekin hieman kiusallinen, mutta Erik keskittyi tehtäväänsä, vaikka mieluummin olisi jättänyt sen väliin. Fridan huulet kietoutuivat tiukasti terskan ympärille, ja Erik tunsi lämpimän kosteuden ja mällin maun kielellään nuollessaan peniksen vartta, toivoen, että tämä häpeällinen tilanne päättyisi pian.
-”Palleja myös” Randall ähki, saadessaan stimulaatiota penikselleen useammasta kohtaa. Erik ei ollut innoissaan käskystä. Hän kumartui alemmas ja alkoi varovasti nuolla ensimmäistä paksua ja karvaista tummaa kivestä. Sen pinta oli hikinen ja maku epämiellyttävän vanhentunut, mutta Erik pakotti itsensä jatkamaan. Randall murahteli nautinnollisesti ja keskittyi katsomaan Fridaa silmiin, joka lutkutti ja nuoli valtikan päätä. Erik imi myös alempana kivestä, yrittäen olla ajattelematta sen oudosti kitkerää makua ja likaiselta tuntuvaa koostumusta.
Aktia kesti vain hetken, kun Randall alkoi tärisemään seisoessaan mahdikkaasti näiden kahden nuoren työstäessä hänen sykkivää mahti kulliaan. Randall ähkäisi matalalla äänellään ja otti tukevan otteen kullinsa varresta ja veti sen pois Fridan ja Erikin käsittelystä. ”Aaaarhh!” Huudahti jättiläinen, kun uusi orgasmi järisytti hänen kehoaan.
Randallin sykkivä kyrpä räjähti Fridan ja Erikin päälle kuin kuuma vesisade. Lämmin, tahmea spermasyöksy roiskui suoraan heidän kasvoilleen. Frida säikähti, kun spermaa suihkui hänen otsalle ja silmiin, sumentaen tytön näkökentän. Hänen ripsensä tarttuivat yhteen, ja sperma tunkeutui silmäkulmiin, aiheuttaen kirvelevää tunnetta. Tyttö sulki silmänsä ja kiljahteli spermasateen keskellä. Erik yritti pyyhkiä myös mälliä pois silmistään ja kasvoiltaan. Molemmat yrittivät turhaan pyyhkiä itseään, Randallin syöksiessä heidän päälleen lisää kuumaa siemensadetta suurista kivesvarastoistaan. Sperma valui Fridan poskilta ja suulta alas tämän kaulalle ja tisseille. Mälliä ryöppysi kokoajan punapään kasvoille lisää, aiheuttaen silmät kiinni olevassa tytössä epätoivoista naurua.
Erik nousi pyyhkien itseään pois spermasuihkun alta ja jatkoi matkaansa sivuun ja katsoi silmiään pyyhkien, kuinka Frida vastaanotti suu auki nauraen loput spermaroiskeet rohkeasti suuhunsa. Randall runkkasi viimeisen mälliryöpyn keskelle tytön kieltä, ja ihasteli tämän valkoisen liman peitossa olevia kasvoja. Frida sulki suunsa ja nieli mälliklimpin ja alkoi pyyhkimään spermoja kasvoiltaan valkoiseen häämekkoonsa. Erik oli saanut myös sivussa itsensä putsattua ja hän päätti nolostuneena poistua teltasta sanomatta mitään. Randall käänsi katseensa häneen perään ja naurahti, ja sitten meni makuulleen sänkyyn, Fridan pyyhkiessä vielä mälliä pois päältään sängyn päädyssä.
XXXXXXX
Erik käveli ulos teltasta ja jatkoi matkaansa leiriä pitkin, kunnes saapui juhlapaikalle, jossa roihusi iso tuli ja oli paljon sotureita kerääntyneenä paikalla. Miehet hurrasivat ja nauroivat jollekin piirin keskellä. Erik lähestyi heitä ja he tekivät hänelle tilaa. Hän näki jotain mitä koskaan ei ollut raaskinut edes kuvitellakaan.
Tyra, tuo urhoollisten sotureiden soturi, oli riisuttu alastomaksi, ja hänen kädet oli sidottu puun ympärille kiinni, niin että hänen naamansa oli kohti puun runkoa. Hänen tärisevä kehonsa oli kontillaan maan tasolla, ja limasta ja spermasta kiiltelevä perse pystyssä hän nojasi päällään puuta vasten. Hänen ruskeat hiuksensa roikkuivat märkinä ja sotkuisina ja hänen taisteluhaavansa oli parsittu huonosti kiinni, niiden tihkuen vielä vähän verta.
-”Ah, poikani Erik! Tervetuloa mukaan loppujuhliin!” Harald huudahti sivusta huomattuaan poikansa ja käveli tämän luo limainen ja punoittava kulli roikkuen löysänä haarojensa välissä. Erik oli aivan ymmällään. ”Isä, sinun… mitä helvettiä täällä tapahtuu?” Erik kysyi hieman täristen.
-”Katsos, meillä on täällä maan voimakkain tamma astutettavana! Jos et kerennyt vielä prinsessan kanssa tutustumaan enempää, niin tässä on oiva tilaisuus purkaa paineita!”
Erik mietti hetken kaikkea, mitä oli äsken tapahtunut teltassa ja nyt tämä. Hän katsoi säälien puuhun sidottua Tyraa, joka oli vielä päivällä ollut niin energinen ja täynnä eloa. Nyt hän oli vain likaisten taistelijoiden käyttämä panopuu.
Erik lähestyi kuitenkin naista, koska tunsi isänsä polttavan katseen niskassaan. Hän katsoi tuota alastonta vartaloa ja kuinka se sai hänet kiihottumaan tilanteesta huolimatta. Tyran isot tissit roikkuivat ylväinä ja hikisinä, hänen pronssinen iho kuultavasti säteillen liekkien valossa. Hänen pylly oli irstaasti pystyssä tarjolla ja Erik huomasi, että hänellä oli tässä näköjää valinnan varaa, sillä myös naisen pyllynreikä ammotti suurena punaisena aukkona. Erik huomasi muutaman soturin runkkaavan sivussa kyrpäänsä, tyytyen vain katselemaan tuota ihanaa ja vahvaa, häpäistyä naisvartaloa.
Yllättäen yksi miehistä otti askeleen lähemmäs heitä ja Erik pysähtyi katsomaan mitä tämä teki. Lyhyt ja hoikka soturi käveli ähkien ja kovasti pientä munaansa hakaten naisen luokse ja tarrasi tätä hiuksista kiinni ja veti tukasta pidellen naisen kasvot näytille kyrpänsä alle. Tällöin Erik näki kunnolla Tyran kauniit kasvot nuotion valossa.
Kauniit naissoturin kasvot, jotka olivat erittäin likaiset. Määrästä päätellen luultavasti useampikin mies oli roiskinut spermansa Tyran kasvoille illan aikana ja paljoa paljasta pintaa niistä ei saanut enää selville, kuin vain huulet, silmät ja nenän. Soturi, joka oli juuri kävellyt Tyran luo, pidellen tämän päätä itselleen alustana, ähkien pursotti lisää harmaata ja vanhaa siementä naisen valmiiksi sotkuiselle naamalle.
-”Katso minuun likainen huora” hän karjui saaden Tyran avaamaan silmänsä, katsoen ylös pientä miestä edessään, samalla kun siemenet alkoivat roiskumaan hänen iholle.
Enää ei näkynyt nenässäkään paljasta ihoa, kun soturi runkkasi paksun mälliklimpin säpsähtelevän Tyran silmien väliin ja spermaa ruiskusi vielä Tyran otsalle ja hiuksiinkin. Naisen silmät räpsyivät, yrittäen suojautua siemen roiskeilta. Mies ravisteli loppu tippansa Tyran poskille ja huulille.
-”Ole hyvä huora” mies sanoi naureskellen kiittämättömän ja halveksivan kuuloisesti ja palasi takaisin sivuun riviin.
Tyra kääntyi katsomaan olkansa yli Erikkiä häijy katse silmissään. ”Luulin sinua paremmaksi, prinssi Erik” hän sanoi hiljaa ja lannistuneena. Erik tunsi piston sydämessään, seisoessaan tuon vahvan alastoman naisvartalon takana. ”Älä kuuntele sitä lutkaa poikani. Sodassa kaikki on sallittua” Harald naurahti kauempana kannustaen poikaansa. Erik empi hetken, mutta jatkoi sitten tehtäväänsä.
Tyra näytti pettyneeltä ja käänsi katseensa takaisin puuhun, johon hänet oli sidottu, kun Erik asettui polvilleen naisen kontillaan pystyssä olevan muodokkaan ja kiinteän ison pyllyn taakse. Erik katsoi hieman sekavin tuntein tuota ihanaa näkyä, pyöreitä pakaroita ja niiden välissä ammottavia aukkoja, mutta silti muiden miesten eritteet, jotka valuivat naisen pyllyn ihoa pitkin, saivat hänet hieman etomaan ajatusta. Toisaalta, hän oli juuri itsekin hetki sitten saanut vieraan miehen mälliä kasvoilleen, joten ehkä hän pystyisi elämään tämän asian kanssa.
-”Nussi sitä ämmää!” Harald ärähti jo hieman käskevään äänen sävyyn miestensä vieressä ja sai tällä Erikin hätkähtämään pois ajatuksistaan. Hän avasi housunsa napit ja vapautti puoliksi jäykkänä olevan kyrpänsä esille ja tarttui varovaisesti naista keskeltä vyötäröä, johon ei ollut eritteitä niin paljon roiskittu. Sitten toisella kädellä hän alkoi asettelemaan penistään Tyran pillun huulille. Tyra ei sanonut enää mitään, hän katsoi vain puun tummaa kaarnaa hiljaa. Erikin ei tarvinnut paljoa edes työntää, kun hänen puoliksi jäykkä peniksensä vain luiskahti eritteiden liukastamaan ja useiden miesten venyttämään väljään vaginaan.
-”Ahh” hän huokaisi nautinnosta, kun hänen terskansa osui Tyran kohdunkaulan seinämään ja hänen pallinsa koskettivat naisen häpyhuulia. Myös vanhat spermat purskahtelivat ulos naisen pillusta, Erikin täyttäessä kolon munallaan, joka alkoi olemaan juhlakunnossa.
Erik aloitti huokaillen varovaisen työskentelyn taistelukenttien jumalattaren Tyran sisällä ja välillä uskaltautui kiihdyttämään tahtia, niin että jopa Tyra vähän ynähteli puuta vasten, tuntien jonkinnäköistä nautintoa. Naisen upeat ja terhakkaat tissit, jotka olivat myös mällin peitossa, heiluivat nainnin tahdissa Erikin kiristäessä rytmiä.
Erik ei ollut mikään kokenut naisten mies, ja vaikka Tyran pillun puristus ei ollut enää niin luja, kuin mitä se oli ensimmäiselle parille ottajalle ollut, alkoi se nopeasti tekemään Erikin kyrvässä tehtävänsä. Myös aikaisempi teltassa tapahtunut oli saanut Erikin kiihottumaan ja hän alkoi olemaan kohta valmis. Mies kiihdytti tahtiaan ja tuijotti tuota jumalaista lihaksikasta ja isoa persettä edessään ja näkyä, kun hänen peniksensä penetroitui limaisista pillun huulista sisälle uomaan. Niiden yläpuolella häntä tuijotti punainen ja ammottava persereikä, ihan kuin pyytäen, että hänetkin huomioitaisiin vielä. Tämä härski näky ja illan aikaisemmat tapahtuneet asiat olivat Erikille kuitenkin jo liikaa. Pian Tyra sai tuntea jälleen tuon kuuman tunteen sisällään, kun prinssi Erik alkoi kiroillen tyhjentämään pussejaan naisen pyhimpään, kovaa tahtia paukuttaen tätä takaapäin, niin että soturin persposket läiskähtelivät prinssin lantiota vasten.
-”Aah saatana” prinssi huohotti ja upotti kalunsa vielä muutaman kerran vaginan pohjaan asti, sylkien viimeiset siemenensä sen uumeniin. Tyra puuskutti myös puuta vasten posket punaisena, tietäen, että jos hän selviäisi vielä tästä illasta elossa, tulisi hän luultavasti kantamaan jonkun näiden miesten lasta sisällään.
-”Hieno suoritus poikani!” Kohta uusiksi ja toiseen reikään!” Harald hörähti takaa ja nosti kaljatuoppia kädessään. Erik nousi pois Tyran takaa ja horjahteli isänsä luokse samalla, kun sulki housunsa nappeja. ”Miksi et kertonut minulle isä aikaisemmin, että olit luvannut Fridan käden Randallille, etkä minulle?” Erik kysyi varovaisesti tultuaan isänsä viereen. ”Höh, en uskonut, että olisit pystynyt pitämään salaisuutta ja näyttelemään roolissa. Menikö Randallin kanssa kaikki hyvin? Ottiko hän Fridan?” Vanha päällikkö kysyi pilke silmäkulmassa. Erik empi ja näytti hermostuneelta. Hän ei kehtaisi kertoa totuutta. ”Kaikki meni ihan hyvin ja Randall sai mitä tahtoi” prinssi vastasi lopulta alakuloisena. ” Olen pahoillani, ettet saanut Fridaa. Mutta kyllä me sinulle vielä hommataan vaimo!” Harald totesi jämerästi ja sitten vilkaisi vielä Tyran suuntaan, jonka luokse oli taas eksynyt pari soturia, ja jatkoi ”Tehdään tuosta meille vielä kunnon kellarihuora, niin ei tule tylsiä päiviä linnassa!”.
XXXXXXX
Aamu sarasti leiriin. Miehet heräilivät Rautahaaran ja Harmaahampaiden teltoissa yövyttyään. Myös hääteltassa Randall ja Frida olivat heränneet. Fridalla oli ristiriitaiset tunteet viime yöstä ja vaikka hän olikin järkyttynyt ja ensiksi tuntenut valtavaa kipua, oli hän silti haltioissaan kuinka hyvältä se jättikulli oli loppujen lopuksi tuntunut. Randall oli ottanut tytön vielä toisen kerran yön aikana, eikä toinen kerta ollut sattunut niin paljon kuin ensimmäinen. Herättyään Frida oli aivan valmiina uudelleen saamaan tuota valtavaa hevosenkullia.
Hän heräsi ennen Randallia ja alkoi hapuilemaan pienellä sirolla kädellään vieressään nukkuvan ison päällikön haaraväliä. Randall heräsi tähän oitis, mutta nappasi Fridaa kädestä kiinni ja antoi sille suudelman. ”Hhmmh, huomaan kuinka haluaisit lisää rakkauttani, pienokainen.” Sitten hän kuitenkin nousi pois vuoteesta ja alkoi pukemaan haarniskaa ja vaatteita päällensä. Frida oli hieman pettyneen oloinen. ”En kerkeä nyt aamulla antautumaan lihasi houkutuksille. Minulla on miehiä komennettavana” hän tuumasi, samalla kun asetteli rintakilpeään paikalle.
Frida makasi alasti kyljellään lampaan taljan alla ja nojasi toisella kädellä päähänsä katsoen lumoissaan suurta Randallia. Miestä jota hän oli vielä eilen pelännyt niin paljon. ”Mutta älä huoli rakkaani, illalla taas ehdimme tekemään asioita uudelleen” sai Randall kuitenkin sanottua vielä viekkaasti, ennen kuin poistui teltasta. Frida jäi hetkeksi sänkyyn yksin makaamaan ja miettimään asioita. Missäköhän hänen isänsä oli? Tai mitä Tyralle oli käynyt? Näitä ajatuksia hän pohti mielessään.
Hetken päästä Frida astui repaleinen häämekko päällään pois teltasta ulos aamu auringon paisteeseen. Taivas oli sininen ja sotureiden sytyttämät nuotiot tupruttivat savua taivaalle. Frida näki kuinka Randall oli kerännyt tärkeimmät miehensä sivuun lähelle heidän häätelttaa ja keskusteli jotain näiden kanssa. Hän ei kuullut mistä he puhuivat.
Frida jatkoi varovaisesti matkaansa kohti leirin eilistä juhlapaikkaa, josta kuului enemmän meteliä ja naurua. Olikohan hänen isänsä siellä, hän arvuutteli. Frida ei tiennyt, että hänen isänsä ruumis oli heitetty kauempana yhteen suureen läjään muiden ruumiiden kanssa leirin laidalla, joka sytytettäisiin sitten tuleen, kun he poistuisivat paikalta. Frida asteli juhlapaikalle ja hänen eteensä avautui näky, jota hän ei ollut osannut odottaa näkevänsä.
Tyran ja Fridan katseet kohtasivat. Frida pysähtyi mykistyneenä valkoisessa häämekossaan katsomaan soturinaista. Alastonta naista, jonka kimpussa näytti olevan heti aamutuimaan noin viisi miestä. Ähkivä Tyra katsoi kyynelehtien Fridaa silmiin, mutta sai pullautettua hetkeksi likaisen kyrvän suustaan luodakseen pienen hymyn kasvoilleen, kun hän näki prinsessan edessään, kauniimpana kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Samalla, kun hänen takanaan seisoi kaksi miestä ja alla makasi yksi, ja hänen molempia reikiä seivästettiin, sai Tyra vielä huudettua voihkinnan keskeltä Fridalle ”Prinsess-ah, ah, ah, onneksi olette, ah, kunnos-ah! Odin, oh, on siunannut minua vielä, ah, kerran, kun näen teidät!” Tämän jälkeen hänen naamaansa läpsäisi hänen edessään seisova mies ja tämä tunki munansa takaisin Tyran kurkkuun saaden tämän kakomaan, mutta Tyran katsekontakti ei kadonnut Fridasta.
Fridan punaiset hiukset liehuivat tuulessa ja tyttö otti kädellään tukea puusta, kun hän järkyttyneenä jähmettyi paikalleen tuijottamaan, mikä kauheus oli kohdannut Tyraa.
Tyran likainen ja hikinen alaston vartalo oli kuivuneen ja harmaan sperman peitossa, ja naisen suu oli täynnä munaa, välillä jopa kahta samaan aikaan kahden miehen tunkiessa vuorotellen kalujaan naisen kurkkuun. Toinen miehistä tukisti lujaa hänen tummia, takkuisia ja tahmaisia hiuksia. Naisen punoittavat silmät joutuivat siristelemään niiden ollessa myös osittain kuivuneen liman peitossa, ja naisen koko naama oli täynnä kuivaa ja varisevaa vanhaa siemennestettä.
Hän ynähteli tuskissaan kyrvät suussaan ja katsoi, kun prinsessa todisti kuinka julmasti tämä sotasankari otettiin väkisin hänen edessään. Yksi soturi kairasi Tyran pillua altapäin makuullaan ja naisen takana oli polvillaan toinen mies, joka tunki yhdessä toisen seisovan miehen kanssa kullia yhtä aikaan ja erikseen Tyran anaaliin.
Miehet panivat raivoisasti sätkivää ja avutonta naista välissään. Tämän reiät venyivät äärimmilleen joka puolelta, ja kiljahtelevan naisen takana seisoi liuta miehiä, jotka odottivat vuoroaan. Kyynel valahti myös Fridan poskea pitkin ja hän haukkoi henkeään. Suuri käsi laskeutui tytön olkapäälle ja tämä säpsähti sitä.
-”Tule, olet nähnyt tarpeeksi” murahti Randall ja puristi tyttöä olkapäästä. Frida ei olisi halunnut kääntyä ja jättää ystäväänsä pulaan, mutta häntä pelotti. ”Eikö tuota voi lopettaa?” Frida kysyi rohkeasti anellen silmillään Randallilta. Randall yllättyi tästä ja ärähti ärsyyntyneen kuuloisena.
-”Miehet!” hän karjaisi ja sai hetkeksi seksin äänet hiljentymään, ”Tuo on sitten viimeinen varvi, ei enempää tältä päivältä!”
Muut miehet näyttivät hieman pettyneiltä sivussa, kun Tyran kimpussa olevat miehet pääsivät vielä jatkamaan aktiaan hengitys ja huohotus kiihtyen. Myös Erik ja Harald olivat katsoneet sivusta ja olivat yllättyneet, kuinka Frida oli saanut Randallin otteeseensa ja kuinka tuo jättiläinen oli totellut pienen tytön toivetta.
Frida puristi Randallin kättä ja sanoi tälle kiitollisena ”Kiitos herrani”. Randall ei vastannut mitään ja kääntyi poistuakseen paikalta. Frida kääntyi tämän perässä ja seurasi miestä vähän matkaa. Hän kuitenkin vilkaisi vielä hetken päästä olkansa yli Tyraa, ihan kuin vielä sanoakseen hyvästit viimeisen kerran.
Tyra oli juuri lopettanut kahden edessään seisovan soturin imemisen ja vastaanotti raikasta valkoista spermasuihkua naamalleen yhtä aikaa kahdesta kyrvästä. Suu auki ja panemisen tahtiin ynähtelevä Tyra ei enää itse nähnyt Fridaa, hänen silmiensä peittyessä täysin kahden siemenlastin alle. Frida Julmakilpi katsoi katkeransuloisena näkymää, ja käänsi sitten päänsä ja jatkoi matkaa tulen punaiset hiukset heiluen auringon säteiden kimalluksessa…
Näin syntyivät Tulen ja Jään Valkyriat, kaksi urhoollista sodan turmelevaa naista, jotka kestivät raakojen taisteluiden ja väkevien miesten tuomat murheet ja huolet. He saivat vielä elää tässä julmassa maailmassa, ja heidät tultaisiin muistamaan tarinoissa ja lauluissa. Ikuisuuteen asti.
Loppu.
