Teatteri-ilta oli ollut onnistunut, mutta kotiin saavuttua tunnelma oli muuttunut. Istuimme kolmistaan ruokapöydän ääressä, kynttilänvalo lepatti viinilasien ja lautasten yllä.
Illallinen oli kääntymässä yön puolelle, ja kynttilänvalossa vaimoni ja hänen siskontyttönsä Anni näyttivät lähes peilikuvilta toisistaan—mutta ei aivan.
Vaimoni, Helena, on aina ollut upea. Hänen vihreät silmänsä vangitsivat katseen, ja vaikka hän oli viisikymppinen, hänessä oli jotain nuorekasta ja eloisaa. Pitkät, tummanruskeat hiukset valuivat hartioille, ja meikki oli tehty huolella—punatut huulet, hieman tummaa rajausta korostamassa hänen säkenöiviä silmiään. Hänen vartalonsa oli pehmeän naisellinen, muodokas. Illan asuksi hän oli valinnut tummanvihreän, vartalonmyötäisen mekon, jonka syvään uurrettu kaula-aukko korosti hänen täyteläistä poveaan. Kangas laskeutui lantiolle tiiviisti, korostaen hänen kurvejaan.
Anni muistutti Helenaa, mutta oli tätiään hoikempi, hieman sirompi vyötäröstä ja selvästi pienirintaisempi.Kasvoiltaan nämä kaksi olivat hämmentävän samannäköisiä. Molemmilla kapeat kasvot, korkeat poskipäät ja täyteläiset huulet. Mantelin malliset silmät olivat Helenasta poiketen syvän siniset.
Hänen vaaleanruskeat hiuksensa oli sidottu huolimattomasti niskaan, ja muutama kihara oli valahtanut kasvoille. Sininen, silkkinen pusero oli napitettu sen verran auki, että sen alta saattoi erottaa houkuttelevan vihjeen pitsisistä rintaliiveistä. Pusero oli rintamuksesta kovin tiukka eikä ohuet rintaliivit voineet estää nännien muodostamaa kohoumaa näkymästä silkkipuserossa. Tiukat, mustat kynähousut korostivat hänen pitkiä sääriään ja kapeaa vyötäröä.
Helena oli vanhempiensa iltatähti ja oli vasta 10-vuotias siskonsa saadessa Annin. Tädistä tuli Annille etenkin teinivuosina hyvinkin läheinen, jolle hänen oli paljon helpompi avautua kuin äidilleen. Kuukautisista, vartalossa tapahtuvista muutoksista ja teini-iän ihastuksista Anni pystyi helposti keskustelemaan tätinsä kanssa toisin kuin äitinsä,jolle uskoon tulonsa jälkeen tällaiset aiheet tuntuivat kiusallisilta elleivät jopa kielletyiltä. Helena tuntui Annista kuin isosiskolta.
Anni oli ollut koko illan poissaoleva. Olimme jo aiemmin Annin tullessa ihmetelleet, miksi hän tuli ilman Juhania, avopuolisoaan.Mitään selkeää vastausta emme saaneet, Anni halusi selvästi vältellä puheenaihetta. Nyt, lasi toisensa jälkeen, hänen ilmeensä alkoi sulaa.
”Me erottiin”, hän lopulta sanoi, katse pöytään painuneena.
Hiljaisuus. Katson vaimoani, joka laskee haarukkansa lautaselle ja kohottaa kulmiaan myötätuntoisesti.
”Voi Anni… mitä tapahtui?”
Anni naurahtaa lyhyesti, mutta ääni särkyy ennen kuin se ehtii muuttua nauruksi. ”Minä petin häntä.”
Katson häntä yllättyneenä. Annista ei heti olisi uskonut moista. Hän on aina ollut harkitseva, itsenäinen – ei sellainen, joka tekee hetken mielijohteesta päätöksiä, jotka muuttavat koko elämän.
”En miehen kanssa”, Anni jatkaa hiljaa. ”Naisen.”
Vaimoni ei sano mitään, mutta hänen silmänsä laajenevat hieman. Anni hengittää raskaasti ja nostaa katseensa. ”Työkaverini. Olin niin pitkään yrittänyt olla jotain, mitä en ehkä ole… ja sitten… no, se tapahtui.”
Sitten hän murtuu. Itku tulee hallitsemattomana, sellaisena, jota ei voi pidätellä, vaikka kuinka yrittäisi. Vaimoni nousee ja astuu Annin luo, polvistuu tuolin viereen ja sulkee hänet halaukseen.
”Voi rakas… minä en tuomitse sinua. Sinun ei tarvitse hävetä.”
Anni tarrautuu Helenaan ja painaa kasvonsa hänen olkapäätään vasten. Katson heitä hiljaa, kun vaimoni silittää Annin selkää, lohduttaa tätä pehmein sanoin Annin edelleen itkiessä tätinsä olkapäätä vasten. Helena kuljettaa pitkiä sormiaan kevyesti Annin selkärankaa pitkin
Annin hengitys oli raskaampaa, ja lopulta hän nosti kasvonsa, katsoi Helenaa.
Katse viipyi pitkään. Annin käsi nousi, sormet hipaisivat kevyesti Helenan poskea.
”Helena…” Anni kuiskasi, ja hänen katseensa oli täynnä tunnetta, mutta myös jotain muuta—jotain, mikä sai ilmapiirin väreilemään.
Helena ei sanonut mitään. Näin hänen hengityksensä muuttuvan epätasaiseksi, huulten raottuvan aavistuksen. Anni kallisti päätään lähemmäs, heidän kasvonsa olivat enää muutaman sentin päässä toisistaan.
Mutta juuri ennen kuin heidän huulensa kohtasivat, Helena vetäytyi.
”Anni, ei…” hänen äänensä oli hiljainen, pehmeä, melkein pahoitteleva. ”Minä en voi. Me emme voi. Olen tätisi.”
Anni pysähtyi, piti katseensa Helenan silmissä, mutta ei yrittänyt uudelleen.
Minä näin vaimoni ilmeessä jotain ristiriitaista—hän ei ollut torjunut Annia vastenmielisyydestä, ei suuttumuksesta. Hänen poskensa hehkuivat, hänen sormensa puristuivat kevyesti Annin käteen, kuin osa hänestä olisi sittenkin halunnut vastata lähestymiseen.
Mutta hän ei voinut.
Tunnelma sähköistyi hetkeksi, mutta sitten se särkyi, ja Helena hymyili varovasti, pehmeästi.
”Ei sillä, etten pitäisi sinua kauniina”, hän kuiskasi.
Anni naurahti hiljaa, ja ilmapiiri keveni.
Helena vetäytyi hieman, mutta ei noussut ylös. Hänen vihreissä silmissään oli yhä jotain pehmeää, jotain, mitä en ollut nähnyt aiemmin. Anni hymähti hiljaa, kuivasi silmänsä sormillaan ja joi kulauksen viiniään.
Sitten hän katsoi meitä, mietteliäänä, kuin punniten, halusiko jatkaa. Lopulta hän huokaisi ja nojautui taaksepäin, silitti sormillaan viinilasinsa reunaa.
”Halusitte tietää, mitä tapahtui?” hän kysyi, ja katsoi erityisesti Helenaa.
Vaimoni nyökkäsi hitaasti. Anni vilkaisi minua, sitten Helenaa, ja hymyili häivähdyksen verran—sitä salaperäistä, hiukan ilkikurista hymyä, jota olin nähnyt hänellä vain harvoin.
”Hänen nimensä on Laura”, Anni aloitti.
Laura. Nimi jäi leijumaan huoneeseen, ja tunsin, kuinka jännite tiivistyi.
”Hän on minua muutaman vuoden nuorempi, 32, Helenaa ja minua pidempi. Hoikka, mutta muodokas. Tumma, kiiltävä polkkatukka, ja sellaiset silmät… melkein mustat, aina vähän ilkikuriset.”
Anni pysähtyi hetkeksi, katseli viinilasinsa pintaa, aivan kuin näkisi sen sijasta jotain muuta.
”Aluksi se oli vain… latausta. Katseita. Pieniä, huomaamattomia kosketuksia, kun kuljimme toistemme ohi. En ollut koskaan ajatellut naisia sillä tavalla, mutta Lauran kohdalla se oli… väistämätöntä.”
Hänen äänensä madaltui aavistuksen.
”Se tapahtui toimistolla. Olimme jääneet ylitöihin kahdestaan, ja minä olin väsynyt, turhautunut. Hän tuli luokseni, laski kahvikupin työpöydälleni, mutta ei lähtenyt pois. Hän vain jäi siihen, nojautui pöytää vasten ja katsoi minua. Sillä tavalla, että tunsin, kuinka vatsanpohjastani asti valahti lämpöä.”
Helena kuunteli hiljaa, ja näin, kuinka hän puristi reittään sormillaan pöydän alla.
”Oletko kunnossa? Laura kysyi minulta. Hymyilin vain väsyneesti ja pudistin päätäni. Sitten hän ojensi kätensä ja pyyhkäisi kevyesti hiussuortuvan kasvoiltani.”
Anni hengitti syvään.
”En tiedä, miten se tapahtui. Yhtäkkiä hän oli siinä, ihan lähellä. Hänen sormensa liukuivat leukalinjaani pitkin, ja minä en tehnyt mitään estääkseni sitä. Tiesin, että se ei ollut viatonta. Hänen katseensa oli muuttunut. Ja sitten hän painoi minut pöytää vasten.”
Helena huokaisi äänettömästi, tuskin havaittavasti. Minä kuuntelin Annin kertomusta istuen hievahtamatta tuolissani.
”Hänen huulensa… ne olivat pehmeät, mutta määrätietoiset. Hän ei kysynyt lupaa, hän vain otti minut. Kädet kietoutuivat vyötäisilleni, hän veti minut itseään vasten, ja tunsin, kuinka hänen vartalonsa painautui minuun. Kuinka lämmin hän oli.”
Annin posket olivat punoittavat, hänen hengityksensä hieman kiihtynyt.
”En vastustellut. En hetkeäkään. Kun hänen kätensä valuivat alas selkääni pitkin, puristivat lantiotani, minä tiesin, että halusin sitä. Halusin häntä. Ja kun hän nosti minut pöydän reunalle ja avasi paitani napin toisensa jälkeen ja alkoi hyväillä rintojani aluksi hellästi ja vähitellen tiukemmin sormilla kovettuneita nännejäni puristellen..”
Hän sulki silmänsä hetkeksi, kuin muistellen yksityiskohtia, ja sitten hymyili hieman.
”Sitä ei voinut pysäyttää.”
Huoneessa oli hiljaista. Helena puraisi huultaan, ja minä tunsin, kuinka ilmapiiri oli muuttunut. Tämä ei ollut enää vain keskustelu.
Anni avasi silmänsä ja katsoi suoraan Helenaan.
”Oletko koskaan miettinyt, millaista se olisi?” hän kysyi hiljaa.
Helena ei vastannut heti. Hän kasteli huuliaan, ja hänen rintansa kohoilivat raskaammin.
”En tiedä…” hän sanoi lopulta. Mutta hänen äänensä ei ollut varma.
Anni hymyili.
Illan tunnelma oli sähköinen, mutta lopulta Anni haukotteli pehmeästi ja nousi pöydästä.
“Minun täytyy mennä nukkumaan, olen aivan puhki”, hän sanoi, mutta katsoessaan Helenaa hänen katseessaan oli yhä se sama häivähdys, joka oli viipynyt siellä koko keskustelun ajan.
Helena nyökkäsi, hymyili lempeästi, mutta silmissä oli jotain muuta—jotain, mitä en ollut nähnyt hänessä aiemmin.
Anni toivotti hyvää yötä ja katosi vierashuoneeseen.
Kun olimme kahden, suuntasimme makuuhuoneeseen. Helena kääntyi minuun päin, ja näin hänen katseestaan, ettei hän ollut vielä valmis unohtamaan äskeistä keskustelua. Hän kosketti kevyesti kaula-aukkoaan, kuin olisi tuntenut siellä vieläkin Annin katseen.
”Se, mitä hän kertoi…” hän aloitti hiljaa, mutta ei jatkanut heti. Hän vain katsoi minua.
”Mitä siitä?” kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen.
Helena hymähti, lähes ujosti, ja astui askeleen lähemmäs. Hän puristi lantiotaan kevyesti, aivan kuin hänen olisi ollut vaikea pysyä paikallaan.
”Se kiihotti minua”, hän kuiskasi lopulta, ja tunsin, kuinka lämpö aaltoili kehossani.
Hän antoi sanojensa laskeutua huoneeseen, hitaasti, tahallaan.
Hänen sormensa siirtyivät mekkonsa vetoketjulle, ja hitaasti, hyvin tietoisesti, hän alkoi laskea sitä alaspäin. Tummanvihreä kangas valahti hänen hartioiltaan ja laskeutui lattialle, paljastaen alta täydellisesti valitun alusasun.
Musta pitsi kehysti hänen täyteläisiä rintojaan rintaliiveissä, jotka eivät juuri peittäneet, vaan enemmänkin korostivat. Sukkanauhaliivi kiinnittyi mustiin sukkiin, jotka kiilsivät himmeästi kynttilänvalossa. Alushousut olivat yhtä hienostuneen paljastavat kuin liivitkin. Mustat korkokengät täydensivät näkymän.
Helena tiesi, miltä näytti. Ja hän tiesi, miten minä reagoin. Tunsin kaluni kovettuvan pelkästään jumalaisen kaunista ja kiihottavaa vaimoani katsoessa.
Hän astui eteeni, hymyili aavistuksen ilkikurisesti ja alkoi avata paidan nappejani yksi kerrallaan.
”Haluan sinut”, hän kuiskasi matalasti, ja hänen hengityksensä oli lämmin ihollani.
Helenan huulet painuivat kaulalleni, kädet liukuivat paljaalle rinnalleni, ja sitten hän polvistui eteeni, avasi vyöni ja laski housuni alas vapauttaen yläviistoon sojottavan kaluni. Hänen kosketuksensa oli ensin hellä, sitten vaativampi. Helena puristi kädellään tiukasti kulliani ja alkoi hitaasti liikuttaa kättään pitkin kullinvarttani.
”Sulla on aivan ihana kulli” hän kuiskasi tukahtuneella äänellä samalla nuolaisten terskan kärkeen nousseen kosteuden.
Istahdin sängynlaidalle vaimoni ollessa edelleen polvillaan edessäni ja pitäen kalustani kiinni.
”Ota se suuhun” pyysin Helenalta ja hän alkoi hitaasti liu’uttaa terskaani punattujen huulten välistä samalla katsoen minua suoraan silmiin. Välillä hän otti kalun pitkälle suuhun imien voimakkaasti, välillä taas kielen kärjellä kutitteli terskan alapintaa.
”Taitaa tuntua aika hyvältä. Taisi se Annin kertomus sinuakin kiihottaa”
” Sekin, mutta vielä enemmän sinä kiihotat, rakas”
Nyt en enää kestänyt odottaa, nostin hänet syliini ja kannoin sänkyyn.
Helena kietoutui minuun, painoi pehmeät huulensa huulilleni, ja me annoimme itsemme kadota toistemme hyväilyihin. Tunsin Helenan isojen rintojen painautuvan rintakehääni vasten kieltemme leikitellessä kiihkeässä suudelmassa. Hamusin vasemmalla kädelläni vaimoni pikkuhousujen alle tuntien pillun kosteuden. Vedin housuja alemmaksi samalla kun toisella kädellä pullautin Helenan rinnat esille rintaliivien puristuksesta. Aloin peukalon ja etusormen välissä pyöritellä kiihotuksesta nöpöttäviä nännejä saaden Helenan huokailemaan voimakkaasti.
” Sä teet ton ihanasti. Osaat todella käsitellä mun rintoja”
Tiesin Helenan kiihottuvan erityisesti rintojensa hyväilystä ja vaimoni kiihotuksen lisääntyminen lisäsi myös omaa kiihotustani. Kullini seisoi nyt täydessä mitassaan vasten Helenan vatsaa. Siirryin vielä hieman lähemmäksi siten että istuimme sylikkäin ja Helena liikutteli sykkivää syliään vasten kulliani.
”Mä haluan tän sisälleni” rakkaani sanoi työntäen minut selälleen ja ohjaten kädellään kivikovan kaluni häpyhuultensa väliin. Upposin helposti hänen kuumaan ja kosteaan pilluunsa. Helena alkoi hitaan ratsastuksen kiihdyttäen vähitellen tahtiaan. Tartuin molemmin käsiin tämän kaunottaren isoihin rintoihin, jotka heiluivat ratsastuksen tahtiin kasvojeni edessä. Puristelin rintoja ja hyväilin nännejä. Helena voihki ääneen ”Oi jatka, tuntuu niin hyvältä. Haluan ton ison kullin tulevan mun sisälle. Ime mun nännejä, jooko kulta.”
Aloin olla jo aika lähellä huipennusta, mutta yritin pinnistellä etten vielä tulisi. Vedin Helenaa lähemmäksi päästäkseni imemään nännejä kun näin sen.
Varjon ovensuussa.
Katsoin sivusilmällä, ja näin Annin seisomassa ovenraossa. Hän ei yrittänyt peittää itseään. Yöpuvun helma oli kohonnut, ja hänen kätensä liikkui hitaasti ja tietoisesti lanteillaan.
Hän tirkisteli meitä. Ja nautti siitä.
Minä en sanonut mitään aluksi mitään. Sitten kuiskasin Helenan korvaan:
”Anni katsoo.”
Helena jähmettyi hetkeksi, oli nousemassa pois päältäni,mutta otin tiukemman otteen hänen lanteistaan ja kuiskasin: ” Annetaan hänen katsoa, tämä on tosi kiihottavaa.”
Helena empi hetken, mutta jatkoi sitten.
”Jatketaan”hän kuiskasi. ” Mutta haluan kääntyä toisinpäin”
Yritin kääntää Helenan alleni, mutta hän esti minua kuiskaten: ” Ei, haluan olla päälläsi, mutta tahdon nähdä ovelle.” Rakas vaimoni halusi siis nähdä Annin samalla kun rakastelimme.
Helena nousi päältäni ja käännähdin siten ,että hän näki nyt ovensuuhun, jossa hänen siskon tyttönsä edelleen hyväili itseään tajuamatta, että hänet oli havaittu. Helena asetteli uudestaan kaluni pillunhuulille ja tunsin miten hän otti sen syvälle sisäänsä. Liikkuessaan päälläni yhä kiihtyvällä tunsin miten hänen pillunsa alkoi supistella lähestyvän orgasmin voimasta. Tunsin itsekin olevan lähellä laukeamista Helenan ratsataessa vimmatusti kivikovan kaluni päällä silmät puoliavoimena välillä ovensuuhun katsettaan kääntäen.
” Ihana kova kyrpä. Se täyttää mut kokonaan” vaimoni huokaili.” Ihanaa.. Ime mun rintoja, juuri noin. Aahh, nyt mä saan, mä saaaaan!!!!
Helenan pillun sykkiessä orgasmin kourissa tunsin kuinka kullini alkoi ruiskuttaa spermaa syvälle vaimoni pilluun ja samalla puristin hänet tiukasti päälleni.
Kun kaikki oli ohi, makasimme hiljaa toisiamme vasten.
Katsoin ovelle, mutta Annia ei enää näkynyt.
Helena hymyili hämärässä, hengitys yhä epätasaisena.
” Se oli kiihottavinta ikinä. Luulen, ettei tämä ilta unohdu ihan heti”, hän sanoi hiljaa.
Aamu valkeni hiljalleen, ja talo oli vielä hiljainen. Helena oli herännyt ensin, kuten tavallista, ja kun avasin silmäni, hän seisoi jo pukeutuneena peilin edessä, harjaamassa hiuksiaan.
Hän katsoi minua peilin kautta, hymyillen salaperäisesti.
”Hyvää huomenta”, hän sanoi pehmeällä äänellä, joka sai minut muistamaan tarkalleen, mitä yöllä oli tapahtunut.
Venytin itseäni sängyssä ja hymyilin takaisin. “Hyvää huomenta. Nukuitko hyvin?”
Helena naurahti matalasti, vilkaisi olkansa yli. “Sanotaanko vaikka, että oli… tapahtumarikas yö.”
Hänen silmänsä loistivat vihreinä aamun valossa.
Nousin istumaan ja vedin hänet lähemmäs sängyn reunalle, käteni hänen lanteillaan. “Mietitkö vielä sitä, mitä Anni kertoi?” kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen.
Helena kallisti päätään ja hymyili vinoa, viekasta hymyään. “Vaikea unohtaa sellaista tarinaa.”
Hän laski sormensa rintakehälleni, veti kevyen viivan alas vatsalle, mutta ennen kuin ehti jatkaa pidemmälle, kuului keittiöstä kolahdus.
Anni oli herännyt.
Helena perääntyi hitaasti, mutta hänen katseensa oli täynnä lämpöä. “Tule, mennään aamupalalle.”
Kun astuimme keittiöön, Anni seisoi kahvikupin ääressä, vielä hieman unisena mutta silti kauniina. Hänen hiuksensa olivat löyhästi kiinni, ja hänellä oli päällään yksinkertainen, vartaloa myötäilevä mekko.
“Huomenta”, hän sanoi ja haukotteli pehmeästi.
“Huomenta”, vastasin rennosti, istuen pöydän ääreen. Helena kaatoi itselleen kahvia ja istui viereeni, ja huomasin, kuinka hänen sormensa hipaisivat huomaamattomasti reittäni pöydän alla.
Anni venytteli ja katsoi meitä kulma koholla. “Näytätte… levänneiltä.”
Helena nosti kahvikupin huulilleen ja hymyili. “Hyvä uni tekee ihmeitä.”
Anni hymähti ja joi kahviaan. “Minä taisin pyöriä levottomasti koko yön. Oli kaikenlaista mielessä.”
Helena vilkaisi minua nopeasti, mutta piti kasvonsa ilmeettöminä.
Anni siemaisi vielä kahviaan ja venytti hartioitaan. “Minun täytyy pian lähteä. Se päiväristeily, muistatko? Mutta tulen takaisin illalla”
Anni oli tosiaan kertonut aikovansa tällä Helsingin vierailulla samalla käväistä nauttimassa keväisestä meri-ilmasta ja Tallinnan tunnelmasta. Me emme Helenan kanssa päässeet työkiireiden vuoksi mukaan.
“Ai niin. Mutta kiva kun voit vielä toisenkin yön viipyä ennen kuin lähdet takaisin Tampereelle”, Helena sanoi rennosti. “Ehdit sitten vielä saunaan, kun tulet.”
Anni hymyili ja kohotti kulmiaan. “Kuulostaa täydelliseltä. Minulla saattaa olla aika nuutunut olo reissun jälkeen.”
Hetken ajan katseemme kohtasivat, ja olin melko varma, ettei hän tarkoittanut pelkästään rentoutumista.
Mutta me vain hymyilimme, kuin eilinen ilta olisi ollut tavallinen ilta muiden joukossa.
Annin kiirehtiessä satamaan aloitin oman työpäiväni kotimme yhteydessä sijaitsevalla vastaanotolla. Päivä oli taas aivan täyteen varattu. Ilmeisesti tällainen liki kuusikymppinen, silmälasipäinen ja parrakas psykoterapeutti herättää luottamusta. Moni, etenkin naispuolinen asiakas on sanonut , että nallekarhumainen olemus helpottaa usein kovin vaikeistakin asioista avautumisessa.
Helena käveli melkein asuntoamme vastapäätä olevaan kampaamoon aloittaakseen oman työpäivänsä.
Työpäivä sujui tavanomaisesti, vaikkakin kieltämättä ajatukseni harhautuivat välillä eilisiin tapahtumiin ja odotuksiin tämäniltaisesta.Viimeisen asiakkaan lähtiessä siirryin keittiöön valmistamaan päivällistä Helenalle ja minulle. Vaimoni kotiuduttua avasin viinipullon ja siirryimme pöytään äyriäispastan pariin. Vaihtelimme kuulumiset työpäivästä, mutta muuten keskustelu oli tavanomaiseen verrattuna kovinkin vaisua.
Ja silti ilmassa väreili jotain… odottavaa.
Ruokailun jälkeen istuin viiniä siemaillen keittiön pöydän ääressä samalla kännykkää selaillen Helenan laittaessa astianpesukonetta päälle.
”Voisit mennä laittamaan sen saunan lämpenemään, Annin pitäisi tulla ihan hetken kuluttua.”
Kävin napsauttamassa kiukaan päälle ja jäimme viinistä nauttien odottelemaan Annia.
Noin tunnin kuluttua ovikello soi ja Helena kiirehti avaamaan ulko-ovea ottaen lämpöisella halauksella Annin vastaan.
”Hei. Ihanaa, kun ehdit vielä tämän illan olla meidän luona. Miten matka meni? Olisitko halunnut syömistä? Me ehdittiin jo Jarin kanssa syödä.”
Anni vapautui Helenan halauksesta laskien molemmissa käsissä roikkuneet kassit lattialle huokaisten
”Kiitos vaan, mutta olen syönyt niin tukevasti laivalla, ettei ruoka nyt maita”
“Mutta ette usko, miten paljon kaipaan kunnon saunaa,” hän naurahti ja riisui takkinsa.
”Siellä alkaakin olla sopivasti lämpöä. Mitä jos Anni menet ensin kylpemään niin minä ja Helena käydään sitten.”
” Joo, tehdään niin.”
Helena vilkaisi minua nopeasti, ja hänen huulillaan oli häivähdys hymyä.
“Mitä jos mennään kaikki yhdessä?” hän ehdotti kepeästi, mutta hänen vihreissä silmissään oli jotain muuta.
Katsoin häntä yllättyneenä. En todellakaan odottanut että pääsisin näiden naisten seurassa saunaan ja näkemään myös Annin alastomana.
” Toki pyyhkeet ympärillä” Helena jatkoi havaitessaan innostuneen katseeni.
”Sopii minulle ,mitä Anni on mieltä” totesin katsahtaen samalla Annin suuntaan.
”Sehän kuulostaa hyvältä,” hän vastasi välittömästi ja alkoi jo avata mekkoaan matkalla kylpyhuoneeseen.
Hetken kuluttua me kaikki istuimme lauteilla, kehojemme ympärillä pehmeä lämpö ja kevyesti kohoava höyry. Pyyhkeet peittivät meidät, mutta niiden alla iho oli jo hikinen, lämpö sai sen hohtamaan.
Anni venytteli hieman ja vilkaisi Helenaa. “Tiedättekö… Voisimme oikeastaan heittää pyyhkeet pois. Olisi mukavampi saunoa ihan luonnollisesti.”
Helena katsoi häntä hetken, sitten minua. Nyökkäsin.Hän hymyili.
”No tehdään sitten niin” Helena sanoi ja antoi pyyhkeensä valahtaa hitaasti pois ympäriltään. Seurasin sivusilmällä, kun Anni teki samoin. Lämpö saunassa tuntui nousevan välittömästi ja pyyhin hikikarpaloita otsaltani pohdiskellen mihin tämä vielä johtaa. Käännähdin samalla lauteilla siten, että näin paremmin vierekkäin istuvat Helenan ja Annin. Molempien kasvot hehkuivat punoittaen, kosteus kiilteli vartalolla ja katseeni hakeutui ihastelemaan pyyhkeiden suojasta vapautuneita rintoja. Annilla oli kauniit pisaran muotoiset keskikokoiset rinnat. Kapeiden nännipihojen keskeltä kohosivat teräväpiirteiset nännit kuin halveksuen saunan lämpöä. ”Miltäköhän nuo näyttää kylmässä tai kiihottuneena. Kiihottuneena?? Onkohan Anni…” pohdiskelin tuijottaen jo intensiivisesti.
”Jari. Pyyhe! Haloo..nukutko” Helena huudahti, kun pyyhe pysyi edelleen lanteillani.
”Taisi olla jotain mielenkiintoista katsottavaa.”Anni naurahti matalasti huomatessaan hämmennykseni.
”Joo. Mä vaan..”sopertelin löysätessäni pyyhkeen vyötäröltä.
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi vain kiukaan hiljainen sihahdus, kun Anni heitti lisää löylyä.
Helena nojautui lauteilla hieman taaksepäin, venytti itseään mukavasti ja katseli Annia arvioiden.
”Sinä olet kaunis,” hän sanoi sitten yhtäkkiä.
Anni kääntyi katsomaan häntä yllättyneenä.
”Olenko?” hän kysyi, ja hänen äänensä kuulosti pehmeältä.
Helena nyökkäsi hitaasti. “Todella kaunis. Sinulla on niin kiinteä vartalo… ja rintasi ovat aivan upeat.”
Anni nauroi hiljaa ja kallisti päätään. “No nyt kyllä imartelet,” hän vastasi, mutta katseensa viipyi Helenassa kauemmin kuin pelkkä ystävällinen kohteliaisuus olisi vaatinut.
Helena vain hymyili. “Sanon vain totuuden.”
”Tädilläsi on estetiikan tajua. Mutta, jos voin sanoa; olen ihan samaa mieltä. Näytät tosi kauniilta, kuten Helenakin.”
Anni suoristi selkäänsä, katsoi ensin Helenaa, sitten minua, aivan kuin olisi odottanut minulta jotain. Katsoin lumoutuneena näitä kahta miettien mihin tämä johtaa.
Löylyn kosteus sai ihon hohtamaan, ja Annin katse viipyi hetken Helenassa ennen kuin hän puhui.
”Sinäkin olet kaunis”, hän sanoi pehmeällä äänellä pienen tauon pitäen,”täti”
Helena hymyili hieman, ehkä aavistuksen ujosti, ja suoristi selkäänsä lauteilla. “Kiitos, Anni. ”
Anni pudisti kevyesti päätään, katse yhä Helenan vartalossa. “Mutta ihan oikeasti. Sinua katsoessa ymmärtää mitä tarkoittaa naisellinen vartalo. Sinun rintasi… ihanan isot, olisko E-kuppi? Ne ovat vieläkin yllättävän kiinteän näköiset.”
Helena naurahti ja sipaisi kevyesti kasvojaan. “Oikeaan osuit. Mutta yllättävän?” hän toisti virnistäen.
Anni hymähti ja kohautti olkapäitään. “No, tiedäthän. Iän myötä asiat muuttuvat.”
Helena katsoi häntä arvioiden. “Sinunko eivät ole muuttuneet?”
Anni kohotti kulmiaan leikkisästi. “No, ehkä vähän,” hän myönsi, ja kohotti hieman selkäänsä, kuin olisi tarkastellut itseään uudelleen. ” Mutta onhan ne paljon pienemmätkin, C- kuppia käytän.”
Sitten hän siirsi painoaan hieman lähemmäs ja kallisti päätään. “Saanko…?” hän kysyi hiljaa, katsoen Helenaan.
Hetken ajan tuntui, kuin sauna olisi ollut vieläkin hiljaisempi, höyry sakeampaa.
Helena epäröi vain sekunnin murto-osan, ennen kuin nyökkäsi hitaasti.
Anni kohotti kätensä varovasti, ja sormet hipaisivat Helenan rintoja kevyesti, melkein arastellen. Anni nosti Helenan rintaa samalla kevyesti puristaen. Annin hentoinen käsi ei pystynyt täysin peittämään Helenan rintaa. Jäykistynyt nöpöttävä nänni pilkisti etu- ja keskisormen välistä Annin jatkaessa tutkimistaan.
“Ovat erilaiset kuin minun, isommat. Kyllä näissä kiinteyttä edelleen, vaikka eivät niin pystyt kuin minulla”,hän kuiskasi, vertaillen kosketuksellaan, kuin uteliaisuus olisi voittanut hänen epäröintinsä.
Helena hengitti syvään, sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne sitten taas.
”Tietenkin,” hän sanoi hiljaa.
Heidän välillään oli jotain, mitä ei ollut ollut ennen.
Jotain, mikä sai ilman saunassa tuntumaan vieläkin raskaammalta.
Minä en sanonut mitään. Annoin hetken elää.
Saunan pehmeä lämpö ympäröi meidät, ja ilma tuntui sakealta sekä höyrystä että jostain muusta—jostain, mitä ei sanottu ääneen.
Annin käsi lepäsi yhä kevyesti Helenan rinnalla, ja hänen sormenpäänsä piirsivät melkein huomaamattomia kaaria iholle. Helena hengitti syvään, sulkien hetkeksi silmänsä, ennen kuin avasi ne taas ja katsoi Annia.
”Saanhan minäkin?” hän kysyi matalalla äänellä, joka oli yhtä aikaa varovainen ja odottava.
Anni kohotti kulmiaan kevyesti, mutta hymyili. “Totta kai”, hän vastasi hiljaa, ja hänen äänessään oli lämpöä.
Helenan sormet nousivat hitaasti, pysähtyen hetkeksi ennen kuin koskettivat Annin rintoja. Hän tutki kosketuksellaan, vertaili—kuten Anni oli hetkeä aiemmin tehnyt hänelle.
”Ne ovat tosi kiinteät”, Helena sanoi hiljaa, ja hänen sormensa liukuivat pehmeästi rinnalla samalla toisen käden hakeutuessa varovasti puristelemaan toista rintaa.
Anni hymyili, hengittäen aavistuksen syvempään kuin hetkeä aiemmin.
”Ikä tekee eronsa”, hän vastasi matalasti, mutta hänen äänensävystään puuttui kepeä leikkisyys. ” Ja olethan sinä imettänyt, toisin kuin minä”
Sitten Helena nosti katseensa minuun.
Hänen vihreissä silmissään oli kysymys—mutta ei sellainen, jota olin odottanut.
“Onhan tämä sinulle sopivaa, Jari?” hän kysyi.
Katsoin häntä, sitten Annia, joka oli kääntynyt katsomaan minua sama kysymys silmissään.
En tiennyt, mitä vastata. Olin tosi kiihottunut, mutta toisaalta vaimoni ja Annin läheisyys tuntui väärältä, kielletyltä. Yritin sanoa jotain, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni. Nyökkäsin.
En ollut koskenut kehenkään, mutta se ei tehnyt tilanteesta yhtään vähemmän intensiivistä. Se, mitä näin, mitä tunsin, oli enemmän kuin tarpeeksi. Kaluni oli täydessä seisokissa jota koitin lauteilla olevan löylykiulun takana piilotella.
Nielaisin, yritin hengittää tasaisesti. Tiesin, että jos jäisin lauteille vielä hetkeksikin, kehoni paljastaisi aivan liikaa siitä, miten kiihottunut olin.
Nousin nopeasti ylös, tartuin pyyhkeeseeni ja sanoin matalalla, hallitulla äänellä.
“Minun täytyy käydä pesulla.”
Sitten poistuin, tuntien heidän katseensa selässäni.
Ja tiesin, ettei saunan lämpö ollut ainoa asia, mikä sai ihoni hehkumaan.
Vesi virtasi kuumana iholleni, mutta ei tehnyt juuri mitään hillitäkseen kiihottunutta oloani. Hengitin syvään, yritin koota itseäni, mutta mieleni palasi väkisin saunaan—siihen, miten Helena ja Anni olivat koskettaneet toisiaan, miten heidän äänensä olivat muuttuneet matalammiksi, hengitys raskaammaksi.
Sitten kuulin kylpyhuoneen oven käyvän.
Käänsin päätäni juuri sen verran, että näin Helenan ja Annin astuvan sisään suoraan löylyhuoneesta. Heidän ihonsa hehkui lämpöä, ja vesipisarat valuivat pitkin heidän vartaloitaan.
Anni pysähtyi hetkeksi, katse viipyillen minussa. Hänen huulillaan kävi hento, arvoituksellinen hymy, mutta hän ei sanonut mitään.
Helena astui lähemmäs, ja tunsin hänen katseensa kulkevan pitkin vartaloani. Hän kumartui ottamaan saippuapalan käteensä, hieroi sitä hetken sormissaan ja kohotti sitten katseensa minuun.
”Anna minä”, hän sanoi pehmeästi.
Seison edelleen kasvot kohti suihkuseinää ja tunsin Helenan astuvan suihkun alle painaen raskaat rintansa selkääni vasten.
Anni jäi seisomaan hieman kauemmas, katsellen meitä hiljaa, mutta hänen hengityksensä oli aavistuksen tavallista syvempää.
Helena liu’utti saippuaa käsissään, muodostaen pehmeää vaahtoa, ja alkoi sitten kuljettaa käsiään hitaasti pitkin rintakehääni. Hänen sormenpäänsä piirsivät kevyitä kuvioita iholleni, liikkuen alas vatsalleni ja takaisin ylös. Samalla hän liikkui aavistuksen ylös alas takanani hieroen rinnoillaan selkääni. Käsi vaelteli yhä alemmas, mutta varoi kuin kiusaten koskemasta täydessä tanassa olevaan kaluuni.
Minä suljin silmäni hetkeksi ja hengitin raskaasti.
Anni seisoi hetken katsellen meitä, siirtyi viereisen suihkun alle, antoi veden virrata iholleen ja silotti hiuksiaan taaksepäin. Hän ei sanonut mitään, mutta hänen katseensa viipyi minussa ja Helenassa, kuin hän olisi painanut hetken mieleensä.
Sitten hän sammutti suihkun, kuivasi nopeasti kasvonsa ja suuntasi takkahuoneeseen, kietoutuen matkalla kylpytakkiin.
Jäimme Helenan kanssa kahden suihkun alle.
Hän käänsi katseensa minuun, hymyillen—sitä tiettyä hymyä, jonka tunnistin jo vuosien takaa. Se oli hymy, joka kertoi, ettei hän aikonut vielä lopettaa.
Hänen sormensa liukuivat alavatsalleni, viipyillen, testaten. Hengitin syvään, suljin silmäni hetkeksi.
”Rentoudu”, Helena kuiskasi, ja hänen äänensä oli matala, melkein käheä.
Vesi virtasi ympärillämme, höyry täytti ilman, mutta kaikki huomioni keskittyi vain siihen, mitä hänen kätensä tekivät. Kuin tunnustellen Helena vei kätensä kivikovan kaluni ympärille alkaen hitaasti liikuttaa kättään pitkin yläviistoon sojottavan kullin vartta.
”Käänny ympäri”’ ,rakkaani kehotti ,työntäen minua vasemmasta olkapäästä pitäen samalla edelleen toisella kädellä tiukasti kalustani kiinni. Tein työtä käskettyä. Hetken Helena katsoi lasittuneella katseella suoraan silmiini kääntäen sitten katseensa alaspäin. Hitaasti hän laskeutui polvilleen eteeni irrottamatta otettaan. Tunsin kuuman hengityksen kalullani nauttiessani silmät kiinni vaimoni käsittelystä. Helena alkoi hellästi kielen kärjellä kutitella terskan alapintaa saaden koko vartaloni värisemään. Tunsin, miten kieli pyöri välillä terskan ympäri, välillä taas huulet suukottivat kullin päätä.
”Ihanaa kulta”, huokailin hengästyneenä. ”Ihanaa, ihanaa, jatka vaan. Musta tuntuu, että multa tulee ihan kohta”
”Anna tulla vaan. Mä haluan nähdä kun sun siemen lentää”
Helena tuijotti minua suoraan silmiin runkatessaan kulliani puoliavoimen suunsa edessä. Hän työnsi kielensä ulos nuollen terskan alapintaa ja samalla toisella kädellä hyväili pallejani.
”Nyyyytt..”ynisin tunteissasi lastin lähtevän liikkeelle. Ensimmäinen purkaus lennähti aina Helenan otsalle ja poskelle. Paineen helpottaessa loput valui suuhun ja kielelle.
Kalun päästä tippui vielä pisaroita Helenan irrottaessa otteensa . Hän painoi kasvonsa vasten vatsaani antaen siemennesteen valua suustaan ja kasvoiltaan suihkuveden huuhtelemana.
En voinut estää syvää huokausta, joka karkasi huuliltani.
Hetken aikaa oli vain hiljaisuus, veden jatkuva kohina ja Helenan tyytyväinen katse.
Helena nousi ylös, toi kasvonsa lähes kiinni omiani ,kosketti kevyesti käsivarttani ja hymyili.
”Sinä taisit tarvita sitä”, hän kuiskasi leikillisesti, ja suuteli hellästi.
Hengitin syvään ja nauroin matalasti, pudistaen päätäni.
”Olet tainnut tietää sen jo hetken aikaa.”
Helena vain hymyili arvoituksellisesti ja ojensi minulle pyyhkeen.
”Anni odottaa meitä takkahuoneessa”, hän muistutti, ja hänen äänestään kuuli, että ilta ei ollut vielä ohi.
Kylpyhuoneen jälkeen siirryimme takkahuoneeseen, jossa pehmeä valaistus ja takkatulen lämpö täyttivät tilan. Helena istuutui rennosti Annin viereen sohvalle, kietoen kylpytakkinsa paremmin ympärilleen, mutta pieni punotus hänen poskillaan paljasti, ettei hänen mielensä ollut vielä täysin rauhoittunut.
Istuin nojatuolissa vastapäätä heitä, yhä tunnustellen kehossani äskeisen hetken jälkivaikutusta.
Anni kallisti päätään ja katseli minua arvioivasti. Hänen huulillaan kareili leikillinen hymy.
”Viivyitte aika pitkään suihkussa”, hän huomautti kevyesti, eikä hänen äänensävystään ollut vaikea päätellä, että hän aavisti täysin, mitä siellä oli tapahtunut.
Vilkaisin Helenaa, joka hymähti ja vältteli katsettani hetken, mutta Anni näytti huomanneen jotain muuta. Hän silmäili Helenaa tarkkaavaisesti, ja hänen hymynsä muuttui mietteliäämmäksi.
”Sinä et ole vielä täysin tyyntynyt, vai mitä?” hän kysyi matalalla äänellä.
Helena ei vastannut heti. Hänen hengityksensä oli edelleen syvempää kuin tavallisesti, ja hänen kätensä puristi kevyesti kylpytakkinsa reunaa. Hän käänsi katseensa minuun, kuin olisi etsinyt vastausta omiin tuntemuksiinsa.
En sanonut mitään, mutta katseeni kertoi, että tiesin täsmälleen, mitä hän tunsi.
Hetken epäröinnin jälkeen Helena kääntyi Annin puoleen ja kosketti tämän leukaa varovasti sormenpäillään. Anni ei vetäytynyt pois.
Hitaasti Helena kumartui lähemmäs ja painoi kevyen suudelman Annin huulille.
Se oli hidas, tutkiva—kuin hän olisi kysynyt lupaa jatkaa.
Kun hän vetäytyi hieman taaksepäin, hänen silmänsä hakeutuivat omiini. Kysymys oli siinä selvästi luettavissa.
Voinko?
Katsoin häntä hetken, tunnustellen ilmassa olevaa jännitettä. Sitten nyökkäsin hiljaa.
Helena hengitti syvään, kääntyi takaisin Annin puoleen ja antoi kylpytakkinsa valahtaa hartioiltaan.
Anni katseli häntä hetken, ennen kuin seurasi esimerkkiä.
Istuin hiljaa nojatuolissani, enkä voinut olla tuntematta, miten tuttu kuuma tunne alkoi jälleen kohota sisälläni.
Takkahuoneen pehmeä valaistus loi ympärillemme lämpimän hehkun, ja takkatulen liekit heijastuivat Helenan ja Annin paljaalta iholta. Ilmassa oli jotain sanoittamatonta, jotain mikä oli ollut siinä jo koko illan, mutta joka nyt päästettiin vapaaksi.
Istuin nojatuolissa, katseeni viipyen heissä, kun he lähestyivät toisiaan uudelleen. Helenan sormet kulkivat kevyesti Annin käsivarrella, tutkien, viipyillen. Anni sulki hetkeksi silmänsä, kuin antaen itsensä täysin tunteen vietäväksi.
Ei ollut kiirettä, ei äkillisiä liikkeitä—vain hengitys, kosketukset ja hiljainen ymmärrys kahden aikuisen naisen välillä.
Helenan huulet hipaisivat Annin kaulaa, niin kevyesti, että se olisi voinut olla pelkkä ilmavirta. Annin hengitys syveni, ja hänen kätensä nousi Helenan vyötärölle, vetäen häntä lähemmäs. Helena painoi kasvojaan alemmas ja hamusi Annin nöpöttävän nännin huultensa väliin.
Katsoin heitä hiljaa, tunteeni ristiriitaisina mutta kiistatta voimakkaina.
Helenan katse hakeutui minuun jälleen, kuin varmistaakseen, että olin yhä siinä, että olin osa tätä hetkeä. En sanonut mitään, mutta en myöskään kääntänyt katsettani pois.
Hän hymyili—aavistuksen, hädin tuskin näkyvästi—ennen kuin käänsi huomionsa takaisin Anniin ja käännähti istumaan hajareisin tämän syliin.
Ja minä jäin seuraamaan, tuntien, kuinka kaluni alkoi taas osoittaa heräämisen merkkejä..
Katselin lumoutuneena kun Helena nosti rintaansa alkaen hieroa nänniään Annin rintoja vasten saaden tämän hengityksen kiihtymään. Anni veti tätiään vielä lähemmäksi ja kuiskasi hädin tuskin kuultavasti tämän korvaan: ” Haluan maistaa sua” kääntäen samalla Helenan selälleen sohvalle viereensä. Höyhenenkevyet suudelmat etenivät Helenan kaulalta rintoihin ja tästä edelleen vatsalle. Helena levitti jalkansa antaen Annille esteettömän pääsyn sinne, missä toisen naisen kieli ei ennen ollut käynyt. Koko vartalo värähti Annin kielen tavoittaessa maalinsa.
Takkahuoneessa vallitsi pehmeä hiljaisuus, vain takkatulen rätinä ja syventyneet hengitykset täyttivät tilan. Annin kieli jatkoi tutkimustaan tätinsä jalkojen välissä saaden Helenan ynisemään nautinnosta . Katsoin kiihkon sumentamin silmin, miten rakkaani työnsi lantiotaan tiukemmin Annin suuta vasten saadessaan järisyttävän orgasmin.
”Kiitos Anni. En voinut kuvitella, että voisin näin nauttia toisen naisen kosketuksesta.” Helena huokaili palaiten vähitellen tähän maailmaan posket hehkuen. Anni nosti kosteudesta kiiltelevät kasvonsa Helenan jalkovälistä ja nousi ylös antamaan suudelman tädilleen.
”Kiitos itsellesi. Taisi olla aika kivaa. Mä toivon, että sä voisit nyt maistella mua, jooko”
Anni asettui istumaan hajareisin sohvalle ja hetken minulla oli suora näköyhteys siististi rajatun karvakolmion reunustamaan kosteana kiiltävään pilluun. Tämä huumaava näkymä vaihtui vielä kiihottavampaan vaimoni asettuessa polvilleen Annin eteen ja painaessaan päätänsä syliä kohti, jolloin Helenan rehevä takamus oli suoraan edessäni.
”Opasta mua ” Helena kehotti painessaan kasvoja kiinni Annin syliä samalla nostaen vielä pyllyään, jolloin Annin käsittelyn jäljiltä vielä turpeat häpyhuulet olivat suoraan katseeni edessä.
Anni otti kevyellä otteella kiinni tätinsä päästä ohjaten tätä liikuttamaan kieltä ylös-alas pillunhuulia. Helena näytti saavan rytmistä kiinni ja Anni irrotti otteensa alkaen pyöritellä nännejään etusormen ja peukalon välissä.
”Ooo.. oihhh. Ihanaa… Jatka vaan. ”
Helena teki työtä käskettyä liikuttaen suutaan yhä kiihtyvällä tahdilla Annin pillulla. Anni avasi hetkeksi ummistetut silmänsä ja katsoi suoraan minuun ja hymyili vienosti. Tuijotin takaisin kullini nyt jo täydessä seisokissa kylpytakin alla.
Anni käänsi katseensa takaisin syliinsä ohjaten Helenan käden syliinsä.
”Hiero mun klittaa”
Nostamatta päätänsä vaimoni ujutti sormensa Annin klitorikselle alkaen hitaasti hieroa .
Liike jalkovälissä kiihtyi ja huokailut olivat koko ajan voimakkaampia. Anni oli selvästi lähellä huippua.
Helenaa alkoi hankala asento jo hieman puuduttaa ja hän nousi pystympään asentoon. Nyt minulla oli taas esteetön näkymä Annin jalkoväliin. Kirkkaanpunaisen kynsilakan verhoama peukalo pyöri klitoriksella ja näin miten etusormi hävisi häpyhuulten välistä syvemmälle Annin yninän voimistuessa.
”Oooh…oih…Noin juuri , jatka..”
Tästä rohkaistuneena Helena vei aluksi toisenkin sormen sisälle ja lopulta koko kämmen peukaloa lukuunottamatta liikkui rytmikkäästi Annin pillussa litinän kuuluessa jopa voihkeen yli.
”Aaaiiih…Oohh. Nyyyyt, nyyyt” Anni laukesi tätinsä käsi syvällä sisällään.
Kun heidän hengityksensä viimein muuttui rauhallisemmaksi, Helena käänsi hetkeksi katseensa minuun. Hänen silmissään oli pehmeä, aavistuksen hämmentynyt katse, mutta myös tyytyväisyyttä, joka kertoi, ettei hän katunut mitään.
Anni hymyili pienesti, hengittäen syvään ja sulkien hetkeksi silmänsä.
Minä vain istuin paikallani, kaluni kivikovana jöpöttäen, uskomatta edes täysin mitä äsken sain nähdä.
Helena venytteli tyytyväisenä, hänen ihollaan hehkui jäljellä oleva lämpö, mutta hänen silmissään oli jotain uutta—leikittelevää, uteliasta. Hänen katseensa viipyi minussa hetken, ja näin heti, että hän huomasi koko kehoni ilmentämää kiihottumista.
Hän hymyili vinosti, kallistaen päätään.
”Sinä olet ollut kovin hiljaa, Jari”, hän sanoi pehmeästi, äänessään kevyt kiusoitteleva sävy.
Hän nousi hitaasti, lähestyen minua sulavalla liikkeellä, ja ennen kuin ehdin reagoida, hän oli jo avannut kylpytakkini ja kiivennyt syliini, kietoen käsivartensa niskaani.
”Taidat pitää siitä, mitä näit”, hän kuiskasi lähelle huuliani.
Hänen suudelmassaan oli ensin keveyttä, mutta se syveni nopeasti; tunsin happamaa makua vaimoni huulilla hänen työntyessään kieltänsä syvemmälle suuhuni käsien vaeltaessa vaivattomasti kehollani. Kullini seisoi väristen vasten Helenan vatsaa. Nautin silmät ummessa vaimoni lämmöstä hänen kiehnätessä muodokasta vartaloaan omaani vasten.
Sitten Helena kohotti katseensa ja käänsi päätään Annia kohti, jonka hengitys oli taas syventynyt meitä seuratessa.
Helena hymyili, mutta hänen silmissään oli kysymys.
”Anni”, hän sanoi pehmeästi, “tule tänne.”
Anni epäröi vain hetken, mutta sitten hän nousi ja astui lähemmäs, mutta jääden vielä noin metrin päähän.
Helena katsoi minua vielä kerran, varmistaen, että olin mukana.
Rakkaani viipyi sylissäni, kädet niskassani, katseessaan uteliaisuutta ja leikkisyyttä. Hänen hengityksensä oli lämmin ihoa vasten, ja tunsin, miten hän nautti vallastaan tässä hetkessä.
Anni astui vielä lähemmäs, hänen katseessaan häivähdys epäröintiä, mutta myös kiihottunutta jännitystä.
Helena käänsi katseensa häneen, hymyillen kutsuvasti.
”Tule vaan tänne”, hän kuiskasi. ”Jari tarvitsee vähän apua.”
Anni ei enää epäröinyt. Hän kumartui Helenan puoleen, ja heidän huulensa kohtasivat—ensin varovasti, sitten syvemmin, viipyillen, tunnustellen. Helenan sormet liukuivat Annin paljaalle selälle, vetäen häntä vielä lähemmäs. Vähitellen Helenan kädet hakeutuivat Annin takaraivolle ja suudelmasta irrottautuen hän alkoi painaa Annin päätä alaspäin.
Anni käänsi katseensa minuun. Hänen silmissään oli kysymys, mutta myös varmuus.Hän kumartui alemmas, hänen hengityksensä tuntui vatsallani ennen kuin hänen huulensa koskettivat tulipunaisen terskani päätä. Suudelma oli erilainen kuin Helenan—utelias, tutkimaton, mutta silti täynnä lämpöä.
Helenan sormet puristuivat kevyesti hartioilleni, ja tunsin, miten hän liikahti sylissäni, tuntien kuinka kiihottuneisuuteni kasvoi hetki hetkeltä.
Hän nauroi matalasti, katsoen minua silmiin.
”Sinä taidat todella pitää tästä”, hän kuiskasi.
Helena nousi sylistäni asettuen lattialle Annin viereen. Molemmat naiset olivat nyt kaluni kimpussa. Annin kieli leikitteli terskan päällä vaimoni keskittyessä kullin varteen ,jota hän nuoli pitkin vedoin. Hetken päästä Helena ojentautui pystymmäksi painaen samalla Annin päätä alemmaksi.
”Maistele nyt Jaria, ehkä sulle jatkossa vielä kullikin kelpaa.”
Anni otti ison vehkeeni syvälle suuhunsa samalla hamuten kädellään hyväilemään pallejani.
”Ei tää ole kulli, tämä on oikea kyrpä. Paljon paksumpi kuin Juhanilla” hän puuskahti sulkien taas huulensa kaluni ympärille.
Helena kumartui puoleeni tarjoten isot rintansa hyväiltäviksi. Painoin pääni pehmeyteen, suukottelin, pyörittelin kielellä ympäri nännipihaa. Samalla Anni teki taikojaan kullini kimpussa Helenan edelleen ohjatessa kädellään.
”Noin juuri. Ota se kokonaan suuhusi. Saat nyt luvan kanssa maistella tädin herkkua”
Tällaista suihinottoa en ollut koskaan kokenut. Helena pystyy , vaikkakin tekee sen erittäin taidokkaasti, ottamaan tuskin puolet kalustani suuhunsa. Annilta ei kuulu edes kakomista kullini kadotessa lähes kokonaan ahnaasti imevään suuhun.
Tunsin, että olisin laukeamassa pian Annin suuhun, mutta vähän ennen tätä hän irrotti otteensa ja katsoi ylöspäin syljen kiitäessä ja tippuessa leualta minuun ja vaimooni. “Saisinko mä tuntea tän pillussani?”
Sanoja ei tarvittu, kun vaimoni ohjasi Annin istumaan sohvalle ja asettui itse tämän taakse ja reisien sisäpinnasta kevyesti painaen avasi minulle esteettömän pääsyn Annin pyhimpään.
”Tule Jari” kuului käheällä äänellä annettu kehotus ja asettauduin polvilleni lattialle Annin eteen. Helena hamusi Annin takaa kullini käteensä ja ohjasi sen määrätietoisin ottein Annin pillulle. Tätinsä käsittelyn jäljiltä kaluni solahti helposti läpimärkään koloon. Aloitin rauhalliset edestakaiset työnnöt tuntien ihanaa puristusta kullin tyvessä, josta Helena edelleen piti kiinni. Lisäsin tahtia ja pillusta kuuluva litinä sekoittui huokailuihin ja voihkeeseen. Helena siirsi kätensä Annin klitorikselle ja toisella kädellä rintoja hyväillen kuiskaili Annin korvaan: ”Tuntuuko Jarin kalu hyvältä.?Vai kyrpäkö se oli? Tuntuuko iso, paksu kyrpä hyvältä.”
”Ihana kyrpä, ihana kyrp.., oohhh..” Anni voihki orgasmin aaltojen lyöden vartalonsa läpi.
Vaimoni aisti laukeamiseni olevan tosi lähellä tarttuessaan kaluuni , vetäen sen pois Annin kosteasta ja kuumasta puristuksesta. Muutama edestakainen veto ja kullini sylki spermaa Annin vatsalle ja rinnoille. Lysähdin voimattomana naisteni päälle.
Kiihtyneet hengitykset tasaantuivat vähitellen ja huoneeseen laskeutui lähes täydellinen hiljaisuus. Vain takkatulen ritinä kuului taustalla. Annin käsi hyväili alaselkääni ja Helenan sormet kutittelivat niskaani pääni levätessä Annin rinnoilla.
Nostin katseeni Helenaan ja Anniin.
Molempien kasvot hehkuivat ja huulilla läikehti vieno hymy.
Melkein kuin kaksoset,mietin kurottautuessani antamaan suukot naisilleni.
