Aamulla Siru rapisi ja ripisi keittiössä jo varhain. Tuli supisemaan korvaani.
- Pian nähdään haluaako se panon vai kahvia. Eikö kummatkin olisi valmiina? Herätä se taas hyväilyin pimpastakin.
Satu heräsi hätkähtäen, kun kämmeneni oli pimpallaan. Nousi istumaan, tollottaen kaikkialle. Alkoi tuntea Sirun, lopulta minutkin.
- Missä minun lääkedosettini on?
Siinä ratkesi sitten aamukahville se voitto. Siru tirskui, että voisi hän sentään olla se pyllynantaja nyt minulle. Elämäni oli neljä vuorokautta tätä. Illan nain Satua ja nukuin kanssaan. Aamulla heräsin ajoissa ja naimme Sirun kanssa sohvalla. Monen miehen toivejuttu, mutta sen voin sanoa, että ei se pidemmän päälle ole toiminut sulttaaneillakaan.
Teimme niin, seuraavana iltana, että uusi lakana sänkyyn ja sohvalle. Satu meni sohvalle ja sain Siruni takaisin. Aamulla Satu oli pöllähtänyt ja niiden lääkkeittensä orja. Seuraavana aamuna se sai kutsun sohvalta lääkkeiden jälkeen sänkyyn ja Siru siitä lähti keittiöön. Naimme ja Satu oli kahville tullessaan paremmassa kunnossa. Oli kokeilu, jossa Satu oli Sirun kanssa sängyssä yön ja minä nukuin sohvalla, kuuntelemassa niiden kikatusta ja pulinaa. Satu oli aamulla pöllähtänyt. Emme päässeet muuhun ajatukseen, että loppuajan nussin aamulla Satua lääkityksen jälkeen, jos sillä on halun iloon. Illalla se saa olla ilman. Sitten Sadulla alkoivat moonikset. En ollut kysynytkään ehkäisystä. Siru kysyi salaisuutta. Satu kerto, että kierukka otettiin pois jo vuosi sitten. Olisin lyönyt itseäni vasaralla päähän, jos olisi kädessä ollut. Siru vei Sadun pois. Hän tuli melkoisen pettymyksen murtamana takaisin. Sanoin, että olisi pitänyt sinne lääkedosettiin laittaa karamällejä ja vitamiinitablettia ja katsoa sitten.

Palautui normaali lama-arki. Maassa oli vallassa ja ohjaamassa nauraen sellaiset ihmiset, kuin Koivisto- Aho- Viinanen- Lipponen- Niinistö- Siimes- Kullberg ja mitä saatanaa olikin iltaisin naamaansa napittamassa töllöllä. Vuosi 1997 alkoi loppua. Täyttäisin pian 33 vuotta. Täpi oli pitkään hionut ajatusta siirtää toisen toimintapaikan Helsinkiin. Kävi siellä monta reissua, neuvotteli ostamisesta jonkun pienen toimivan välitysyhtiön, mutta hinnat olivat, mitä olivat. Mieletöntä maksaa mainosteipeistä ja puhelin numerosta 75 000, nyt euroa! Lähdimme junassa sinne viikolla, kun oli arkipyhä. Joku itsenäisyys haahh haaa päivä. Firmaa hoiti puhelinvastaaja. Kokemuksesta tiesimme sen viikon oikein hiljaiseksi. Oli kaksi makuuhyttiä, joiden miehitys oli, minä ja Siru, sekä Liisa ja Täpi. Luullakseni Lisa oli muutenkin taas vapaata lihaa, joten aamulla Helsingin asemalla silmänsä taisivat loistaa muustakin, kuin hyvin nukutusta.
Matkustamisen syy, tai tarkoitus oli tutustua yhteen myynnissä olevaan välittäjään. Toinen oli tyhjä liikehuoneisto Liisankadulla, josta tulisi toimisto, lopulta, jos aikaa jää olisi kaksio Maurinkadulla, lähellä Liisankadun toimistoa. Olin mukana tässä niin paljon alusta alkaen, että yksi vaihtoehto on, minun ja Sirun aloittaa täällä Halonen LKV oy. Liisa oli mukana siksi, että harkitsi, että voisi vielä Helsingissä vääntää elämäänsä miehen ja kiinteistökuningattaren viitan. Hän ei tulisi assistentiksi eikä sihteeriksi, vaan välittäjäksi. Myytävässä paikassa ei saatu asiaa eteenpäin. Ei ollut kirjapidosta lain vaatimaa PRH:n tilinpäätöstä. He luulivat, että sanomalla olevan niin ja niin monta asiasta, me uskoisimme sen. Sanoinkin ivallisesti.
- Oulussa meillä on kaksi metrin pitkää asiakaskortistolaatikkoa. Kaikki ovat olleet, ovat, tai luvanneet olla asiakkaina. Onko kuinka monta näyttöä tälle päivälle.
- On niitä monta.
- Ja kaikissa on teidän näyttäjänne, välittäjänne jo paikalla näin aamustako?
- Ei! Ne on kaikki täällä Stadissa aina iltanäyttöjä.
Täpi katsoi minua. Heilautin päätäni pois. Täpi teki hyvästit.
- Ja taas matkaan! Kiitämme ajastanne. Myykää toisille tämä ja onnea siihen!
Liikehuoneisto oli kadulta suoraan sisään. Entinen pullakauppa, kun olivat mainokset vielä ikkunoissa. Pienehkö takatila, jossa oli suihkullinen vessa. Sellaista Siru heti arvosti. Etutilan ala oli neljä kertaa viisi. Siihen saa kaksi työpistettä, odotustuolit ja mappihyllyt. Ei oikein muuta. Paikan omisti taloyhtiö ja isännöitsijä oli näyttämässä. Kuultuaan, että LKV alaa tulisi, hän selvästi riemastui. Oli kai pelännyt pornokaupan tai ampumaradan tulevan. Tehtiin selväksi, että vuoden vaihteeseen tähdätään jonkinlainen aloitus. Jätimme asian siihen, että katsomme asuntojakin. Isännöitsijä innostui siitä lisää.
- Vai niin! Tässä talossa on ollut syksystä kaksio. Se on neljäs kerros. Ikkunat näyttää sisäpihaan. Jotenkin syksyllä on remontoitu. Noin 64 neliötä lienee. Voisin soittaa ja kysyä saako avaimella mennä.
Sinne mentiin. Eteisestä on jo parkettia lattiat, vaaleat seinät ja katto. Keittiössä uusi tiskipöytä, hana ja kaapisto on uutta. Yläpuoli on vanhaa ja vain kapea tuuletusikkuna sisäpihaan. Olohuoneessa kaksoisikkuna, siitä tilasta mennään myös makuuhuoneeseen. Kaksoisikkuna sielläkin ja vaaleana kaikki loistaa.
- Vuokra 640 euroa, oma sähkösopimus ja vesimittari 15 ensimmäinen 8 kuutiota ja 20 euroa seuraava kahdeksan. Kotivakuutus vaaditaan, kuten ammattilaisena tiedätte. Kiinnostaako?
Siru suhisi korvaani. Otetaan keikka tänne ja tästä asunto. Me voimme kokeilla kunnon yrittämistä kahden. Ei asuntosihteeriä. Teemme omat keikkamme ja sen paperit alusta loppuun itse. Säästyy kaikkineen sossumaksuineen eläkkeineen viisi tonnia. Sillä rahalla jo panee parastaan osaava ihminen. Hii hiiii.
- Tuota meidän pitää neuvotella. Sopiiko isännöitsijä, että pari tuntia olemme tästä poissa ja tulemme taas viisaampina?
Tietysti se sopi. Nelistään käveltiin Kolmeen Kruunuun lounaalle. Siellä heti tuli keskustelu, jossa Täpi kysykin asiaa Liisalta ensin.
- Miten on Liisa? Uskallatko alkaa stadilaiseksi, vääntäen täällä euroa kassaan, jos osakeannilla teemme sinusta omistajan? Tuossa oli paikka ja yläkerrassa kai huoneet. Kannattako mennä sinne Maurinkadulle katsomaankaan?
- Ei oikein! Ei lainkaan! Ei ole asiakkaille autopaikkoja. Tuonen saa korkeintaan kahdelle työtilat. Asunto menettelisi. Eikä ollut kovin mieletön hintakaan. Asunnon ottaisin, mutta joku muu firmanpaikaksi. Mitä tuosta oli vuokra?
- Yhdeksänsataa kuukausi + sähköt + vesi. Ei minusta tämän kylän tasoon ja kaupunginosa no ykköseen kovin hirvittävä. Entä Simo?
- Bussipysäkit molemmin puolin. Täällähän liikutaan joukkoliikkeissä. Olen harkinnan siinä vaiheessa, että pitäisi tehdä merkonomikaavio sitkut-sutkut-sätkyt. Halonen LKV vuokraa ja maksaa molemmat. Asunto meille tulee työsuhdeasuntona 1 euro kuukausi. Tuomme maallista mammonaa tänne ja loppuja täältä ostetaan. Puhelin, jossa yliheittäjä, eli kaksi voi puhua yhtä aikaa. Nuo autot, ruokalaput ja alkukassa mainontaan, ilmoitteluun yms pitää olla kunnollinen, niin Sirun kanssa mietimme viisarit vuoden vaihteeseen.
- Ymmärsinhän niin, että tulette pyörittämään Halonen LKV Oytä tuohon, pikku ehdoillanne?
- Ymmärsit.
- Soitanko eteisestä isännöitsijän tänne kaavakkeineen ja teemme sopimukset?
- Aletaan sambaamaan tästä niin saatanasti!
Kaikki alkoi mennä kovaa. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa asuntoomme huonekalua. Oli tarjolla itse kiinni kierrettävä lastulevyä huonekaluksi, jota vihasin. Menimme Huonekalu&Kama paikkaan, josta saimme harkiten ostaa kokopuista, joko vähän jurvalaisten tyyliä tai lähes käyttämätöntä kuusikymmenlukua. Samasta paikasta tulivat toimistopöydät, tuolit hyllyköt ja odotussohva ja pikkupöytä. Kaman auto toivat ne paikalleen samaan hintaan. Ainoastaan 160x200 runkopatjasänky ostettiin uutena ja astiastot keittiöön.
Tässä vaiheessa Vaasan hovioikeus oli päättänyt minun ja Marian, Gunin ja Marian ja muiden roistojen hommat. Simonen oli saanut minulle koko kavalletun vuokrarahan takaisin. Samalla vuokraaja alkoi maksaa sitä vuokraa minulle. Oikeus katsoi näytetyksi toteen, että puoliksi omistamamme määräala tulee täydellä omistuksella minulle. Saman tien sai Simonen tehdä siitä kaupat vuokraajan kanssa. Tuli komea tili. Maria tuomittiin kuolinpesän törkeästä kavalluksesta, törkeästä väärennyksestä ja törkeästä varkaudesta kolmeksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Ne apulaismiesroikaleensa saivat neljää vuotta kumpikin yhdisteltynä alennuksineen muista rikoksistaan. Maria Vuoren opettajaura meni poikki. Hänen isänsä osuuden kuolinpesän omistukseen jätettiin riidanalaiseksi Simosen neuvosta. Silloin ei akka pääse käymään, eikä hallinnoimaan mitään talossa. Maria Vuori oli tuhottu äitinsä ja vähän minunkin tahdosta Simosen avulla! Eikä Marialla ole lapsiakaan! Saattaa olla, että elämä kanssani olisi ollut antoisampaa ja rahallisesti parempaa.
Malagat jäivät Ouluun, kun niistä muutenkin loppui liisausaika. Saman liikkeen Helsingin kautta tulivat teipatut Kadetit. Ei pyrittykään avaamaan uuden vuoden aikaan. Tammikuun 8. päivä olisi avaus toimistossa. Siitä oli hieman kuulutettu lehdissä rahalla. Menimme siinä väliviikolla käymään kotona. Äiti oli taas väsynyt. Isä käyskeli vanhaan malliin. Satu oli todettu sopivaksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hyvän oloiselta, pirteältä ja aktiiviselta hän kuitenkin vaikutti. Lääkitys oli hieman pienenetty ja jokin myrkky jätetty pois. Siru ja Satu kapusivat ylös sopattamaan omiaan. Isä lähti tallille. Äiti istui pöydän vastapäätä.
- Te sitten muutitte Helsinkiin. Oletteko onnellisia?
- Ei tiedetä vielä. Miten sinä taas olet maissa ja nuhjuinen?
- Olenko? Tämä keskitalven kaamos vain on sitä. En itse tunne mitään. Rakastaako Siru sinua?
- Monella tavalla. Sillä nainnin ihmeellä ja sitten tekee sillä mielialan monisäikeisellä tavalla, kuten minäkin häntä.
- No sitten kaikki on hyvin. Satu on välillä oma itsensä. Nyt ne laittoi sen kelan elätiksi. Saa eläkettä 549 euroa kuussa. Mitä se on, kun kukaan ei joutunut vastuuseen ja maksamaan Sadulle tehtyä vääryyttä?
- Se on tätä demokratian vääristettyä olemista. Uhri on väärässä. Tekijää suojataan, neuvotaan ja se on heti vapaa kun ollaan suvaitsevaisia ja vapaamielisiä. Onko Satu sinusta hullu tai mielenvikainen?
- Ei sitten yhtään! Eikä tämä vai ole äidin vaistolla sanottu. Hän ajattelee monimutkaisemmin, kuin minä ja isä asioita. Hän tajuaa monia TV:n ohjelmia heti ja pitää niitä lapsellisina. Se on vain väärissä lääkkeissä. Oulusta tultuaan se oli viikon kuin terve! Ettekö voi sitä taas tuulettaa?
- Meillä on siellä Helsingissä vain kaksio. Ympärillä on aivan toisenlainen kaupunki, kuin Oulu. Emme ilman kartta siellä pääse itsekään eteenpäin. On paljon vaikeampaa. Lisäksi avataan toimisto ja pitäisi tehdä rahaakin. Mielelläni siskoa autan, mutta ei se pelkästään yksin päiviään viettäen Helsingissä parannu. Sen kanssa pitää olla kuukausi jossakin Siru mukana.
- Olkaa nyt pian, kun on mahdollisuus. Minä olen muuten alkanut katsella myöhäisillan pornoa TV:stä. Kaivelen tavarani ja limotun, kuin nuori likka pillustani. Saan pelkkiä kuvia katsoessani orggua. Mistä se on poikani sinusta merkki?
- Vitaalisesta naisesta, joka ei lopettanut herkutteluaan pillussaan vaihdevuosiin. Mitä, jos kylillä liikkuisit ja antaisit miesten nussia?
- Kaksi kakaraa kasvamassa. Minne tästä lähden tyrkylle? Niitä naikkosia siellä jo istuu kaljapaikoissa monta muutakin.
Siruja Satu tulivat alas pukeneina. Sanoivat lähtevänsä vähän kylille ajelemaan. Äiti käski ottaa pojat takapenkille mukaan, että näkevät maalimasta muutakin, kuin talon sisäseinät. Pojat käskettiin vaatteisiin ja olemaan kunnolla. Siru vielä täsmensi, että parituntia kylillä ja vähän muullakin katsellaan, mitä näkyy. Isä näki auton lähtevän. Asteli tupaan kysymään, kun luuli meidän lähteneen. Ei ollut kiinnostunut pojista, vaan ovenraosta sanoi menevänsä takaladolle vetämään paalia esille ladon perältä. Me katsoimme ikkunasta, kun körötti traktorilla.
- Me ollaan taas kahden. Ennen se tiesi panoa. Minä itse vaadin, että se lopetetaan. Nyt minä itse olen vaatimassa, että me naidaan. Saat Simo varmasti limaista tavaraa. Olen tässä niin paljon puhunut ruokottomia ja sinua katsellut.
Äiti levitti pyyheliinan aviovuoteeseensa. Pudotti pois hameensa ja alushousunsa. Näytti niistä kämmenen kokoisen märän läntin, sanoen, että tällainen hän on nykyään niin herkästi.
- Sopii Simo heti painaa vaan perille saakka. Minä menen mahalleni.
Oli hän painokunnossa liikaakin. Siinä limassa ei pillun puristavaa tunnetta tullut varteen. Painoin kuitenkin vanhaan malliin. Puhuimme Sirusta ja minusta. Sanoin nussineeni Oulussa Satua, jolla ei ollut ehkäisyä, mutta kuukautisveri alkoi siellä tulla.
- In Ei se isä siellä iltaan ole.
Minä tein pyynnön mukaan, levittäen siemeneni paikkaan, jossa sitä on paljon monina vuosina ollut. Nousin pois, pyyhkien pallin kuivaksi pyyhkeeseen, johon äiti lisäsi märkää raostaan, mennen vessan. Pukeuduttiin ja istutti kuin ennenkin pöytään puhumaan, saiko äiti kuinka hyvän olon.
- Se on muuttunut nyt vuodessa parissa. Muistatko, kun huusin ja olin hullu hekumassa? Ei tämäkään varvi ollut yhtään huonompi, mutta en enää koe riehumista. On kai seestymistä ja järkevyyttä mukana. Tavaranikin on vanha ja kulunut. Ihmettelen, että olen vielä näin kiimainen. Sirkkaniemen Leila sanoi, että ei ole nussinut kolmeen vuoteen. Kuulemma on puutteessa ja sauvalla surruttaa. Alan tehdä ruokaa.
Kaikki tulivat paikalle, kun lihasoppa pöytään nostettiin. Viisi aikuista ja pari kossin alkua pitää ääntä ja kilinää pöydässä. En ajatellut kosseja yhtään omina poikinani. Se ei tekisi mielenterveydelleni hyvää. Iltateen jälkeen näytin väsyneeltä ja sanoin kaksosetkin. Satu oli saanut sovittua, että tulen isoon huoneeseen hänelle. Siru nukkuu pikkukämppää. Nyt ei sitten kiljuta tai tömistetä maaliin tullessa. Satu sen tajusi. Minusta se tajuaa hyvin seksiin liittyvät asiat ja mutta saattaa olla saamattoman fleku muuten. Odottelin talon alakerrankin rauhoittuvan. Satu odotti minua mahallaan alasti. Oli kai kuin äitinsä jo valmistellut paikkaa liukkaaksi. Aloitin rakkaudentyön sisäänmenolla. Satu halusi puhua kuiskaten ruokottomuuksia. Annoin puhua ja joskus vastasin suuremmalla hävyttömyydellä. Se kiihotti sitä. Unohdin taas sen ehkäisyn kysymyksen. Aamulla sen Siru tiesi, ettei se ole mitään käyttänyt. Kähisin melkoisessa pirussa Sirulle siitä kivoja asioita ja näkemyksiä.
- Se saa antaa sen kakaran sinulle hoitoon ja omistukseen! Lähdetään tänään Helsinkiin. En minä kortongia lähde etsimään ensiyöksi!
- Minulla on.
- Mitä varten?
- Jos Rike Vorrester tulisi ja haluaisi nusasta.
Avajaisista ei tullut niin suurta juhlaa, kuin oli ajatus. Oli isännöitsijä, vuokraisäntämme, yksi lehtimies, talonmies, viereisten liikkeiden tyypit ja taksikuski kulman tolpalta. Paikalla oli Täpi ja Liisa. Nyt kulkivat lentäen. Täpi toi uuden sopimuspaperin, jossa oli meidän liikevaihdon jakautuminen ja tilitystavoitteet yhteistilille Ouluun. Kirjanpito kulkee Ouluun postissa ja meillä on muutaman tonnin kuukausivenymä tarvittaessa kuluissa. Tasapainoinen, järkevä ja minun sanelema sopimus se oli. Ei odoteta hiljaisimman tammikuun aikana montaa tonnia liikevaihtoa. Juhlat loppui. Täpi ja Liisa menivät. Liisa oli muuten laihtunut ja hyvin näyttävä. Melkoinen ja varmasti pidättyen oli saatu saavutus ikäiseltään. Kapusimme roskat hävitettyämme yläkertaan. Meistä oli tullut stadialisia. Toimiston seinälle saatiin kaupungin katukartta aakkosellisella paikannusviivottimella. Autoissa oli kartat ja turistikarta povessamme. Nopeasti vapaa-aikoina opettelimme pääkadut alueen Lauttasaaren sillalta Munkkivuoren kautta Viikkiin ja Kulosaaren sillalle. Enemmät puolet kaupunkia jäi. Siellä ovat vielä Pikilät, Pakilat, Kånalat Kanalat ja muut. Tenttasimme kantakaupunkia toisiltamme sängyssä, vaikka näytettävän lienevät kuitenkin Myllypurossa, Itäkeskuksessa Puistolassa ja Huopalahdessa. Tammikuun 15. meillä oli välityssopimukset kaksiosta kantakaupungissa, kolmiosta Kontulasta ja vanhasta Elannon kauppaosakkeesta Töölössä. Minä en niitä saanut eteenpäin. Siru myi Elannon ensimmäisessä näytössä oikeaan hintaan. Meni sunnuntaina Kontulaan ja sanoi 90 varmuudella pariskunta sen ostaa. Sen ostivatkin maanantaina. Täpi oli asiat kuultuaan mielissään, että ilman mitään näkyvyyttä sentään on ensimmäisen toimintaviikon aikana jo elämää. Sirun ansioksi vielä tuli seuraavan sunnuntain näyttö yksiöstä ja kauppakirjaa maanantaina kuntoon. Minä aloin epäillä kykyäni. Kävin sentään tekemässä arviot ja välityssopimukset parista lisää. Tällä menolla Siru myy ja minä teen alkujutut ja kauppakirjat kuntoon. Sain sentään Herttoniemestä liiketilan. Sen tiedon laitoin Kantastadilainen – lehteen ja kiinteistövälittäjien oman järjestön lehteen. Liityimme jäseneksi. Kykyä tai ei, mutta tuli miespari, joka kysyi pääasiat, lukivat isännöitsijän tiedot ja mittailivat paikkoja, juoksuttivat vettä, vetelivät vessoja ja koputtelivat paikkoja. Heittivät ajatuksen.
- Hintapyynti 120 000 euroa on vedetty korvasta, eikö olekin? Ota tarjouksemme ja vie omistajalle. Se on 105 000, eikä enempää. Tulemme laitteinemme helmikuussa ja homma jo pyörii. Antoi käyntikortin. Toimistosta soitin omistajayhtiön johtajalle asian, sanoen ketä olisi tulossa.
- Vai se yhtiö. Kas kun ovat Vantaalta tulossa kaupunkiin. Paljonko sinä tingit provikastasi? Se olisi kuitenkin lähes seitsemän tonnia.
- En mitään, mutta pyydetään 112 000, niin sinä voit sanoa, että tingin 2 000. Eikö niin, tai odotettaan uutta yhteyttä.
- Olet kiero mies, mutta tehdään niin.
Kauppa siitä tuli yskimättä. Tällaista oli kiinteistövälitys tammikuussa silloin. Se seuraavassa kuussa kiihtyi ja parani. Täpi kävi käynnillään. Oli Ouluun ottanut assistentiksi uuden naisen. Liisa oli provisiovälittäjä parin tonnin peruspalkalla. Melko hyvä sopimus, ja epäilen Liisan sen selällään saaneen sängyssä. Helsinki ei ollut missään kohtaa tappiollinen juttu. Oulu alkoi enemmän kuukautista myyntiään menettää. Koska omistan firmaa 49 prossaa niin sanoin suoraan Täpille, etteivät naiset halua myydä, kun rahaa tulee muutenkin.
- Kyllä Liisa yrittää, mutta ei sillä ole Sirun kykyjä ja ulkomuotoa. Assistentti ei myy, mutta sillä on vähemmän työtä, kun oli Liisalla. Ei ole enää menekkiä, kun vanhat suuret pankkien välittäjät ovat taas heränneet.
- Samahan se on täälläkin. Oliko assistentin ottamien tarpeen? Mekin selviämme ilman. Laita se myymään. Saiko Liisa LKV:n valmiiksi?
- Kaikkiahan sen saa. Toinen juttu on, moniko sitten ymmärtää yhtään mitään asioista. Minä täällä hieman kiristän Liisaa vauhtiin.
- Sen arvaan.
Helmikuussa sentään Satu oli Sirun uteluun sanonut kuukautisrättiä vaihtavan. Tuli myös se utelu eteen, että milloin Siru ottaa kierukan pois? Muistaen puheeni ja muistanen Marian reaktion samaan kysymykseen sanoin, että ottaa vaikka heti. Ei Siru sitä uskonut. Maaliskuussa soi puhelin ja Etu-Töölössä oli mahdollisuus solmia välitys 142 neliön miljoonapaikasta. En uskonut kykyihini, kun siihen kuului toisesta rapusta oleva palvelijan huoneyksiökin mukaan. Otin kuitenkin salkkuni ja tolkkuni ja menin kello 13 paikalle, jossa rouva Furuhjelm odottaa. Tulin jugendtaloon, jossa toisessa kerroksessa huone kahdella ikkunalla kadulle, toinen huone ikkunalla sisäpiha, kolmas huone kolmella ikkunalla sisäpihalle, keittiö pääkadulle ja neljäs parilla ikkunalla risteävälle kadulle. Sitten vielä oli se 29 neliön palvelija huone ikkuna risteävälle ja sisäpihaan. Kaksinkertainen väliovi oli lukittu. Annettiin eilen päivätty isännöitsijätodistus. Käskettiin istua ja tutustua siihen hetki. Istuin katselematta liikaan naista, joka oli kuin mikäkin paremman kansan käskijä rengille.
- Taloyhtiö on hyvässä kunnossa Suuret remontit tehty viimeisen kolmen vuoden aikana käteisellä kaiketi, kun velkaa ei ole 120 000 enempää?
Sanottuani tämän katsoin naistakin. Hyvin, hyvin tyylikkäästi puettu ja kallisti, nainen kultaisine silmälasisankoineen, harmaalla hiustyylillä ja hieman rypistyneellä kasvoiholla. Ei maaleja, ei kynsien väriä, eikä sormissa kultaa.
- Olette tarkkahuomioinen nuorimies. Moni ei olisi tehnyt samaan yhteenvetoa minuutissa. Mikä olikaan nimenne. Jätin lapun puhelimen viereen.
- Simo Sirkkasuo.
- Mutta liikkeennehän on jotakin Halonen?
- Suurin omistaja, 51 prosenttia on Halonen. Hän ei kai halunnut mitään keinotekoista nimihirviötä.
- Halonen? Ei kai niitä kommunisti Halosia Sörkasta? Ei pidä kommunisteista.
- Ei suinkaan. Suoraviivainen pohjalainen suku Oulusta.
Tässä vaiheessa ajattelin, että tuli joko turha käynti, tai sitten tämän akan pitää vain saada kynä käteen, niin sopimus on tehty. Tämän myynnissä, jos hinta kohdistuu oikein, ei ole vaikeuta.
- Niin Pohjanmaalta tuli vapaus. Sieltä lähti jääkärit ja sieltä olivat Wiking SS-miesten parhaat suomalaisten joukoissa. Oletteko te pohjanmaalta?
- Olen.
- Mainiota! Mistä päin? Minuun isäni suku on Wasasta.
- Vaasasta minunkin.
- Te olette suomentanut nimenne. Sirkkaso … Minä mahtoi olla alkuperäinen?
- Muistaakseni Silvermossa. Kuvitelkaa, että se oli hieman hankala. Kuin Sianpää Ukko-Pekalla tai kenraali Lamekulle.
- Heee hiiin Lamekulle. Minä tunnen tai tunsin hänet. Tunsin Ukko-Pekan sukua lapsena. Te vai sinuttelemmeko, kuten nykyaika vaatii?
- Olisin imarreltu, jos saisin teitä vanhempaa ladyä sinutella näin handelsåtgärder kanssa.
- Sano sitten Ava. Ava Furuhjelm omasukua Gasellen. Tuo handelsåtgärder on muuten aivan oikea termi, kun toisen paikkaa ja huonetta myydään. Oletteko kaksikielinen?
- Tavallaan, mutta liikkeemme kaikki toiminta, kaavakkeet, sopimukset kirjoitetaan suomeksi.
- No suomea sitten! Sinä haluaisit myydä tämän. Minä haluaisin korkeimman hinnan. Onko sinulla kuva tai keskivertoajatus alueen hintatasosta?
- On. Vuosien muodostus juuri tästä aina tuonne Tunturikadulle ja Arkadinkadun ja Mannerheimintien korttelit.
- Mikä se on?
- En ottanut mukaan. Alueella on lisäksi niin eritasoista taloa. On tämän laatuluokan kunnostettua, myös lähes velatonta ja sitten on kiireiseen kunnostukseen menevää köyhää yhtiötä.
- Aivan oikein Sirkkasuo. Alan uskoa saaneeni ammattilaisen osaajan luokseni.
Vielä vartti puhuttiin pikkupaskaa ja vastailin kohteliaan kauniisti. Se selvästi teki vaikutuksen Avan maailmaan. Hän käveli kuin näytteeksi. Hyvä ryhti, kaunis pylly, roikkumattomat rinnat ja hän on kuudenkymmenen tai yli! Hän käveli kahdesti siinä afgaanimatolla muistilla korkokengillään kuin katsellakseen ikkunoista. Sitten hän komensi.
- Sirkkasuo! Tulkaa tänne! Katsokaa tästä ikkunasta tuota kadun jyskettä, vilinää ja raitiovaunun kolinaa, jota ette kuule. Arvaatteko miksi?
- Vilkaisulla näen nelinkertaiset äänisuojatut ikkunat.
- Oikein! Minä luotan sinuun. En ole tekemisissä huijarin kanssa. Katsotaan huoneet. Minulla ei ole kiire myydä tätä, kunhan kesään mennessä jokin ratkaisu tulee. Minulla on huoneisto Wasassa Hovioikeudenpuistossa. Kolmas paikka on Mallorgalla. Luulen, että hylkään nyt eläkkeellä, pääsin juuri eläkkeelle, tämän Helsingin. Kesät Wasassa ja talvet Mallorgalla. Olen leski. Siksi en kiirehdi kanssasi sopimusta tänään, vaikka olisit sitä pettynyt. Tahdon nuoren, älykkään, miehen pitävän minulle seuraa toistekin. Et kai tästä ole vihainen? Sinä saat tämän välitykseesi, mutta istutaan vielä hetki ja jutellaan. Ei niin usein saa älyllistä seuraa enää Helsingissäkään. On kyllä maistereita laumoina ja tohtoreita kaatumassa kasoihin, mutta mitä heidän elämänsä on? Mitä he ajattelevat? Eivät muuta, kuin rahaa ja sitä titteliään!
Minulla on kaksi poikaa! Typeryksiä molemmat, vaikka toinen tutkii, nuuskii atomeja ja toinen on tietokoneyhtiössä USA:ssa. Oletko sinä nyt kiireinen tai huomenna? Juteltaisiin enemmän ja vaikka tutustuttaisiin lähemminkin. Tarkoitan, kuin nainen uuteen miehen ja mies paljon itseään vanhempaan naiseen uteliaisuudella. Sinä et taida olla kolmeakymmentäkään?
- En ole. Miehen uteliaisuus naiseen on usein vain seksuaalista himoa, kiimaa tai kansanomaisesti sanottuna kivespussin tyhjäys.
- Niin juuri. Ilman sitä emme mekään olisi tässä. Mitä sinä ajattelet syntymästä, tai kuolemasta?
- Ava! Kysyt maailmanhistorian kahta peruskysymystä, joita kukaan ei ole ratkaissut. Syntymä on erikoinen asia. Monet pariskunnat , taas kansankieltä, paneskelevat joka yö vuodesta toiseen ja jäävät lapsettomiksi. Sitten yksi pano kiireellä jossakin tanssipaikan takaseinää vasten ja nainen onkin tiineenä.
- Karkeaa, kaunista kieltä, jossa se totuus on yhtä oikein kun kourallisen TV-keskustelijoiden höpinässä. Oletko sinä naimisissa?
- Olin ja tehtiin erokin.
- Nopeaa. Mikä oli syynä?
- Jälkeenpäin voin sanoa, etten itsekään ymmärrä miksi se tuli. Ensin oli kai kokeilu, joka oli niin kova, ettei kumpikaan perääntynyt. Sitten olikin jo myöhäistä.
- Oliko sinä, tai vaimosi uskoton?
- Minä en ja vaimokin vasta asumiserossa riemastui jakamaan persettään. Anteeksi anna taas, tämä sanojen riehakas, kansanomainen ja alkukantainen muoto.
- Älä minulta Simo pyytele anteeksi! Itsekin joskus osaan olla kielestäni hirvittävä. Suomeksi se sujuu vielä parhaiten, rumiten ja koskettavammin. Ruotsiksi ei voi kunnolla toista halventaen kirota ja käyttää sukuelimien nimiä. Minäkin erosin ensimmäisestä miehestä. Se oli tekninen avioliito, jossa sain varallisuutta. Toisen avioliiton lopetti mieheni kuolema, ja omaisuuteni lisääntyi. Siitä ovat myös poikani. Enempää en halunnut avioliitoja, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi miehen nesteestä saanut osaani. Olen nautiskelija, hieman dekadenssi, turmeltunut, vanha nainen, joka ei osaa sormin hoitaa puutettaan, vaan tarvitsee miestä. Joko ymmärrät Simo, että pitkitän sinun täällä olemistasi tarkoituksella?
- Arvelen asiaa niin. Olen myös alan ammattilainen ja ylpeä siitä. Ava! Kun tämä osakkeen välitys on viety sinua tyydyttävän loppuun, haluan rakastella kanssasi. Se olisi kuin musiikin loppusointu onnistuneessa liiketoimessamme.
- Sirkkasuo! Vaikka jätätkin nyt vanhan naisen yksin, tavallaan hänen paritteluun pyyntönsä torjuen, arvostan päätöstäsi. Jaksan muutaman viikon odottaa. Arvaan saavani siinäkin sinulta huippu suorituksen. Tule huomenna 10 – 12 välissä, niin teemme välityssopimuksen. Katso alueen hintataso valmiiksi. Olet tervetullut!
Alkoi tapahtumien vyöry. Teimme sopimuksen. Jossa huoneisto on tyhjä toukokuun loppuun mennessä. Sen osti heti Uruguayn suurlähettiläs, hintaan 2 320 000 markkaa. Naimme sen varvin. Ava oli veltto, epäaktiivinen, mutta sentään koko pitkän panon kostea. Lisäksi puhui hauskoja koko ajan, kuten ”Kuule hevosmies, kyrpäsi on kuin hevosen ... Sinä Saatana hankaat vanhan vittuni verille! … Ime taas näitä minun tisseiksi sanottuja, joissa on nuo törröttimet! … Helevetti! Sinähän täytät spermallasi suuni, kun se vuotaa kuin fantilla!” Viimeinen tuli siitä, että Ava sittenkin halusi makeaa nuoren miehen ainetta pitkästä aikaa kielelle, eikä sinne jonnekin vitun väliin turhaan.
Lisää tapahtumia oli ensimmäinen tiukka neuvottelu Täpin kanssa yhtiön tilanteesta. Oli ollut se kirottu kuukausi, että muuttuviin kuluihin ottivat kassasta rahaa Oulussa! Täpi myönsi kovan alas menon tapahtuneen vuoden aikana. Oli antanut jo Liisalle varoituksen asiakaspalautteesta. Ehdotin pian uutta, jos ilmenee pienikin ja siitä avaimet pois ja todistus käteen. Pakotin Täpin myöntämään puhelimessa, että Liisan kanssa oli ollut muutaman kuukauden mällinvaihto. Vuosituhat vaihtui. Siru oli ollut kolmekuukautta kierukatta ja tuli mensistöppöseen verta. Toimistoon hankittiin kaksi tietokonetta ja kallis kiinteistöohjelma. Aikaisemmin olimme yhden koneen varassa puhelinlinjan kanssa kalliisti. Nyt oli valokuitu kuukausimaksulla. Samalla tuo euron, jota presidentistä hallituksen tyhmimpään hoki, kuin se olisi taivaan jumalan mannaa, jota sataa jokaiselle suomalaiselle koko ajan, sekoitti asioita. Ilmoitukset oli jo kahdella rahalla. Kaikkea piti tarkastaa, oliko se euro ja puheessa sekaisin läpättivät markat ja eurot.
Siru tuli raskaaksi. Riemusta haki Sadun paikalle. Hänestä pitää kertoa, että oli aivan normaalin tuntuinen. Terveyskeskuslääkäri oli käskenyt lopettaa sen toisen myrkyn. Satu itsekin haluaisi pois työkyvyttömyydestä, mutta ei Suomessa niin siitä pääse, kun on sen saanut. Eikä se opiskelua tai työntekoa haittaa. Tapahtumia. Tämän vierailun aikana kolmannen kerran unohdettiin se Sadun ehkäisy! Satukin oli raskaana minulle. Kaksoissiskot synnyttäisivät kuukauden välein. Olin jo heidän äitinsä kahdesti tiineeksi laittanut. Heikompi hermoinen tappaisi jo itsensä. Tästä seurauksena kävin kotona. Lupasin Sadulle vuosittain jonkun, ehkä kymppitonnin rahan pimeänä lapsen elatukseen. Muuten hän saisi kyselijöille kertoa olleensa Tampereella ryhmäseksissä ja ruotsinlaivalla toisessa tärppäyskuukautena. Tällä matkalla nain äitiänikin. Hänestä Sadun raskaus on hyvä juttu. Olimme turmelluksen pyhä perhe!
- Sille tulee vähän työtä ja vastuuta, sekä ei ole turhaa vapaa-aikaa väännellä asioita mielessään. Se saisi lopettaa koko lääkityksen nyt! Sinä Simo olet siittänyt yli puolet nyt sukumme jäsenistä! Hieno asia!
Siru sai pullotusta mahaansa. Täpin sen kuultuaan ihmetteli, kuinka aikomuksemme oli selvitä toimistosta?
- Otamme vain isoja ja helppoja keissejä. Toiseksi oletko saanut itse jo Oulun nousuun?
- Minulla on kohta kova ehdotus teille, mutta antaa Sirun nyt synnyttää.
Saimme kansakouluopettajasta presidentin, joka melko virkansa alussa ilmoitti Nokian Ollilan kanssa, että Nokian on laajennuttava Aasiaan ja Kiinaan nimenomaan tehtaineen. Heti tajusin, että silloin Salon ja Oulun tehtaat kylmenee ja ulkomaan epelit tulee määräämään yhtiötä. Ehkä se pilkotaan ja myydään Ruotsiin? Kerta rysäyksellä myin Nokiani pois. Rahoista puoli miljoonaa laitoin Boforsin tykkitehtaaseen. Sotaa oli sopivasti ja tykkiä ostettiin, minkä ehtivät tehdä. Tosien puoli miljoonaa laitoin Eurotaistelukoneen yhtiöön. Hävittäjiä pitää olla ilma täynnä, että vähä-älyiset kohinaan innostuvat, ovat sitten tyytyväisiä leipäjonoissa. Loput 430 000€ varmuudeksi laitoin sekasalkkuun kotimaista, raskasta teollisuutta.
Isä, äiti ja Satu olivat saaneet sellaisen päähänsä, että Sirun pitäisi tulla kotiin rauhaan loppuajaksi ja synnyttää siellä. Mieluummin tietenkin kellisi kotona, siinä tutussa ympäristössä palautumistaan. En ollut asiasta onnellinen, jos Sirukin sen päättää siten. Siitä keskusteltiin. Soitin Täpille kysyen, mikä se juttu olikaan?
- Ostaisin sinut pois yhtiöstä! Erotin Liisan juuri. Tulisin itse Helsinkiin jatkamaan yksin. Olen laskenutkin 49 prosentin arvon ja siihen päälle odotusarvot, tehdyt jo ennakkotyöt ja sopimukset. Meillä on pääomatuloa jakamatta 68 640 euroa. Temppuillaan sillä puolilaittomasti. Minunkin osuus 34 tonnia tulee sinulle ja maksan yhtiöstä sinulle 45 000 ja puolen vuoden palkan eläkemaksuineen 20 000. Se olisi noin sata tonnia. Ei kaikki heti käteisellä, vaan kaupassa 60 ja 40 vuoden loppuun. Otan vaikka pankkilainaa silloin. Sitten ajaisin teidät menemään ilman suurempia kahnauksia siitä Meritullinkadun kaksiosta. Tulisin siihen itse. Parissa kuukaudessa ehdit kaivaa teille uuden.
Kerroin tämän Sirulle. Se oli sitten se päätös, että hän menee kotiin. Sanoin, etten tule sinne. En jaksaisi sitä naamojen kääntelyä, tirskuntaa ja vitsin heittoa, mitä saisin joka minuutti kylällä. Sirulla oli ajatus, kuinka mies hylkää kaksi naista raskaana ja vielä siskojaan!
- Lupasin Sadulle kymppitonnin vuodessa. Se on tuplaten, mitä oikeus käskisi antaa. Tästä tulisi sata tonnia. Annan sinulle siitä 60 000 euroa, kun terveen pennun työnnät pyllystäsi. Sillä tulee muutaman vuoden toimeen.
- Tulee! Pitää vain muistaa se henkinen puolikin. Naiset, synnyttäneet, tarvitsevat suojelua, hyväksyntää ja läheisyyttä, muiltakin kuin vanhemmiltaan.
- Vaihtoehtoja ei ole! En tule kylälle! Toinen vaihtoehto ei anna joustaa. On nyt Täpille alakerta myytävä. En siinä pysty yksin välitystä vetämään, jos maksaisi Täpin pois. Olisi oltava sihteeri palkkoineen, eläkemaksuineen, sairastumisineen ja raskauksineen. Päälle tulisi ehkä velkaa Täpille. Tässä on vajaa kaksi kuukautta aikaa. Täpi ottaa yhtiön silloin. Se on heittänyt Liisan pois saamattomuudesta. Se on sitä, kun pomo ensin nussii alaisensa, sitten yrittää olla sille pomo! Se on assistentinkin irtisanonut ensikuun jälkeen. Ratas Siru pyörii ja jauhaa. Meidän siis ei kannata haaveilla tässä olemisesta. Sinä jo haaveilet olla kotonasi. Sinulla on sitten se haluttu vauvasi.
- On se sinunkin!
- Ei olisi, jos tahtoni mukaan mentäisiin!
- Vai niin! Sitten minä alan viemään tavaraani kotiin. Otan odotuslomaa, kun lääkäri sen katsoo tarpeelliseksi. Menen kotiin.
- Synnytyksen jälkeen olet periaatteessa Halosen heiniä. Se ei luultavasti ota osaavaakaan töihin. Se irtisanoo sinut. Syitä löytyy.
- En minä tänne takaisin tulisikaan, vaikka siinä kiinteistöfirmaa vetäisi Jukka Puotila!
- Jäät siis yksinhuoltajaksi kotiin vanhempiesi, kahden veljesi, siskosi ja hänen vauvansa ja omasi kanssa 37 vuotiaana?
- Kyllä aluksi.
- En tajua sinua! Aloitetaan sitten järjestelyjä. Myyn osuuteni Täpille. Saat lupaamani 60 000, enkä määräile sinua elämäsi ohjaamisessa yhtään! En haluja riidassa erota, kuten Mariasta. Paskamaisesti tämä menee! Toisen siskon nussin tiineeksi, vaikka kaksi varoitusta oli jo ehkäisyn puutteesta! Toinen sisko on tiine ja muuttuu pöllöksi!
- Mitä sinä Täpiltä saat?
- Juuri sen 60 000 nyt ja vuoden lopussa 40 000. Miten niin?
- Annat siis lähes kymmenen vuoden raatamisesi tuloksen mennä. Siitä heti 60 % minulle? Se on kaunista! Sitä osaan arvostaa! Ei ainutkaan mies olisi puhunut näin. Kyllä me Sadun kanssa taloudellisesti toimeen tullaan. Isä on varakas mies. Ei hän ole koskaan meiltä rahapyyntöön sanaa sanonut. Otan kuitenkin, kuten olet opettanut sen kuusikymmentä pahan päivän varalle. Miten sinä itse toimeen tulet? Entä mistä nappaat asuntosi?
- Ellei välittäjä löydä vuokrayksiötä, niin kävelköön yöt kadulla. Siellähän avioeroreppanoita miehiä on Helsingissä jo tuhansia.
- Syyllistät .. kai ja kai hieman asiasta. En minäkään arvannut tätä näin meneväksi.
Rengas pyöri, kura lensi ja asfaltti kiisi alla, kuin aika tapahtumineen ympärilläni. Täpi tuli. Täpi osti minut pois ja Täpi katseli kaksion sanoen sen mukavaksi ja valmiiksi kalustetuksi. Täpi ilmoitti Sirulle, että ”tuotannollisista ja taloudellisista syistä” hän erottaa sen. Maksaa toki kuuden kuukauden palkan. Ei voi tulla julkista kärhämään mistään. Minä oli Täpin tietäen merkinnyt neljästä kaupastani provision maksutilin omaan henkilökohtaiseen käyttööni. Siitä tuli noin 14 500 euroa. Täpi katsoi sen asunnon kaluston ja vanhan ystävyyden merkiksi käytetyksi rahaksi. Kättelimme. Olemiseni kiinteistövälittäjänä oli ohi. Olin välittänyt itselleni yksiön siitä vierestä Maurinkadulta. Pieni, äärimmäisen hyvin tehty tilayksiö. Ajoin viimeisen kerran Sirun ja tavarat kotiin yhtiön autolla. En viipynyt isän syyttävien silmien alla varttia kauempaa. Äiti katseli vuorostaan hymyillen ja kai tyytyväisenä minua kantamassa tavaraa. Auto HalonenLKV teippeineen meni Täpille.

En ollut paniikissa. Vetelehdin. Nukuin joskus puolelle päivin ja hioin itseäni irti menneestä. Siru soitteli, kun sain puhelimen kuntoon. Kertoi kumipallomaisesta pullistumisestaan. On kuukauden Satua edellä. Äiti on onnellinen. Isä näyttää asioista synkkää.
- Simo! Sinä olet aina tottunut seksiin. En minä täältä voi sinua paimentaa. Mene terveiden pillujen kanssa! Nai niitä, mutta älä ota alioksi tai avoakaksi! Äiti höpöttää että halua nähdä sinun uuden asunnon. Onko se hyvä?
- Kaikki on remontissa suunniteltu. Makuuparven alla on työtila. Kaksi on löhötuolia, pöytä, kirjahyllyt, toisella seinällä vaatekaapit, sekä eteisestä pääsee pöntölle ja kaakeloituun suihkuun. Pesukone puuttuu. Sille ei ole tilaakaan. Hyvä on yksiössäkin olla.
- Onko äidille varasänky?
Haistoin tässä jotakin. Siksi sanoin toteamalla.
- Sehän pitääkin Täpiltä noutaa pois. En ole tarttunut vielä työhön, mitä se sitten onkin. Rahaa saat synnyttämisen jälkeen. Vähintäänkin 8 pisteen tenava pitää olla! Sano äidille, että asemalta noudan. Sano niin, että se ajattelee minun koko ajan työtä samalla etsivän.
- Miksi?
- Ei turhaan hermostu, tai luule nälissäni olevan.
- Aisii. Minä kerron. Satu heiluttaa terveisiä tassuaan. Se on pienempi, kuin minä.
Kiertelin siellä ja tuolla. Kävin kapakoissa oppimassa, mitä niissä olisi tarjolla. En juo viinaa, niin tilasin aina jäävesilasin. Monet luulivat siinä olevan tuplan-tuplan-tulpan votkan. Hakaniemen puolella tutustuin pariin liikemieheen. Kai se on oikea ajatus pariin tyyppiin. Viidessä minuutissa tiesin ne konniksi. Sivistyneiksi, osaaviksi alalla kiitäen kulkeviksi konniksi. Ei hakkaajiksi tai kurkun leikkaajiksi. Vankilassa istuneiksi kuitenkin, jolla oli pisnes ja rahaakin. Tavallaan etsivät kuriiria. Karkeasti sanottuna se olisi ollut Thaimaasta piirustuskoulusta aitojen suomalaisten kulta-ajan maalareiden töitä myyntiin kovalla hinnalla nousukkaille. Kuukauden jälkeen he tarjosivat diiliä. Ylöspito kaikesta ja kahden viikon matka on maksettuna. Noudan itse rullalle käärittynä piirustuskoulusta tavaran. Maksan jo sovitun 15 000 dollaria. Tulen sydän kylmänä Suomen tulliin pitkäomaisen kassain kanssa. Kiinni jäädessäni tiedän ne jäljitelmiksi, jotka ostin itselleni halvalla torilta. Keikan onnistuessa 60 000 on minun.
- Melko hyvä palkkio pienestä työstä. Ette viitsi itse mennä?
- Meidän naama on tullin tunnistuskamerassa liian herkästi syttyvä. Lisäksi meillä on jo ollut Thaimaassa ongelmia ennenkin. Tiedätkö Simo, mitä joku rahaa yhteiskunnalta rosvonnut virkamies maksaa pikkulikkojen maalaamasta Gallen-Kallelasta tai Schjerfbeckin nimisistä tauluista?
- Muutaman kymppitonnin?
- Ei! Muutaman sata tonnia pulittaa. Siksi on varaa kuriirille maksaa. Mieti muutama päivä. Ensikertaisen sinä selviät sillä ajatuksella, että tiesit ne painotöiksi, nimenomaan painotöiksi, vaikka kangas on selvää 1800- luvun tavaraa. Ei kanssamme turhaa soittelua, eikä paljon enää näitä julkisia istumisiakaan. Yhteydenotto tuon portsarin kautta. Vain tuon, joka nyt on duunissa.
Menin kotiin pohtimaan. Ei ole rahasta pulaa nytkään, mutta matka kauaksi ja mitätön vaara, noin isolla rahalla houkuttaa. Sen ajatuksen katkaisi äiti.
- Ajattelin tulla 50 syntymäni päiviä pakoon Helsinkiin. Isä ajaa aamujunalle. Haluan katsella maisemia. Olen siellä kello 12.40 juna 298. Hae pois omasi!
Siellä se kasseineen pomppasi pois. Halattiin. Oli punaa huulissa, silmissäkin jotakin ja tukkakin kampaajan jäljiltä kaiketi.
- Olet parannellut kasvojen väriä.
- Sinua varten Simo! Kanna laukkuni. Siellä on hepeneitä, jos mennään oikein syömään tarjoilijoiden vaivaksi.
Käveltiin perille kun oli vielä syksyn lämmintä. Loppumatkasta äiti sanoi jo olevan lämmintä liikaakin popliinin alla. Meni heti kuselle. Lorisi pesuvedelläkin siellä. Tuli pois ja riisui itseään.
- Nyt sinä Simo voit näyttää, miltä se parvella nukkuminen tuntuu. Riisu sinäkin ja mennään!
Me kapusimme sinne peräkkäin. Ensimmäinen naiseni sinne oli oma äitini! Oliko taputuksen arvoista? Ettei tule vanhan jatkuvaa toistoa, niin lyhyesti kerrottuna, nuolin pitkään. Äiti hieman äänteli, panin tunnin maaten ja taas olin vailla siemennestettä. Nukuimme päällekkäin iltaan saakka. Puhelin herätti. Soitti Siru. Kerroin kuskaten, että äiti oli väsynyt ja meni nukkumaan. Lähdemme, jos tokenee ulos syömään. Sillä on kuulemma parempaa vaatetta mukana.
- Se ei ole kunnossa. Se väsyy kotonakin iltapäivisin torkulle. Minulla on suunnilleen tiedossa synnytyspäiväkin. En sitä sano vielä, siinäkin on sinulle melkoinen salaisuus. Neuvolassa lopettivat viimein sen siitosisän kyselyn. On hupaisaa, että Vuoren kaksoset istuu siellä punanaamaisina selittämässä etteivät ryhmäseksistä muista ketään oikealla nimellä. Perkele! Se rasittaa! Oletko saanut vierasta?
- Mitä? Ei tuttuja vain, kohdata sain.
- Älä vie äitiä pornoklubeille! Se muuten on sauvojen mestari. Minä näin.
- Olet vaipunut taas kymmenvuotiaiden tasolle siellä. Onko muuta?
- Ei, paitsi rakastajattaresi Satu suukottaa puhelimeen.
Äidillä oli tosiaan parempaa mukana päälleen. Toisaalta puolet vaikuttivat yöpitseiltä tai paljastavilta vapaa-ajan oleiluilta nuoremmille naisille. Kävimme Ässässä syömässä. Saimme sinä kulkea koko Kruununhaan läpi kahta katua. Oli jugendtaloa molemmin puolin. Äiti puki itselleen mustan hepenen. Kyseli, eikä minulla ole täällä TV:tä. Ei ollut, joten se tuli housutta istumaan haaranreisin syliini.
- Siskosi siellä pönäköityvät. Miltä se tuntuu sinusta täällä?
- Odotellaan. Siru soitti tietävänsä synnytyspäivän.
- Sanoiko odottavansa kaksosia?
- Kaksosia? Se salaisuus on siis siinä. Enkä minä osaa nussia normaalisti yhtä?
- Teithän sinä ne minullekin yksi kerrallaan. Ne muuten alkavat muistuttaa sinua aivan liikaa. Kohta isä ei pysy laskuissaan. Minulla ei ole housuja ja kiimaliemi tuhrii sinun housut kohta.
Parvella maattiin se makaus ja nukuttiin päälle. Nussimme puolipäivin ja kahden yön aikana kahdeksan kertaa. Samalla äiti täytti 50 vanhaksi. Saattelin häntä aamujunaan. Laiturilla hän taas kertoi, halunsa. En sano, että lopetetaan tämä, mutta yritetään muutama kuukausi ilman kiimaa toisiimme. Erosimme, kuin äiti ja poika siinä varmaan muitakin paria.

Ajelin Hakaniemeen. Oli oikea portsari paikalla. Sanoin viestiä Backalle. Toinen mies on nimeltään Back. Sain tiskillä kämmenen kokoisen muistilehtiön ja lyijykynän.
- Tähän, mitä mielessä!
Kirjoitin ”olisin lähdössä, Simo”. Lehtiöstä repäistiin viesti pois ja se katosi jonnekin rasiaan.
- Illalla on varmasti lukenut ja jättänyt oman viestin.
Minulla oli viikon päästä uusi passi taskussa, pitkä putkikassi mukana ja lompsassa kolme tonnia omaa rahaa ja säären ympäri 15 000 dollaria. Mukana lappu, jota pitää näyttää taksikuskille. Siinä seisoo paikallisin kirjaimin nimi ja osoite piirustuskouluun Bangkokin ulkopuolelle. Sieltä tulee kolme rullalle käärittyä lähetystä mukaan, viimeisen päivän aamulla. Sieltä pitää lähteä suoraan lentokentälle. Lähtö ilmaan tehtiin. Lento kohistiin tunnista tuntiin, lopulta hotellissa aloin olla suomalainen turisti. Neljä vuorokautta meni aivan suunnitelman mukaan. Otin aurinkoa, kuljin siellä ihmishelvetissä hikisenä ja join pullovesimehua. Siinä oli hikoilevan turistin suolat, kivennäiset mukana. Viidennen päivän aamiaisella tapahtui jotakin, joka varoitti, sitten tajusin, että kaksi vaaleaa suomea puhuvaa naista istui viereiseen pöytään. Toinen aivan minua vastapäätä ja tunsi minut! Hän oli Leila Sirkkaniemi!
- Hei Simo! Kauas pitää tulla ja katsoa kauan, että tuntee. Vaihda tänne, niin puhutaan vanhat asiat. Tämäkin on Leila. Leila Virtanen, Espoosta. Heittäkää kädet ja tittelit keskenänne. Ai, kun jännää! Naapurin poika on toisella puolen maailman. Me tultiin jo viikko sitten ja meidät laitettiin yhteen.
Katsoin kumpaakin kai tosiaan hämmentyneen kiusaantuneena. Nyt juuri ei pitäisi olla mitään lisäsiipiä tai ihmisiä sotkemassa loppuaikaani. Virtanen oli kai nelikymppinen. Valtavat ovat rinnat, naurava suu hyvillä hampailla ja hieman pullea kaikkialta. Sirkkaniemi, jota en tosiaan ole yli kymmeneen vuoteen nähnyt, ei ollut juuri muuttunut. Tai oli se kasvoistaan kaunistunut, pyllystään pienentynyt ja käsivarret kiinteytyneet. Se on luultavasti melkoisen voimisteluohjelman muutos.
- Miten Leila kotona menee? En ole juuri käydessäni sinua nähnyt.
- No minulla on asunto kirkollakin. Poikien kanssa kuitenkin talolla, kun sitä tilaa on tarpeeksi. Kakarat ovat minua pidempiä, viisaampia ja muistuttavat isäänsä. Miten sinulla on? Äitisi kertoi, että avioliittosi meni karille?
- Meni se. Syitä aamenen jälkeen alkoi löytyä liikaa.
- Minä olen kaksi kertaa eronnut. Kummallakin kertaa syy oli minussa, sen nyt uskallan tunnustaa. Ei pitäisi koskaan jäädä syrjähypyistään kiinni. Minä hölmö en sitä osannut silloin.
Tämä oli Virtasen ajatus avioliittoihin. Sinänsä minun elämäntyyliin juuri sopiva viisaus. Olisin voinut sanoa, Virtasen tietävän varmasti hyvin asian laadun. Virtanen hymyili minulle hyvin. Siinä siis Leila, jolle olen nussinut kaksi jälkeläistä! Leila, jonka luulin menettäneen vartalonsa, seksihalunsa ja muut pelin kortit. Siinä se istui niin kunnossa naisellisena, keltaisessa kietaisuharsossa. Nännit näkyivät läpi. Ei liivejä. Sitten on Virtanen, ei niinkään paljon minua vanhempi iloluonne, vilkkusilmä, jolla lienee kolminumeroisessa mieskokemukset reisien välistä. Virtanen on ollut kaunis nainen parikymmentä vuotta ja kiloa sitten. Nämä keksivät, ettei minulla voi olla mitään päiväsuunnitelmaa. Siksi he keksivät minut omaksi päiväsuunnitelmakseen auringonottoon, jouten oloon ja pikkujuopotteluun. Oli valittavana hotellin katto, jossa pari allasta ja tuoleja,baari ja hyvä raikas tuuli.
- Meidän huoneen parveke on myös suuri, parilla löhövuoteella ja sinnekin saa juotavaa. Se on kerroksessa 12 ovi no 12 33. Parasta Simo ilmestyä sinne uimahousuilla tai ilman. Muuten kerron äidillesi.
Otin asian pienimmän ongelman riesan ajatuksella. Menin sinne huoneparvelle. Sinne olivat jo tilanneet lasia nesteissä täynnä. Sanoin olevani viinaton ihme. Tuotiin litran pullo kallioluolaa, kuten englanniksi sanottiin lähdevettä. Naiset olivat sitä mieltä, että tutussa seurassa ei turhia raitoja anneta tulla. Purkivat päältään bikininsä. Vetivät minutkin pallit paljaiksi. Virtanen sanoi asiantuntevasti Ooooh! Tehtäväni oli levittää öljyt selkiinsä ja hartioihinsa. Ensin istuin Sirkkaneimen pakaroille, jotka olivat yhä samaa laatua, kuin ennenkin. Lotrasin öljyn kaikkialle, myös jaloille. Tein kymmenkunta panoliikettä pakarojen välissä. Se seisotti pallini. Virtanen jo vaati öljyhoitoa, ettei iho pala. Kaatelin sitä pulloa runsaasti, jopa sinne pakarojenkin väliinkin ja levittelin melko mehuisaan paikkaan jo sormin sisään. Työnsin kullin sisään, heittäen öljypullon pois.
- Oooohhaaa haa! Tämä Simo onkin kova poika ilman turhaa löpinää! No anna mennä rauhassa, että molemmat Leilat saamme, mitä tässä odotetaan.
Naapurin Leila tuli taakseni haaranreisin hyväilemään minua rinnasta ja reisistä. Virtanen pyysi, että saisi nuolla naapuria. He siinä jotenkin taituroivat, että toinen sai kielellään nuolaistua pari kertaa. Sanoin vaihtoajan olevan. Leila meni selälleen. Virtanen istui kasvoilleen ja minä menin sisäänsä tuttuun kuiluun. Sirkkaneimi Leila nautti naisen nuolemiseta! Se ei näyttänyt juuri panemisesta innostuvan, mutta se toisen naisen tussu teki sen villiksi. Siksi meninkin Virtasen taakse, jatkamaan seisaaltaan, kun nuolijalle tuli kai jokin nautinnon hetki täyteen. Puristin ja kähmin niitä tissejä, jotka eivät mahtuneen puoliksikaan kämmeneeni. Sain käskyn olla niille ankara. Ne pitävät raavaan miehen kourista ja nännit puristelusta. Pillua sai kuulemma käyttää miten vain. Kyllä minä siinä parhaani tein vajaan puolituntia. Kysyin, mitä tehdään spermalle? Ne kumpikin vaativat ruiskimaan suilleen. Sitähän minä tein ja naiset maiskuttivat. Lojuimme sitten avattujen aurinkovarjojen alla. Sain syliini Virtasen. Hän oli selvästi miesaktista innokkaampi. Leila Sirkkaniemi oli siis saanut nykyajan vaatimuksesta jonkun bi-ajatuksen itseensä. Virtanen on mukana selvänä heterona, mutta pitää naisenkin koskettelusta. Kävin suihkussa, kieltäen minun liikarasittamisen olevan vaaralista. Leilat ottivat kuppia kovaa. Alkoivat sammaltaa ja keskenään nuhjata. Sanoin tulevani koputtamaan illalliselle kello 19. Sitä teinkin Virtanen tuli krapulaisen unisena avaamaan oven.
- Onko teistä syömään lähtijäksi?
- Minusta on, mutta tuo on jo sammunut kahdesti. Minun pitää käydä suihkussa ja laittaa, joten tule puolen tunnin päästä. Koputa kunnolla, jos olen kylppärissä.
Tulin, kuulemaan Virtasella olevan vaiheessaan asia. Alusvoiteet on vitun litkuna ja tukkaankin pitää saada lainetta. Naapurin Leila heräsi. Kaadoin sille laisiin giniä Se joi ja hoiperteli pulisemaan vessaan. Kusta lorotti siellä moittien, ettei häntä kutsuta mukaan. Kaadoin uuden lasillisen. Se vetäisi senkin ja katseli harasilmin minua. Muisti, että olen Simo Suomesta. Tarjosin kolmatta lasia. Se puolet maistoi. Konttasi sohvalle. Viimein pääsimme saliin Virtasen kanssa. Tilasin konservatiivisesti itselleni satopriäänin. Virtanen halusi olla jotakin, tilaten tietämättä, mitä se oli. Sanoin, että Bangkokissa se voi olla kissaa, koiraa, apinaa, tienvarsikuollutta tai vaikka rottaa. Kyllä se maisteli annoksestaan jotakin. Otti minun lautaselta kolmanneksen lihaa. Meinasi aloittaa ryyppäämisen. Sanoin, etten osaa nussia sammunutta. Kapusimme heidän huoneeseen. Naapurin Leila kuorsasi, ollen putoamassa kohta sohvalta. Toinen imi ginin, kun alastomaksi sen tein. Laitoin kaksoissänkyyn mahalleen. Saattoi se sisään tunkeutuminen olla hieman nopea ja valistamaton, mutta itse toimitus kesti tunnin ja toistakin. Leila siitä jakoi lisäpisteitä heti reaaliajassa. Samalla laski saaneensa viisi orkkua sormestani ja kullistani. Sekin nukahti, joten hänen mukavan pehmeytensä päälle itsekin jäin. Aamulla seisonnasta tunkeuduin heti uudelleen maaten päällä. Siihen nainen heräsi ja luuli minun koko yönnussineen. Toinen Leila ryntäili okselle. Oksensin pallillani tiukkaan paikkaan siimahännät. Kävin oksennukselle haisevassa kylpyhuoneessa suihkussa. Virtanen kyseli, minne menen, tai milloin tulen painamaan taas.
- Anna Espoon paikka, niin katsotaan, vai onko äijä paikalla?
- On. Soittaa voit, niin sopivaa paikkaa löytyy. Olet sinä sellainen sonni! Tuossa on käyntikortti. ”Leila Virtanen, kuvaussihteeri, YLE”
Näistä kahdesta pitää olla kaukana loppuaika. Naapurin Leila lähtiessäni istui ripulilla ja voivotteli. Lähdin aamupäivällä taksilla. Ensin se huonolla englannilla väitti paikan olevan yli tunnin päässä. Sanoin, sieltä mentävän lentokentälle. Jopa ajoi heppu paikalle. Koulussa näytin paperista nimeä. Oli hetkistä ja taas hetkistä. Lopulta kumarruttiin kahdesta ovesta sisään. Oli valkoisessa puvussa oleva, sekä kukkapaidassa toinen. Viimeiseksi mainittu avasi käärön. Veti auki kovinkin tutut kuvat. Oli lehmät järvenrannassa, jänis lumimaisemassa ja lato Pohjanmaalla. Kukkapaita rullasi aarteet pahvisten putkien sisään. Annoin hänelle rahat. Tuo puristi päätään ja nyökkäsi valkopukuiseen. Se otti ne puhumatta. Tottuneesti satasen dollarit laski kymmenen kasoihin. Laittoi taskuunsa ja meni. Kukkapaita ojensi tötteröt ja viisasi ulos. Taksi lähti kentälle. Olisin siellä neljä tuntia liian aikaisin, mutta koneidennousua ja laskua on kiva katsella. Putkikassini meni jo lastiruumakärryihin. Täällä ei tulli välitä, mitä maasta viedään, ellei se ole keisarillista, jumalan pyhällä kastevedellä pirskoteltua kamaa. Kohinaputkessa tulimme Suomeen. Olisi totuuden heti. Laskeutui iso kone turisteja Turkista, perään tuli kone Kanarialta. Meitä oli siinä odottelemassa kapsäkkejä äkkiä kolme neljäsataa ja lisää tuli. Putkikassini oli napattavissa massasta pois. Vihreää kävelin ja taksin otin siitä ovenpielestä. Tielle nousussa tiesin onnistuneeni. Kassi vaihdettiin samana iltana Siltavuorenpenkereellä rahaan, jota oli 60 000 euroa.
Soittelin Sirulle. Kohta se alkaa olla todella paksu. Kaikki oli hyvin ja kaksoset sieltä tulee. Bangkokin reissun rahat menisivät hänelle.
- Joko sinulla on siellä nainen?
- En ole enää niin hätäinen. Vedän käteenikin.
- Kävisit joskus.
- Vaikea polku kulkea nyt. Isä ei sulata.
- Äiti sulattasi. Se oli käyntinsä jälkeen kuin peipponen. Simo sitä, Simo tuota ja Simo vielä tuota sitäkin. Mitä tapahtui.
- Kävimme vähän paremmassa paikassa muutaman kerran syömässä, niissä sen hepenissä. Minäkin kuljin mustassa puvussa. Menimme täydestä helsinkiläisestä pariskunnasta, jossa varakas vanha muija pitää poikansa ikäistä rakastajaa. Se vaikutti äitiin enemmän kuin galmettrokotus.
- Ei sen enempää? Luulin, että olit heittänyt sen päälle alastoman Tapio Liinojan, Vesa Vierikon tai Henry Saaren. Rakas ja rakasteltu sinunkin siskosi tervehtii alamahaansa rapsuttaen.
Lisää soittelua minulle päin oli heleä naisääni.
- Täällä on Virtasen Leila hei. Oletko sinä Simo Sirkkasuo, jonka tapasin Thaimaassa?
- Se minä olen.
- Sinua ei ole näkynyt eikä kuulunut. Hukkasitko käyntikorttini?
- Totta kyllä, tai tullin käärme se jotenkin sai kapsäkkini sivutaskusta pudotettua. Siltä toiselta Leilalta en ole soitellut tietojasi, kun se taisi jäädä pikkuisen hoitamatta silloin siinä?
- Ei me olla oltu yhteyksissä lainkaan. Minun on pakko kysyä, kuin tyrkyttäjä, että kiinnostaako? Olen tämän viikonlopun leski. Äijä on maailmalla, tarkkaan ottaen F1 kilpailuja katsomassa ja tyttökakara on poikakaverinsa mökillä synninteossa.
- Tuonko vain tästä nyt itseni sinne?
- Kyllä se on se pyyntöni. Katsotaan perillä, keksitäänkö jotakin. Ota taksi!
Virtasen Leila oli aivan toista maata kotona, kuin hotellissa. Hän oli selvin päin, sekoitus ladynirppaa ja diakonissanaista sakastissa. Sanoinkin asian kuullen.
- Viinatta oleminen tekee sinusta saarnaajanaisen tai pelastusarmeijan naiskapteenin, joka pyrkii pitämään soittokuntaa tahdissa.
- On pakko! Lomalla repsahti. Oli oikein vaikeaa töihin mennä selvänä! Lisäksi Bangkokin reissu ja muu loma laittoi minuun 8 kiloa lisää! Äijä vittuilee, ettei saa palliaan sisään. Se ei muutenkaan sitä meinaa saada. Itseäkin ottaa päähän pullisteleva selluliitti. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!
Otettiin vaatteeni pois, sekä Leilan pakarain päälle yltävä silkkipaita. Saatiin vaalea, mutkitteleva tussuvilla esille. Sieltä raosta nipsunnapsunnepukka. Puolentunnin imemisessä ainakin kaksi kunnollista ja kolme havaittavaa huippua. Olin ylpeä kun seivästin takaa taas maaten.
- Aaaa ja aa ja a nyt muistan tätä ihanaa, joka kestääää aaah … anna se kestää pitkään sisälläni Simo! Taas saaaaan kunnon varttaaaa Perkele!
Tämän liotushoidon lopussa rähmääni oli tarjolla niin paljon, että sitä pillullekin meinasi olla tarpeeksi. Hetken päästä lerppu pallini lipsahti pois. Lakanalle pullahti perään siemennestettä, jolla koeputkilapsia olisi tehty pataljoona.
- Kuvaussihteerin lakanasta tuli juuri pyykkiä. Miljoona siittiötä on sillä kuolemassa.
- Maataan päällä vaan, ellei haittaa. Kuivakoon! Tässä on niin hyvä olla, että oikein nukuttaa. Uskotko, että olen sata prosenttinen hetero? Siellä hotellissa vain viinapäissä se pystyi niin manipuloimaan minua.
- Uskon minä, mutta olen tuntenut sen lapsesta saakka. Aina se on miesten alle mennyt. Aamulla taas kastellaan lakanat.
Vedimme peiton päällemme ja toisemme kiinni, nukkumista varten. Puolen yön jälkeen nousimme kuselle. Oli märkää petauspatjassakin. Sinne lakanan alle tuotiin pieni pyyhe ja päälle iso. Nukuttiin tyydytettyjen ihmisten uneen. Aamulla sormeni oli raossa. Leila sanoi kusevansa sänkyyn, jos räplään. Meni tyhjäämään rakkonsa. Tuli huuhdellulla pillulla istumaan naamalleni.
- Terveisiä Simo! Sinä olen harvoja miehiä, joka osaa nuolla … ja nussia kunnolla. Mistä oppinut oletkin?
- Anttilan kuvastojen alusvaatekuvista.
Nuolemisen jälkeen ei vaihdeltu turhaan asentoa. Leila makasi, minä menin päälle, seivästämään sen siihen. Sitä kesti se 40 – 50 minuuttia aivan vähän liikkuen. Ihmeellistä, kuinka nämä naiseni äidistä siskoihin ja muihin, kaikki pitävät tästä! Sain purtava ja taksilla ajelin Kruununhakaan. Leila jäi laittamaan kotiaan siveyden siistiksi rakkausavioliiton malliksi.
Back otti yhteyttä. Jonkun pudottamalla kirjeellä luukusta eteiseen. ”Ole kello 17 kulmalla. Pääset kyytiin ja rahaan käsiksi!”
Tunnissa oli selvää, että minusta tehdään amatööri taiteen välittäjä omalla nimelläni. Backin porukalla oli tiedossa uhri ja minä olen se, joka kudon taululla uhrin rahat jengille.
- Tuossa on siitä taulusta ja tekijästä revitty taidekirjoista kaikki tieto, mitä tarvitset. Paina ne mieleesi nopeasti. Tuossa on paperit tyypistä. Nykyään kansanedustaja, sijoittaja ja röyhkeä roisto! Paljon paskempi, kuin me yhteensä. Vanhaan suomenruottalaista pettereä on tämä tyyppi. Akkansa on 1980- luvun perintöprinsessa. Kai kuosissa vieläkin kuvista päätellen. Osaa kodistaan näyttelee taidepaikkana, josta julkut muka ostaa kalliita tauluja. Meillä on nyt Albert Edelfeltin ”Syntinen nainen Pariisissa” Sikäli kovaa tavaraa, että sellainen taulu on vanhoissa luetteloissa 1950-luvulla saakka tiedossa. Vikmanin säätiöllä se oli viimeiseksi. Säätiön asiamies oli roistoista roistoin, jota ihailemme. Mies myi puolet säätiön tauluista Ruotsiin Englantiin ja USA:n. Häipyi 1954 vuonna miljoonien kanssa jonnekin ja eli herrasmiehenä kaiketi Argentiinassa. Tuo syntinen meni oletettavasti USA:n markkinoille. Siellä omistaja on pitänyt suunsa kiinni. Nyt siis se on Suomessa taidekerääjällä, joka vanhuuttaan ja kuolemaa odottaessaan myy sen pois. Sinä olet sen saanut valtavalla luottamuksella kolmeksi päiväksi. Se on aidossa 1880-luvun puussa, takalevyssä ja kehyksessä. Pirunkin on myönnettävä sen aitous niistä. Kangas on aitoa ja pikku thaityttöjen värit lähes aitoja, mutta kaiken ne osaa vanhentaa niin hyvin.
Vielä mikään Suomen laboratorio kyttien labrasta Otaniemen kekkuleihin ei ole paljastanut ainoatakaan Bangkokin koulun keissiä! Taulu on tuossa hyvin pehmustetussa ja kuolemistaan vahvistetussa kuljetuspussissa. Sinä käsittelet sitä kuin sairasta paskaa mustin hanskoin ja hanskoja on siellä lisääkin. Se on siis kolme päivää sinulla huomisesta alkaen. Kohde on Adolf von Snurregarht. Aivan oikein aateliskalenterin roskaa on von täynnä. Asuu Ullanlinnassa. Hänet on alustavasti herätetty jo viikko sitten ajatukseen, että tämä olisi ehkä kaupan. Salaista ja pienen piirin asiaa, kuten olemme hänelle viestineet.
Muista nyt, että sukunsa on kähveltänyt köyhien rahat jo 400 vuotta Suomessa ja tämä pirun persekarva teki kauppoja, jossa valtio takasi kaupat ja valtio myi tavaraansa sille! Tuo myi ne heti omaan taskuunsa kymmenien miljoonien voitolla. Siksi sillä ei ole laillista rahaa, jota emme imuroisi. Taulu maksa 2 500 000 euroa. Kyllä, kaksi ja puoli miljoonaa! Ota tämä lukupaketti ja illan ja yön aikana! Luet sen. Musta puku, hillitty käytös, ei turhia vastauksia ja eräänlainen ylpeys kantaa sitä. Kuullessasi vääriä sanoja, niin taulu menee pussiin ja sinä lähdet. Saat Samin ajamaan mustaa Mersua, joka on lainassa. Myymme sen taulun jollekin toiselle. Siellä voi se missi hieman vaikuttaa päätöksiin ostaa tai ei. Sinä selviät tästä kyllä. Palkkio no 80 000 euroa! Sam soittaa ja Sam noutaa sinut huomenna. Me laitamme tapaamisen kuntoon illaksi. Hio hieman tyyliäsi ylimieliseksi! Muista vielä, että kukaan ei tiedä kaikkea Suomenkaan taiteesta! Väittämä voi olla totta tai ei, mutta kuka tarkastaa, jos on vain epäilys. Hinnasta voi vaikka sanoa suoraan, että ostajalla ei ole riittävää kiinnostusta. Onnea matkaan! Tämän onnistuessa, käytämme sinua muutaman kerran ja kerran tai kaksi Thaimaassa.
Luin Edelfeltin elämän ja tuotannon kolmasti. Hänestä minulla on nyt tietoa. Taulun historian osasin, mutta tämän Adolf von Snurregarhtin kohdalla en osannut ajatella oikein jäsentyneesti. Mies on 68 täyttänyt kokoomuksen edustaja. Vaimonsa, Anne, on 1952 syntynyt, siis 12 vuotta minua vanhempi kotirouva, joka aikoinaan lauloi muutaman singlen, näytteli Speden elokuvassa ja oli ”Suosi suomalaista” kampanjan monivuotinen vetäjä milloin vähissä ja toisinaan talvivaatteissa. Päästyään von -vaimoksi on silloin tällöin päästänyt naisten lehdet kotiinsa. On huomenna mentävä tunteella, kokemattoman lapsellisella onnella ottamaan kaksi ja puoli miljoonaa. Mikään pakko tätä ei olisi tehdä. Minulla on nytkin turhaa rahaa parin - kolmen vuoden käyttöön hyvinkin. Osakkeissa kolmatta miljoonaa makaa tuottamassa pääomatulona. Back ei ehkä antaisi minun enää jarruttaa. Teidän jengin ja nyt tavat niin tarkkaan.
Oli torstai ja eduskunnan täysistuntopäivä. Kello 14 oli paikalla napin paino, nimen huuto, sen jälkeen Adolf von Snurregarht oli kotonaan. Minä painoin salkkuni kanssa 14.30 ovikelloa. Joku tyyppi avasi. Sanoin asiani. Se vastasi, että teitä odotetaan. Kävelin eräänlaiseen saliin, jossa ukko ja vaimonsa istuivat tyylituoleilla tyylipöydän molemmin puolin. Tervehdin kumpaakin nimelläni.
- Olette pyytänyt näytteelle taulun, joka 1954 katosi Suomesta, tai niin uskottiin. Taulu jota sanotaan vain ”syntinen”, jonka Edelfelt antoi nimen ”Syntinen nainen Pariisissa” Se on hänen Pariisi aikansa tuote. Saanen esitellä sen teille nyt?
Laiton mustat hanskat käteeni. Avasin salkkuni vetoketjun ympäri. Nostin taulun ylös ja pudotin hanskastani pienen lapun tarkoituksella. Siinä oli kauniilla pienellä käsialalla tekstit
”Aune S. On aito 1952 tammikuun näyttely” ja toisella kynällä ”Jag kollade färgkemin, Torsten 4/7/1954”.
Lappu jäi sohvan jalan reunalle. Adolf von Snurregarht aikoi paljain käsin ottaa taulun, mutta ehdin ojentaa hanskat. Veti ne välinpitämättömästi käsiinsä. Käänsi taulun taustan. Tarkkaan katsoi kiilat ja puun, jopa nuuski sitä. Siinä on aito aikalaistupakansavujen, hienhajujen, pierun katkun ja muun olemus. Samoin oli kehyksen koristekipsi ja kultaus suunnilleen 1880- ajalta. Siten hän otti pöydän alahyllyltä sinivalon eli ultralampun ja alkoi läpikäydä mustaa väriä. Jos se ei kimalla lyijyhiukkasia, jos se nykymaalia. Katsoin rouvaa. Hän käänsi katseensa mieheensä. Seuraavaksi Adolf laittoi vihertävät suojalasit päälleen. Lisäsi ultran tehoa. Mukaan lampusta tuli vanhan alppiaurinkovalon ritisevä ääni. Pian oli lievä otsonien haju. Katsoin taas rouvaa. Nyt hän katsoi takaisin hymyttä. Loppui lamppuleikki.
- Ei paljastunut sitä, eikä tätä! Kehykset on aikaa yli 120 vuotta, maali on hieman liian hyvää ollakseen aikaa. Mitä siihen sanotte?
- En ala asiantuntijoiden kanssa kinaamaan. Taulua on sanottu säilytettävän 1954 vuodesta tiiviissä alumiinilaatikossa. Se on suojannut sitä yli 50 vuotta.
- Mistä tämä teille on tullut?
- Hyvä herra! En voi vastata asiasta, josta olen antanut vaitiolon. Sama, kuin kysyisin, mistä tämä vauraus on teille tullut?
Vaimo pyrskähti nauruun. Äijä oli vaiti.
- Kuka on asettanut hintapyynnön 2 500 000 euroa? Se on mieletön!
- Taiteen hinta on mieletöntä. Jostakin tupakantumpeista ja oluttölkeistä koottu roska maksaa Amerikassa 89 miljoonaa! Taulun nykyinen omistaja on sen asettanut, ajatuksella että siitä otetaan välityspalkkio pois. Kauppahan on käteiskappaa ohi verojen ja muun julkisuuden.
- Se on mieletöntä kuitenkin! Sillä rahalla ostan Galleenia, Favenia ja Lampea pari, sekä vielä nykytörkyä kymmenen taulua. Jotkut niistä menee kaupaksi seiniltäni hölmöille kovaa hintaan.
- Ymmärränkö, että tämä taulu ei teitä enää kiinnosta ja palautan sen omistajalle? Tämähän on uniikki, yli viisikymmentä vuotta kateissa ollut ja aivan eri sarjaa, kuin Lampi tai joku Jaakkola, Palmu jne… Vikmanin säätiö asiamies myi tämän jonnekin. Nyt se halutaan rahaksi kerääjälle, joka tajuaa, ettei sitä kuvata lehteen joka päivä. Sen voi oikeus katsoa kuuluvan vieläkin Vikman- säätiölle.
- Ei pidä kiirehtiä! Käyn soittamassa Oksaselle. Kolme vuorokauttahan tämä on teillä?
- Kyllä vain. Sunnuntai aamulla omistaja haluaa tarkastaa sen kunnon ja hyväksyy palautuksen.
- Odottakaa! Istukaa!
Jäin vaimon kanssa siihen seisomaan. En halunnut puhua, mutta vaimo sen aloitti.
- Nimenne ei ole tunnettu. Olette kuitenkin näin loistavien aarteiden kanssa liikkeellä. Miten se on mahdollista?
- On muutamia suurtaiteen omistajia, jotka menevät näiden Hagelstamien, Bukowskin ohi monesta syystä, etsien meitä osaavia amatööriä. Syytä en halua kertoa, mutta lienee kysymys luottamuksesta ja varmasta salassa pysymisestä. Julkkiskaupustelijathan haluaa retostaa, että taulun myi Tiivola ja osti Wahlroos! Saanen sanoa, että jouduin tuijottamaan teitä hetken. Olitte niin tuttu. Muistin sitten kasvonne missikilpailuista. Oliko se 1986?
- Eei heeh eiii. Oli aikaisemmin. On monia vuosia enemmän.
- Olette todella pysynyt kuitenkin hyvin samannäköisenä, kauniina, naisellisena. Minä olin sentään vain ehkä kymmenen silloin prinsessavuonna. Enkä ollut kiinnostunut naisista lainkaan. Kuitenkin muistan teidät. Olette kuin Ester Toivonen ja Armi Kuusela, ikuisesti kauniita suomalaisnaisia.
- Voi kiitos! On niin mukava kuulla vieraan, paljon nuoremman miehen, joka vaikuttaa naisasiantuntijaltakin, tuollaista puhetta. Punastelisin, jos vielä sen taidon osaisin. Oletteko naimisissa?
- Erosin noin pari vuotta kestäneestä liitosta.
- Niihin ei ulkopuolinen voi sanoa mitään. Puolet kai sen tekee?
- Nyt on pakko kysyä. Menittekö heti missivuoden jälkeen naimisiin Adolf von Snurregarhtin kanssa?
- En. Olin hieman laulaja, elokuvassa ja myynninedistäjä, kunnes tapasimme 1991. Adolf oi eronnut toisesta vaimostaan ja otti minusta kolmannen.
- Hyvin ehjä, toimiva ja ristiriidaton liitto varmaan, kun kestää.
- On paljon tuulta ja myrskyä sentään menty. Ei julkisuusavioliito ole sitä, mitä lehtiin kirjoitetaan. Tietäisittepä vain!
- Ette varmaan uskaltaisi kertoa, jos sitä kysyisin?
- Niin mitä?
- Sitä myrskyä ja valhetta, jota kaltaisesi nainen tekee julkisuuden vuoksi.
- Nyt herra Sirkkasuo tavallaan menitte yksityispuolelle. Se oli rimaa hipova ajatus kysyä sellaista. En minä parhaille ystävättärillekään niistä puhu. Olisiko teistä kuuntelijaksi ja pitäisittekö vaitiolon, kuin tämän taulun kohdallakin?
- Rouva! Taisin tosiaan keikuttaa äsken veneeni vettä täyteen. Olisi kehittävää, antoisaa ja miehekästäkin kuunnella paljon kokeneemman, julkisuuden ja pintaelämän naisen kokemuksia, jos hän kertoo. Eihän sellaista oikeassa elämässä tapahdu? Kysymyksenne oli kuin jokin satu tahi harha.
- Entä, jos laitetaan tapahtumaan? Sehän on kahden ihmisen sopimus ja teko, joka ei vahingoita ketään. Oletko valmis sellaiseen vaikka lähiaikoina?
- Miten siihen miehenne suhtautuu? Ei kai hän ajattele, että kaiken maailman taulumiehet tulevat vaimonsa luokse, kuin tyttöystäväänsä tapaamaan?
- Hee hee .. kivasti muodostettu ajatusleikki ... tyttölystääväänsä tapaamaan assosinaatio ... Onhan muitakin paikkoja? Haluatteko tavata?
- Missä ja miten yhteys?
- Antakaa kortti!
Annoin kortin ja ukko tuli remuamaan paikalle.
- Oksanen tulee illalla kellon seitsemän. Tulkaa silloin takaisin taulun kanssa!
Laitoin taulun varovasti laukkuun. Kiitin ja poistuin. Sam tuli avaamaan auton takaoven, jonne laitoin varovasti aarteen. Ikkunavero heilui, sanoi Sam.
- Takaisin taulun kanssa kello 19. Tulee joku Oksanen paikalle.
- Ok. Heitän sinut Krunikkaan. Puhun Backin kanssa. Miten se muuten oli putkessa? Piti mielettömänä hintaa. Epäili, kun pinta oli liian hyvä. Katsoi sinivaloalla ja toisella ritisijällä, tai uv.
Kotona en ollut varma, että olinko oikeilla jäljillä tässä tahtonäytelmässä. Palkkio on kohtuullinen, joskin on vain runsas kolme prosenttia brutosta. Tosin heillä on tieto saada tuollaisia miehiä kiinni, teetättää tuo taulu ja muutakin. Tuo 80 000 tuo minulle 7 - 8 vuotta huoletonta menoa. Voi se tuoda syytteenkin. Puoli seitsemältä Sam tuli. Ensin opasti illan koitokseen.
- Oksanen on entinen HS:n käyttämä maalaustaiteen tyyppi. On töppäillyt mm. väittämällä asiantuntijatodistajana oikeudessa ennenkin Edelfeltiä väärennökseksi tapaus apteekkari Karlström. Kirjoitti, että venäläisen merimaalarin Sermitjevin Helsingin näyttelyn kaikki työt on tehty kommunismissa, eikä 1820- luvulla. Näitä voit heittää sille. Toinen neuvo. Lähde taulun kanssa pois, jos ei tunnu hyvälle. Epäröiden tai pyytäen jatkoaikaa, pyydä kirjallinen sopimus korvauksista tai peruuntumisesta noin 30 000 euroa. Ellei suostu, tulet autoon!
Painoin ovikelloa. Sama vahtimestarivartija-autonkuljettaja avasi. Kuljin samaan huoneeseen. Avasin salkun. Lappu oli otettu pois lattialta. Hanskoilla nostin aarteen pöydälle. Oksanen meinasi paljain käsin tarttua. Ehdin työntää hanskat sille.
- Ei tämä nyt helvetti ole mikään Mona Liisa! Olen paljon eläessäni arvotauluja pitänyt paljailla käsilläni.
- Ette tätä!
No se mielenosoituksellisesti laittoi ne. Otti taulun ja menin sitä läpi käännellen valossa. Adolf antoi sinivalon. Sen kanssa Oksanen meni ja kolhi taulua kahdesti.
- Ehkä lopetatte taulun kolhimisen, jota kai tutkinnaksi kerrotte!
Otin taulun häneltä ja laitoin laukkuun. Vedin vetoketjun kiinni ja odotin hansoja.
- Sinä kaupustelija et uskalla antaa minun, asiantuntijan sitä tutkia, kun se ei ole aito.
- Herra Oksanen! Teidän Edelfelt asiantuntemuksenne oli apteekkari Karlströmin tapauksessa nollaa. Oikeus melkein uskoi huumehoureenne. Merimaisemamaalari Sermitjevin näyttelyn HS:ssa väititte olleen kommunismin ajassa. Maalari kuoli kuitenkin 1850. Teitä uskova asiantuntijaksi elää itse maalaustaiteen tietämyksen köyhyydessä. Miksette enää houreitanne kirjoita Erkon lehteen?
- Hetkinen! Jääkää Sirkkasuo! Tulkaa Oksanen kertomaan toiseen huoneeseen väitteet!
Rouva tuli viereeni. Kertoi, että viikonvaihteen hän on yksin talossa. Autonkuljettaja vartija ja miehensä menevät lauantaina Sysmään metsästämään. Ovat sunnuntainkin jossakin majassa.
- Sirkkasuo! Tulkaa silloin luokseni! Puhutaan kiinnostavista asioista kahden. En ole ajatellutkaan koskaan avautuvani vieraalle miehelle salaa omalta mieheltäni. Se on jännittävää, kihottavaa ja vaaralistakin. Tulkaa yhdeksältä. Älkää painako ovikelloa, Minä katson ikkunasta. Vielä äkisti kysyi. Onko tuo ”Syntinen” aito?
- Rouva! Sen informaation, joka minulla on, en sitä epäile. Sen on vain typerä Oksanen nyt todennut väärennökseksi. Sen hän on tehnyt niin monelle muullekin työlle. Miehenne ei löytänyt valoilla todellista asiaa, mutta kauppateknisesti sanoi, mitä sanoi. Tämän ollessa säätiöltä tavallaan varastettu, niin isot rahathan tässä menen joltakin taskusta.
Sitten tuli Adolf paikalle. Selitti ensin, ettei muistanutkaan Oksasen menneisyydestä niitä ylilyöntejä ja vääriä todistuksia.
- Oksanen on tullut vanhaksi. Minä olen tullut vanhaksi. Minä olen 80 prosenttisesti halukas ostamaan taulun. Onko se hinta todella tinkimätön?
- Valitettavasti minä en voi alentaa. En sellaisesta ajatuksesta, kuin oma provisioni. Se sovittiin jo kiinteäksi pois myyntihinnasta. Omistaja saattaa laittaa minut lentämään tämän kanssa yli Atlantin lähiviikkoina. Se 80 prosenttia ei valitettavasti riitä. On saatana todistus mukaan, jossa lupauksella ja rahallisella korvauksella pyydätte pidättymään taulun kolmannelle osapuolelle esittelyn. Silloin voin soittaa omistajalle ja kertoa, että te ostatte, mutta ette tänään, ettekä lauantaina, sunnuntaina … ellette huomennakaan saa käteissuoritusta kokoon.
- Niin juuri tehdään sellainen! Mikä siinä summaksi laitetaan? Brit! Kirjoita sinä koneella suunnilleen.
”On sovittu Albert Edelfeltin taulusta Syntinen osto tapahtumaksi 2 500 000 euroa, joka maksetaan käteisellä tiistaina 7. lokakuuta tätä vuotta. Odotuksesta tai perumisesta minä, Adolf von Snurregarht sitoudun maksaman 30 000 euroa hyvitystä. Alle päiväys ja nimeni koneella! Kuljettaja Heiskanen todistajaksi!” Adolf allekirjoitti, kuski hHeiskanen todisti. Minä menin alas taulun kanssa.
Tämän lapun ja taulun kanssa tulin Mersuun. Nyt katsottiin vähän ristiin ja rastiin ajamalla, ettei kukaan seuraa. Sam luki lapun. Huusi eläimellisen kovaa HIIJOOOOHOIII!
- Se onnistui! Helevetin Simo! Sinä olet mestari! Emme me uskoneet tähän!
Jäin kotiin nukkumaan huomista varten. Aamulla suihkussa olin varma, että saumaa tulee hienostonaiselta, mutta mitä muuta vaaraa siinä on? Eikö tuollaiset äijät laitata kameroita ja muuta nuorta akkaansa valvomaan? Mitä minä sanon miljonäärin aatelisvaimolle itsestäni. Taidan kelvata kerran vain pano-oriiksi. Menin ulko-ovelle. Se aukeni ja menimme sisään. Eteisessä sanoin.
- Eikö ole vaara että miehenne jokin kamera tai muu turvalaite paljastaa minut?
- Ei. Täällä ei ole niitä. Adolf ei halunnut jonkun kyttäävän itseään jossakin valvomossa. Nyt me teemme sinut. Minä olen Brit. Sanon sinun sinuksi tai Simoksi. Käsipuristuksella se vahvistettiin. Olisin voinut kai tässä jo ottaa hänet naulakkoa vasten kulli pystyssä. Tilanne oli kuitenkin vielä auki.
- Mennään tänne tavallaan minun työhuoneeseeni. Keitin jo kahvit. Teen voileipää tai muuta jos tarvitset.
- Kiitos. Pelkkä kuppi, tuoppi, muki riittää. Pääasia on vain se toissijainen ajatus kahvistakin. Kahvilla on ihmeellinen historia.
- Alkuaikoina Afrikan neekerit heittivät raakoja papuja nuotion hiillokseen kypsymään. Pureksivat ne. Joivat vettä päälle. Meni tuhansia vuosia, että tuli sellaista metallia astioin, jossa vesi keittää ja murskatut kahvit joukkoon.
- Minusta tuntui heti alussa, että sinä olet tietäjä, sivistynyt ja yleistiedoillasi laaja. Se ero mieheeni näkyi minullekin, ylioppilastytölle heti. Lisäksi olet jännittävä taustaltasi. Valtava maalaustaiteen eräänlainen liikkuva tietopankki, sinä olet. Hienosti hoidit sen Oksasen, johon mieheni on aina luottanut, pitänyt jumalana maalaustiedoissa. Onko se hankalaa, kun tavallaan sitten kuulee ja näkee ihmisten tietämättömyyden?
- Ei passaa ajatella niin. Ei tule mitään, jos nostaa itsensä massan päälle. Sama kai se on kauneudessakin. Nainen, joka juuri vaikka missinä on nostettu yläpuolelle, ei voi pitkää siellä olla luulemassa itsestään mitään erikoisempaa. Sen tehdessään hän paljastaa kapea-alisuuden ja mitättömän inhimillisyytensä.
- Taaskin hyvin ajateltu ja sanottu. Minä olin puoli vuotta perintöprinsessana tarkoittamasi kusipäänä. Anteeksi karkeus, mutta sitä se oli. Pasanen otti elokuvaan kun makasin sen kanssa yhden viikonlopun mökillä. Luulin olevani näyttelijä, mutta sitten, kun näin miten todellista filmiä tehdään, päätin heti lopettaa sen ajatuksen. Kuulin, miten nuoret naiset tyrkyttivät itseään sänkyyn, päästäkseen sanomaan elokuvaan ”hooon miten komea mies!” Ei minusta olisi ollut siihen pitempään. Vihasin Pasasta siitä saakka. Minä olisi kaupan kassa, tai jokin apuhoitaja ylioppilastutkinnon jälkeen ilman hyviä sattumuksia. Niin moni koulun likoista niihin joutui. Minä, taas anteeksi, tajusin, että kaksikymmentä täyttäneen naisen pakarojen välissä on valtaaja voimaa. Herranen aika! Mitä minä sinulle puhun, mutta tekee niin hyvä lakaista kieltään näin! Nainen, tyhmäkin pääsee korkealle, pikkuhousujaan avaten. Se on ollut niin ja jatkuu ja jatkuu.
- Niin on. Uroksen, miehen pitää ensin sen muun uroslauman joukossa taistella paikka, oikeutus naaraaseen. Sitten pitää taas kollektiivisesti näyttää naaraile se panohalu, voima ja yritteliäisyys. Te naaraathan valitsette lintujen, kalojen ja ihmisten joukossa sen parittelijan kuitenkin.

- Hyvä! Hyvä juuri noin! Minä ajattelen samoin ja on hyvä, että uskallat puhua asiat oikein sanoilla ja käsitteillä. Taputan käsiäni tuolle jutullesi. Tässä minun avioliitossa ei puhuta seksistä. Tässä ei puhuta naisen ja miehen eroottisesta latauksesta. Joskus silloin puhuttiin, mutta ei enää. Ei puhuta, eikä sitä harrasteta! Olenko minä ruokoton ja julma, kun paljastan, ettei meillä ole seksiä keskenämme?
- Teillä on jonkun verran ikäeroa miehesi vahingoksi.
- On. Minä täytin 53. Laita siihen 15 lisää! Älä ota minua rasittavana, kun omaa avoliittoani haukun ja paljastan siitä kaiken. Millainen sinulla oli se?
- Alku vaikutti hyvältä, kuten aina. Sitten kertyi aivan käsittämättömiä pikkuasioita vaivaksi, puhuttavaksi ja riidaksikin. Ensin meni mykkäkouluksi. Me eri huoneissa nukuimme. Meni asumiseroon. Vaimo päätti repiä siveellisyyshuntunsa. Alkoi jakaa persettään kaikilla kostoksi. En pyydä tuota anteeksikaan enää näin meidän kesken. Toin hampuusia äitinsäkin silmien alle kulkemaan suuressa talossa munuaisillaan. Tuli juristia ja lopulta rahaa käytettiin siihen, kuinka paljon saadaan riitaa lisää vähemmästä rahasta. Sitten jo hovioikeus ratkoi asiat. Siihen se loppui.
Nousin seisomaan. Brit nousi myös. Me vain katsoimme toisiamme. Kummaltakin askel ja olimme sylikkäin. Suudelmaa, lisää suutelua ja hyväilyä kaikkialta. Hyväilyt muuttuivat seksiksi. Sormeni oli hänen hameensa alla ja kulki jo pilluraossa, jossa kosteus tihkui. Riisuin hänet pikavauhdilla. Olin alasti itsekin. Brit melkein huutamalla vaati heti sisään. Heti sisään nyt! Mentiin kai vierashuoneen sängyn päälle. Brit ohjasi kovaan kuntoon kajahtaneen kyrpäni vakoonsa ja tuli altapäin vastaankin. Nussimme aivottomina huohottaen. Nussimme epäinhimillisen olion tapaan. Jossakin vaiheessa emme välittäneet kivusta, tai hankalasta asennosta. Brit oli linkkuveitsenä allani punaisena kiiman veritungoksesta. Tein suuria liikkeitä joka suuntaan. Hän huohotti, vaati lisää kovempaa ja sitten kaikki tuli kiveksistäni hänen sisään. Brit repi kynsin nahkaani ja kiljui. En minä selvinnyt siitä palautumaan, mutta kulli seisoi, joten jatkoin panemista. Nainen ei vastustellut, vaan taas vaati kovaa, enemmän ja nopeammin. Britiltä uusi kirkuminen ja minulta pieni määrä spermaa pillunsa perille, jossa oli vanhaa paljon. Olin poissa pelistä!
- Nyt ei jaksa!
Se oli onneksi naisen sanoma, ettei miehisyys kärsi. Hän sorpersi, että valuu, eikä pääse pystyyn. Avustin ja koura jalkojenvälissä Brit pikkuhousullaan sulloi tukkeeksi. Meni vessaan hypellen, kuin jotakin lastenleikkiä. Minä olin hetken sekaisin. Enhän ole tuollaista saatana menoa takaa maaten harrastanutkaan! Olimme vessassa. Brit pesi pilluaan. Minä kusin taas lavuaariin kun oli sellainen hätä. Brit suihkutti sinne huuhteluvettä pallinikin päälle. Hamusi kaluni, joka oli veltto, suuhunsa ja alkoi maistella ja imeä sitä.
- Milloin tämä nousee taas?
- Menee pari tuntia tai enemmän. Se säikäytettiin sinun imupillusi voimasta.
- Ha haa Simo! Sinä nussit ihanasti! On vuosikymmen viimeisestä tuollaisesta. Unohtanut minä olen miehen raivonpanon ja kiiman innon. Saisipa kerran kuukaudessakin tämän! Ala Simo minulle rakastajaksi!
- Niinkö se on helppoa? Talossa vartijaa ja ukkosi kyllä sinua vahtii. Niin minäkin vahtisin sinua.
- Tuota. Pidätkö sinä minua vielä jotenkin kauniina, naisellisena tai kiihottavana?
- Miltä se vaikutti äsken?
- Mutta sinä et sitä sanonut. Nainen haluaa kuulla sen kerta toisensa jälkeen. Olisi juuri hekumassa huipulle nousussa mahtavaa, jos mies sanoisi vaikka ”Saatana, kun sinulla on hyvä vittu nussia!”
- Minä laitan tuon mieleeni. Minulla on naiselle tarkoitettuja ruokottomuuksia kymmenittäin. Sänky on spermassa.
- Otetaan lopettaessa se käsittelyyn pyykkiin. Mennään vähän lepäämään. Minä olen vieläkin jotenkin tärinässä ja heikko. Sinä olet yksi pirun kova panosonni Simo!
- Pah. Se johtui kaikki vain sinusta itsestäsi. Minä kiimassa katselin sinua kokoajan ja meinasin kainosti kysyä koskettelua. Vaikka rintoja tai yleensä hyväilyjä sallisit.
- Tee ne nyt sängyssä. Minä tykkään rintojen osaavasta puristelusta ja nännien imennästä paljon. Nuoletko sinä yleensä naisen pillua?
- Mennään katsomaan!
Rakastelimme iltapäivään mennessä kaksi varvia. Asia on miehelle niin, että osaava ja seksiään tarjoava nainen saa miehen siihen viimeisenkin, halutessaan toimimaan. Brit ei ollut päällä makaamisen nainen. Jokin lantioluun synnytysaukko, emättimen asento ja peräsuolen mutka tekivät hänelle tunteen, että paskantaa koko ajan asennossa. Olin iltapäivällä siinä pisteessä sanomaan, etten sitten jaksa tämän enempää. Mitä tehdään?
- Ollaan hetki levossa. Pestään ja lähdetään syömään lähikapakkaan.
- Niinkö sinä liikut vieraan miehen kanssa julkisesti?
- Ei minua niin kukaan tunne. Mistä ne tietää, että olemme naineet kolmasti. En minäkään enempää vaadi sinulta. Jääthän yöksi? Ei mettämiehet tule, kun sunnuntaina illalla. Harrastetaan sitä alkuperäistä tarkoitusta, keskusteluja ja tutustumista toisiimme henkisellä tasolla. Minä haluan tietää paljon sinun menneisyydestäsi.
Brit vetäisi kapakan ruokapöydässä alkuapet, ruokaryypyt ja pikkupullon punaviiniä. Ihmetteli jäävettäni ja raittiusmaailmaani.
- Etkö sinä koskaan ole juonut viinaa?
- En. Teininä ei kiinnostanut ja aikuisena seuraan muiden juomista humalaisena.
- Kuten minun nyt. Olen kyllä aika possu tästä kovemmassa kännissä. Adolf sitä tykkää joskus, mutta häpeää useammin. En osaa painaa jarrua siinä parhaassa mutkassa. Missiprinsessan piti kestää silloin viinaa tietty määrä herraseurassa. Kikattaa niiden jutuille ja olla antavinaan, tai ainakin niin piti miesten luulla. Usein me kyllä pillut auki oltiinkin. Siitä sai hieman rahaa, vaatetta, matkoja ja ehkä halvan asunnon.
Adolfin vaimoa ei isketä, pyritä iskemään, tuskin kovin uskalletaan hakkaillakaan seksiin. Siksi minun elämäni on naimisissa ollut tylsää, turhaa ja onnetonta. On naiivia pukea ne paljastavat, kalliit Adolfin maksamat iltapuvut ja mennä näyttäytymään. Ainutkaan mies ei tosissaankaan imartele sanomalla upeaksi, kuumaksi pakkaukseksi tai mitään! Minun on pitänyt itse uskaltaa ne harvat miehet avioliittoni aikana iskeä sänkyyn valtavien järjestelyjen ja pelottavien julkitulojen kanssa. Siinä pillusta katoaa herkkyys ja mieliala on valmiiksi pilalla.
Tämä sinun kanssasi sujui niin helpolla, vailla mitään liikoja järjestelyjä, eikä omantunnontuskaakaan. Siksi minä nautinkin niin paljon tajuttomuuden rajalle saakka! Te miehet lajittelette meitä naisia sängyssä olemisen perusteella. Minä nyt arvioin, että avioliittoni ajan noin kymmenestä syrjähypystä sinä ole se täysi kymppi. Nainen tuntee sinunlaisesta miehestä, ettet tuherra, ole pelokkaasti odottamassa vain omaa mielihyvää, etkä aliarvioi naisen kokemaa nautintoa. Jos minä olisi eronnut, niin pyrkisin saamaan sinut avopuolisoksi, vaikka ikäeroa meillä on niin hirveästi. Tämä siis panemisen perusteella, joka ihmissuhteissa on tärkeämpi, kuin mikään emotionaalinen, henkinen höpinä kaiken elämisen työkiireen ja muun keskellä. Oletko sinä jo neljäkymmentä?
- Täytän.
- Pelottaako sinua ikääntyminen? Tulee tauteja, ei seiso palli ja muuta?
- Yhä useammin olen niitä ajatellut. En pelkää, mutta ei niille juuri mitään etukäteen mahda. Voi liikkua ja hölkätä ja kiusata itsensä rasvattomaksi ja onkin syöpä. Voi elää niin käsketysti ja lehdissä neuvotusti, että millikään ei mene hukkaan ja tapahtuu onnettomuus. Voi olla lääkärintarkastuksessa kaikki muka kohdallaan ja huomenna kuolet sydikseen. Tätä tapahtuu ympärillämme joka päivä! Kun se tapahtuu näin kaikkialta poimien, sitä ei kauhistella. Saman määrän kuollessa pois kerralla tästä Ullanlinnasta, tai kokonainen suuri suku, niin parku nousisi pilvien yläpuolelle.
- En ole koskaan ajatellut kuolemaa kertatapahtumana jossakin alueessa. Mennään sisään loikoilemaan, tai vaikka iltapäivätorkulle. Minä niin haluan olla kainalossasi!
Me, ainakin minä ihastuin paljon tähän vonin vaimonaiseen. Se oli tietysti hulluutta! Se oli tuhoon tuomittu ajatus. Kerroinkin sen. Brit oli pitkään vaikean näköinen. Lopulta tunnusti, että en ole hänellekään enää kertapano tai pelkkä ori. Sitä pohdittiin tulevaisuuden kannalta. Pitää päästä tapaamaan. Pitää päästä nussimaan. Pitää kaikki hyvin salata.
- Se ovityyppi, kai on sinun menemisesi kyttääjä ja esiliina?
- Nykyään vähemmän. Aluksi tajusin, että se todella tarkkailee, missä kuljen, tapaan ja kellonaikojen kanssa Adolfille kaiken kertoi. Näin roskiksessa niitä lappuja menemiseni osoitteista ja ajoista. Se on talon vaarallisin olio, inhottava ja vastenmielinen Ruotsin Lapin poromies. Hän on Luulajasta, vaikka Heiskanen on nimeltään. Siksi meillä on lomamökit Suomen ja Ruotsin Lapissa. Adolfista hän on kaiken osaaja ja kova tarvittaessa. Me voisimme tavat niin, että kerron ystävättärelleni jutun. Tapaamme siellä kahden. Olen auttanut häntä parikertaa vaikeuksissaan.
- Onko se turvallista. Kahden me olemme vielä salaisuus, ystävättäresi on se kolmas ja salaisuus rikkoutuu. Hänhän voisi vaikka rahasta Adolfille kertoa.
- Kaikessa on pelko tulla esille. Sen voi kertoa hotellin portsari, kapakan tarjoilija ja vieraan talon huoltomies, kun tajuaa, että Adolfin vaimohan se sinä pillu turvonneena kulki miehen kanssa! Miten sinä asut?
- Yksiö Kruununhaassa.
- Eikö siellä voi rakastavaiset nussia?
- Voi, mutta on vaatimatonta näihin kultauksiin, samettiverhoihin, jurvalaisiin kalusteisiin ja muuhun.
- Emmehän me sinne ole verhoja menossa katsomaan, vaan rakastelemaan tunniksi!
Sunnuntaina erotessamme meillä tuntui olevan melko vaikeaa siinä suudelmien joukossa sen eroaminen. Nykäsmäisesti sanottuna 50 - 60 ja ei ole väliä kumman luvun kumpikin otti. Tuntui lisäksi pirun vaikealta pettämäänsä perheen rouvaa kohtaan pitää hänestä enemmän, kuin mikään katekismus sallii. Pakko siitä oli lähteä. Brit taisi saada silmänsä kosteiksi. Olisi ollut taas niin paljon helpompi lähteä Liisa Keskisen, Leila Virtasen, tai Leila Sirkkaniemen luota. Maanantai aamulla asia oli kuitenkin siinä, että Adolf von ilmoitti rahat olevan 500, 200 eurosetelin avaamattomissa nipuissa ja haluavansa taulun. Sam tuli nyt mukaan. Adolf katsoi vielä kerran taulun valoillaan. Veisti luvalla pienen lastun kehyksen reunasta ja pudotti sen nesteeseen lasissa. Odotettiin.
- Ei nouse pinnalle happoon suojaväriä. Silloin ei sellaisia ollut. Jan! Salkku!
Autokuskikyttääjä Jan toi salkun. Adolf sen avasi nähtäväksi. Oli 500 € ensin yksi seteli, ja niitä oli pankki muoviin laittanut 100 ja niitä 10 isoon muovinippuun 10, josta tuli 500 000 €. Näitä oli neljä, tekee 2 000 000 €. Kahdensadan arvoisia euroseteleitä oli sekä pankin muovissa, että pankin käytettyinä pannallaan niputettuna. Loput puoli miljoonaa. Katsoin Brittiä ja hän katseli minua. Kerran huulensa tekivät suudelman ja sanan r-a-k-a-s.
- Haluaako välittäjä laskea niput ja rahat? Saanko sen todistuksen takaisin?
Annoin, sekä paperin, että taulun ”Syntinen nainen Pariisissa” hanskat kädessä taidesijoittaja, kansanedustaja, kauppaneuvos ja mitä vielä ja sitä vielä Adolf von Snurregarhtille, jolla oli aivan liian kaunis ja kiimainen vaimo. Sam sulki rahasalkun ja tarjosi minulle. Adolf kätteli, Brit kätteli. Olisin voinut heti nuolla kättä pitkin kainaloon, alavatsaan ja pillulle saakka. Lähdimme. Lähdimme ajamaan. Nyt takanamme oli Back autoineen. Vaihdamme salkun minut toiseen auton Parkkihallissa poliisin ja muiden varalta. Kolmen päivän päästä minulla oli rutkasti rahaa! Siru synnytti silloin.

Seuraavalla viikolla he ja minä olimme kotonamme. Siis syntyivät kaksoset tyttö ja poika, sekä Siru. Ajoin kotiin mukanani 120 000 euroa. Kahvipöydässä, jossa Siru imetti, olivat teinipojatkin, isä ja äiti, sekä Satu. Pidin yhden vaikeimman ja mielettömimmän puheeni.
- Eräänlaisena kummisetänä kaksosille, Sirulle ja Sadulle, sekä tulevalle, olen liikkeellä rahan kanssa. Tässä paketissa on 120 euroa! Lupasin Sirulle synnytyksen jälkeen 60 000 tavallaan avioerostamme. Olen luvannut Sadulle kymppitonnin vuodessa. Ne rahat ovat myös tässä. Sijoittakaa varkailta ja hiiriltä varmaan paikkaan! Käyttäkää, kuin lapsien ja kaksosten etu vaatii kaikessa elämän asioissa. Missään tapauksessa pankkiin niitä ei pidä laittaa näkyviin. Verottaja tai muu kysy jo pankin tiskillä oletteko ryöstänyt maataloustuet. Onnea Sirulle ja lapsilleen!
Tuli tyrmistynyt pitkä hetki. Avasin paketin, että kaikki näkivät värikkäät paperiniput siitä auki. Sillä rahalla voi ostaa suurimman traktorin kaupasta yhdessä puimurin kanssa kärryineen. On kaksi helposti saava pikkutilaa kylältä, tai kerrostaloneliön uusimmasta tornihampaasta. Lopulta isä nousi. Kävi hakemassa itse tekemänsä tiiviin, kannellisen puulaatikon. Sovitteli hartaasti kädet täristen setelit sinne. Ilmoitti, laatikon menevän kellariin ja siellä kivijalan kaappiin, joka ainakin hetken suojaa tulipalossakin. Lisäsi asiaansa.
- Talo tarjoaa Sirulle ja Sadulle lapsineen turvan, toimeentulon niin kauan, kuin he haluavat. Näihin rahoihin mennään käsiksi sitten, kun tarvitaan.
Väkinäisessä ilmapiirissä juotiin kahvin. Menin likkojen kanssa ylös. Katselin ruttunaamaisen vauvat ja puhuimme tärkeimmät.
- Sinäkö et tule nämäkin nähtyäsi tänne luokseni Simo?
- En. Olen nytkin tuskan hiessä ja ahdistunut täällä.
- Kaunista! Minä olin tuskanhiessä synnyttäessäni. Pillu levisi persereikään saakka. Mahassa on nyt väljää kuin kauppakassissa. Onko tässä Simo kaikki nyt?
- Siru! Täyttyi lupaukseni rahasta. Lapsen haluaminen oli sinun suurin asiasi, kiistanalainen haaveesi ja tahtosi, ei minun. Me olisimme onnellisia Helsingissä nytkin. Satu ! Haluatko sinä haukkua minut jostakin?
- En. Sirukin haukkuu turhaan. Ei uros aina halua lasta, eikä ainakaan siitä huolehtia. Sen minäkin tajuan. Kiitos Simo rahasta, sillä tulee pitkään toimeen. Kaikkea hyvää sinulle sinne maailmaan!
Halasin molempia. Siru lopuksi tirautti itkun pyytäen anteeksi. Halasin lisää. Ajoin Helsinkiin melkoisessa mielenmyrkyssä ja ongelman hautomisessa. Tuli uutta mietittävää. On lähdettävä Bangkokiin. Tämä on osaksi koematka Suomen viranomaisiin. Tämä on ostosmatka, jossa käyn koululta noutamassa neljä tötteröä, mutta jätän ne lentokentälle puolen vuoden säilytykseen ja tulen putkikasseineni mukanani halpaa painotyötä paperille. Tarkastuksessa olen samanlainen, kuin ensimmäiselläkin kerralla, eli halpaa painopaperia, jos kysytään. Tällä tutkitaan, onko nimeni ja naamani jo tullin ja poliisin listalla. Lähdin ostorahaa 20 000 mukanani. Minä saa tästä 75 000€. Mahdollisesti hakiessani ne on palkkio 110 000 euroa. Tämä on kannattavaa puuhaa! Päätin varoa tällä matkaa mahdollisia naapurini rouvia, rouvia yleensä ja naisia erikseen. Meillä on Britin kanssa treffit Kruununhaassa palattuani. Miehensä on silloin maailmalla.
Se on paljon pitempi lento toisella kertaa. Alkoi kuuden tunnin jälkeen jo puutua jalat. Pakko oli kävellä käytävällä. Pakko pullovettä juoda, kuten monet, kun koneen ilmastointi oli kuivaa, kuin mikä. Yhtiö oli Norjasta. Olin Bangkokissa eri hotellissa nyt. Ei tainnut olla suomalaisia, mutta oli baltteja ja puolalaisia. Hain koululta jo toisena päivänä tötteröt. Ne olivat nyt muovia, joiden molemmissa päissä kierteellinen, tiukka korkki. Näytettiin neljä työtä. ”Kreivitär Molar, Lapset joella, Huuhkaja raatelee jänistä ja Omakuva 3½” Tekijät suunnilleen Edelfelt, Enckell, Halonen ja Schjerfbeck. Toisessa putkikassissani lentokentän säilytyksessä niistä nainen antoi muovisen koodin lunastukseen. Se maksoi 40 dollaria. Tämä oli viikon reissu, joten olin jo seuraavana päivänä lähtötunnelmissa. Ostin katukapasta pahvitötteröihin neljä paperipainotyötä maailman tunnetuista maalauksista. Seutulassa, vanhanaikaisesti sanottuna, kassini ja minut ohjattiin sivuun punaiselle. Ei vain siihen pellitiskille, vaan kojuun taakse. Selvästi poliisille haiseva ja tullin tyyppi tenttasivat.
- Sirkkasuo! Runsaassa kuukaudessa jo on toinen reissu. Onko se vain lomamatka, thaityttöjen lemmiskely vai mikä??
- Mitäs muutakaan?
- Avataan kassi!
Koira tuli joukkoomme. Nuuski minut ja pöydän kassin pitkään. Taluttaja puristi päätään. Ei siis huumetta tai räjähdettä, eikä presidenttiparia loukkaavaa puhetta sisällä. Sitten kaikki oli siinä tiskillä. Kassin kulmat ja saumat taiteltiin, vaatteeni ravisteltiin.
- Housuistani voi kuivunutta spermaa pölistä.
- Älä nyt vauhkoudu! Avaa nämä pahviputket!
Melkein nauratti, mutta tavallaan oli harmi, että olin jo toisella matkallani merkitty. Sisältö harmitti etenkin poliisia silmin nähden. Oli vain viiden dollarin paperia painettuna! Se ei kuitenkaan vielä luovuttanut.
- Minne tätä halpaa painotyötä laitatte? Sitähän saa tavarataostakin.
- Ei saa näin halvalla. Vaikuttaa kuin luulisitte minun myyvän sitä aitona?
- Vastaa vain kysymyksiin! Oliko pelkkä painotyötä laukkunne sisältö edelliselläkin kertaa?
- Oli.
- Minä en tätä ymmärrä. Menette tuntien lennolle hakemaan tätäkö?
- En suinkaan. Minulla on Bangkokissa suomalainen nainen. Toisen miehen nainen, mutta antaa minulle persettään mielellään päivästä päivään.
- Pysykää asiassa!
- Se oli vastaus mitä pyytelit kysymykseesi.
- Mikä on naisen nimi?
- Luuletko pääseväsi liukkaille? En sano! Ei kuulu tullin possu sitä tietää. Voi olla esimiehesi muija sinne pakoon lähtenyt.
Pääsin lähtemään. Sam myöhemmin sai raporttini. Sam päivän päästä toi tiedon.
- Haet ensiviikolla ne pois. Nyt ei Helsingistä, vaan Tallinnasta ja tulet paluun Tukholmaan. Sieltä lento räpyttää Turkuun. Me järjestämme liput. Tässä kuori, jossa ränkylää. Harmi, että näin pian menit naamatunnistukseen. Täytyy pitää taukoa, tai tehdä näitä välilaskuja.
Brit tuli alaovesta! Suudelma oli sitä, mitä odotin. Hississä oli jo minulla kovettumaa. Brit oli alasti riisumani puolessa minuutissa. Mukava maturevartalo silmissäni! Makuuparvelta alkoi äänet, joista varmaan tiedetään, mitä puuhasimme. Sitä jatkui yli yön. Vasta luonto vaimensi meidät makaaviksi olioiksi. Brit suihkutteli itsensä, kertoen klitoriksensa imetyn pari senttiä ulos.
Istuin seuraavaksi Rayanin siivellä. Tämä on vain lento Bangkokin kentälle. Nouto kassille, sekä heti paluu SAS:lla Tukholmaan. Siellä saan itse päättää, käytänkö lentoa Turkuun, vai laivaa Turkuun, tai Helsinkiin. Nainen muovinpalaani vastaan työnsi putkikassin käsiini hymyillen ja tank yuoo, sir -hokemalla. Passitarkastuksen läpi kuljin odottelutilaan. Sitä SAS:a ei ollut vielä tullutkaan, jolla lennän. Putkikassa matkusti rumaan, mutta minä 380 koneen ikkunapaikalle. Suhisimme, kohisimme yli vuorten Tukholmaan. En halunnut lentää Helsinkiin, tai Turkuun. Ajoin kaupungille kuluttamaan aikaani. Ostin samalla laivaliput Helsinkiin kassini kanssa. Laivassa lueskelin, että Nokia tulee alas syöksyssä. Uusi kanadalainen pääjohtaja on tumpeloinut kaiken pilalle ja tuotantoa siirretään kilvan Aasiaan. Olin myynyt osakkeeni huippuaikaan. Minuun ei kiinnitetty huomiota kun laivasta tulin krapulaisten, nussittujen ja nussijoiden kanssa pois. Kävelin kotiin saakka. Siellä soi puhelin. Kuvittelin Backsi. Oli Brit.
- Missä olet ollut? Olen toista päivää soitellut.
- Tulin juuri Tukholmasta ja sitä ennen maailmalta sinne.
- Minulla oli ollut vapaata. On vieläkin kolme neljä tuntia. Onko pikapano?
- Tietysti! Olen kuolemaisillani silloin, kun en panoa kanssasi tee!
Vartissa hän tuli. Tunnin uurastimme siittiöitä parvella yrityksellä elämään naisen sisällä. Soi puhelinkin häiritsemässä. Brit pesi vartalonsa. Näytteli sitä, vielä vaatien rehellistä vastausta sen laadusta.
- Se on 9½, jolloin menetät puolipistettä pillukarvojesi harmaantumisesta.
- Pitääkö minun niitä käsitellä?
- Oletko ollut tyttömäisen posliini?
- Joskus, mutta sitten kutiaa, kun karvat taas kasvavat! Se on sietämätöntä! Pitää leikata joka viikko. Haluatko sellaista?
- Mitä sanoo taide-Adolf?
- Se ei minun pilluani enää katsele!
- Halusi mukaan.
Lähti elämään rikkaan von-ihmisten elämää. Minulle jäi hyvä olo ja mieli, sekä märkä lakana, hajuistaan hikiset tyynyt, Britin pakarain alta. Tötteröt pääsivät Backilla seuraavana aamuna. Minulla oli taas kotona liikaa rahaa. Nyt tuli 110 000 euroa. Aikaisempaa oli komeron yläkaapin sisäpuolen etuseinään teipattuna. Sam sanoi tuntevansa pankinjohtajan, joka pystyy käteistä laittamaan sijoitussalkkuun nimien tulematta esille. Tein yhden 200 000 eron salkun EU:n alueen elektroniikkateollisuuteen ja 70 000 euron salkun dynamiittiteollisuuteen Suomessa. Olen pikkuvarakas mies, joka harkitsee hiljalleen luopumistaan Backin keikoista. Kerroinkin sen hänelle.
- Huono uutinen minulle. Sinussa on potentiaalia paljon. Voidaan Thaimaan reissut sinulta lopettaa. Taulumyynnissä olet sentään mukana!
Kävin kotona. Satu oli synnyttänyt tytön. Lisää hyviä uutisia oli, että synnytyslääkäri oli viimein käskenyt lopettaa mielialamyrkyt. Satu olikin jo saanut takaisin elämäniloaan. Imetti reheviksi tulleilla rinnoillaan tytärtään onnellisena. Kyllä Sirukin onnellinen kai oli, mutta minua kohtaan oli piikki koko ajan. Satu sitä siskoaan moittikin, mutta piikki jäi. Äiti oli kukoistuksessa, mutta isä vain kävi käsipäivää ja meni hevosilleen.
- Isä ei oikein sulata minua enää noiden likkojen tilanteen vuoksi.
- Kerran se minulle kahden kesken siitä puhui. Puhui enemmän, kuin mistään yleensä. Siinä oli, sekä hyväksyntää, että vanhanaikaista synnin ja pahuuden pohdintaa. Sanoin sille ihmisen syntymän olevan kummallisuus, joku tulee toisesta ja joku toisesta, mistä ne tietää? Arvaa, mitä se tiuskaisi?
- No?
- Minä ainakin tiedän kaksoset ja pojat tulleen minusta! Sanoin, että kyllä minä ne puskin kivussa maalimaan. Se oli loppupäivän kai miettinyt, oliko jokin viesti asiassa. Sinulla on rahaa, olet ruskettunut talvella ja näytät voivan hyvin. Mitä sinä puuhaat Simo?
- Olen hieman taidekauppias. Rikkaan miehen nuori vaimo luulee minua köyhäksi ja maksaa panoista hyvin.
- Onko se sen arvoinen sängyssä. Niistä yleensä tulee puukkoa, haulikkoa tai muuta, jossa henkikin menee.
- Ei niistä osaa sanoa arvoa. Näin tässä supisten kuitenkin kerron, että sinä äiti olet ollut aivan parhaasta päästä. Parempi panija olet tyttäriäsikin.
Äiti häkähti. Katsoi minua, kuin lyödäkseen. Sitten ilme muuttui ja tuli hymykin.
- Simo! Tuota sinun ei olisi pitänyt sanoa! Sanoit kuitenkin! Tietysti olen siitä kuulemastani ylpeä ja onnellinen. Minulla ei ole ollut mitään muuta, kuin tämä maalaisnaisen maalainen olemus, jota en osaa muutella reisieni välissä.
Olin yön alakerran sohvalla. Odotin hieman, jos äiti siihen hiipii. Ei uskaltanut, kun oli kuullut kaksosten kuhisevan yläkäytävällä. Seppokin päätti käydä ylimääräisen kusireissun. Äiti kuiski minulle.
- Olin housut märkänä aamulla. Arvaa mistä syystä?
- Limakalvosi toimivat, luullen, että Simo tulee?
- Juuri se Simo!
Kruununhaassa alaovesta päästin huolestuneen Britin makuuparvihoitoon. Brit kertoi yllätyksessä autonkuljettajakytän katselemassa puhelintaan. Poromuriaani oli valehdellut löytäneensä puhelimen portailta ja tarkasti vain, että se toimii.
- Se puhelin oli kymmenen minuuttia aikaisemmin siinä pöydälläni! Ei se sieltä mitään soitteluista löydä. Ohjeesi mukaan tyhjään ne heti lopetettuani. Nyt panemaan Simo!
Yhdynnän ja pesemisen jälkeen Brit puki. Kertoi menevänsä Stockan kautta, että on jotakin ostoskassia paskakytälle silmiin. Harkitsimme jonkun viikon taukoa. Se osuu siksikin hyvin, että Brit ja von lähtevät maailmalle.
Elämäni lähti oikeastaan nopean tempoon, tai se muuttui sellaiseksi, ettei ole vuosista kerrottavaa. Brit oli saanut Aldolfilta vakavan varoituksen. Minun hunajani vietiin. Olin vielä mukana myymässä ”Huuhkaja raatelee jänistä” taulun. Se oli kiistanalainen taulu julkisuudessa joskus myös olleena. Tämä oli vain thailapsen kopio. Se ”alkuperäinenkin”! Oli silloin 1970- luvulla ollut tekele Halosen nimiin. Luultavasti se on tuhottu, tai jonkun piruparan varastossa. Nyt se tulee Backin tallin kautta, minun välittämänä. Maksajana on verorahoista nauttiva järjestö. Nyt se laitetaan julkisuuteen seinälle, kaikkien ennakko ajatuksien vastaisesti. Varmasti Ateneum sitä tutkii. Saattaa riitauttaa asian vaikka maksavatkin. Ok. Myyjä ottaa takaisin ja palauttaa rahat. Taulu on tavallaan saanut julkisuuskasteen ja näkyvyyttä. Se on entistäkin helpompi myydä ”Kaksi kertaa aitona ja kerran väärennöksenä ja mitä vielä tulee” tauluna. Kaupaksi se meni. En siitä kerro enempää, kun siihen ei liity naista.
Olin jo lähellä viittäkymmentä. Hyvässä kunnossa, sanottiin tutkimuksissa. Varallisuutta oli. Asuin edelleen Kruununhaassa, kylläkin toisessa talossa kolmiossa. Kuoli äiti. Se oli yllätys, kun oli ollut EKG:ssä hiljattain, eikä erityisempää ei löytynyt. Haudattiin sinne kirkkomaahan. Isä oli melko lyötynä koko ajan. Pojat hoitivatkin tilaa ja vaativat isältä, että tilasta tehdään yhtymä. Ostetaan pari pikkutilaa vierestä velaksi ja lisätään varsatuotantoa paljon. Samalla Sirulle ja Sadulle varataan iso tontti, jolle rakentavat paritalon, osaksi tilan kustannuksilla. Ei isä siihen sellaisenaan suostunut. Runsas vuosi äidin jälkeen kuoli hänkin. Pojat ja kaksoset neuvottelivat asioita, unohtaen, että minä olen yhtä suuri osakas kuolinpesiin ja tilaan. Odotan vain, jos unohtavat minut tohkeissaan, niin asia avataan oikeudessa.

Oli kuollut Sirkkaniemen Leilakin viinaan. Kävin tervehtimässä Täpiäkin normaalilla kuukausikävelylläni Liisankadulla. Sillä oli syöpä. Tuli eilen sairaalasta ja nyt tehdään hoitosuunnitelmaa. Oli Täpi masentunut enemmän, kuin kai jaksoi. Ajoikin autollaan rekkaa vasten kahden päivän päästä Tuusulassa. Hautajaispukua käytin siis paljon. Niitä vuosia liikkui ohitse ja alitse. Koti pyrittiin jakamaan kannaltani huonosti. Ilmoitin Sirulle, että saavat kansani riidan. Olivat kuulemma unohtaneet, että ottopoika onkin täysivaltainen. Sanoin unohtavani heidät perinnöissäni. Teinkin enteellisen testamentin kaikesta varallisuudestani sotilaskotiyhdistykselle. Tämä siis tapahtui, kun ei ollut tietoa sairaudestani. Kotini jakoakin kysyttiin nyt minulta. Kysyin, mitä se osuuteni on rahassa?
- Jotakin sadan tonnin luokkaa, kun pyritään kaikki vetämään niin alakanttiin, kuin lautakunta verossa hyväksyisi, selitti toinen poika.
Testamenttasin sen kotiosuuteni Sirun ja Sadun lapsille kohdistettuna, kun tulevat täysi-ikäiseksi. Tämä peintöni kulkee ohi itsestäni äidin ja isän kuolinpesästä. Tehköön sitten, mitä aivoillaan kykenevät! Suhde kotiin oli poissa.
Aloin olla väsynyt. Ensimmäinen rintakipu oli vuosi sitten. Se meni ajatuksissani närästyksenä. Olinhan ollut kunnossa kuusi vuotta aikaisemmin. Taide- von Adolf kuoli. Tapasin viikkoja myöhemmin Britin pikkuviiksisen miehen kainalossa. Joku oli pitänyt kiirettä miljoonien kanssa kulkevaan naiseen. Oli vain huomaamaton nyökkäys. Soitin Back:lle, että ”syntinen” taulu tulee markkinoille. Back oli kahteen otteeseen KRP:ssä tutkittavana. Samia puristivat neljä vuorokautta kiinni ja firman sihteerinainen kaksi vuorokautta. Poliisi oli hyvin lähellä kai minuakin, mutta mitään kouriintuntuvaa ei ollut. Lopulta syyttäjä ei syytteeseen saakka Backia vienyt. Sam ja sihteeri oli syytteissä, jotka hylättiin. Heidän väärennyskauppa loppui siihen.
Viimeinen naiseni ja viimeinen asiani tähän on vanhan tuttuni Asta Rinteen lääkäritytär Tuuli Rinne-Rahko. Väsymystäni, verikokeita ja muuta aloitti tutkimaan Tuuli Rinne-Rahko. Erikoislääkäri, joka oli Turusta tullut Helsinkiin. Samalla oli aviomies Rahko jäänyt Turkuun hoitelemaan lääkärivirkaansa. Aluksi oli siis verikokeissa ”vähän kaikkea” kuten sanonta kuului.
- Jokin muutos teissä on tapahtunut parin vuoden aikana. Aikaisemmat arvot ovat olleet normaalit. On syytä tutkia tarkemmin. Otetaan uutta verikoetta, virtsa ja uloste.
Tässä vaiheessa sen lääkäri Rinne palautui mieleeni, enkä malttanut olla kysymättä.
- Miten on sellainen Ulla Rinne Säkylästä?
- On äitini. Miten niin?
- Onko vielä hyvässä kunnossa?
- Vanhahan hän on ja vanhan ihmisen vaivoja. Miten tunnette?
- Se on hieman pitkä juttu, vuosikymmenten takaa armeijasta.
- Kuuntelen rungon ja vaikka enemmänkin, jos vaikuttaa mielenkiintoiselta. Äiti nimittäin eli mielenkiintoista kaksoiselämää varuskunnassa, isäni kanssa ja varusmiesten. Se sotilaskotityö hänelle antoi siihen mahdollisuuden. Sinun kohdalla oli mikä, kun niin kaukaa muistat?
- Joulukuun 6. ja se sotilaskotiauto oli juopon käsissä ajettu ojaan Säkylän ja Köyliön korpipätkällä. Poliisi oli käynyt. Vievät kännisen kuskin pois, mutta jättäneet naisparan sinne yksi pirulliseen pakkaseen pelkäämään. Hälyryhmässä minä olin koko varuskunnan ainut ABC kortillinen, joten taksilla paikalle. Ei Ulla ollut siellä aivan paleltunut, eikä hysteerisen hermostunut naisellisuuden voimalla. Ei kuitenkaan ollut saapumisestaan pahoillaan. Keplottelin sen myyntiauton tielle ja tultiin pois. Ulla oli asiasta hyvin, hyvin kiitollinen. Hän halusi jotenkin korvata palkkiolla minut. Siinä se olikin.
- Hetkinen Simo Sirkkasuo! Minä tiedän ja tunnen äidin palkkiot varusmiehille! Ne olivat isällekin tuttuja ja siksi joi. Eiköhän ole niin, että kerrot äidistä ja itsestäsi enemmän vaikka neljän jälkeen. Sopiiko? Arvaan kuulevani uuden näkemyksen äitini laajasta sydämestä ja halustaan auttaa varusmiehiä. Minulla on kaksi potilasta vielä. Toinen jo odottaa. Onko pyyntöni liikaa tai huonoon aikaan. Voisimme mennä meille. Olen naimissa, mutta mieheeni on matkaa 200 kilometriä.
Tässä oli taas se kohta, että en tuota naislääkäriä ensin kertaa ajatellut naarana, joka pitää saada sänkyyn alleni. Enemmän askaroin niiden verikokeiden muuttuneiden arvojen kanssa. Jos minä olen viidenkymmenen ja silloin tämä nainen oli ollut 25, niin kai hän sitten on 55 vanha. Äitinsähän oli ylpeä tyttären nuoresta iästä ja noususta lääkäriasteikolla. Se, siis me menimme autolla asunnolleen Munkkivuoreen. Siellä auttaessani takkiaan pois, ensimmäisen kerran katsoinkin häntä miehenä miehen arviosilmällä pantavuuden asteikkoa ja vaikeuden arvioinnissa. Nainen tuo miehen asunnolleen, tarkoittaa helppoa satavuutta. Panohaun kannalta pitkä, laihako, jo hieman rypistynyt olemus, ei ollut parhaassa arvotasossa.
- Otatko viskin, votkan tai konjakin?
- En ole juonut eläessäni viinaa. Kahvi, tai jokin sellainen seuraksi hyvä rouva kanssanne on iloni.
- Ihanko totta? Teitä on vähän maailmassa. Teen sen kahvin.
Sen laittoi tippumaan, istuen vastapäätä pikkupöydän uppotuoliin.
Katselimme hetken toisiamme. Minulla on jokin kokemuksen tieto, kuinka naista katsellaan, että se tajuaa uroksen siinä aprikoivan naintihaluaan. Tämä naaras teki samaa omilla konsteillaan. Loppuratkaisu oli tiedossani. Naaras selitti asian pohjan.
- Sano Tuuli. Siis sinutellaan. Olen sinua vanhempi, kokeneisuudesta en tiedä, mutta olemme tässä tavallaan siksi, että kiinnostat minua äitini vuoksi 30 % . Sitten se loppu 70 % on heräävää kiinnostusta miehenä sinuun. Olen muodollisessa avioliitossa, sitä ei viitsi rikkoa. Täytyisi nähdä kaikkea byrokratian ja muun vaivaa. Minulla on aikuiset lapset, menossa mikä missäkin. Mieheni leikkaa Turussa silmäpotilaitaan. Minä tulin Helsinkiin luullen täällä saavani ajatukset kokoon, uusia järkeviä ystäviä, sekä jonkin statuksen. Niistä ei kunnolla ole toteutunut ainutkaan asia, mutta Turkuun en lähde enää takaisin. Ajatukset ovat yhä riekaleina. Järkeviä ystäviä olen kai saanut kaksi neljässä vuodessa ja status olisi leipurina parempi. Olen yksinäinen. Olen erakoitumassa. Siksi yksikin Simo siinä istumassa voi olla pelastus viikkoon, kuukauteen, jos se onnistuu. Kerro ensin se äiti. Muistutan, että minä kasvoin 18 vuotta äidin kanssa ja tiedän jotakin.
- Haluat, että kerron se puolen asiasta, että Ulla riisui minut, imi palliani, jota häpesin ja opetti hyväilemään tissejään ja pilluaan sängyssä. Ratsasti päälläni hurjasti, luullen tappaneeni hänet, kun hän päälleni lysähti. Käärmeenä luikertelin pakoon, mutta Ulla pysäytti uuteen ratsastuksen. Ehdin jo siinä huutaa jumalalle, että tappaa minutkin pois tästä häpeästä! Sitten hän hitaasti, liikkui ja mukavasti pitkään oli siinä ja minulta ruiski aineet sisään. Nukuimme sylikkäin sen yön. Aamulla heräsin kun hän imi taas. Oli kusihätä ja seisoi niin hemmetisti. Me vastakkain nussimme varmaan tunnin. Oli pakko lopettaa ja yrittää pöntöllä kylmällä vedellä saada pois seisonta, että pystyin kusemaan. Sitten Ulla halusi opettaa takaapäin ja siinä minä liikuin kauan. Lopulta äitisi vaati saada pallini suuhunsa. Taas minä häpesin. Laukesin kolme neljä kertaa paljon. Hän nauroi ja nuoli, kehuen minua. Vaati lauantaina tulemaan uudelleen. Tässä se oli.
- Jäi mieleeni yksi asia. Et kai sinä ollut koskematon, kokematon tyttöjen kanssa olematon silloin?
- Äitisi, Ulla Rinne, otti poikuuteni, kuten sanonta kuului.
- Uskomatonta! Ihmeellistä! Siksi sinä sitä suussa pitämistä häpesit?
- Sitä ei kotona harrastettu.
- Tekisi mieli naurahtaa, mutta en naura. Se on vakava juttu. Äiti siis keräsi kokemattomia poikia. Sen haistoin joskus hänen jutuistaan. Sinä varmaan ymmärrät, että toin sinut tänne rakastelemaan minun kanssani. Nyt tämä tieto tekee minut sekä surulliseksi, että himokkaaksi. Sinä voit tehdä minulle, mitä äitini opetti ja lisää kaiken muun oppisi sängyssä nyt heti!
Riisuin Tuuli Rinne-Rahkoa alasti seisaaltaan. Imin tissen nänniä, kämmeneni kahlasi vaalentuneiden vittukarvojen päällä ja vaossa. Kaappasin naisen syliini, vieden sängyn päiväpeitolle. Nostin paitani ylös. Laskin housini alas, ollen valmis nuolemaan. Päivän pissimaku oli pilluhuulilla, mutta oli, mitä oli, sitä nyt nuollaan. Tuuli paranteli lantionsa asentoa paremmaksi. Pillu nousi ylemmäksi. Sormet olivat sisällä.
- Tästä äitisikin piti paljon. Oli nuoltava sitten muilla käynneillä kielikipeäksi.
- Aaa . On .. se ooluut äätiiii!!
Nuolin orgasmin, tosinkin ja kolmannenkin. Ne olivat äänettömiä kiemurtelevia ja tukastani ohjattuja. Konttasin terskaa harmaiden karvojen piiloon ja kohtuulliseen liukkauteen, josta osa tosin on oma kuolaani. Hämmästyttävän levälle Tuuli sai reitensä. Se oli panospagaatti. Siitä oli sitten kylkiasento. Pillu ei tullut liukkaammaksi ja pelkäsin, että tämä keskeytetään kuivuuteen.
- Mikä oli äidin mieliasento?
- Mahallaan maaten ja oikein kauan ja hitaasti kyrpää liottaen emättimessä.
- Kokeillaan sitä!
- Nuolaise kyrpää kosteammaksi. Menee paremmin sisään.
- Anteeksi vanhan naisen pillu!
Menihän kalu paikalleen kivutta. Sain klitorismöykyn etu ja keskisormen väliin tutkimuksiin. Tuuli hitaasti kai kiihottui lisää. Ainakin pillun kosteus pysyi hyvänä. Aikaa en sano, mutta ulkona hämärsi, kun hengästyneenä kiihdytin kolme viimeistä työntöä, antaen kermajugurttini tullaq voimalla. Tuuli huokaisi auueeaa! Tapani mukaan jäin huilaamaan pehmentyvä palli sisällä. Eikä kai tämä ollut vastenmielistä Tulistakaan.
- Kävitkö sinä äidin luona monta kertaa?
- Olin siinä ensimmäisten viikkojen aikana varmaan viisi tai kuusi yötäkin. Olin yhden lomankin siinä rivitalossa hänen luonaan. Sinne vain pyrki muitakin.
- Sen minä uskon ja tiedänkin. On ollut tappeluja siellä ovella. Sanoiko hän sinulle mitään tämän aktin jälkeen?
- Kiitteli ja oli mielissään. Joskus valitti, että se on laitonta ja vaarallista. Painanko liikaa?
- Et! Ole siinä vaan! Spermasi valuu, mutta se on nykyään niin harvinaista, että antaa tuntua karvoilla ja peitteellä. Sinä olit melkoinen ruiskuttaja. Olen myös osaaja miesten suhteen. Hyvä valinta oli saada sinut kotiini. Ethän jätä minua yöksi yksin?
- Ei minulla ole kiirettä.
- Oletko naimisissa?
- Olin ja pikainen ero parin vuoden jälkeen. Kaikki ei ollutkaan sitä, mitä puhuttiin, näyteltiin ja uskottiin.
- Lapsia?
- Ei tästä, mutta olen maksanut niitä isolla rahalla muutamaan paikkaan.
- Miltä se tuntuu?
- Ei miltään! Poimitko sinä yleensä potilaitasi tähän sänkyyn?
- En. Taidat olla ensimmäinen, mutta sitten vapaalla potilas on voinut kiinnostaa ja joskus onnistu. Minä en ole enää valinta rivissä ensimmäisten tai toistenkaan aaltojen nainen. Jään ulkomuodostani aina keräilyyn, tai suihkuun, komennuksen kotiin. Miehet valittavat, etteivät saa naista, niin kyllä se naisella on vanhentuessaan sama asia. Neljänkymmenen jälkeen pitää olla freesi, näyttävä ja hieman maine vaikka huorahtava, että Helsingissä olisi tavoiteltu. Mennäänkö syömään?
- Mennään vaan. Kerrankin on mukana ladytyyppi kulkea mukana.
- Niin, mikä minun naisena olemisen arvo on silmissäsi?
- Ulkomuotoko?
- Kaikki.
- Yhden panon jälkeen en osaa arvioida vielä sitä seksin ja kiiman puolta ollenkaan. Ulkomuotohan sinulla on hoidetun yli viisikymppisen virkanaisen ulkomuoto, jossa se kauneus on sillä, joka sitä katsoo. Naisena pitkälle koulutettu, tärkeä lääkärin status, voiko paljon parempaa olla? Yleisarvosana kiitettävä!
- Sinä osaat järkevästi kertoa ja imarrella juuri sopivasti. Leikitään ajatuksella, että tunnemme toisemme paremmin kolmen kuukauden kuluttua. Silloin keskustelemme, jatkammeko yhdessä näkyvästi ja kaikkien tietäen, pyrimmekö vain salattuun menoon? Kumpaan luulisit asian sinun kohdallasi menevän? Minä siis suostuisin siihen nyhjäämiseen salaakin.
- Sinä olet ovela. Laitat kysymyksen johon tavallaan annat oikean vastauksen -nyyhjääminen jatkukoon. Voisin kolmen päivän tuntemisen jälkeen tehdä jo saman päätelmän. Paitsi miestäsikö pitää varoa ja suojella salassa olemisella? Eihän kai Helsingissä juuri mikään muu syy voi olla kahden keski-iäisen seurustelun salasyy?
- Sinä se tässä ovela olet! Et vastaa ja laitat minut tavallaan puolustelemaan jotakin, josta en ole varma, tai halua sanoa mitään. Hyvin hienosti Simo tehty vastaus, jossa toki on suuri viisauskin. En minä avioliitoani tai miestäni pelkää tai suojele! Voisi olla se ero helpotuskin jossakin määrin. Minä lähden nytkin kanssasi mielelläni ulos näyttämään naapureille, mikä on kainalossani. Se on vastaukseni.
- Enhän minäkään rimpuile vastenmielisesti sitä asiaa?
Käytiin syömässä kävellen reklamaatiokävelyä ”Huuhkajan Hyvää” ravintolaan ja takaisin. Naitiin heti. Nyt Tuuli oli halukkaampi, kosteampi ja ehdottomasti rennompi. Halusi sperman suuhun niellen sen. Aamuyöstä kun pyrin takaapäin sisään, hän unisena kielsi sanoen, että on väsynyt huomenna, jos nussin häntä koko yön. Tästä meille alkoi lyhyt seurustelu. Sitä vietettiin juuri sängyssä ja näyttelykävelyillä kahdestaan kolme kuukautta ja viisi vorokautta. Lopulta oli ne uudet, pahat verikokeetkin.
Tulokset paperilla, eli kokeet eivät olleet hyvät. Tuuli luki ne ja oli huolestunut. Liikaa eturauhasen haitallisia aineita ja pahaa kolestroolia aivan liikaa. Lopullinen isku oli sydänkohtaus keskellä Hakaniemen toria. Vaatetus kertoi, että en ole densa, joten apukin tuli pian. Sydän oli pahasti vaurioitunut tässä hapenpuutteessa. Häilyin kivun tajuttomuudessa ja välillä tajusin makaavani ambulanssin rautakehikossa. Lisää kokeita sairaalassa paljasti pahan vaurion, jota ei ehditty liottaa pienemmäksi. Makasin letkuissa ja johdoissa. Tuulille sain tiedon paikastani hoitajan kautta. Hän kävi illalla. Oli huolestuneimpien ilmeinensä huolestunein ilme, joten arvasin tilanteeni siitä menetetyksi.
- Simo! On vakava paikka! Nämä kirurgit täällä ottaa sinut heti leikkaukseen, kun varjoaineessa nähdään tilanne. Tilanne, jos on hankala, odotetaan, että saadaan sinut kestämään leikkaus. Pääset varjokuvaan vielä tässä illassa. Simo! Juuri, kun tapasin sinut, sinunlaisen miehen, tulee tämä! En höpise teinilikan höpinää, mutta näiden viikkojen aikana olet tullut hyvin läheiseksi ja rakkaaksi. Olen ihastunut sinuun ja kuvittelin jo yhteistä vanhuselämääkin kanssasi. Vaistoan, että sinullakin on lämmin tunne minuun ja ehkä ihastustakin enemmän. Niin usein sen olet sanomatta ilmaissut niin monilla tavoillasi. Puhun vanhuuden kynnyksellä olevan naisen tuntoja sinulle Simo! Tämä on minulta nyt sellainen hätääntynyt tunnustuksien ketju.
- Tuuli! Jos joudun tässä kauan olemaan, niin sanelen sellaisen muistelmani. Tuo minulle pieni sanelukone kauan kestävillä kaseteilla. Ota se sitten ja lähetä kustantajalle. Minä olen ihastunut ja rakastunut sinuun paljon! Minäkin ajattelin, pyytää sinua sinne Kruununhakaan asumaan ja olemaan avopuoliso, myöhemmin avioerosi jälkeen vaimoni. Olisimme lipuneet hiljalleen iäkkyyden inhottavaan suohon. Siellä toisiamme jotenkin ymmärtäen, auttaen ja hellien pitäisimme pinnalla vuodesta toiseen.
Tuuli toi kämmensanelukoneen. Menin varjoainetutkimukseen ja tulos oli, että kolme suonta tyvestä on tukossa. Vaikea on tilanne ratkaista helpolla. Pitää pyrkiä elimistöni saamaan leikkausta kestävään kuntoon. Siksi tämä sanelu on nyt valmis urakoituna tähän muotoon. Siitä puuttuu paljon vuosia ja tapahtumia, joilla on ollut vaikutusta kaikkeen, kuten jokainen tapahtuma ihmisessä vaikuttaa seuraaviin. En sanelut sitä kaikkea hyvää, miellyttävää ja kaunista, jota olen elänyt naisten kanssa. Sitä kaikkea en tajunnut silloin siinä hetkessä. Sitten myöhemmin se on turhaa enää kullata kiiltämään, mirhamilla hajustaen liikaa. Se toinenkin, se nainen, saattoi pitää asiaa vain arkipäiväisenä tapahtumana. Ainoastaan minä nyt jälkeenpäin olen sen nostanut ihanuuden hyllylle. Tuuli tuli. Hän otti kasetit. Lupasi kirjoituttaa ne pötköksi kustantajalle. Olen lähtenyt lopullisesti pois, jos ei jatkoa tule. Muuta ei olekaan minulla elämästäni sanottavaa.

Loppu