Juhani on 28-vuotias, lähes valmis kasvatustieteiden maisteri. Hänen työpaikkansa erään yksityisen lukion opettajana on vastikään vakinaistettu. Hän on nuorin kouluun palkattu opettaja koskaan, eikä syyttä - jo ensimmäisenä harjoitteluvuotenaan hänen oppilaansa saavuttivat merkittäviä parannuksia matematiikassa ja englannin kielessä, joita hän pääaineenaan opettaa. Juhani valitsi yksityisen koulun koska uskoi sieltä löytyvän kaikista hienoimmat hiomattomat helmet, joita hän saisi olla auttamassa pääsemään elämässään huipulle. Koulussa on oppilaita 15-vuotiaista aina 19-vuotiaisiin saakka, jotka viimeisinä kuukausinaan valmistautuvat haluamansa yliopiston pääsykokeisiin.
Koulu on sisäoppilaitos - tiivis yhteisö, ja vuosiluokat, erityisluokkaa lukuunottamatta, ovat yhdessä ryhmässä. Tytöt ja pojat opiskelevat erillään, ja näkevät toisiaan yleensä vain välitunneilla. Juhanin kollegat opettavat muita kieliä ja reaaliaineita. Satunnaisia kahvikeskusteluja lukuunottamatta, Juhani on lähinnä tekemisissä koulun 70-vuotiaan rehtorin Sepon, 24-vuotiaan koulunkäyntiavustajan Sofian sekä erityisluokan opettajan Virpin kanssa.
Erityisluokalle laitetaan normaaliluokkaan sopimattomia yksilöitä - tarkkaavaisuus- tai persoonallisuushäiriön omaavia tyttöjä tai poikia, jotka kuitenkin älykkyydellään erottautuvat joukosta - tai ainakin heidän vanhempiensa mielestä, jotka ovat maksaneet lapsiensa lukukausimaksuja lähestulkoon omakotitalonsa arvon verran.
Koulu täynnä teini-ikäisiä, rikkaiden perheiden hemmoteltuja kakaroita, joku voisi ajatella. Oppilaat ovat kuitenkin suurimmalta osin hyvin käyttäytyviä ja jopa ikäänsä kypsempiä, elämänsä hallinnan ja tavoitteiden suhteen. Suuri osa oppilaista tulee kristityistä perheestä, osa jopa äärimmäisen hartaista herätysliikkeistä, joissa Raamattua luetaan edelleen kuin lakia ja sovelletaan kaikkeen, kirjaimellisesti ja ankarasti. Useissa kodeissa ei katsota televisiota, ja kaikki läheinen kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ennen avioliittoa on jyrkästi kielletty, ja vakava synti. Uskovaisten kuri on niin kovaa, että viriiliä teini-ikäänsä elävät poikaoppilaat katsovat useimmiten mieluiten lattiaa, kun tyttöoppilaita on samassa tilassa.
Tämä kaikki tekee vain Juhanin työstä helpompaa. Ja vaikka hän teinivuosinaan oli itse kaukana kiltistä koulupojasta, eivät myöskään teini-ikäiset tytöt koulupuvuissaan häntä enää häiritse. Sukkiin ja hameisiin oli totuttelua alkuun, mutta kliseiset koulutyttökuvitelmat saivat väistyä kunnianhimon ja ammatillisen määrätietoisuuden tieltä. Arvostetun opettajan työtä eivät maalliset himot saa häiritä.
Erityisluokan oppilaat ovat kuitenkin kaukana siitä idyllistä, missä Juhani saa työtänsä tehdä. Oppilasmateriaali tuntuu olevan kasattu perinteisten erityisluokkien vaikeimmista tapauksista, ja välillä on vaikea nähdä, miten useimmat heistä koskaan soveltuisivat elämään vapaana yhteiskunnassa. Heidän ei onneksi vielä tarvitse - koulu on sisäoppilaitos, josta oppilaat pääsevät kotiin käytännössä jouluksi ja pariksi viikoksi kesälomalla. "Luontainen polku olisi ylioppilaskirjoituksien kautta nuorisovankilaan", Juhani monesti miettii hiljaa itsekseen, mutta luokanopettaja Virpin usko oppilaidensa valoisaan tulevaisuuteen on horjumaton.
Virpin auktoriteetti luokassa on hämmästyttävä. Oppilaat seuraavat häntä kuin profeettaa. Voimakastahtoinen ja halutessaan kovaääninen Virpi herättää kunnioitusta myös kollegoiden kesken. Juhani valehtelematta harjoittelunsa aikana katseli Virpiä enemmänkin - hän kuitenkin on juuri 30 vuotta täyttänyt älykäs, vaaleatukkainen nainen, joka tykkää pukeutua kuin ikäistään 10 vuotta nuoremmat ja näyttää paljasta ihoa ajoittain ehkä luvattomankin paljon.
Virpin 30-vuotissynttärit osuivat samalle päivälle vanhempainillan kanssa, jossa piikkikoroissa, lyhyessä hameessa ja topissa esiintynyt Virpi sai paheksuvia katseita oppilaiden äideiltä. Heidän lastensa uskomatonta menestystä Virpin ohjauksen alla ei kuitenkaan kukaan tohtinut kyseenalaistaa, joten arvostelu jäi katseiden tasolle, vaikka Virpin tyttömäisen topin alle hän ei ilmeisimmin ollut muistanut pukea edes rintaliivejä. Vaatekappaleen läpi nöpöttävät nännit saivat pitkiä katseita myös oppilaiden iseiltä, joskin niissä katseissa ei edellä mainittua paheksuntaa näkynyt. Katseet lienevät näyttäneet samalta kuin Juhanin, joka kiusaantuneena vältteli katsomasta kollegaansa, sillä sopimattomat ajatukset olivat jo alkaneet vaikuttaa häneen fyysisesti. Tarkkakatseinen olisi huomannut Juhanin housujen pullottavan haarovälistä hieman normaalia enemmän.
Kiusalliset ajatukset keskeytti erityisluokan Ida, 17 vuotta, ehkä viikkoa vaille 18. Ida oli myös fiksu tyttö, mutta täysin ilman kontrollia ja pahimmillaan äärimmäinen häirikkö ja suoraan sanottuna - ongelmalapsi. Jos johonkin ei Virpinkään auktoriteetti riittänyt, se oli häntä lähes puolet lyhyempään teiniriiviöön, jolla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta hyviä tapoja tai normeja kohtaan. Sanonta "palosammuttimen kokoinen" saattoi saada alkunsa Idasta; hän oli pituudeltaan ehkä korkeintaan 150 senttiä. Hänellä oli pitkät mustat hiukset, jotka oli vedetty yhdellä ponnarilla taakse - poninhäntä näytti olevan Virpiä korkeintaan edellä mainittujen nännien korkeudella, kun Ida seisoi selin opettajaansa päin ja sanoi kuuluvalla äänellä äidilleen "Mami, näätkö miten mun ope pukeutuu ku halpa lutka?", ja virnisti ilkikurisesti. Puheensorinan keskeltä, kaikki eivät ehkä Idaa kuulleet mutta Virpin kasvoilta näki, mitä hän ajatteli. Idan äiti, joka varmastikin oli hiljaa samaa mieltä tyttärensä kanssa, hyssytteli ja pahoitteli Idan käytöstä. Ida jatkoi, kovemmalla äänellä "Virpi-ope on lepakko, mä tiiän, saksittaa toisten lesbojen kanssa, eiks äiti se oo syntiä?"
Juhani oli itsekin arvellut Virpin olevan lesbo, ei sillä että sillä olisi mitään merkitystä. Puheensorina salissa hiljeni, kun luokanopettaja oli yhtäkkiä synnistä syytettynä. Virpiä tilanne ei näyttänyt ahdistavan yhtään. Juhani tiesi tuon katseen jonka Ida sai osakseen - luokkahuoneessa ilman vanhempia, Virpi olisi todennäköisesti vetänyt Idan hiuksista kaappiin miettimään käytöstään. Suu täynnä saippuaa ja pakarat punaisina selkäsaunasta (kyllä, Virpi todella on pelottava nuori täti), Ida ehkä jälleen jonkin aikaa olisi pitänyt ajatuksensa omanaan. Idan isä, varoen katsomasta Virpiä polvista ylöspäin, rauhoitti tilannetta: "No niin, meidän Iidulla kun se mielikuvitus on niin kauhian vilkas, ihan lapsena jo piirusti kaikenlaista..." Ida vilkaisi taakseen, ja Virpin jäätävä katse kohtasi hänen silmänsä. Virpi sanoi lähes kuiskaten "Taitaa olla nuorempien tyttöjen aika mennä iltapesulle." Idan vanhemmat nyökkäsivät hyväksyvästi ja Virpi tarttui Idaa kädestä. "Eiköhän kävellä sitten" viittoi muut tytöt mukaansa ja toivotti vanhemmille hyvää yötä. Ida näytti purevan alahuultaan, kun Virpi piti yhä tiukasti hänen ranteestaan kiinni.
Koulunkäyntiavustaja Sofia oli siivoamassa kahvipöytää. Hän oli hiljainen tyttö, hoiti työnsä aina tehokkaasti eikä pitänyt itsestään suurempaa meteliä. Hän osasi jopa pukeutua siveellisesti, mihin kaikki työntekijät eivät kyenneet. Juhani piti Sofiasta, olisivatpa hänen kollegansa enemmän kuin hän.
Juhani kävelee Sofian taakse, ja pysähtyy hänestä noin metrin päähän. Sofialla on punaruskeat, keskipitkät hiukset, jotka hän on sitonut nutturalle. Hän on pukeutunut pelkistetyn konservatiivisesti mustiin suoriin housuihin ja villaneuleeseen. Sofia oli todella hoikka tyttö, joku olisi voinut sanoa jopa laihaksi, mutta Juhanin makuun täydellisellä nuoren naisen vartalolla. Pieni, hoikka keskivartalo kaareutui kauniin sopusuhtaisesti juuri sopivan levyiseksi lantioksi, ja täydellisen pyöreäksi pepuksi. Sofia oli kumartunut pöydän ylle, pyyhkien kahvitahroja ja leivänmuruja vanhempien jäljiltä.
"Sofia."
Hän pysähtyy, ja kääntyy ympäri pehmeästi, ilman ääntäkään, katsoen kysyvästi opettajaa.
-
"Ohjaatko vanhemmat ulos, tilaisuus on päättynyt."
-
"Teen sen heti, tarvitsetko minulta muuta?"
-
"Katso että ovet on lukossa, hoida siivous loppuun ja varmista, että minun oppilaat ovat sängyssä kun menet huoneeseesi."
-
"Ja sitten voin mennä huoneeseeni?"
-
"Sitten voit vaihtaa pyjamat", Juhani vastasi ja vinkkasi silmää. Sofia näytti punastuvan.
-
"Kyllä, herra opettaja", Sofia sanoi hiljaisella äänellä. Hän kääntyi katsomatta Juhania silmiin ja käveli suorittamaan tehtäviään. Olipa oudosti sanottu, Juhani ehti ajatella, Sofia oli häntä vain muutaman vuoden nuorempi. Hänen ohjatessaan vanhempia poistumaan, Juhani käveli Virpin perään käytävää pitkin kohti tyttöjen makuusaleja. Ryhmä oli leiriytyneenä käytävälle jo ensimmäisen nurkan takana. Virpi seisoi ryhmän takana, kädet puuskassa entistä vihaisemman näköisenä. Ida makasi keskellä lattiaa, välittämättä lainkaan että Juhani näki esteettä hänen kouluhameensa alle. Muut tytöt hihittelivät vieressä.
-
"Miksi olette makuusalien ulkopuolella kello yhdeksän jälkeen?" Juhani kysyi tiukalla äänensävyllä. Ida ei muuttanut estotonta asentoaan lainkaan. Hän katsoi Juhania ja lausui kiihkoisasti:
-
"Syntisiä olemme myös me, jotka syntisen lesbon kanssa samaa tietä kuljemme kadotukseen..." Ida virnisti ilkikurisesti, "syntisen pimpinnuolijan kanssa tahriintuu viattomuutemme, ja väkisin synnille menetämme neitsyytemme..." Ida purskahtaa nauruun, ja muut tytöt hänen mukanaan.
-
"Nyt saa riittää!" Virpi tarraa Idan niskasta kiinni, ja taluttaa hänet ikkunan viereen. Pihalla viimeinen auto ajaa juuri porteista ulos, kun Virpi painaa Idan kumartumaan ikkunalautaa vasten, ja nostaa hänen hameensa ylös. Juhani huomaa saman kuin Virpi.
"Nämä ei oo koulun pikkuhousut, mistä nämä on?" ja läimäisee tyttöä takamukselle ensimmäisen kerran. Käytävän seinistä kimpoilee sivaltava ääni, kun erityisopen kämmen osuu Idan pieneen, kiinteään pakaraan.
"Nämä ei oo pikkarit vaan stringit, kielletty vaatekappale." Virpin kämmen heilahtaa jälleen, ja uudestaan. Hänen sihteerimalliset silmälasinsa näyttävät olevan huurussa. Muut tytöt seisovat paikoillaan sanomatta sanaakaan. Juhani päättää keskeyttää tilanteen.
Juhani käveli Virpin eteen ja laittoi kätensä hänen olkapäälleen.
-
"Hei jos minä vien sinun luokan, jos viitsit käydä minun luokan tyttöjen kanssa katsomassa, Miia sanoi tarviivansa isommat tissiliivit ja mä en voi..."
-
Virpi kääntää palavan katseensa häneen ja sihisee vastaukseksi :
-
"Se voi odottaa, tätä ei voi hyväksyä.."
-
"Ei tietenkään", Juhani vastaa nopeasti, "Mutta ehtinet huomenna muistuttaa kurista ja siveästä käytöksestä, ota rauhassa, synttärit ja kaikkea."
-
Virpi katsoo häntä tiukasti ja katsoo sitten Idaa joka tuijottaa hiljaa jalkoihinsa. Virpi näyttää rauhoittuvan.
-
"Niin se varmaan on, joo Miialla on kyllä pieneksi käyneet" Virpin kasvoilla näkyy sekunnin murto-osan ilkikurinen hymy.
-
"Ja sinähän et haluaisi muutenkaan katsoa minkä kokoiset liivien pitää olla?"
Juhani katsoo Virpiä ymmällään.
"Anteeksi en ymmärtänyt? Jos tarvitset apua, Sofia on siivoamassa"
Virpi katsoo eleettömästi Juhania. "Ei ne tissit varmasti niin isot ole, että siihen avustajaa tarviin." Hän kääntää katseensa vielä Idaan, joka on edelleen samassa asennossa, nojaten ikkunalautaan. "Tämä asia ei ole loppuunkäsitelty. Koska minun opiskelija, minä päätän."
Juhani ei sano mitään. Toisen luokan kurinpito ei kuulu hänelle.
"Kaikki muut nukkumaan. Ida mun huoneeseen odottamaan. Liikkumatta." Virpi sanoo, ja katsoo Juhania tiukasti silmiin. "Ymmärrätkö?"
Juhanin katse oli harhaillut jälleen Virpin topin läpi näkyviin nänneihin, ja hän nostaa katseensa nopeasti.
"Jep, ymmärretty. Hiljaa ja liikkumatta. Ida ja muut, vauhtia niin kuin sanottiin."
Virpi seuraa katseellaan, kun luokan tytöt poistuvat kauemmaksi. Hän hitaasti katsoo sitten alaspäin, vuorotellen omia rintojaan, ja kääntää katseensa takaisin ylös. Hän kävelee lähemmäs Juhania, jonka ristiriitaiset tuntemukset saavat hänen sydämensä tykyttämään.
-
. "Sun pitäisi tietää, mistä tyttöjen tissiliivit löytyy...", Virpi kumartuu kuiskaamaan Juhanin korvaan: "...aattele jos Miia joutuisi olemaan ilman liivejä."
-
Virpi painaa rintansa Juhania vasten ja vilkaisee niitä nopeasti, palauttaen katseensa sitten Juhanin silmiin. Katse on palava.
-
"Mitä sun lempioppilas, kympin tyttö, ajattelisi kun näkisi tämän?"
-
Virpi tarttuu häntä haarovälistä, ja puristaa kokeilevasti. Hän pysähtyy, katsoo Juhania silmät suurina ja kokeilee uudelleen. Hän tuntee sen, miehen kovettuvan elimen. "Niin mitä Miia ajattelisi, kun ope tuijottaisi sen nännejä kyrpä kovana? Mmhhh-hmmm?" Virpi tuijottaa huolestuneen näköisenä Juhanin edelleen paisuvaa etumusta. "Mmhhh? Ja että ei ole mikään teinipojan pippeli..." Virpi nostaa kiimaisen katseensa Juhanin silmiin. "Opella on kunnon mörkökanki, ja se on valmis käyttämään sitä..."
Juhanin ristiriitaiset tuntemukset vain kiihtyvät - hän haluaa sulkea Virpin rivouksia suoltavan suun ja toisaalta, antautua tämän seireenin villeimpien perversioiden kappaleeksi, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Hän katsoo nuorta opetätiä rinnoista lantioon, ja keskittyy kaikilla voimillaan itsensä hillintään.
"Lopeta", Juhani sanoo ja työntää Virpin kauemmas. "Sulla on päässä vikaa."
Virpi antaa hänelle viekottelevan katseen.
"Voi, et tiedä vielä mitään." Alahuultaan purren, hän kääntyy ympäri ja lähtee kohti muiden luokkien makuusaleja.
"Kerron jos Mialle ei löytynyt sopivia", hän huudahtaa vielä, ja pysähtyy hetkeksi. "Mutta jos sopivia ei löydy, minun pitää mitata ne tissit...", kääntyy vielä kerran katsomaan Juhania, ja päättää: "...ehkä teen sen joka tapauksessa". Virpi hymyilee ja katoaa nurkan taakse.
Juhani kävelee edestakaisin opettajanhuoneen edessä. Hänen erektionsa ei ole rauhoittunut yhtään, ja hänen päässään toistuu filmi toisensa jälkeen rajua seksiä hänen opettajakollegansa kanssa. Aika ei tunnu kuluvan lainkaan.
Käytävälle on huoneesta ikkuna, jossa on sälekaihtimet. Juhani kurkistaa kaihtimien välistä. Mitä Ida tekee? "Hän... Ei voi olla..." Järkyttyneenä Juhani tarkentaa katsettaan. Huoneen kauimmaisessa nurkassa istuu Ida, vähän piilossa ovelta, mutta tästä hyvin näkyvillä. Hän istuu lattialla, jalat levällään koukussa, ja koskettaa pimppiään. Järkytys alkaa vaihtumaan kiihotukseksi. Hän ei vain kosketa kokeillen, vaan hän tietää mitä tekee. Ja hän tekee sitä kovaa.
"Rankaise sitä ope."
Virpin ääni kuuluu hänen päässään. Hän näkee Idan runkkaavan itseään hameen alta kuin transsissa, toisella kädellä puristellen pieniä tissejään.
"Sun pitää rankaista sitä"
"Ota se sykkivä hirviö esiin"
Ida vaihtaa asentoa, hän on nyt pylly ikkunaan päin ja jatkaa raivokkaasti.
"Työnny sen joka pikku reikään"
Juhani riuhtaisee opettajanhuoneen oven auki, astuu sisään ja paiskaa oven kiinni. Hän lukitsee oven. Huoneessa on hiljaisuus. Hän kävelee ovelta kohti nurkkaa, jossa tietää Idan olevan.
"Tule esiin", Juhani käskee.
Ida astuu esiin hyllyn takaa. Hänen koulumekkonsa näyttää virheettömältä. Juhani astelee lähemmäs.
"Missä se lesbo on?" Ida kysyy.
"Näitkö miten se tykkäsi läimiä mua pyllylle?"
"Näin." Juhani katse tuntuu porautuvan Idan läpi. Hän katsoo tyttöä päästä varpaisiin, ja toisinpäin. Ida on todella pienikokoinen.
"Ja mitä? Onks se sulle niinku ok?" Ida kysyy opelta, vähän hermostuneena. Juhani astuu taas lähemmäs. Ida huomaa katseellaan jotain.
"Mun mielestä Virpi-open ois pitänyt jatkaa. Ja nyt minä tulin jatkamaan" Juhani riisuu Idaa katseellaan ja tuntee sykkeen housuissaan kovenevan. Hän näkee Idan katsovan hänen jalkojensa väliä epäuskon vallassa.
Ida tietää mitä on tapahtumassa. Kun hän kosketti pimppiään, kun hän hakkasi pieniä häpyhuulia sormillaan nautinnosta voihkien, hän toivoi sen tapahtuvan. Hän ei koskaan nähnyt sitä, mutta hän tunsi sen tarpeen - jonkin pitää työntyä hänen sisäänsä.
Mutta nyt hän on kauhuissaan. Ope laskee housujaan ja esiin tulee yläviistoon seisova valtava elin. Hän tuntee kostean pimppinsä sykkivän halusta. Ope ottaa häntä hiuksista kiinni.
Juhani on eläimellisessä kiimassa. "Suu auki" hän käskee Idaa.
"En avaa" Ida pitää suuta kiinni. Ope tarttuu häntä kaulasta. Idan silmät aukeavat ja katsovat hätääntyneinä edessään olevaa jättiläistä. Hän avaa suutaan hitaasti. Ope vetää hänen päätään taakse hiuksista, ja työntyy hitaasti hänen suuhunsa.
"Aaaaaaaaahhhhhh!" Ope huutaa nautinnosta ekan työnnön jälkeen. Sitten uudestaan. Ja uudestaan. Ja kovempaa. Ida on tukehtua, kunnes ope vetää peniksensä ulos ja laskeutuu alas nuolemaan hänen pimppiään. Ope jatkaa kunnes Idan koko keho tärisee hänen huutaessaan räjähtävän orgasmin purkautuessa.
Ope tarttuu Idaa kaulasta ja kokeilee sormillaan hänen pimppiään. Ida katsoo alistuvasti ja hätääntynein silmin opea "Et voi tulla, se ei mahdu ope, pyydän" Ope asettelee kyrvän huolellisesti pienen teinipimpin eteen. Näky on brutaali. Kummatkin katsovat alas ja toisiaan.
Ida katsoo suurin silmin Juhania ja alistuu:
"Oon ollut tuhma tyttö ope." Ida haukkoo henkeä.
"Rankaise mun pikku pimppiä, ota mut kovaa"
Ope työntyy sisään hitaasti. Idan huuto kaikuu vaimeana koulun käytävällä, mutta kukaan ei sitä kuule. Vielä.
