Tutustuin Īrisaan, 17 wee, ihan sattumoisin netissä, mutta siitä syntyikin pysyvä keskustelu. Īrisa kertoi, että hänellä on poikaystävä Jānis. Minä taas kerroin, ettei minulla ole tyttöystävää. Īrisa oli sitä mieltä, että se tuskin esti meitä vaihtamasta viestejä. Kiva jutella ilman seurustelutarkoituksia, ihan jo tiedon vuoksi, kun meillä on paljon kulttuurieroakin.
Kävimme läpi kaiken maan ja taivaan välillä, mutta sitä emme arvanneet etukäteen, että pitkäaikainen viestienvaihto johti kiintymykseen. Juttelu sai seksuaalisia sävyjä. Lopulta Īrisa kertoi, että hänen tuntemuksensa minua kohtaan on niin voimakas, että haluaisi näyttää myös vittunsa, ei pelkän seksin vuoksi vaan ystävällisyyden. Sanoin tähän, että jos vain haluaa, näytän hänelle kyrpäni. Mutta ei sitten kamaloidu, koska en voi näyttää sitä muuten kuin pystyssä. Īrisa sanoi, että se olisi kovin ihanaa.
Teimme sen netin kuvapuhelimen kautta. Sekä Īrisa että minä riisuimme alapään paljaaksi. Emme pitäneet kiirettä. Īrisalla oli ihana posliini, uskomattoman sievä klitoris ja suloiset häpyhuulet. Eihän minulla miehenä paljon näytettävää ollut, mutta molemminpuolinen ystävällisyys oli kummallekin selvä. Jo seuraavalla kerralla Īrisa sanoi, että haluaisi osoittaa minulle erityistä ystävällisyyttä sormettamalla ja laukeamalla minulle. Vastasin hänelle, että minä puolestani haluan osoittaa hänelle erityistä ystävällisyyttä runkkaamalla hänelle.
Īrisa ja minä olimme selvästi rakastuneet toisimme, mutta hän oli edelleen yhtä rakastunut Jānikseen. Neuvoin häntä puhumaan Jāniksen kanssa, mutta ei missään tapauksessa jättämään Jānista, jos tämä vain suostuu nettituttavuuteen. Jos Jānis vaatii, täytyy murhemielin lopettaa nettituttavuutemme, mutta oli sen verran fiksu, että tajusi ihmisen tuntevan vetoa moniaanne, vaikka yksi lieneekin tärkein. Tapasimme netissä Īrisan kanssa usein, ja aina masturboimme toisillemme, mutta myös juttelimme monesta asiasta. Pian, kun nettituttavuus Īrisan kanssa oli alkanut, menin yliopistossa myös latvian tunnille. Latviešu valoda, latvian kieli, olikin paljon kiinnostavampi, kuin olin luullut. Eniten olin hämmästynyt, kuinka moni suomen sana oli kotoisin latviasta. Vuoden päästä pärjäsin sanakirjan kanssa kirjoitetussa kielessä, kahden vuoden päästä ilman sanakirjaa ja puhutussakin. Siirryin Īrisankin kanssa latviaan.
Latvian kurssilla tutustuin herttaiseen Kiiraan. Kerroin hänelle jo edeltä, että minulla oli nettisuhde Īrisan kanssa, jolla on myös poikis. Kiira piti sitä aivan luonnollisena, joten se ei estänyt tulisen romanssin syntymistä. Kerroin siitä vuorastani Īrisalle. Onnitteli sydämellisesti. Īrisa puolestaan kertoi Jānikselle, joka oli innostunut ikihyviksi: ”Kuvio on nyt symmetrinen. Voimme harrastaa ihanehtimista tasapuolisesti.”
Īrisa ja Jānis kutsuivat meidät Līgo-, Jāņi- eli juhannusjuhlaan. Juhlaan oli vielä aikaa, joten Kiira kerkesi hyvin sitä ennen herttailla näyttämällä netitse vittua Jānikselle ja Jānis kyrpää Kiiralle. Kaikki tiesivät, mitä odottaa, ja odottivatkin mieluusti.
Matkustimme siis laivalla Tallinaan ja sieltä ostimme liput Saulkrastiin. Vastaanotto oli sydämellinen. Heti kun ei ollut enää ihmisiä paikalla, sujahdimme metsemmäksi. Siellä molemmat tytöt heti nostivat hamettaan. Pöksyjä ei ollut kummallakaan. Kiirankin olin sheivannut posliiniksi. Jānis antoi herkän, mutta palavan suudelman Kiiran ja minä Īrisan häpyhuulille. Tytöt melkein sulivat herttaisuudesta siihen paikkaan.
Tulimme Īrisan kotiin, josta fossiilit olivat lähteneet Līgota viettämään Gulbeneen. (Taipuu muuten Līgota, koska -o- ääntyy -uo-.) Fossiileille oli kyllä kerrottu, että Īrisalle ja Jānikselle saapuu pari vieraaksi. Kerkeävät vielä useammankin päivän nähdä, koska tulevat heti juhlien päätyttyä Gulbenesta.
Mutta nyt me syöksyimme vierekkäisille sängyille. Tytöt sanoivat, että ei ollut sijaa pitkittämiselle, vaan pyysivät heti, että pojat antaisivat kyrpää. Työnsin kyrpäni ensimmäisen kerran Īrisan ihanaan vittuun, jonka jo monta kertaa olin nähnyt, mutten kertaakaan koskenut. En voi sanoin kuvata, miten ihanalta se tuntuikaan, mutta niin tuntui Īrisastakin. Samoin Kiira ja Jānis. Mutta samalla olimme antaneet lopullisen sinetin: kuulumme kaikki neljä pysyvästi yhteen. Orgasmi oli oli enemmän kuin järisyttävä.
Kuului varmaan koko Saulkrastiin, että jotkut juhlivat Līgota. Jo vartin päästä kummallakin kyrpä alkoi taas kovettua. Nyt otimme rauhallisemmin. Uusi orgasmi oli, kuin olisimme pilvissä liidelleet. Olimme täysin yhtä mieltä, että omamme kanssa kerkeämme ponnahtaa kotioloissakin, joten nyt koko matkan ajan sivuamme vain toisen parin omaa. Ja kyllä sivusimmekin, koko ilta ja suuri osa yöstäkin meni herttailessa, mitä nyt vähän syötiin. Ja seuraavana päivänä samoin.
Teeveestä näimme, että juhlat olivat menneet hyvin, mutta emmehän me olleet kerenneet niitä muuten seuraamaan. Sitten fossiilit jo saapuivatkin. Äiti-Īrisa valmisti herkkupannareita ja ’brūkleņu ievārījums ar āboliem’ eli puolukka-omppuhilloa sekä ’pelēkie zirņi ar speķi un ceptiem sīpoliem’ eli vihreitä herneitä pekonin ja kuullotetun sipulin kera, molemmat latvialaisia perinnesapuskoita, ynnä muita herkkuja.
Saulkrastin virallinen nudistiranta on hiukan Riikaan päin. Käytimme tilaisuutta tutustua siihen. Varasimme eväitä koko päiväksi ja runsaasti mehua. Vaikka ’nūdistu pludmale’ eli nakuranta onkin uintia ja auringonottoa varten, ei siitä pääse mihinkään, että meillä tuppasi olemaan myös seksuaalisia tarpeita.
Vuorotellen Īrisa ja minä sekä Kiira ja Jānis jouduimme käymään metsikössä yhtymässä toisten vahtiessa paikkaamme ja tavaroita. Vaan niin näyttivät käyvän muutamat muutkin. Sanoimme muille metsäilijöille vain ‘Labdien!’, hyvää päivää, emmekä olleet milläänkäämme heidän puuhistansa, eivätkä he meidän. Näin sitä jaksoi muutaman tunnin taas rantailla, kunnes uudestaan piti käydä metsässä.
Totta puhuen oli kyllä erityiskiihottavaa taivasalla tuntemattomien parien seurassa yhtyä ja herttailla oman seksikumppanin kanssa. Orgasmit tuntuivat taivaallisen ihanalta. Kyllä siellä oli pakko käydä toistekin päivän aikana.
Ei rohjennut polttaa pintaansa, joten palasimme lounaalle. Aiti-Īrisa oli tehnyt herkkupaistia ja edelliseltä ruokailulta oli vielä pannareita omppu-puolukkasörsselin kera. Juteltiin vähän fossiilien kanssa ja siirryttiin Īrisan huoneeseen ihanehtimaan. Īrisa joutui täysin herttasoituneeseen mielentilaan, suli ja kävi aivan veltoksi, kun toista tuntia hyväilin kielelläni hänen suloisia häpyhuuliaan ja klitoristaan. Kun lopulta painoin kyrpäni hänen emättimeensä, koimme syvän mutta rauhallisen orgasmin. Rutistimme toisiamme kuin hullut, suutelimme, silittelimme, juttelimme hellästi. Kiiralla ja Jāniksella näytti olevan sama meno.
Seuraavana päivänä kävimme vielä katsomassa Riian nähtävyydet. Kaiken kauniimpi oli Melngalvju nams, Mustapäiden kiltatalo. Ja paljon oli muutakin, mutta ne eivät kai kuulu tämän jutun aiheeseen. Ennen kuin lähdimme kävelemään, ostimme tytöille seksilelukaupasta puhallettavat emättimen laajennuspallukat, jotka tytöt heti kaupassa työnsivät vittuunsa ja pumppasivat niin täyteen, että ne koko ajan muistuttivat olostaan. Kaupan miesmyyjä kiinnitti selvästi huomiota tyttöjen erityisnätteihin täyssheivattuihin vittuihin. Heillä oli, mitä näyttää.
Eväitä emme tarvinneet, sillä kävimme parikin kertaa Mäkkärissä syömässä. Tukevan illallisen söimme sitten Īrisan kotona Saulkrastissa. Tiesimme, että on viimeinen ilta ja seuraavan päivän aamuna palaamme Suomeen. Kutsuimme Īrisan ja Jāniksen meille. Ihanehdimme ikään kuin varastoon seuraavana yönä, ja vielä kerran aamulla hiukan ennen lähtöä.
Kun Īrisa ja Kiira seuraavan kerran netitse näyttivät ihanaa vittuansa ja onanoivat, ystävällisyys sai myös kaihomielisen sävyn. Monet kerrat haaveilimme Kiira ja minä, kuinka hän oli yhtynyt ihanasti Jāniksen ja Īrisa minun kanssani.
