Mikko on nykyiseen helsinkiläislähiöönsä muutettuaan tullut paikallisen Alepan kanta-asiakkaaksi ja alkanut fantasioida kaupassa työskentelevästä vaaleaveriköstä, jossa ajan kuluessa on alkanut nähdä yhä enemmän niin sanottua naimanäköä itsensä kanssa.
Sopisimme hyvin yhteen, hän ajattelee. Hänen mielessään kareilee muistikuvia Alepan vaaleaverikön tavasta tervehtiä, tarttua liukuhihnalla lojuviin ostoksiin, sanoa hinta ja kiittää ojennettaessa hänelle pankki- ja S-etukorttia. Jossakin sydämensä salaisimmassa sopukassa tuntee Mikko olevansa rakastunut.
Iltaisin hän tapaa hapuilla käteensä Fleshlight-keinovaginan. Real feel superskin -nimisen materiaalin lämpimän pehmeä sisäpinta sulkeutuu hänen seisovan kullinsa ympärille. Simuloidakseen mahdollisimman aidolta tuntuvaa yhdyntäkokemusta liuottaa hän keinovaginaa lämpimässä vedessä ja puristaa sen sisälle aimo annoksen liukastevoidetta.
Hän tekee keinovaginalla hidasta ylösalaista liikettä ja kuvittelee, miltä Alepan vaaleaverikön pehmeät pakarat tuntuisivat liukuessaan hänen etureisiensä päällä. Sitten hän kallistaa keinovaginaa nelisenkymmentä astetta itseensä päin ja kuvittelee Alepan vaaleaverikön kumartuvan hänen ylleen suutelemaan. Tässä asennossa heidän häpykarvansa kietoutuisivat yhteen ja hän tuntisi Alepan vaaleaverikön hengityksen lämmön kasvoillaan.
Kuumat spermasuihkahdukset ryöpsähtelevät keinovaginan uumeniin ja huoneen täyttää rivakan runkkauksen synnyttämä maiske ja Mikon ärhäkäs urahtelu. Nautinnon voimalla ei ole rajaa ja viimeisten lihassupistusten aikana hän pelkää purevansa hampaansa rikki.
Sama rutiini toistuu joka ilta Mikon opiskelijaboksin hämyssä silloin kun hän ei ole taksiajovuorossa. Ja joka kerta hänet täyttää viimeisen raukaisevan supistuksen jälkeen pohjaton yksinäisyyden tunne.
Minna.
Se on Alepan vaaleaverikön nimi. Se lukee Alepa-vormun rinnukseen kiinnitetyssä nimilaatassa, josta Mikko sen kerran on rohkaistunut lukaisemaan.
Samana iltana Jyrki – Financial Arcade Solutions Ltd:lla komeettamaista uraa tekevä finanssianalyytikko – käy kapakkakierroksella ulkomaisten liiketuttavien kanssa. Illan kallistuessa yöksi miesten tiet erkanevat.
Kotiin Jyrki on menossa, mutta poikkeaa hetken mielijohteesta Rymy-Eetuun. Tuhti saksalainen pitää vielä saada, suoraan hanasta. Siellä hän näkee pari kuumaa mimmiä, jotka herättävät hänen sukupuoliset halunsa. Hän hylkää alkuperäisen suunnitelmansa kotiinpaluusta ja talsii Hohteeseen, kaupungin lihatiskien kruunaamattomaan kuninkaaseen.
Paikka vilisee viileiden oloisten bilepimujen lisäksi tuikitavallisia hormonien hyrräämiä naapurintyttöjä. Juuri noissa naapurintytöissä on Jyrkin mielestä sitä jotakin. Erityisen mieltynyt hän on siroihin ja pienikokoisiin opiskelijatyttöihin, joilla on silmälasit ja siinä määrin meikkiä, ettei heissä vielä ole mitään suoranaisesti pornahtavaa mutta kuitenkin se vaikeasti määriteltävä vivahde, joka kielii promiskuitiivisista tarkoitusperistä.
Päästyään kiinni nousujohteiseen uraan Jyrkillä ei ole yhtä paljon aikaa iskeä naisia kuin opiskeluaikoina, mutta yhtä kaikki hän palkitsee itsensä lingottamalla aivonsa kerran kuukaudessa pellolle milloin minkäkin yöliitäjän häpylovea höyläten.
Tämä hetki ei ole huono uudelle itsensä palkitsemiselle, Jyrki aprikoi. Firmalla pyyhkii hyvin ja hulppean ullakkohuoneiston asuntolaina tulee muutamassa vuodessa olemaan maksettu.
Jyrki uhkuu sekä sisäistä että ulkoista voimaa. Hän puuskuttaa Hohteen miestenhuoneen peilin edessä pari kertaa syvään ja palaa diskolattialle silmäilemään tarjontaa.
Valomerkkiä seuraava puolituntinen ratkaisee, kuka valitsee kenet seuraavaksi yhden yön seksikumppanikseen. Ihmisvirta valuu hiljalleen kohti ulko-ovea ja tarkkailevia katseita vaihdetaan miesten ja naisten kesken puolin ja toisin.
Pisarana virrassa kohti ulko-ovea valuu myös Minna. Hän ei pidä itseään kuvankauniina, mutta tietää täyttävänsä ne kriteerit, joilla nuori nainen saa seksiseuraa jokaisen ravintola- tai yökerhoillan päätteeksi niin vain halutessaan.
Enää harvoin Minna viitsii heittäytyä halujensa vietäväksi. Promiskuitiivisen sinkkuelämän ensihurmos on jo aikoja sitten laantunut. Hän on alkanut katsella miehiä tositarkoituksella. Ensipontimena toimivat siskon edessä olevat kesähäät, joissa hän itse on häärivä kaasona. Ja tässä hän silti taas on, baanalla ja tyrkyllä. Nuoren aikuisen elämä ristiriitaisine tarpeineen tympäisee ja silti se myös kutkuttaa, viehättää syvältä vatsanpohjasta lähtevällä jännityksellään.
Pitkänsillan kohdalla hän on vähällä pyytää taksia tekemään mutkan ensin omaan osoitteeseensa, kun koko kuvio Jyrkiksi esittäytyneen miehen kanssa alkaa epäilyttää. Minnaa harmittaa jostakin syystä sekin että taksinkuljettajaksi on osunut Alepasta tuttu mies. Tämä on jos nyt ei suora ruipelo niin jollakin ulospäin paistavalla tavalla silti kamalan ujo. Itsestään epävarma. Don Diego de la Vega eikä Zorro. Sellainen joka ei uskalla lähestyä naisia vaikka onkin ihan kivan näköinen.
Muistuttaa ulkoisesti Ryan Goslingia elokuvassa ”Drive”, Minna ajattelee. Puuttuvat vain suussa vipattava hammastikku, ajurin käsineet ja raputakki. Auton dataterminaalin ylälaitaan kiinnitetyssä kuljettajakortissa lukee miehen nimi: Mikko.
Jyrki tuntee nivusissaan odotuksen täyteistä kihelmöintiä, kun hän perillä ojentaa kuljettajalle luottokorttinsa ja pyytää merkkaamaan siihen matkan. Saapa työnantaja maksaa tämänkin edustusreissun, hän naurahtaa. Taksia ajava Mikko hymähtää kuivasti ottaessaan vastaan kortin, työntää sen lukijaan ja ojentaa Sagem-vitkuttimen Jyrkille PIN-koodin syöttöä varten.
Mikon sydän on raskas kivi ja harteita painava yksinäisyyden taakka musertava. Mieluiten hän keskeyttäisi ajovuoron siltä istumalta ja lähtisi kotiin riipaisemaan kunnon kännin. Huppelissa prosessioikeuden syventävien tenttikirjojen läpikahlaaminen ensi viikon tenttiin olisi sekin kepeämpää puuhaa kuin selvin päin tehtäessä.
Minna tuntee kiinnostuksensa Jyrkiä kohtaan kasvavan parilla ratkaisevalla piirulla. Mies joka höyläyttää työnantajan visaa taksissa tuntuu jännittävältä, mielenkiintoiselta sillä vakavammalla tavalla, jonka Minna hetikohta päättää sulkea pois mielestään.
Asiakkaiden noustua autosta ja hoiperreltua sisään viereisestä porttikongista Mikko takoo otsaansa ohjauspyörään ja puristaa nyrkkejä nystyrät valkoisina. Vittujen kevät. Hän katsoo Jugend-talon julkisivua. On toisen hintaluokan pytinki kuin hänen asumansa mineriittilevylaatikko. Hetken päästä ylimmän kerroksen ikkunaan syttyy valo.
Miksi tuollaista tapahtuu muille eikä koskaan minulle? hän kysyy vaikka tietää sen itsekin, ainakin silloin kun sallii itsensä olla varauksettoman rehellinen itselleen. Olisi Alepassa pitänyt rohkaista mielensä ja ojentaa Minnalle vaivihkaisesti se deittikutsukirjeläpyskä, joka on kulkenut hänen mukanaan takintaskussa jo kauan.
”Maistuuko lasillinen?” Jyrki kysyy asunnossa, kun hän ja Minna eteisessä hetken aikaa kiihkeästi suudeltuaan, riisuuduttuaan ja toistensa alastomia vartaloita pintapuolisesti silmäiltyään lähtevät siirtymään olohuoneeseen.
Ulkoisesti he muodostavat Minnan mielestä sopusuhtaisen parin, ovat molemmat timmissä kunnossa, hän Jyrkiä kymmenisen senttiä lyhyempi. On ikäeroakin kymmenisen vuotta tai enemmän, Minna miettii mutta ei pidä sitä ongelmana.
Sukujuhlissa voisi käyttää korkkareita, hän pohtii ja häpeää heti omaa ajatuskulkuaan.
”Kiitos”, Minna vastaa ja antaa katseensa pyyhkiä asunnon kalliin näköisessä interiöörissä, miettii hiljaa mielessään, voisiko Jyrki olla tykästynyt häneen muutenkin kuin ulkoisesti ja sulkee ajatuksenidun mielestään kuten on tehnyt jo pari kertaa illan kuluessa. Näissä kuvioissa pää on pidettävä kylmänä, suojauduttava ennalta sitä alakuloa vastaan, joka hyvästelyn hetkellä tulee täyttämään mielen ja varjostamaan ehkä seuraaviakin päiviä.
He juovat marttiinit odottavan hiljaisuuden vallitessa, katselevat Jyrkin olohuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää Hämeenkadulle. Ikkunan himmeässä peilikuvajaisessa piirtyvät heidän alastomat vartalonsa ja he tietävät, että kadulla tai vastakkaisessa talossa asuvat voivat nähdä heidät, mutta he ovat siinä kepeän humalatilan rentouttamassa mielentilassa, jossa nähdyksi tuleminen tuntuu äkkiä yhdentekevältä.
Hämeenkadun varressa autoonsa istumaan jäänyt Mikko näkeekin heidät skoolailemassa ja kaivaa esille teatterikiikarinsa. Ovat kuin missäkin minglauspippaloissa. Stureplantukkainen pukupelle on nyt nakupelle. Leveät hartiat, grillimakkaralta näyttävä mustakarvainen slarba ja maailmanvalloittajan omahyväinen pärstävirne saavat aikaan sen että Mikko haluaisi työntää firmavisan äijän ahteriin.
Minnakin on alasti. Se näky seisauttaa Mikon veret. Tytöllä on terhakat rinnat, laidoiltaan kapeahkoksi veistetty vaaleanruskea häpykarvoitus ja kissamainen ampiaisvyötärö, jolle Alepan telttamainen vormu tekee suurta epäoikeutta. Lonkka-aukon lakipisteessä piirtyvä häpyhuuliröpelikkö vie Mikon ajatukset pieneen nurinkäännettyyn kukonhelttaan. Silmiä ympäröivä kajali puolestaan antaa tytön olemukselle kiihoittavalla tavalla paheellisen nuotin, sellaisen joka häneltä Alepassa tyystin puuttuu.
On kuin tiukka rautavanne puristuisi Mikon rintakehän ympärille.
Ylhäällä asunnossa Jyrki laskee kätensä Minnan olkapäälle ja lasinsa ikkunalaudalle. Minna kulauttaa pohjat ja laskee oman lasinsa Jyrkin lasin viereen, hymyilee aavistuksen surumielisesti mutta yrittää silti pitää lippua korkealla vaikka jo tuntee sen orvon yksinäisyyden, joka vähän ajan päästä tulee hallitsemaan hänen tuntemuksiaan kautta rantain.
Milloin hän tulee kohtaamaan miehen, joka aidosti haluaa oppia tuntemaan larppausta, mökkeilyä, sateisia kesäöitä, Käsivarren erämaassa patikointia ja kasvislasagnea rakastavan naisen hänessä? Sen joka on soittanut pianoa musiikkiopistossa, ollut vuoden au pairina Berliinissä ja joka opiskelee luokanopettajaksi? Onhan vartalo lopulta pelkkä sielun, mielen ja persoonallisuuden jatke eikä päinvastoin.
He siirtyvät makuuhuoneen puolelle, jossa Jyrki ohjaa Minnan selälleen vuoteelle. Minna pakottaa itsensä harottamaan koipiaan urheasti vaikka häntä ujostuttaa. Tuntuu julkealta paistatella alapäätä suoraviivaisesti ventovieraan edessä. Silti juuri tämä on se, mikä tekee yhdenyönjutuista niin jännittäviä.
Häpyrailon halkoma koipitaive piirtyy Jyrkin silmien edessä peittelemättömänä kaikessa rivossa rosossaan. Siinä vuoteella loikoessaan Minna tuntee itsensä yhtä haavoittuvaiseksi kuin aseenpiippuun tuijottava ja juuri siksi niin sanomattoman eläväksi.
Jyrkin katse rohkaisee Minnan viemään sormensa häpyhuulille ja aukomaan esille rannun verran pinkkiä. Jyrki näkee klitorishupun ja limakalvon kimmellyksen makuuhuoneensa tunnelmavalaistuksessa. Voisi päistikkaa sukeltaa kielellään Minnan pillun kimppuun ja hemmotella tytön pilalle. Mutta hän antaa asioiden kulkea vielä omalla painollaan. Suo tytölle vielä hetken vetää viettelijättären roolia ja tuntea itsensä tilanteen valtijattareksi.
Minna tarttuu itseään käsillä polvitaipeista ja nostaa ja levittää koipiaan paljastaen Jyrkille vielä siinäkin asennossa kaiken nähtävissä olevan hävystään ja pyllystään. Jyrkin jäykistynyt kulli sykkii pulssin tahdissa. Terska on irstaan harmahtava ja juurta koristaa lyhyt musta karvoitus.
Minna nuolaisee huuliaan ja sulkee silmänsä. Lämmin ilmavirta puhaltaa avoimesta ikkunasta ja hyväilee kiihoittavasti hänen jalkoväliään. Hän huokaisee hiljaa kun lopulta tuntee Jyrkin kosteiden huulten laskeutuvan hävylleen ja antavan sille suukon. Kiimaisen tuhma pilluntuoksu leyhähtää heti Jyrkin sieraimiin. Nenänkärki kiusoittelee klitorista ja kieli viistää häpyhuulten välistä uomaa. Tämä on niin tuhmaa, niin kiellettyä, Minna ajattelee.
Tyttö on perushyvää koulukasi miinusta, Jyrki puolestaan ajattelee ja suoristautuu kierittääkseen kullinsa ylle kondomin. Minna seuraa toimitusta sivusta ja auttaa Jyrkiä kullin ohjaamisessa liukkaiden häpyhuulten välitse lovensa sisälle, tuntee malttamatonta odotusta ja riemua ja iloa ja jo etukäteistä katumusta tämän kaiken johdosta. Tämä on nyt taas niin tätä ja silti niin vastustamattoman houkuttelevaa.
Jyrki ähkäisee ja puree hammasta, Minna ynähtää ja vetää henkeä. Hänet täyttää kihelmöivä täyttymisen tunne, joka aina naitaessa saa hänet tuntemaan itsensä kokonaiseksi ja jollakin vaikeasti kuvailtavalla tavalla eheäksi. Silmät sulkeutuvat ja ylähampaat painuvat huulia vasten. Lupauksia täynnä oleva kihelmöinti leviää rintakehään ja pyllyn tienoolle asti kun parru tekee ensimmäiset edestakaiset tunnusteluliikkeensä hävyssä.
Niin kiellettyä, niin luvatonta. Mutta niin ovat monet muutkin asiat joita hän tekee, eivätkä nekään aina niin mahdottoman pahoja ja luvattomia ole. Oikean ja väärän välinen raja on veteen piirretty viiva sillä rakkautta, välittämistä ja haluja kuten myös niiden eri ilmenemis- ja toteuttamiskeinoja voi Minnan mielestä olla melkeinpä yhtä monta lajia kuin on ihmisiä maailmassa.
Jyrki alkaa keinuttaa lantiota säännöllisessä rytmissä ja ähkii työntöjen lomassa. Minna työntää vartaloa Jyrkiä vastaan. Ei halua loikoa alla lahnana. Hänen hengityksensä pinnallistuu. Jyrki kiristää tahtia ja huoneen täyttää kumea läpsähtely kun reidet taputtavat toisiaan kuorossa.
Minnan kurkusta karkaa hiljainen ynähdys. Makeankitkerä häpytuoksu velloo huoneessa ja heidän karvaiset alapäänsä painuvat yhteen. Minnan sisällä myllertää ja hän tuntee latautunutta elämänriemua kaiken johdosta.
”Toivottavasti sulle jää tästä hyvä fiilis” Minna sanoo ennen kuin ehtii ottaa sanojaan takaisin.
"Eiköhän jää”, Jyrki urahtaa ja jatkaa lantionsa keinuttelua.
"Mä en oo tehnyt tätä aika pitkään aikaan", Minna sanoo arasti ja katsoo Jyrkiä silmiin. Ujo hymyntapainen häilyy hänen kasvoillaan pään liukuessa edestakaisin aiempaa kiivaampaan tahtiin tyynyllä.
"Hyvin sä pärjäät" Jyrki sanoo. Hänen otsansa on mennyt kurtulle ja hän katsoo heidän yhtyneitä sukupuolielimiään.
Pienet perhossiivet pilkistävät jännityksestä turpeiden häpyhuulten välistä ja risuinen häpykarvoitus peittää kaarevan kummun laidoilta kavennettuna taljana. Se on sen verran vaalea että Jyrki siitä tietää tytön olevan aito blondi. Kulli liukuu omistajan elkein sisään ja ulos. Joskus varmaan jo murrosiän kynnyksellä hienoisesti tummentunut railo pitelee parrua vaativassa syleilypuristuksessa ja tuntuu naitaessa kaikin puolin kurantilta tavaralta joskaan tytön muodostama kokonaisuus ei aivan yllä vuoden naiskaatojen kärkeen.
Jyrki katselee Minnaa arvioivin silmin nainnin lomassa.
Tytön varsi on hyvä ja alapää sopusuhtaisen nätti. Silti tytöstä huokuu jotain kovin keskinkertaista. Mutta kyllä joku vielä tulee pokkaamaan tästäkin tytöstä ihan peruskivan siipan, Jyrki ajattelee ja nai itselleen rivakan orgasmin. Spermamällit liiskahtelevat kondomiin ja vavisuttavat virtsaputkea pitkin rynniessään Jyrkin aivoja.
Minna pitelee oman laukeamisensa aikana käsivartta silmiensä edessä ja antaa mennä. Ei hän edes ehtisi enää perääntyä. Laukeaminen tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Orgasmi ei ole maailman kovin mutta silti se kirvoittaa ilmoille voihkaisun ja täyttää mielen raukaisevalla helpotuksella. Sormenpäitä pistelee ja Minna katsoo lauennutta häpyään sumean harson läpi. Jyrki istuu sängynlaidalla kumarassa asennossa ja tasoittelee hengitystään.
Niin kiellettyä, niin tuhmaa, niin tätä.
Puna Minnan poskilla ilmentää paitsi elettyä kiimaa myös takautuvaa nolostumista oman typerän pilvilinnarakentelun johdosta. Miehen kurtulle mennyt otsa ja sitä seuranneet arvioivat silmäykset kertoivat jo kaiken oleellisen. Minna toivoo ettei Jyrki ole osannut lukea mitään rivien välistä, tulkita hänen huolellisesti naamioituja katseitaan tai eleitään oikein. Mutta todennäköisesti juuri ne ovatkin syynä miehen äkkinäiseen nuivuuteen. Ei hän tyttöystävää ole etsimässä.
Korkkarit sukujuhlissa, oma rakas larppauskaverina, kaksin tehty ruskavaellus Kilpisjärveltä Haltin huipulle ja mökin saunakuistilla vietetty vehreän sateinen kesäyö. Kaikki nuo asiat rojahtavat kaatopaikkajätteenä typerien ajatusitujen tunkiolle. Eikä hän silti nimenomaisesti tehnyt tai sanonut juuri mitään väärinymmärrettävää. Mutta kai sekin oli liikaa. Ja kai Jyrki osasi lukea häntä kuin avointa kirjaa. Ei muutenkaan vaikuta naisasioissa miltään eilisen teeren pojalta.
Minna vetäisee pitsisomisteiset pikkupöksyt nopeasti ylleen ja hapuaa käteensä lattialla lojuvat rintaliivit. Ei pyydä miestä soittamaan taksia. Voi hän tehdä sen itsekin, kunhan on päässyt karkaamaan ulos tästä ahdistavaksi muuttuneesta hulppeasta keskustatalosta.
Astuessaan kadulle Minna näkee tienvarteen pysäköidyn mustan Mersun, jonka valokupu syttyy keltaiseksi juuri kun hän suuntaa siihen katseensa. On kuin kuljettaja olisi odottanut häntä koko tämän ajan. Helpotuksen hulmahdus rinnassaan Minna kiiruhtaa autolle ja kömpii sisään kuljettajan sisäpuolelta avaamasta takaovesta.
”Ai moi”, hän henkäisee tunnistaessaan kuljettajan siksi samaksi Alepa-asiakkaaksi, joka kyyditsi häntä ja Jyrkiä aiemmin illalla.
”Moi”, Mikko tervehtii. ”Minne olisi matka?”
”Laajasaloon tällä kertaa”, Minna huokaisee.
Matka taittuu nopeasti liikenteettömässä aamuyössä.
Perillä Minna näkee Mersun kaartavan ulos pihasta ja liukenevan Reiherintien kautta kaupungin yölliseen sykkeeseen kuin pisara valtamereen. Kädessään hän pitelee maksukuitin lisäksi kirjekuorta, jonka kuljettaja ojensi hänelle, ja luettuaan deitillepyyntökirjeen kotonaan rutistaa hän sen tolloksi ja heittää roskikseen kykenemättä tajuamaan, mikseivät maailman Don Diego de la Vegat ikinä tajua, mitä maailman señorita Escalantet oikeasti kaipaavat.
