Näinkin voi elämässä käydä, kun on iloinen, kohtelias ja panohaluinen mieli. Kohtalon heittelemänä olin päätynyt jo melkein vuosikymmen sitten yhteen pienikokoisen, mutta isopyllyisen, sievärintaisen ja ruskeatukkaisen suomalaisen naisen kanssa nimeltään Saara. Silmälasipäinen ja fiksu nainen oli kietonut minut pauloihinsa ja seksikin oli hyvää aina silloin, kun sitä vain sattui tapahtumaan. Väittelimme Saaran kanssa yhteiskunnallisista asioista, ihmiskunnasta ja muistakin älykkään ja viisaan kuuloisista asioista ja nautimme suuresti toistemme seurasta älyllisesti. Naimisiin asti emme ole koskaan päätyneet, koska kumpikaan ei edistyshaluisena akateemikkona sellaiseen uskonut. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro Saarasta ja hänen iloistaan, vaan hänen sukunsa naisista, joiden sekaan kuin tahtomattani upposin...
Anoppi ja appiukko asuivat uudehkossa omakotitalossaan melko lailla "metsän" keskellä. Valtatielle oli ainakin kaksi kilometriä mutkittelevaa hiekkatietä matkaa ja naapuritaloja ei ollut näköpiirissä, vaikkakin muutama kesämökkiasukas ja ja pari alkuasukastakin kyseisessä kylässä asui. Appivanhempien pihassa oli päärakennuksen lisäksi apin ahkerasti rakentamia rakennuksia: pihasauna, aittarakennus, kasvihuone ja autotallikin. Kumpikin oli vanhan maalais-Suomen ihmisiä ja pihalla olikin kasvimaa, puukasat ja monet muutkin menneen maailman maalaiselämän merkit lehmiä ja suomenhevosia lukuunottamatta. Anoppi oli harvinaisesti appiukkoa vanhempi, tuohon aikaan jo 68 vuoden ikään ehtinyt, kun appi oli vasta nuorekas ja tasan 60-vuotias harmaatukka. Harvinaista oli myös se, että appivanhemmat vaikuttivat minusta melko mukavilta ihmisiltä, joskin he olivat mielestäni melko yksinkertaisia ja näkemyksissään aika konservatiivisia, mutta laitoin sen heidän ikänsä ja "maalaisuutensa" piikkiin. Saara ei nauttinut vanhempiensa seurasta läheskään yhtä paljon kuin minä ja vietinkin välillä aikaa tuolla "maatilalla" myös ilman häntä.
Pikkuhiljaa huomasin, että anoppi ja appiukko olivat aivan kaksi erilaista ihmistä. Appi, Juha, oli perinteinen vanhan, ja jo menneen, ajan suomalainen mies, jolle tärkeintä elämässä oli raha, autot, omistukset, sovinismi, alkoholi ja menestyminen. Lisäksi hän ilkeili koko ajan vaimolleen, joka useasti ei sitten sanonut sanaakaan aviomiehensä seurassa. Itse akateemisena, kaupunkilaisena hippinä ja liberaalina pitkätukkana naureskelin näille auttamattoman vanhentuneille jutuille, mutta tulimme silti apin kanssa toimeen. Häntä kiinnostivat juttuni sellaisesta maailmasta, jota hän ei ollut koskaan nähnyt ja kyllähän minä viinaakin osasin juoda ja saunoa, kun vain itse sitä halusin. Saunassa tietysti sanattomasti vertailtiin varustuksia appiukon ja välillä myös hänen yhtä pahatapaisen ukkoköörinsä kanssa ja huomasin, että nuoruudessani ympärileikattu ja sileäkarvaiseksi sheivattu kaluni herätti heissäkin huomioita. Appiukon jalkojen välissä kuitenkin roikkui tumma, huomattavan paksu ja karvainen mörkö, joka saattoi villiintyessään olla joko mojovan pitkä tai lyhyt tumppi, en vielä tiennyt, että kumpiko. Oma kaluni oli myös lepotilassa pienenoloinen, mutta innokkaana se piteni 18-senttiseksi suurinuppiseksi aisaksi. Saara oli höpönä leikattuun kaluuni ja paljastikin kerran, että oli tyttöjen skumppahuuruisissa kikatteluilloissa kehunut useastikin sitä omille ystävilleen. Olin jo tähän ikään asti oppinut, että naiset ovat näissäkin asioissa yleensä avoimempia kuin me miehet.
Anoppi, Sirpa, taasen oli hiljaisen ja uutteran suomalaisen maalaisemännän perikuva, tytärtään pitempi ja muutenkin suurikokoinen ja juuri minun pituiseni 180-senttinen, sinisilmäinen ja vaaleatukkainen rouva. Hän oli myös vartalomalliltaan rehevä, voimakas sekä käytökseltään äärettömän kiltti ja herttainen nainen. Anopin kasvoilta pystyi lukemaan hetkestä riippuen joko syvää viisautta tai syvää surua ja tämä havainto ihmetytti minua aluksi. Raittiina ja savuttomana ihmisenä anoppi näytti hädin tuskin viisikymppiseltä tyttöseltä: myöhemmin suhteessamme kutsuinkin anoppiani juuri tyttöseksi...
Uteliaana miehenä olin jo Saaran ja minun suhteeni alkuvaiheessa tiedustellut anopin kuppikoon hänen haaleista ja virttyneistä halpahallin alelaarista ostetuista liiveistään; se oli 90G tai 90H, joka oli melkoisen paljon verrattuna Saaran kokoon B75. Viiden lapsen jälkeen anopin rinnat olivat varmasti jo luonnon suoman imetystehtävänsä tehneet, mutta minä ja muutkin ympäristön miehet jäimme useasti kiinni Sirpalle hänen povensa julkeasta tuijottamisesta. Vastauksena tosin ainakin minulle oli vain Sirpan ujo ja hiukan alistunutkin hymy. Vaatimattomana maalaisemäntänä Sirpa ei meikannut muuten lainkaan kuin kirkkoon ja kahville mennessään ja pukeutui tietenkin yli kaksikymmentä vuotta vanhoihin kirppislöytöihin tai Tokmannin naistenosaston muotiluomuksiin. Mutta kyllä kaunis nainen erottuu vaikka rättien alta minä aina Sirpan seurassa huomasin ajattelevani...
Hänen suuri ja leveä takapuolensa sulautui saumattomasti suuriin ja voimakkaisiin reisiin, jotka päättyivät usein kumisaappaiden verhoamiin pohkeisiin ja jalkoihin, joiden koko oli 44. Ja vaikka anoppi oli yleisesti rehevä ja suurikokoinen sai hänen suhteellisen kapea vyötärönsä hänen muotonsa erottumaan hyvinkin naisellisesti. Mitään vanhusmahaa anopilla ei ollut, toisin kuin appiukolla, vaan hänen loppumattomat puuhailunsa pitivät tuon vartalon suhteellisen rasvattomana ja jäntevänä. Appiukko kutsui vaimoaan ilkeillen työhevoseksi ja jollain oudolla tavalla olin samaa mieltä: Sirpassa oli väsymättömän ja liinatukkaisen suomenhevostamman uljautta ja voimaa. Hän oli vaikuttavan näköinen ja kokoinen nainen varsinkin niin sanotusti pyhävaatteissaan, kun noita voimakkaita jalkoja verhosivat tummat tai kamelinväriset kiiltävät sukkahousut ja Sirpan vaikuttavat muodot olivat alusvaattein kesytettyinä kukkakuvioisten mekkojen alla. Mutta anoppi oli omalla mukavuusalueellaan selkeästi vanhojen verkkarihousujen, ilmaisten mainos-t-paitojen ja kopio-crocsien maailmassa: kasvimaalla möyriminen kyykyssä tai nelinkontin olo, olkapäille ulottuva yllättävän pitkä vaalea tukka tiukasti sidottuna nutturalle, oli tuon omiin silmiini niin ihanan työhevosen ominta valtakuntaa.
Anopin ainoat paheet olivat hänen omien sanojensa mukaan kahvinjuonti ja sitä myötä iltaisin myöhään valvominen ja uskoinkin häntä tässä: monesti jäin anopin kanssa kahdestaan keittiön pöydän ääreen juttelemaan kokonaisen kahvipannullisen verran. Seurassani Sirpa avautui ihmeellisellä tavalla ja sain tietää lisää tästä ihanasta ihmisestä. Hänen avioliittonsa Juhan kanssa oli alkanut hetken huumassa ja peräperää seuranneet lukuisat lapset olivat sementoineet tuon vastuuntuntoisen naisen mielestäni hänelle sopimattomaan mieheen. Mutta ihmeellisellä vanhan ajan ihmisten kestävyydellä hän oli pysynyt miehensä rinnalla, siinä missä tämän päivän pikkuheitukat olisivat liihottaneet tuollaisesta suhteesta jo aikoja sitten ulos joogaretriitille Intiaan "etsimään itseään".
Iloisilla jutuilla, ystävyydellä ja nokkelilla tarinoillani sain tuon melkein neljäkymmentä vuotta vanhemman naisen nauramaan ja hymyilemään seurassani. Noita ilmeitä en koskaan nähnyt Sirpan kasvoilla miehensä seurassa ja minun kävi aina vain enemmän sääliksi tuota selvästikin iloluontoista ja kilttiä ihmistä, joka mielestäni olisi ansainnut niin paljon enemmän kuin ilkeilevän ja alistavan aviomiehensä. Monesti näillä yöllisillä istumisillamme Sirpan kanssa vain tuijottelimme toisiamme hiljaa hymyillen ja kahvipannua tyhjentäen. Noina yöllisinä yhteisinä hetkinä minut valtasi ensi kertaa huumaava ajatus siitä, että haluaisin palavasti viedä tuon naisen yhteiseen vuoteeseen kanssani... Kun en ollut Sirpan seurassa, huomasin koko ajan vain ajattelevani hänen hymyään, valtaisaa poveaan tai niitä lyhyitä hetkiä, jolloin Sirpa päästi kultaiset hiuksensa leviämään olkapäilleen. Vierailut appilassa vaihtuivat henkisesti vierailuihin anoppilassa, kun Sirpan sydämellinen seura kiinnosti minua monin verroin enemmän kuin Juhan möyhötys, loppumaton sovinismi ja ilkeily. Heti keväällä lumien sulettua Juha viihtyikin enemmän villityksen vallassa hankkimansa moottoripyörän kyydissä ympäri Suomea ja Eurooppaa kuin omilla tiluksillaan.
Viihdyin täten aina vain enemmän anoppilassa ja Sirpan seurassa. Puolisoni Saara ei pistänyt pahakseen lukuisia vierailujani anoppilaan, koska hän oli aina ollut huolissaan siitä, kuinka hänen "vanha" äitinsä pärjäsi pitkät päivät yksin. Alkuun minäkin ajattelin niin, että olisin hoitanut Sirpan apuna niin sanottuja miesten hommia, mutta totuus oli se, että Sirpa oli näissä minua monesti etevämpi. Laajan pihan ruohonleikkuu olikin sitten ainoa niin sanottu miesten työ, jossa sain Sirpaa auttaa. Se ei tosin ollut vaikeaa Juhan hienolla päältäajettavalla leikkurilla, mutta oli mukavaa pystyä johonkin, johon tuo tammatyttöseni ei ehkä kyennyt. Silti hän otti minut mielellään mukaansa kasvimaalle, risumetsään ja saunanlämmityspuuhiin.
Kahdestaan puuhaillessamme tuijotin jo melko avoimesti Sirpan työvaatteisiin verhottua vartaloa: valtavan suuret ja houkuttelevat rinnat olivat kyllä aina tiukasti liivien suojissa, mutta vaihtelevan väriset liivit tosin paistoivat läpi milloin mistäkin vaaleasta t-paidasta tai topista. Auringon paahteessa ja pihatöiden lomassa seurasin usein kuin hypnotisoituna, kun laajevat hikitahrat ilmestyivät Sirpan kainaloihin, selkään ja etumukselle. Olin myös aina ollut enemmän peppu- kuin tissimies ja sainkin nyt nauttia sydämeni kyllyydestä anoppini myllertäessä pihalla ja puutarhassa: kauhtuneet pihaverkkarit tarrasivat tiukasti kiinni Sirpan isoon takapuoleen, kun tämä kyykisteli, konttasi ja kaikin tavoin hoiti työhevosensa velvollisuuksia. Aina välillä valkeat, harmaat tai puuterinväriset alushousut nousivat teinityttöjen suosiman takapuolten esittelyn tapaan verkkarin alta esiin, kun Sirpan peppu vaati tilaa vanhoilta verkkahousuilta.
Mitä multaisemmaksi, hikisemmäksi ja huohottavammaksi anoppini töiden lomassa muuttui, sitä enemmän minun kielletty kiihkoni aina kasvoi. Myönnän, että olin aina enemmän kuin puolikovana, kun puuhailimme Sirpan kanssa. Työn lomassa juttelimme myös kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja Sirpa avautui minulle lisää kiehtovasta elämästään ja ajatuksistaan. Häpeillen myönsin mielessäni, että olin pitänyt häntä liian nopeasti ja liian helposti yksinkertaisena maalaisena, mutta nyt huomasin hänen olevan myös syvällisesti ajatteleva ja erittäin kiinnostava ihminen kuten tyttärensäkin. Hän ei ollut minulle enää vain kaunis, kiltti ja upean seksikäs nainen vaan nyt myös älykäs keskustelukumppani. Tiesin olevani pulassa. Sirpa oli lumonnut minut kokonaan, mutta tiesin myös, että tuo aidosti puhdassydäminen nainen näki minut tällä hetkellä vain tyttärensä miesystävänä ja omana erittäin kilttinä vävynään. Jos yrittäisin lähestyä häntä sopimattomasti synninteko mielessäni ja kova kalu housuissani, saattaisin rikkoa sen arvokkaan ystävyyden, mikä minulla oli anoppini kanssa. Puhumattakaan suhteestani Saaran kanssa...
Kuten kaikki kohtalokkaat päivät meidän suomalaisten elämässä, tuokin päivä oli aurinkoinen, varsin lämmin ja poutainen kesäpäivä. Olimme Sirpan kanssa taas kahdestaan maaseudun rikkumattomassa rauhassa ja olin antanut silmieni levätä täysin vapaasti tuossa upeassa naisihmisessä koko päivän: tammani pitkä vaalea harjas oli sidottu niskaan pienelle tiukalle sykerölle ja pää oli peitetty punaisella pienellä huivilla. Silmälasejaan Sirpa ei pitänyt kuin lukiessaan tai televisiota katsellessaan. Jalassaan liinakollani oli kirkkaansiniset puutarhakengät ja ohuet valkeat, kukkakuvioiset shortsit, jotka tuntuivat olevan vain hiukan liian pienet Sirpan voimakkaalle alavartalolle. Varmasti epähuomiossa valitut täysmustat pikkuhousut paistoivat välillä röyhkeästi shortsien läpi tai nousivat esiin anoppini kumartuessa maata hoitamaan. Massiivisen ylävartalonsa Sirpa oli verhonnut poikkeuksellisesti hyvin ohuelta vaikuttavalta jo harmaaksi muuttuneella topilla, joka oli niin lyhyt, että se välillä paljasti hänen keskivartalonsa niin edestä kuin takaa kuten nuorella tyttösellä ikään. Jyhkeät, vaaleat rintaliivien olkaimet asettuivat ryhdikkäästi topin naruolkaimien viereen. Itse olin pukeutunut sopivan nuhjuisiin verkkarishortseihin ja reissuissa reikääntyneeseen mainos t-paitaan. Jotakin olutmerkkiä edustava lippahattu viimeisteli tyylini.
Päivän työt jakaantuivat niin, että Sirpa kasteli melkoisen suurta perunamaata ja minä ajoin suuren pihan nurmikon päältäajettavalla leikkurilla. Sain työni nopeasti valmiiksi ja ajoin leikkurin talliin. Tallin ovella pysähdyin hetkeksi katsomaan ympärilläni levittäytyvää näkymää: jyhkeiden metsien keskelle oli luotu rehelliselle työllä rauhan ja kauneuden tyyssija. Tunsin siinä hetkessä itseni jonkinlaisen entisajan valtakunnan hallitsijaksi vaikka järkeni kertoi minun olevan pelkkä epärehellinen kruununtavoittelija, joka syntiä tehden himoitsi tuon valtakunnan kuningatarta. Viereisen pellon heinäsirkat soittivat sointujaan äänekkäästi, kun astelin perunapellolle Sirpan luo. Seuraavaa hetkeä olen myöhemmin miettinyt satoja ja taas satoja kertoja ja olen mielessäni kiittänyt sitä rohkeutta tai hulluutta, joka sai minut tuolloin valtaansa: astuin Sirpan viereen, joka oli kumartunut kastelukannun kanssa perunoiden ylle ja laskin käteni ajattelematta hänen osittain paljaalle olkapäälleen. "Olisiko se jo kahvitauon paikka?" sanoin ja värähdin yhtäkkiä. Sirpa säpsähti myös ja ymmärsin syyn salamannopeasti, en ollut koskaan aikaisemmin koskenut Sirpaan!
Jäyhään ja normaaliin suomalaiseen tapaan ei Saarankaan perheessä halailtu eikä kosketeltu kuin humalassa. Olin tietysti kätellyt appivanhempieni kanssa sen muutaman kerran suhteemme alkuaikoina, mutta nyt olin laskenut käteni Sirpan päälle ja kosketukseni oli täynnä rakkautta, lämpöä ja ihailua. Tunsin Sirpan ihon lämmön ja myös sen lievän kosteuden. Olin kuin lamaantunut enkä voinut poistaa kättäni. "Niin... olisko se jo kahvitauon paikka?" toistin ja vielä hulluudessani silitin anoppini olkapäätä kevyesti. Ulkopuolisin silmin tuo kaikki olisi varmasti näyttänyt täysin naurettavalta, banaalilta ja niin tavalliselta arkiselta tapahtumalta kuin vain voi ikinä kuvitella, mutta meille kahdelle - näin kuvittelen - tuo hetki mursi sekunnissa väliltämme valtavia muureja ja suuria esteitä. Kun sitten sanattomasti lievän keskenäisen järkytyksen vallassa lähdimme kohti päärakennusta kahvinkeittoon, emme enää olleet anoppi ja vävypoika, joiden ystävällisiä välejä säätelivät tietyt yhteiskunnan säännöt. Nyt olimme mies ja nainen, joista kumpainenkin oli jo varattu omalla tahollaan, mutta jotka olivat jo muodostaneet vahvan kahdenkeskisen suhteen.
Syvän hiljaisuuden vallassa Sirpa keitti meille kahvia, kun minä istuin keittön suuren pöydän ääreen pää täynnä ajatuksia. Voisinkohan vielä perääntyä tästä kaikesta, mitä nyt tapahtuu? Pitääkö minun puhua asiasta Sirpan kanssa vai ylireagoinko, pitäisikö minun olla hiljaa? Ehkä kuvittelen kaiken? Perunapellon tapahtumat ja Sirpan sulavien liikkeiden seuraaminen sai hiljaiseloa viettäneen kaluni kovettumaan. Vittu, että miehet ovat kamalia eläimiä! Järkeni paini suurten kysymysten parissa, jotka määrittivät mielestäni elämäni suunnan, mutta liskoaivoni olivat tässä hetkessä sitä mieltä, että edessäni oleva naaras oli olemassa vain minun paritteluani varten! Ristiriitaisten ajatusten täyttämänä nousin ylös ja siirryin Sirpan viereen, joka juuri napsautti kahvinkeittimen päälle.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin häneltä värisevällä äänellä. Tuhosin saman tien kysymykseni ystävälliset tarkoitusperät, kun asetin käteni Sirpan alaselälle. Vittu! Kirosin mielessäni samalla, kun ihmeelliset pienet sähköiskut siirtyivät hänen alaselästään käteeni. Nuo pienet sähköiskut siirtyivät suoraan alapäähäni ja ympärileikattu kaluni alkoi uhkaavasti saavuttaa 18-sentin tavoitemittaansa...
"Kaikki hyvin, mitäs sie otat kahvin kanssa?" Sirpa vastasi kääntäen kasvonsa minuun päin. Tarkastelin noita ihania kasvoja liian pitkään, mutta näin niissä sellaista valoa ja elämää, että rauhoituin täysin. Anoppini kasvot kertoivat minulle, että olimme vieläkin ystäviä tai ainakin ystäviä!!!
"Mikä vaan käy, luotan aina täysin sinuun." Vastasin Sirpalle ja silitin hänen alaselkäänsä. Istuin alas pöydän ääreen posket punaisina ja puoliseisokki verkkarishortseissani. Pian anoppini tarjoili minulle vaivattomasti kahvia juuri sellaisena kuin siitä pidän ja sämpylää mitä moninaisemmilla täytteillä.
"Uskalletaankos me lämmittää saunaa tännään ollenkaan?" Sirpa kysyi, kun maistoin kahviani. Helvetti! Näinkö jumalaapelkäävän anoppini silmissä juuri nyt pientä piruilua?! Saunan lämmittäminen oli nimittäin pyhä ja rikkumaton jokapäiväinen vakio tuossa taloudessa.
Tuijotin tiukasti Sirpaa suoraan silmiin: nuo vaaleansiniset säkenoivät jalokivet tuntuivat säteilevän suuntaani ihmeellistä, uudenlaista ilkikuria. "Kyllä minä vielä uskallan..." vastasin yrittäen tavoitella samanlaista ilkikuria. Tuijotimme kumpainenkin toisiamme ehkä puoli minuuttia hiljaisuuden vallitessa kunnes puhkesimme yhtä aikaa nauruun!
"Tiedäthän sie, että ei siun tarvitse miun vuokseni täällä renkinä raataa..." Sirpa sanoi hymyillen. "Mie olen jo vuosia täällä melkeinpä yksin pärjännyt."
"Ai että renkinä?" Vastasin hymyillen ja maistoin kahviani. "Minullahan on ihan kyllä isännän paikka mielessä." Nauroimme taas molemmat ja nyt olimme melkein taas kuin ennenkin: epätodennäköiset sydänystävät kahvikuppien äärellä. Mutta jokin ylimääräinen kipinä tuntui nyt odottavan syttymistään välillämme. Ainakin minä olin tästä varma!
"Vai niin, onkos isännällä sitten jo emäntäkin mielessä?" Säpsähdin tätä kysymystä ja Saara, puolisoni, rakkaani ja petikumppanini Saara nousi nyt pitkästä aikaa mieleeni. Minullahan oli jo "emäntä"; Saara! Mitä ihmettä anoppi oikein tarkoitti jättämällä oman tyttärensä pois minun kuvioistani? Vai oliko tämä pelkkä vitsi? Oliko Sirpan silmiin ja puheisiin syttynyt pikku kipinä pelkkää pilaa? Vai jonkinlainen yltiökiero suvun naisten keskenään sopima uskottomuustesti!?
Join ensimmäisen kahvikuppini tyhjäksi ja tarkastelin Sirpan kasvoja. Juuri nyt en voinut lukea niistä mitään ylimääräistä kuin vain Sirpalle ominaista iloa, kiltteyttä ja lämpöä. Uskottomuustesti tai ei tunsin, että nyt oli minun aikani toimia. "Yks emäntä minulla on ollut nyt pitemmän aikaa tähtäimissä, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään... Ihana ja upea ihminen se kuitenkin on enkä haluaisi siitä luopua..." Kasvot tulipunaisina pääsin lauseeni loppuun ja ajattelematta nostin tyhjän kahvikupin huulilleni. Huhhuh!! Olin suoraan paljastunut tunteeni Sirpaa kohtaan vaikka se nyt olikin tapahtunut keskinäisemme leikittelyn varjolla.
Vain vanhanmallinen seinäkello rikkoi ympärillemme laskeutuneen hiljaisuuden äänekkäällä tikityksellään. Olin avannut pelin ja sukeltanut saman tien syvään päätyyn. Tuijotimme yhä toisiamme silmiin ja sisintäni poltteli. Sirpa joi oman kahvikuppinsa tyhjäksi. Hetken ajan olimme kuin kaurismäkeläisessä filmissä. "Ehkä isäntä käy edeltä laittamassa saunaan tulet jo nyt näin päiväseltään, niin emäntä tulee sitten tarkastamaan tilanteen." Anoppini yllättävä vastaus loihti ylleni kuin transsitilan.
Tärisevin jaloin ja kalu kivikovana nousin ylös kahvipöydästä ja suuntasin takaovesta kohti pihasaunaa. Vasta saunalle päästyäni älysin, että aurinko helotti taivaalta vielä kovalla voimalla ja perinteisen ilta-saunan aikaan oli vielä monta tuntia. "Voihan vittu..." henkäisin ääneen samalla, kun astuin sisään saunan pesuhuoneeseen. Pihasaunan terassilta pääsi suoraan sisään pesutilaan, josta johti ovi itse saunaan. Asettelin puita kiukaaseen ja heitin tulitikun perään. Kohta puut paloivatkin iloisesti pesässään ja minä vetäydyin pihasaunan terassille istumaan. Terassi antoi metsään päin eikä terassin tapahtumia voinut mitenkään seurata päätalolta. Päässäni jyskytti kovan erektion aiheuttaman verenpuutteen vuoksi myös lähituntien tapahtumat: laskeskelin, että minulla oli tällä hetkellä joko kaksi naisystävää tai sitten ei yhtäkään, mutta joka tapauksessa elämäni ei tulisi enää olemaan ennallaan... Käteni hakeutui syvissä mietteissä automaattisesti verkkarihousujen läpi kovalla kalulleni ja puristelin sitä hajamielisesti. Hetken mielijohteesta tiputin verkkaritshortsit ja bokserit jalastani. Kesäinen lämpö ja vieno tuulenvire helli paljasta alavartaloani joten heitin yltäni loputkin vaatteet.
Tiesin, että suhteellisen pieni saunatila lämpenisi nopeasti joten pystyisin kohta ottamaan jo jonkinlaiset löylyt itselleni. Jätin pitkät hiukseni sidottuna poninhännälle ja astelin pesutilaan huuhtomaan itseäni. Pihasaunalle tuli vettä vain kaivosta, mutta ajattelin kylmän veden olevan juuri sitä mitä nyt kaipasin. Värisin kuitenkin kylmästä, kun huuhdoin itseäni kylmällä kaivovedellä. Seisokkiini vedellä oli toivotunlainen vaikutus ja kyrpäni pieneni rivonkokoisesta melasta mukavaan puolikovuuteen. Könysin saunan puolelle ja ylälauteilta löylyä heittäen sainkin kivet sihisemään sen verran, että pystyin nauttimaan "ruotsalaisesta saunasta". Nostin jalkani ylös ja nojasin seinään sulkien silmäni. En tiedä kuinka kauan rentouduin tässä asennossa, mutta kohta kuulin kolinaa saunan terrassilta. Perkele, se oli Sirpa!
Ulko-ovi avattiin ja minä avasin silmäni. "Menin jo kokeilemaan saako täältä löylyä..." yritin ilmoittaa olinpaikkani. Ennen kuin sain vastauksen löylytilan ovi avautui puoliksi ja anoppini ilmestyi oven takaa.
"Täällähän se isäntä on..." vaistomaisesti vedin jalkojani suppuun, mutta se oli vaikeaa jälleen kerran kovettuvan kalun kanssa. "Ulkoa ei löytynyt kuin vaatemytyt niin ajattelin loput miehestä olevan täällä... Ehtiikö isäntä käyä pesuhuoneen puolella?" Anoppini jatkoi ja hymyili. Helvetti, en kai minä nyt ilman vaatteita voi tästä lähteä, ajattelin ensin.
"J-juu... O-otan vielä yhdet löylyt" änkytin sujuvasti ja Sirpa sulki saunan oven selvästi tyytyväisenä vastaukseeni. Heitin kauhallisen vettä kiukaalle, joka nyt jo antoi tuimemman vastauksen löylyjen muodossa. Punnitsin vielä hetken mielessäni edessäni olevia vaihtoehtoja ennen kuin lähdin laskeutumaan alas lauteilta. Astuin ilkialastomana, kyrpä puolikovana anoppini eteen, joka yllätyksekseni oli tässä välissä ehtinyt jo vaihtaa vaatteitaan: punainen huivi piti yhä Sirpan pitkät valkeat hiukset kurissa, mutta päällään hänellä oli polvipituinen mustavalko-ruudullinen mekko, jossa oli kuitenkin säädyllisen puolipitkät hihat ja nappirivi edessä: napit pysyivät hädin tuskin kiinni, kun Sirpan valtava rintavarustus venytti niitä äärimmilleen. Anoppini oli paljain jaloin ja aurinkoisen kesän ruskettamat jalat näyttivät voimakkailta ja upeilta niiden ilmestyessä mekon helman alta. Sirpa istutti minut pesuhuoneen pitkälle penkille ja tottelin häntä kuin lumottu.
"Isäntä on siinä nyt vaan ja kuuntelee... Ja kuunteleekin hyvin..." Samalla puhellessaan Sirpa otti jo hiukan lämminnyttä vettä kiukaan säiliöstä ja sekoitteli sitä touhukkaasti kylmään kaivoveteen. "Tässä talossa ei ole ollut oikeaa isäntää pitkään aikaan... Tuo yksi lurjus huuhtailee ympäri maailmaa ja nussittaa itseään ties millä naikkosilla... Venäläishuorilla ja muuta sen semmosta! Juhan kanssa ei ole miun pilluni vuosiin enää kulunut enkä sitä paskanlappajaa enää itelleni ottaisikaan..." Sirpa haukkui rakasta aviomiestään vielä melkoisella kokoelmalla kirosanoja. Minua tuo tunteenpurkaus kiihotti.
Säpsähdin, kun Sirpa päästi suustaan noin tuhmia sanoja. Edessäni kyykisteli ja puheli nyt osittain eri nainen kuin se kiltti ja hiljainen anoppi, johon kauan sitten tutustuin. "Mutta talossa pitää olla isäntä sehän on selevä..." Sirpa sai vetensä sekoitettua ja kaatoi sitä päälleni. Sitten tämä yht'äkkiä entisajan saunottajaksi muuttunut nainen otti pesusienen ja muitta mutkitta alkoi kuurata minua. Alistuin täysin tämän kookkaan ja määrätietoisen matriarkan edessä ja kuuntelin passiivisesti samalla, kun vahvat ja voimakkaat kädet kiersivät ympäri ylävartaloani. Sirpan mekko oli jo pahasti kastunut paikoin ja hänen kookkaat, rintaliivittömän pehmeät rintansa puskivat minua rytmikkäästi pesun tahdissa.
"Mieluumminhan sitä kukin ottaisi nuoremman isännän kuin ihan ikälopun, mutta kyllä minä nuoretkin ukot tunnen: kyrpähä niitä ukkoja ohjaa etiäpäin, vittu ja tissit aina mielessä, oli kyseessä vanha tai nuori..." Sain taas yhden kauhallisen vettä päälleni ja Sirpa istui märälle penkille viereeni. Anoppini kumartui minua kohden niin, että kasvomme olivat aivan vierekkäin ja tarttui minua olkapäästä.
"Kuuntele. Sanon tämän nyt vain yhen siunatun kerran." Sirpan silmissä oli nyt sellaista paloa, joka sai minutkin jo pelkäämään. "Sie pääset tänne isännäksi, mutta muita ämmiä et enää ikinään nussi. Et lapsekkaita pilluja etkä vanhoja eukkoja. Ymmärrätkö sie? Mie pidän sinnuu hyvänä aina kun mieles tekkee, mutta vierasta vittua ei tässä talossa katella." Tuijotin Sirpaa täysin sanattomana. Nyökytin vastaukseksi.
"Noh, kyllähän sie kai puhuakin osaat..." hän sanoi ja hymyili minulle taas sirpamaista, hellää ja upeaa hymyään. Huhhuh! Tässä naisessa oli tosiaankin enemmän puolia kuin olin vieläkään oppinut tuntemaan.
"Kyllä. Tuun isännäksi sulle." Sain sanottua värisevällä äänellä hyläten aikaisemmin elämäni tyystin.
Sirpa hymyili vielä leveämmin ja kyykistyi polvilleen eteeni pesuhuoneen lattialle. Ronskisti anoppini, josta oli kai muuten juuri tullut rakastajattareni, emäntäni, uusi laiton vaimoni ja rakkaani, tarttui kivikovaan kyrpääni ja alkoi rytmikkäästi lypsää sitä. "Eläkä kovasti huoli, miun Saaralle siun ei tarvihe vielä mittään kertoo... Antaapi sen jutun loppua omia aikojaan niin ei tule kenellekään pahoja muistoja eikä särkyneitä sydämiä… Kyllä äiti tyttönsä tuntee..." Sirpa puheli arkipäiväisesti samalla, kun otti penkiltä pullollisen pesunestettä, jota hän sitten puristi runsaasti ympärileikatulle kyrvälleni.
"Vaan on tämä siun nuppi melkonen peli, oikia nuoren miehen kyrpä." Sirpa myhäili ja runkkasi sitä jo kiivaammin pesunesteen tuoman liukkauden ansiosta. "Mie en olekaan ennen tällasta kuoretonta kyrpää hoitanut vaikka monenmoista mulkkua olen nähnyt." Anoppini voimakas ja kokenut käsi tuntui äärimmäisen hyvältä äärimmilleen paisuneen kaluni ympärillä. Huohotin jo kuuluvasti ja ajattelin, että montakohan mulkkua rakkaani oli elämänsä aikana ehtinyt hoitaa? Tuo kiltti, viisas, hellä ja aina niin ujo naisihminen tyhjensi minua nyt erittäin kokeneilla otteilla.
Kyrpäni litisi, kun Sirpa tarttui toisella kädellään sieväksi vetäytyneisiin palleihini. Voihkaisin kuuluvammin ja tunsin tutun tunteen kaihertavan nivusissani. Sirpan pumppaus ei hidastunut hetkeksikään vaikka ammuin kivuliaan orgasmin myötä monen monta siemenlastia ulos kyrvästäni. Lopulta uusi emäntäni puristi kyrpääni tiukasti jäähyväiseksi ja kurottautui huuhtelemaan sperman ja pesuaineen sotkeman jalkovälini.
Hellät, mutta vahvat kädet pesivät tottuneesti nivuseni puhtaaksi samalla, kun Sirpa puheli huolettomaan tyylinsä: "Jo vain siinä on sitä nuoren pojan siementä... Sitä ihtiään, elämän eliksiiriä ja alkuainetta." Kahden kauhallisen jälkeen pesty ja lepotilaan palautunut kaluni lepäsi sievästi Sirpan kourissa.
Hän kohottautui seisaalleen eteeni: upea, suuri, muodokas ja vahva tammani seisoi edessäni rintakehä pamppaillen ja posket punaisina. Ihailin Sirpaa hetken tuosta sammakkoperspektiivistä kunnes nousin itsekin seisomaan. Tartuin rajusti rakasta anoppiani niskasta ja suutelin häntä. Hän vastasi suudelmaani ja syleilimme toisiamme. Alaston vartaloni painautui Sirpan märkää mekkoa vasten, kun käteni etsiytyivät ympäri tuota pehmeää, jäntevää kaarevaa kehoa.
Irroittauduin vastahakoisesti suudelmasta ja repäisin rajusti anopin mekon miehustaa: muutama ylin nappi lensi menojaan ja väkersin tärisevin käsin loput napit auki. Vain anopin avustuksella sain kuorittua märän nihkeää mekkoa alaspäin niin, että se oli rullalla hänen vyötäröllään. Tunsin pakahtuvani: valtavat ja pyöreät rinnat roikkuivat vaaleina kumpuina muutoin ruskettuneen ihon ympäröimänä. Valtavan suuret ja tummat nännipihat rikkoivat myös tämän ylimaallisen vaaleuden. Valehtelematta miehen peukalon kokoiset nännit sojottivat yhtä kovan näköisinä kuin minun kaluni äsken.
Tottuneesti Sirpa tarttui valtaviin utareihinsa ja kohotti niitä kuin joku nuori hepsankeikkanen ikään. "Isäntä on taas hyvä ja istuupi alas ennen kuin silimät putoaa päästä." Vaalea tammani komenti ja minä tottelin. Sitten hän rullasi hameenhelmojaan niin, että pääsi istumaan hajareisin syliini: kasvoni upposivat noiden valtavien tissien väliin ja minä koitin haukkoa henkeä, kun tunsin naarashevoseni koko painon sylissäni. Työnsin tissejä pois naamaltani ja hamusin epätoivoisesti toista noista ihanista nänneistä suuhuni. Sillä aikaa Sirpa riisui päähuivinsa ja hänen kultaiset hiuksensa valaisivat puolihämärää pesuhuonetta.
Varmasti lähemmälti sata kiloa oikeaa Naista sylissäni imaisin tammani nisän suuhuni ja imin. Sirpa voihkaisi äänekkäästi ja tarrasi tiukasti kiinni hiuksistani. Tuonkin kiimaisen kaaoksen aikana mietin, että imin nyt saman alfanaaraan nänniä, jota puolisoni, vai ex-puolisoni, Saara ja hänen sisaruskatraansakin olivat maitonsa imeneet. Puristin sylissäni nyt naista, joka olisi helposti voinut olla äitini, ehkä isoäitinikin??
Suurella vaivalla vaihdoin imemääni nisää ja tunsin kuinka kaluni alkoi taas heräillä. Tarrasin kaksin käsin rajusti kiinni Sirpan rinnoista ja kourani tapasivat vain loputonta pehmeyttä. Puristelin häntä rajusti ylettömän kiihkon vallassa, mutta asentoni oli hankala kovalla ja kapealla penkillä tammani koko paino sylissäni. Tärisevin jäsenin nousimme molemmat seisomaan. Huohotimme ja huomasin, että käsittelyni oli jättänyt punaisia läiskiä Sirpan rintoihin.
Täydellisen synnintekomme tiellä oli enää Sirpan makkaraksi rullautunut ruutumekko. Kiihkoissani yritin repiä sitä anoppini yltä, mutta tammani leveiden lanteiden vuoksi se oli pakko kuoria yläkautta hänen päältään. Vihdoinkin, kuningattareni seisoi edessäni uhmakkaasti tukevassa haara-asennossa, hennot vaaleat kainalokarvat näkyen, kädet mahtavilla lanteilla ja raskaat, suuret ja kypsät rinnat paljaana roikkuen. Tuuhea, kihara ja läpitunkemattoman näköinen karvoitus peitti tämän valtakunnan hallitsijattaren alapäätä. Huomasin Sirpankin katselevan minua palavin silmin: ponnarini oli hävinnyt hurmoksessamme ja pitkät vaaleat hiukseni laskeutuivat rinnalleni. Sheivattu, poikamaisen karvaton alapääni oli kontrastina melko suonikkaalle, punanuppiselle kalulleni, joka uhkaavasti nykien täytti taas itseään.
Ajatus tuli uudelleen mieleeni. Samanlaiset vaaleat hiuksemme, yhtenevä pituutemme ja molempien leveät olkapäät ja harteikas olemus saivat meidät näyttämään sukulaisilta: kuin äiti ja poika. Sirpa huomasi muuttuneen katseeni ja astui askeleen eteeni asettaen kätensä vyötärölleni.
"Suurinta syntiä ei olla vielä tehty, jos sie haluat kuitenkin karata tämmösen vanhan äidin, vanhan mummelin ansasta…" Sirpa ujutti toisen kätensä takapuolelleni ja puristi sitä rajusti. "Mutta minnuu ei haittaa ottaa tuommonen nuori mies ihan omakseni, talon isännäks… Tai miun pojaksi…" Sirpa kuiskasi viimeisen sanan korvaani ja suuteli minua kaulalle. Kiedoin käteni taas hänen ympärilleen ja suutelimme.
"Vaimo, rakas, anoppi, emäntä… äiti… äiti… Otan sut omakseni millä nimellä vaan." Kuiskasin silmät kiinni suudelmien välissä. Sirpa värähti joka kerta, kun kävin läpi hänen nimityksiään. Minä vuorostani ujutin molemmat käteni hänen pyllylleen: anoppini lanteet olivat leveimmältä kohdaltaan niin leveät ja perse niin iso etten saanut käsiäni hänen ympärilleen. Tämä kiihotti minua valtavasti. Puristin tuota samalla niin pehmeää ja kiinteää peräpeiliä. Kourani täyttyivät lämpimästä lihasta ja vedin Sirpaa kiinni itseeni. Hänen lämpimät rintansa painautuivat taas minua vasten, kun suutelimme sylikkäin. Olimme täydellisen pituisia toisillemme, täydellisen kokoisia js täydellisen yhteensopivia… Upposin anoppini suureen syliin kuin turvalliseen pesään.
"Sinetöidäänkö meidän tie Helvettiin nyt sitä syntiä tekemällä vai saunotaanko ensin?" Kysyin punaposkiselta emännältäni.
"Eiköhän sen saa ite isäntä päättää." Sirpa vastasi kujertaen kuin nuori tyttönen. Tartuin häntä lanteilta ja ohjasin saunan ovea vasten. Enhän minä oikeasti itseäni isompaa ja vahvempaa naista voisi näin pyöritelläkään, mutta tyttöseni oli anteliaalla tuulella: olimmehan juuri ikuisesti sinetöimässä erittäin epäsopivan liittomme synnillä ja haureudella. Painoin anoppini tissit ovea vasten ja kehotin tätä notkistamaan selkäänsä. Rehevien perseposkien välistä, tumman kiharan kätköistä pilkisti vaaleanpunainen vittu. Ei mikään teiniprinsessan herkkä pikkupillu vaan elämää nähneen aidon naisen vittu. Upotin koko kämmeneni takakautta Sirpan vitulle ja koettelin sen panovalmiutta. Lämmintä, kuumaa ja kosteaa… Kyykistyin lattialle, jotta näkisin sen paremmin. Isolla naisella oli tosiaan iso värkki, punaiset sisäiset häpyhuulet työntyivät röyhkeästi pulleiden ulkoisten häpyhuulten ohi kuin kukon heltta. Kyykkyasennossa levitin toisella kädellä häppäreitä ja toisella kädellä yritin sormeilla syvällä litisevän vitun uumenissa majailevaa klitorista.
Sirpa ähisi ja puhisi äänekkäästi, kun sormeilin häntä pikkupoikamaisella innokkuudella. "Jätähän se härrääminen ja ala nussimaan! En mie tässä koko iltaa aio vääntyillä!" Anoppini sähisi minulle malttamattomana. Nousin pystyyn ja tartuin tammaani toisella kädellä mehevästä perseestä kiinni. Anoppini pituuden ansiosta en joutunut koukistamaan polviani lainkaan, kun munaani pidellen ryhdyin työntymään hänen sisäänsä.
"Parahtakoon ääneen nyt se, jolla on jotakin tätä liittoa vastaan." Juhlallisesti julistin morsiamelleni, kun kyrpäni tuntui saavuttavan vitun suuaukon. Sirpa hoki aamen, aamen monta kertaa peräkkäin ja notkisti selkäänsä kivuliaan näköisesti lisää. Pienellä vaivattomalla liikkeellä työnnyin kokonaan tuon perheen matriarkan sisään ja puuskahdimme molemmat ääneen. Täysin palvellut, kiimasta liukkaana kiiltelevä isoäidin vittu imi kyrpääni sisäänsä, kun aloitin rytmikkään naimisen. Olimme nyt molemmat kokonaan synnin tiellä ja nautimme siitä.
"Herrajumala herrajumala! Mmhhh!! Voi vitunvitunvittu!" Sirpa sylki suustaan rivouksia, jotka olivat vielä tunti sitten mahdottomia, mutta jotka nyt vain vahvistivat kiihkoani. Jouduin runttaamaan itseni rajusti anoppini persettä vasten, jotta pääsin upottamaan itseni mahdollisimman syvälle. Sirpan pyöreä takapuoli lätisi ja paukkui kun upottelin kyrpääni häneen. Muheva pilluntuoksu levisi huoneeseen ja Sirpa parahti ääneen jokaisella työnnölläni. Hänen mahtavat utareensa paukkuivat saunan ovea vasten.
Olin juuri lauennut ja jokainen ympärileikattu miehenpuolikas tietää, että leikattu kalu ei laukea helposti. Niinpä nussin Sirpaa rytmikkään tasaisesti minuuttien ajan välillä kourien hänen isoa persettään, välillä yrittäen tarttua hänen vapaana heiluviin rintoihinsa. Hiki alkoi nousta otsalleni, kun työstin edessäni hyllyvää ja tärisevää naisihmistä. Sirpa nojasi saunan oveen nyt käsillään ja huomasin, että asento oli hänelle hankala. Vetäytymättä ulos hänestä työnsin anoppini kokonaan ovea vasten ja jatkoin panemista, mutta nyt minä en saanut upotettua munaani pohjaan asti anoppini ison perseen takia. Vetäydyin Sirpasta ulos turhautuneena ja himoissani. Kivikova kaluni kimalteli juuri nussimani kypsän kaunottaren pillulimoista. Runkkasin sitä muutaman kerran ja tuijotin edessäni nussittua anoppiani.
Sirpa kääntyi ympäri huohottaen ja tuijotti terhakkaana jöpöttävää munaani. Hänen hiuksensa olivat hiestä ja kosteudesta märät. "Herrajumala… Huhhuh miten voikin tehä hyvää oikean miehen mulkku!" Hän astui viereeni ja tarttui omistavasti kalustani kiinni. "Vieläkö sie jaksat siementää vai saunotko välillä… rakas?" Sirpan sanat ja myös hänen kouransa kalullani tekivät hyvää. Tuolloin ajattelin, etten aio koskaan luopua tästä naisesta…
Tartuin rakastani hänen isosta rinnastaan ja hymyilin: "Saunotaan ja pestään sinustakin tuo panohiki ja sen jälkeen isäntä vie emäntänsä aviovuoteeseen ja ottaa kunnolla omakseen." Sirpa myöntyi innokkaasti ehdotukseeni. Saunoimme pikavauhtia: suutelimme löylyn keskellä toisiamme rajusti saunan lauteilla, jonka jälkeen minä puolestani pesin Sirpan puhtaaksi. Hieroin tarkkaan puhtaaksi hänen suuret rintansa, valtavan pepun ja alapään kiharan karvoituksen. Kaluni seisoi niin, että siihen sattui.
Täysin ilkialastomina ja luojan luomina astelimme käsi kädessä pihasaunalta päätalolle. Kauniille, jo iltaan päin kääntyvälle kesäpäivälle ja upealle ympäröivälle luonnolle veti vertoja vain vieressäni asteleva kuningatar. Ilkeämpi ja vähemmän hullaantunut ihminen olisi saattanut huomata tuon hallitsijattaren "virheet": kasvoilla näkyivät eletyn elämän tuomat uurteet, vartalossa oli pehmeyttä ja iho oli paikoin ryppyinen ja epätasaisesti ruskettunut sekä täynnä kesakoita, lanteita ja vatsaa peittivät paikoittain raskausarvet, nuo upeiden naisten ikiomat tiikeriraidat. Suuren suuret, kypsät rinnat roikkuivat vapaasti anoppini vatsaa kohti, heiluen ja täristen joka askeleella. Mutta onneksi ulkoinen kauneus täytyy mielestäni suhteuttaa aina sisäiseen kauneuteen: hellempää, kultaisempaa tai kiinnostavampaa naista en ollut koskaan kohdannut. Sirpassa oli ihmeellistä alkuvoimaa, jonkinlaista muinaisten matriarkkojen ja tietäjättärien alkukantaista magiaa. Sellaisten voimien edessä me miehet olemme täysin voimattomia.
Pysäytin meidät keskelle pihaa ja vedin Sirpan syliini. Olin jo nyt oppinut nauttimaan tuosta suuresta ja voimakkaasta kehosta sylissäni. Tuntui, että käteni löysivät joka kerta jotain uutta hyväiltävää, puristeltavaa tai silitettävää. Suutelin anoppiani ennen kuin tämä ehti sanoa mitään. "Olet kaunis. Olet kaunis ja upea nainen juuri tuollaisena." Lepertelin hänelle suudelman jälkeen. Aurinko valaisi meitä kahta niin, että vaaleat hiuksemme hohtivat ja Sirpan sinisissä silmissä hohti se sama hellyys, rakkaus ja viisaus, johon kauan sitten ihastuin.
Myös itikat löysivät upeat alastomat vartalomme. Nauroimme tilanteen absurdille luonteelle ja itikoita hätistäen astelimme päätaloon. Kohtalokkaan kahvihetkemme jäljet olivat vielä keittiössä. Sisällä Sirpa veti minua kädestä kohti Juhan ja hänen makuuhuonetta. Kesäaurinko valaisi makuuhuonetta juuri sopivasti, kun Sirpa kurottautui vetämään hempeän kukkakuvioidun päiväpeitteen pois leveältä sängyltä. "Eihä sitä sovi keskellä päivää pedatussa sängyssä maata…" Tarkasti ja tunnollisesti tuo kodinhengetär taitteli päiväpeiton makuuhuoneen suurella nojatuolille ja asettui sen jälkeen kuuliaisesti selälleen sängylle.
Nousin itse kontilleni Sirpan päälle ja suutelin häntä taas. Kokenein ottein anoppini koukisti polvensa ja levitti jalkansa. Tumma karvamätäs hänen jalkovälissään paljasti punaisen aarteensa. Asetuin helposti rakkaani jalkojen väliin. Saunassa vallinnut kiire ja kiiman polte oli kadonnut meistä kummastakin. Nyt olimme mies ja vaimo aviovuoteessamme eikä meillä ollut seliteltävää kenellekään muulle. Tartuin toisella kädellä munaani ja ohjasin sen helposti Sirpan sisään. Hän huokaisi syvään, kun upotin itseni maailmaan luonnollisimpaan paikkaan; upean, kypsän ja rakkaan naisen sisään.
Tässä asennossa pääsin upottamaan itseni koko 18-senttisen kaluni pituudelta. Hitaasti ja nauttien kohottauduin ja laskeuduin Sirpan sisään. Joka kerta laskeutuessani ylävartalomme kohtasivat, raskaat pehmeät rinnat painautuivat minua vasten. Lisäksi rakkaani kostea häpykarvoitus kutitti pallejani ja kaluni juurta joka kerta, kun upposin häneen.
Sirpa koukisti polviaan lisää ja huokaili. "Päästä sissään, kun tullee, elä kursaile…" Kiihdytin tahtiani hiukan. Sirpan kainaloita kohti valahtaneet rinnat alkoivat hölskyä työntöjeni tahdissa. "Päästä sissään vaan, minuu ei enää tiineeksi saa…" Sirpa kertoi itsestäänselvyyden työntöjen välissä, joka samalla kiihotti ja suretti minua: emme voisi koskaan tuottaa tähän valtakuntaan perillistä, rakkautemme hedelmää. En tosin koskaan ollut halunnut lapsia Saaran kanssa, mutta tämä allani oleva nainen olisi täydellisesti sopinut lapsieni emäksi. Sirpan hedelmöittämisunelmat saivat minuun lisää vauhtia ja rakastavaisten hellätahtinen naintimme muuttui kiihtyväksi paritteluksi. Uroksen ja naaraan ikiaikaiseksi yhtymiseksi.
"Mmmhhhh… Vittu sä olet upee… Olet mun, mun ainoastaan…" Kiihdytin yhä vauhtiani ja murisin ääneen:"Aaahh! Mun tammani, mun tammani!" Paljastin taas ääneen yhden Sirpalle varaamistani nimityksistä, mutta en välittänyt, koska olin valmis syntisesti siementämään allani makaavan kielletyn naisen. Kokeneen tamman tavoin Sirpa nosti jalkojaan ilmaan, jolloin pääsin yhtymään häneen ylemmästä kulmasta. Tämä ajoi minut rajan yli.
Villisti nussien ja pysähtymättä, laukesin ähisten anoppini sisään, viiden lapsen synnyinpaikkaan, aikanaan hedelmälliseen maaperään ja kaikin tavoin minulta kiellettyyn pyhään astiaan. Siemeneni sekoittui Sirpan pillunesteisiin, kun jatkoin työntöjäni omasta laukeamisesta huolimatta. Jatkoin, jatkoin ja jatkoin. Nussin kuin en enää koskaan saisi kokea tätä naista. Sperman täyttämä anoppini vittu oli lämmin ja märkä ja minä vain jatkoin isännän velvollisuuttani.
"Voi herrajumala!" Sirpa huuti henkäisten ja hänen voimakas vartalonsa jännittyi orgasmin hetkellä. Voimakkaat kädet kiertyivät ympärilleni ja vetivät minut liki Sirpan pehmeää ja tulikuumaa ihoa. Alkukantainen ääni pääsi tammani suusta, kun hänen lihaksensa rentoutuivat laukeamisen jälkeen. Makasimme siinä ties miten kauan sylikkäin, molemmat huohottaen ja täydellisen yhtyneinä.
Tämä oli vasta alkua.
Lue seuraavaksi "Naimasuvun Naiset II".
