Joonas on kunnollinen nuorimies. Hän on kunniallisesti selättänyt lukion kaksi ensimmäistä vuotta ja on siis tuleva abi. Pitkä matematiikka tosin on vaihtunut lyhyeksi kolmen ensimmäisen kurssin jälkeen. Joonasta kiinnostavat Playstation-pelit, säbän peluu kaverien kanssa, käty-bileet ja tietysti tytöt. Joonas on saanut pari kertaa muuan Pialta, jota yleisesti pidetään lunttuna. Seurustellut Joonas on vain kolmosluokalla, jolloin seurustelu tarkoitti, että tyttöystävää heitettiin lumipallolla harvemmin tai sitten useammin kuin muita tyttöjä. Mielellään hän tutustuisi vastakkaiseen sukupuoleen paljon useimmin ja paljon syvemmin kuin pari jyystöä hieman liian päihtyneenä.
Ulkonäöltäänkin Joonas vastaa mainiosti kuvausta kunnollisesta nuorestamiehestä. Hänellä on lyhyt, ruskea tukka, hieman tummempi kuin keskivertosuomalaisella. Hän on noin satakahdeksankymmentä senttimetriä pitkä. Hän ei ole läski muttei salillakävijäkään. Partaa hän on edelliskesänä yrittänyt kasvattaa, mutta älykkäänä nuorenamiehenä hän on ymmärtänyt, että ilman partaa on miehekkäämpi kuin teiniparralla. Niin, ja koska on ihminen ja sydämessään lopulta epävarma, hän on mitannut peniksensä viivoittimella. Maaginen pituus, rehellisesti, on viisitoista senttimetriä.
Kunnollisuudestaan huolimatta Joonas ei ole onnistunut hankkimaan kesätyötä. Eikö nuorisotakuu yltäne lukiolaisiin vai eikö Joonas vain tiedä mahdollisuuksiaan. Tästä johtuen isä on pestannut Joonaksen maalaamaan kesämökin. Kesämökki on laudasta ja tulee olemaan punainen. Ennen Joonaksen urakointia se on joskus historiassaan ollut myöskin punainen, mutta niin kauan, kuin Joonas muistaa, seinälaudat ovat olleet vain laudan väriset. Isä maksaa urakasta huonosti. Maksusta ei paljon jää käteen mopon bensojen ja mökillä elämisen jälkeen. Joonas on kuitenkin ajoittain yksikseen viihtyvää tyyppiä ja lähtee mökille mielellään. Hän ei pidä kiirettä, maalaa puoli seinää päivässä, katsoo, onko jälki tasaista, ja siirtyy vasta seuraavana päivänä toiseen puolikkaaseen. Loppupäivän hän ui, makoilee nurmikolla, roikkuu netissä ja unelmoi.
Kiinnostavaksi Joonaksen elämä muuttuu viidentenä päivänä, kun maalausurakka pääsee mökin eteläpäätyyn. Eteläpäädyssä on omat erityiset haasteensa, sillä aurinko paahtaa sekä maalarimestarin selkää että maalattavaa seinää. Tämä saa Joonaksen selän valumaan hiestä märkänä ja maalin taas kuivumaan turhankin nopeasti valumatta lainkaan. Hikoilu ei Joonasta kiinnosta. Sen sijaan mökkinaapurin puolella tapahtuu tai pikemminkin sijaitsee kiinnostavia asioita. Myös Anna on tullut mökille.
Harvat miehet ja tuskin ketkään naiset kutsuisivat Annaa kauniiksi. Anna on viisissä kymmenissä. Hän painaa enemmän, kuin hänen pituisensa ”kuuluisi”, mutta suunnilleen yhtä paljon, kuin hänen ikäisensä todellisuudessa painaa. Annalla on lyhyet hiukset. Ainakaan mökillä hän ei käytä silmälaseja. Kiinnostavaksi Annan tekee se, että hänellä on isot rinnat, arviolta E-kuppia, sekä oikein mahtava peräsin. Kiinnostavuutta lisää se, ettei Anna pahemmin piilottele muotojaan vaatteiden alle, yksin kun mökillä on. Suuret rinnat heiluvat aivan paljaina, ja bikinien alaosan virkaa toimittaa hame, jollaista Joonaksen ikäiset tytötkin käyttävät sukkahousujen kanssa. Moni voisi suorastaan kutsua tuollaista asustetta leveäperäisellä naisella irvokkaaksi. Näin ollen Joonas siis maalaa mökin eteläseinää, vilkaisee välillä olkansa yli naapurin puolelle ja jatkaa seinän maalaamista, ja haaveilua.
Anna on naimisissa Eskon kanssa. Esko käy mökillä vain tieyhdistyksen kokouksissa. Kymmenisen vuotta sitten he ja heidän silloin viisitoistavuotias poikansa tapasivat joskus vierailla Joonaksen perheen luonakin. Anna sen sijaan viettää mökillä kolme kuukautta vuodesta. Joonaksen äiti, joka tuntee Annan jotenkuten, on sanonut heistä, että kauan naimisissa olleet eivät välitä olla naimisissa mutta eivät enää osaa erotakaan. Mökkirannan Oprahin mukaan kolmen kuukauden asumusero auttaa jaksamaan talven yli. Anna rakastaa puutarhansa hoitamista, mutta koska kesäkuussa kevätkylvöt on jo tehty, hän tyytyy vain ottamaan aurinkoa. Se ei ole Annalle tarpeen sillä hän on jo aivan ruskea. Niinpä Anna vain makoilee nurmikolla ja antaa auringon lämmittää talven kangistamaa kehoaan. Joonas on saattanut nähdä Annan käden eksyvän myös ”puutarhan” hoitoon, mutta pensaikon läpi on hankala nähdä mitään tarkkaa.
Seitsemäntenä päivänä, kun eteläpääty ikävästi vaihtuu etuseinäksi, Joonas huomaa alimmaisen laudan olevan ihan homeessa. Sen edessä on vielä vuosi sitten ollut äidin kukkapenkki, joka on ulottunut lautaan asti. Kunnollisena nuorenamiehenä Joonas menee etsimään työkaluja vaihtaakseen laudan. Eihän lahoa lautaa viitsi maalata. Sorkkaraudan Joonas kyllä löytää mutta vasara on työkalupakissa, jonka isä on suuressa viisaudessaan jättänyt kaupunkiin. Joonas soittaa työnantajalleen kiukkuisen puhelun. Kunnollisten nuortenmiesten isien tapaan isä on täysi idiootti. Isä ei myönnä virhettään vaan käskee poikaansa lainaamaan vasaran naapurista. Annahan on aina kotona. Hän unohtaa täysin kiittää poikaansa, jonka työsopimukseen lautojen vaihtaminen ei edes kuulu.
Tällä kertaa naapuriin meneminen jännittää Joonasta. Hän on nähnyt Annan useat kerrat, vaatteet päällä ja hameessa. Tällä kertaa ajatuksessa on jotain erityistä, enteellistä. Kunnollisena nuorena miehenä Joonas kuitenkin rohkaisee itsensä ja lähtee matkaan. Häveliäästi hän kiertää tien kautta eikä vain rynni pusikon läpi. On kohteliasta pitää yllä illuusiota, että mökkien välillä ei ole näköyhteyttä. Ensin Joonas kävelee naapurin portin ohi mutta palaa sitten ja astuu sisään. Portti narisee. Hyvä, Anna varmasti kuulee sen eikä tule yllätetyksi.
Vielä mitä, Anna makaa samassa paikassa kuin ennenkin, selällään, pää kohti porttia, suuret rinnat ruohikon seasta pilkistäen. Joonas rykäisee. Anna ei vieläkään käänny. Joonas kiertää Anna sivulle, katsoo häveliäästi naisen yli kohti omaa mökkiään, joka muuten näkyy täältä aivan yhtä hyvin kuin Annan piha heiltä, ja sanoo – Anteeksi! Mun pitäs … Siis voisinks mä lainata vasaraa.
– Vasaraa? Anna avaa silmänsä ja virnistää. Joonaksesta ilme näyttää jotenkin pervolta, mutta hän ei keksi mitä pervoa vasarassa voisi olla. Ehkä hän vain kuvittelee.
– Joo totta kai, Anna vastaa. – Pitäähän se työmiehellä vasara olla. Anna punnertaa itsensä maasta ja lähtee rinnat hytkyen askeltamaan kohti pihavarastoa. Samalla hän kyselee Joonaksen maalausurakasta, miten se sujuu, kuinka kauan Joonas arvioisi sen kestävän jne.
Joonas vastailee lyhyesti. Hyvin sujuu, paitsi että yksi lauta onkin mätä ja sitä hän nyt tässä on vaihtamassa. Nyt on viimeinen seinä menossa, että jos ei uusia mätiä löydy, niin parissa päivässä pitäisi mökin olla kokonaan punainen.
– Kurja juttu, Anna toteaa. – Musta on ollu kiva katella, kun sä maalaat. Ottasit vaan paidan pois. Ei täällä oo ketään kattomas. Anna virnistää taas. Joonas punastuu eikä sano mitään.
On päästy varaston luo. Se on vähän ulkohuussia suurempi rakennus tontin laidalla. Anna avaa oven, astuu sisään ja kumartuu kaivelemaan työkalupakkia lattialta. Joonas ei varsinaisesti ylläty siitä, että Annalla ei ole pikkuhousuja. Sen sijaan hän on aivan häkeltynyt siitä, että Anna kumartuu noin huolettomasti paljastaen koko komeutensa. Annan häpy on posliini. Joonas ei erityisesti huomioi asiaa, sillä hänen vähät kokemuksensa naisen sukupuolielimen kanssa ovat myös olleet karvattomia. Annan hävyn hän sen sijaan huomioi. Pienet häpyhuulet ovat suuret ja tummat ja jonkin verran auki. Peppu ja emätin tuntuvat oikein erityisen kutsuvilta.
Anna nousee ylös ja ojentaa vasaran Joonakselle. Joonas hätkähtää. Kunnollisen nuorenmiehen ei sovi jäädä kiinni tuijottelemasta naapurintädin pillua.
– Otatsä tän? Anna kysyy. Joonas ei nyt keskity. Anna Vilkaisee Joonasta. – Tai ethän sä taida mitään vasaraa tarvitakaan. Anna hymyilee ja lähtee vasaroineen kävelemään kohti mökkiä.
Toivuttuaan Joonas huomaa, että hänen shortsiensa etumuksesta melko selkeästi erottuu pullottava viisitoistasenttinen. Moni nuorimies juoksisi tässä tilanteessa nolona kotimökille, jatkaisi maalaamista ja unelmoimista. Mutta Joonas on kunnollinen nuorimies, eikä hän jätä asioita puolitiehen. Ehkä Anna on vain jättänyt vasaran kuistille.
Anna kuitenkin istuu kuistilla juomassa jotain. Hän on laittanut jonkinlaisen saalin ylävartalonsa peitoksi. Isot rinnat eivät kyllä täysin peity senkään alle. – Tulithan sä viimein, Anna toteaa. – Päätin tarjota mehua työmiehelle. Olutta et kumminkaan huoli.
– Kiitti, Joonas sanoo yhä hämillään.
– Viime vuoden satoa. Mansikkamaa vasta kukkii, Anna sanoo ja ojentaa lasin.
Joonas istuu kuistin rappuselle. Mehu on hyvää, juuri sopivan makeaa ja hapanta yhtä aikaa. Aurinko paistaa. Joonas alkaa rentoutua.
– Onkos sulla tyttökaveria? Anna kysyy, ja Joonaksen rauhallisuus katoaa.
– Ei mulla, Joonas sopertaa.
– Tyhmiä ne nykyajan tytöt! Mä ottasin heti tollasen raamikkaan kollin, Anna sanoo ja nauraa päälle. Joonas ei sano mitään. Hän on aina ollut kunnollinen nuorimies, ei mikään raamikas kolli. – Vanhana tätinä elämä käy välillä vähän yksinäiseks, Anna sanoo ja istuu portaalle Joonaksen viereen, hyvin lähelle.
Joonas jos kuka tietää, että myös kunnolliset nuoretmiehet tuntevat itsensä vähän yksinäisiksi. Hänen kovalla ajatustyöllä rauhoitettu viisitoistasenttisensä on taas tanassa. Se on kuitenkin enää vain hyvä asia. Joonas katsoo Annaa, ja Anna katsoo Joonasta, silmiin. Kunnollinen nuorimies suutelee itseään melkein neljäkymmentä vuotta vanhempaa naapurintätiä, vai onko se kuitenkin toisinpäin. Suudelmassa on rietasta intohimoa. Kohta mä saan, Joonas tietää.
Anna irrottautuu suudelmasta. Joonas alkaa jo pelätä, että naapurintäti ”tulee järkiinsä”, mutta kun hän vilkaisee Annan kasvoja, pelko häviää. Anna alkaa avata Joonaksen shortsien ylänappia ja päästää peniksen pomppaamaan ulos sitä pidättelevästä kahleesta. Sen enempää kyselemättä hän kumartuu kunnollisen nuorenmiehen haaraväliin ja ottaa peniksen suuhunsa. Anna lutkuttaa munaa aivan eri tavalla kuin Pia. Koko viisitoista senttiä uppoaa ahnaaseen kitaan. Täti todella imee eikä maistele. Joonaksen tehtävä on vain kuunnella, kuinka Annan posket lätisevät, ja tuntea, kuinka paine kasvaa ja kasvaa. Ja nuoruuden innolla hänen kiveksensä sylkevät sisältönsä tädin odottavaan suuhun.
Joonas on kunnollinen nuorimies ja tokenee pian tähän maailmaan. Hän näkee Annan kasvot aivan lähellä. Tädin kieli pistää ulos suusta. Se on valkoinen. Anna maiskuttaa. Sitten hän painaa huulensa uudestaan Joonaksen huulia vasten. Maistuu saippualta. Annan suusta valuu jotakin, kuin lämmintä viiliä. Joonas tajuaa, että se on hänen omaa spermaansa. Annan kieli leikkii hänen omallaan. Tunne on ihanan irstas. Kunnollinen nuorimies päättää mennä loppuun asti ja ottaa kaiken minkä saa.
Anna irrottautuu suudelmasta, taas, ja sanomatta mitään katoaa mökin ovesta sisään. Siinäkö se oli, Joonas ajattelee. Hänen kalunsa alkaa jo heräilemään uudelleen, ja se tietää vain yhden paikan, missä penisten on hyvä olla. Pettyneenä kunnollinen nuorimies nousee ylös portaalta, nostaa shortsinsa ylös ja piilottaa peniksensä sen kahleiden taa.
Joonas on jo lähdössä pettyneenä kotiin, kun hänen hitaaseen mieleensä pälkähtää toinen ajatus ja hän käveleekin sisään mökkiin. Pohjaratkaisultaan mökki on samanlainen kuin heidänkin. Kuistin takana tupa, kuistin toisessa päässä sauna, ja saunan takana kamari, jonne käydään tuvan kautta. Interiööri ei Joonasta tosin paljon kiinnosta. Annaa ei näy tuvassa, mutta kamarin ovi on auki.
Anna makaa selällään parisängyssä. Hän on ilman rihman kiertämää. Päiväpeite, saali ja hamonen ovat jossain lattialla mytyllä. Jalat ovat koukussa. Joonaksella on taas suora näköyhteys tummaan nahkakukkaroon. – Tulihan se raamikas kolli vihdoin. Anna sanoo jotenkin mairealla äänellä. – Täti jo kuvitteli, että se on luikkinut häntä koipien välissä kotiin. – Vaikka eipä tollanen koipien väliin mahdukaan. Anna virnistää tuhmasti. – Tai ehkä se sittenkin mahtuu.
Kunnollista nuortamiestä ei tarvitse kahdesti käskeä. Hän repii shotsinsa, bokserinsa ja T-paitansa pois ja käy Annan päälle. Joonas ottaa täydessä mitassa seisovan peniksensä sormiensa väliin ja alkaa etsiä sillä tietä Annan sisään. Mutta täti työntää häntä taaksepäin, kovaa. Yllätetty Joonas on pudota sängystä. – Nuori kolli, Anna naukaisee kiusoittelevasti kuin kissa – ei vanha täti kiihdy nollasta sataan niinkun pikkupimu. – Jos haluut porata, pitää tasottaa ensin reunat, Anna nauraa omalle aforismilleen. – Ota, kolli, kieli käyttöön!
– Nuole ensin häppäreitä siitä ympäriltä, Anna käskyttää. – No nyt voit laittaa sormen pilluun. – Ei naista pidä tökkiä kun mitäkin … – Laita sormi koukkuun ja kaiva. – Nyt voit nuolla klittaa. Kai sätiät missä se on? – Just noin. Anna alkaa äännellä hiljaa ynisten. Kunnollinen nuorimies jatkaa klitoriksen lipittämistä ja G-pisteen ”kaivamista”. Joka lipaisulla Annan ääntelyt voimistuvat ja pian hän jo kiljuu kielen tahtiin. Joonas jatkaa työtä käskettyä. Sitten tädin koko keho alkaa vapisemaan ja pillu supistelemaan Joonaksen sormen ympärillä. Annan kurkusta pääsevät äännähdykset käyvät yhä epämääräisemmiksi. Tällaista orgasmia Joonas ei ole Pialla koskaan nähnyt. Itse asiassa hän epäilee, onko tyttö koskaan edes saanut hänen kanssaan.
Annan huokailut alkavat harveta. – Ei paskasti ensikertalaiselta, hän toteaa. Joonas on sanomassa, että ei hän sentään ihan ensikertalainen ole, mutta päättää sitten jättää sikseen. Käytännössähän hän on.
– Nyt kun on pahimmat paineet purettu, niin kunnon nussiminen pääsee oikeuksiinsa, Anna ilmoittaa. – Vanhoissa täteissä vaan on yks vika niihin pikkupimuihin nähden. Vaikka nuolitkin oikeen kivasti, niin limakalvot on vieläkin vähän kuivat. Otas se tuubi siitä pöydältä. Yöpöydällä tosiaankin on liukuvoidepakkaus. – Sivelet sitä vasaraas ja sitten voitkin pistää sisään. Anna kiipeää sängyn laidalle. – Joo ei tässä mitään kumeja tarvita. Vanhoissa täteissä on hyviäkin puolia. Anna iskee silmää. – Käypäs, poika, pukille!
Kunnollinen nuorimies on vähän hämillään naapurintädin suoruuden takia. Annan on kontillaan sängyllä pylly pystyssä, häpy suoraan Joonaksen edessä avoimena, tummana, posliinina, ja Joonaksesta näyttää että täteydestä huolimatta myös kosteana, odottavana. Kunnollinen nuorimies empii hetken, mutta vain hetken. Hänen peniksensä seisoo niin kovana kohti kattoa, että sitä on vaikea taivuttaa kohti pillua, vaikka se juuri sinne tahtookin. Nopeasti Joonas sipaisee kylmää liukastetta elimensä ympärille. Varovasti hän asettelee itsensä häpyhuulten väliin ja alkaa työntyä sisään. Voideltu penis sulahtaa Annan sisään yhdellä työnnöllä, pohjaan asti.
Aluksi Joonaksen tahti on varovainen, mutta sitä mukaa kun hän kiihdyttää, nussittavan onnelliset kiljahtelut vain voimistuvat. Niinpä Joonas pumppaa sen minkä jaksaa. Liukuvoiteella liukastettu pillu lätisee, ja kivekset lyövät tahtia iskeytyessään Annan häpyä vasten. Pian Joonas huomaa, kuinka raskasta takaapäin nussiminen on. Vatsalihaskrampin uhallakin hän jatkaa kovaa tahtiaan, kunnollinen nuorimies kun on. Anna tulee ennen Joonasta. Pillu alkaa supistella peniksen ympärillä todella voimakkaasti. Ei uskoisi, että sitä on käytetty jo ainakin kolmekymmentä vuotta. Tai ehkä juuri sen takia se onkin niin ahnas saadessaan sisäänsä nuorta lihaa. Orgasmipillun lypsävät liikkeet avaavat Joonaksen kivesten padot ja spermat ruiskahtavat jo rauhoittumassa olevaan pilluun. Joonas karjaisee ja rojahtaa Annan päälle.
Tällaista kyytiä saa vain puumilta, on Joonaksen ensimmäinen ajatus, kun hänen ajatuksensa taas alkavat kulkea. Molemmat siirtyvät sängylle makaamaan. Kumpikaan ei sano mitään. Anna nukahtaa, Joonas uskoo että tyydytettynä. Kunnollinen nuorimies tietää, milloin on aika poistua. Hän pujahtaa ylös sängystä ja pukee shortsit. Paitaa ei tarvita, sillä eihän mökin pihalla ole ketään katselemassa.
Kun Joonas on poistumassa kamarista, Anna kuitenkin avaa silmänsä. – Niin pari päivääkö uskot vielä maalaavas teijän mökkiä? hän kysyy. – Sitten kun oot valmis sen kanssa, niin meidän Esko itse asiassa puhu viime kesänä, että tää meidänkin mörskä pitäs maalata. – Niin kiinnostasko ottaa jopi?
Kunnollisesta nuorestamiehestä tuntuu, että Anna tulee maksamaan paljon paremmin ja paljon miellyttävämmin kuin isä.
