- Rosita! Meidän täytyisi lähteä!
- Häh? Aaa. Joo. Lähetään. Sanon ja käynnistän auton.
- Mitä noin tarkkaan mietit, kun unohduit ajatuksiisi? Äiti kysyy. Äiti on siis pelkääjän paikalla. (Olen opetus ajoilla, siksi äitin täytyy olla mukana)
- Riitelin tänää taas Kathleenen kanssa. Sitä viel harmittelin. Mut nyt yritän keskittyä ja nauttia tästä hetkestä.
Valehtelen. Tiedän. Mutta meni äitille läpi. Äiti ei saa tietää mitä oikeesti ajattelin! Oikeasti päässäni pyörii yksi tietty ihana nainen. Joka on kaunis, kiltti... Ja joka on tulossa meille! Miun soitonope Miranda.
Itseasiassa olemme autossa juuri menossa juna-asemalle hakee Mirandaa ja Lindaa (Mirandan tytär). Tulevat meille katsomaan kaninpentuja.
Tässä välissä ehdimme jo juna-asemalle. Juna ei oo viel tullut. Onneksi. Mutta juuri silloin se tulee. Menen autosta ulos ja juoksen laiturille vastaan. Miranda ja Linda tulevat just sopivasti junasta. Sanotaan terve ja lähetään autolle. Äiti vaan tököttää autossa, kun ei ehtinyt mun vauhtiin.
Päästään meille kohta. En ajaessa keskittynyt edes puheeseen. Ajattelin vain, kuinka kaunis Miranda on. Hänellä on nimittäin aika kesäinen mekko. On hän toki muutenkin kaunis.
Menemme kaikki heti pentujen huoneeseen. Joudun hetken etsiä, missä pennut on. Ovat siis menneet heinäverkon reijästä heinäpaaliin sisälle. Onneksi kaikki 5 löytyivät. Tässä siis on Gin no yama Rubyn ja Peikon pennut. Pennut ovat hölmöjä! Nauretaan niille ja pidetään sylissä. Mä pidän myös Rubya. Se on suht iso, 4kiloinen.
Kohta äiti sanoo, että lähtee kattaa pöytää. Ollaan hetken taas huoneessa, kunnes Miranda sanoo, et käy hakee puhelimen, et saa kuvia. Siinä vaiheessa mä keksin idean. Tahdon Mirandaa! Mä vaan sanon, et käyn huoneesta pois. Kyl mä luotan, et Linda osaa olla pentujen kanssa. Tapaan Mirandan eteisessä ja sanon, et mul on hälle lahja. Mennään mun huoneeseen. Sanon, et istuis mun sängylle. Näin tapahtuu. Suljen myös oven varmuuden vuoksi. Istun Mirandan viereen. Hän kysyy, et mikä se mun lahja on. Pyydän, et sulkee silmät. Kun nään, et silmät on kiinni, alan varovasti hivuttaa kättä niskallaan ja suutelen.
- Rosita! Mitä? Miranda kysyy ja nousee seisomaan.
- Ei hätää. Sanon.
- Kuinka niin?
- Mä olen ihastunut sinuun.
- Tiedän. Mutta en saa ottaa sitä vastaan.
- Tule istumaan. Puhutaan tästä.
- Hyvä on.
Miranda tulee istumaan vielä. Mietin hetken, miten saan jatkettua.
- Anteeksi. Sanon.
- Ei se mitään.
- Sä vaan oot ihana ja kaunis. En voinut itselleni mitään.
- Säkin olet ihana. Miranda sanoo.
Meen lähemmäs ja halaan. Miranda halaa myös mua. Sit meen taas sekaisin ja alan suutelee niskaansa. Kohta palaan huulia suutelee. Samalla kuljetan käsiä kehollaan. Miranda yrittää hetken vielä päästä mun otteesta pois, mutten anna sen tapahtua. Kohta kuitenkin, kun oon tarpeeks kiusotellut ja käyttänyt välillä käsiä rintojen päällä, nii Mirandan halut alkaa nousta. Hän istuu sängylläni rauhassa ja antaa mun toimia. Kysyn vielä, et onhan kaikki hyvin, haluaako hän tätä ja vastaukseks saan vaan nyökkäyksen. Miranda kuiskaa, että riisuisin jo hänet. Näin teen. Rintsikat oli suht hankalat, mutta sain nekin pois. Nyt nään hänet kunnolla. Hän on sopusuhtainen ja kaunis. Pienet rinnat, mut ihan sama. Mahtuu ainakin käteen hyvin. Alan itekin kostumaan. Kohta mulla häivähtää pieni huoli päässä. Entä jos äiti saa meidät kii? Mut en siitä huolehdi liikaa. Halut nimittäin on erittäin suuret. Hyväilen ensin Mirandan rintoja käsillä ja imen niitä. Kohta kaadan hänet makaa sängylleni. Sitten levitän jalkansa ja alan hieroo alapäätään. Kohta kuitenkin haluun kokeilla jotain ja alan nuolla klittaansa. Miranda alkaa liikkuu mukaan, eli ilmeisesti tykkää. Samalla hieron rintojaan. Sit siirrän toisen käden rinnalta pois ja työntelen sormea sisäänsä. Välillä käyn myös suutelee huulia. Nuoleminen tuntuu ihanalta. Kohta tunnen, että Miranda tärisee ja tajuun, et hän tuli. En halua sen loppuvan heti, joten jatkan vielä nuolemistaan. Lopulta kuitenkin haluun, et hän saa hetken hengähtää. Vedän sormen sisältään ja meen hieman kauemmas. Meni ehkä puol minuuttia. Kattelen vaan Mirandaa. Hän on niin kaunis! Kohta kuitenkin hän nousee istuu ja vetää mun paidan pois.
- Sun vuoro nyt. Hän sanoo.
Katon hetken hölmistyneenä ja kohta oonkin alasti. Häpeen hieman itseäni. Olen ylipainoinen pullero. Yritän peitellä itseäni.
- Älä turhaan ujostele. Olet ihana! Miranda sanoo.
Yritän rentoutua, mut en osaa. Kohta kuitenkin rauhotun, kun halut valtaa taas. Miranda on nimittäin alkanut suudella ja kiusotella mua. Kohta, kun käteni valahtaa viereen, hän alkaa hyväillä rintojani. Nuolee myös niitä. Hengitykseni alkaa tihentyä. Kohta Miranda siirtyy alemmas ja alkaa hyväillä alempaa. Nuolee myös mua. Kohta tunnen myös, et laittaa sormen sisälle. Oon sen verran iso, et uskals laittaa toisenkin. Itse pelkäsin omalla vuorollani, kun Miranda on niin pieni.... Mut siitä on myös se hyvä puoli, et sormensa ovat pienemmät, kun mun. Huokailen ja nestettä alkaa tulla. Sit valahdan hetkeks rennommaks. En virallisesti tullut, mutta tuntu hyvältä.
Kohta kuitenkin havahdumme todellisuuteen, kun kuuluu äitin huuto:
- Rosita! Missä oot? Kahvittelu on valmis!
Lindakin taisi huutaa äitiään. Mä vastaan vaan:
- Joo, oon huoneessani. Tuun kohta.
Yritän pitää ääneni normaalina, vaikka oon viel hyvän olon tunteessa.
- Apua! Miten mä näin... Mitä sanon Lindalle, missä olin? Entä kerronko Antille? Miranda alkaa panikoimaan. (Kirjoittajan huomio: Antti siis on Mirandan aviomies)
- Älä panikoi. Ei tarvii kertoo ja anna mun keksii syy. Kyllä me selvitään. Rauhottelen.
- Hyvä on. Miranda sanoo.
Puetaan päälle ja lähetään kakulle.
- Missä olitte? Äiti kysyy, kun istutaan jo rauhassa pöydän ääressä.
- Mä.... Annoin ensin Mirandalle lahjan ja sit juteltiin asioista, joita halusin keskustella kahden kesken. Selitän puol hädissäni. Pakotin silti näyttää rauhalliselta. Vilkasen Mirandaa ja hän mua. Nauretaan hiljaa.
- Kuten mitä keskustelitte? Äiti kysyy.
- Mitä se sulle kuuluu? Mikä tenttaus tää on?
- Kiinnostaa vaan. Ja muista, että olet vielä alaikäinen. (Tosiaan kuukautta vaille 18v. Tapaus 28.6 ja synttärini 15.7.)
”Apua. Tietääkö äiti?” Mietin.
- Mitä se tähän kuuluu?
- Olet tilivelvollinen vielä.
- Hyvä on. Juteltiin siitä, kun kysyin ystävyyttä hetki sitten. Ja kiitin siitä, että opiskelu aikoina hän oli tukenani. En uskaltanut tunneilla puhua, joten nyt oli pakko. En kestänyt odottaa syksyyn.
Ilmeisesti selitys meni äitille läpi, vaikka musta toi kuulosti aika ontuvalle.... Loppu vierailu meni hyvin, vaikka mä ja Miranda oltiinkin vähän vaisumpia ja vilkuiltiin toisiamme. Kun äiti ei nähny suudeltiin viel junan lähtö hetkellä.
En tähän enää toista millaisia mä ja Miranda ollaan, sillä löytyy toisesta novellistani, jos enemmän kiinnostaa. Ja Linda tosiaan on Mirandan 12v tytär. Antin kanssa ovat olleet naimisissa noin 18v, siksi säikähti pettämistä ja et pitäis kertoo.
