Kuten aiemmassa tarinassa kerroin, olivat varhaisimman nuoruuden romanssini, joissa yleensä myös päädyttiin kiihkeisiin puuhiin varsin nopeasti, melko usein kahden siskoni kavereita. Kaikkien kanssa tapahtumat eivät kuitenkaan edenneet kovin nopeasti, mutta kiihkeille hetkelle luotiin pohjia jo varhain.
Pikkusiskoni Kertun kaveri Jaana oli meillä usein. Joskus teineinä teimme keittiössä yhdessä voileipiä, ja jäimme juttelemaan vähän pidemmäksi aikaa. Jaana halusi isona lääkäriksi, ja rohkaisin häntä lukemaan lukiossa kunnolla, jotta hän pääsisi unelmassaan eteenpäin.
Aistin, että meillä oli hyvä yhteys, enkä malttanut muka tahattomasti antaa käteni joskus käväistä hänen lanteellaan kun satuimme lähekkäin. Hän katsoi minua yllättyneenä silmiin, mutta ei silti pistänyt elettäni pahakseen. Rakastin jännittynyttä, väreilevää hymyä, joka hänen huulillaan käväisi. Hänellä oli sinisen silmät ja vaaleanruskeat pitkät hiukset.
Joskus pullonpyörityksessä sitten minulle sattui tehtävän sijasta totuus. ”Mikä on Jaanassa parasta?”, minulta kysyttiin. Varmaan joku vähän aavisteli, että minulla oli kiinnostusta tuolloin 15-vuotiasta Jaanaa kohtaan. Olin itse silloin 17-vuotias.
”Pylly”, kuulin suustani tulevan ja kaduin samantien. Tiesin kuulostavani idiootilta, ja Jaanan kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Yhtään katsetta tai sanaa en häneltä enää sinä iltana saanut – enkä sen jälkeen itse asiassa vuosiin.
Ymmärsin kyllä silloin, ettei tytön vartaloa sopinut julkisesti kommentoida, vaikka olin jo siinä vaiheessa oppinut, että kahden kesken vuolaat kehut olivat kyllä avaintekijä, jos halusi päästä tämän kanssa nautinnollisiin hetkiin.
Olin tuolloin pääsemässä jo hyvään vauhtiin tyttöjen kanssa. Vuotta aiemmin olin menettänyt poikuuteni kolmekymppisen Sinikan kanssa, ja vuoden saldona olin ollut jo kaikkiaan kahdeksan eri tytön ja naisen kanssa sängyssä.
Siinäkin pullonpyöritysporukassa oli mukana pari vuotta vanhempi vaalea Niina, jonka kanssa olimme muutamaa viikkoa aiemmin kuunnelleet viattomasti huoneessani musiikkia. Puhuimme levyistä, rakastimme samanlaista vähän vanhempaa rokkia. Istuimme sängyllä, ja käteni lepäsi hänen reidellään. Aistin Niinan hengityksen tihenevän. Aloimme hiljalleen pussailemaan, mankalta soi kannistavasti Hurriganesin Get on, ja annoin todellakin mennä. Kohta olin jo riisunut tukevahkon Niinan niittisen farkkutakin, Ramones-paidan ja rintaliivit, ja pyörittelin ja suutelin mukavan runsaita rintoja.
Laitoin mankkaa kovemmalle. Hivutin patjani pienen oman yläkerran kammarini lattialle, koska tiesin, että sängyn nitinä paljastaisi, että huoneessani harrastetaan muutakin kuin populaarimusiikkia. "Sulla on ihan hirveän iso kulli!..", Niina huokaili korvaani kun asettauduin hänen päälleen ja jörssi heilahteli jo innokkaana täystanassa. "Ei se mahdu!..". Kyllä mahtui, osasin jo nytkytellä mukavasti ensimmäiset millit.
Rokki soi. Tulin ensin lähetyssaarnaajassa sen aikaa, että tunsin tytön laukeavan. Sitten painoin vielä takaapäin Niinan nojatessa kirjoituspöytääni. Panna jytkytin rumpukompin tahdissa, ja se tuntui huumaavalta. Yritin toimia mahdollisimman hiljaa, ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Niinan pillu piti litinää, jörssi sahasi edestakaisin. Vitriinin lasiovista katsoin tyytyväisenä heijastusta, kun Niinan isot rinnat heiluivat valtoimenaan. Kohta puristin tissit kouriini ja laukesin urahdellen ja senkertaisen tyttöni tukkaa silitellen. Paljaallahan siinä mentiin taas.
Pussailimme vielä patjalla, mutta ilta oli jo myöhäinen ja seuraavana päivänä olisi minullakin koulua. Niinan posket hehkuivat ja hymy loisti tavalla, jota en häneltä ollut ennen nähnyt. "Oot tosi ihana sängyssä.. ja sulla on mielettömän iso kalu.." Tiesin Niinan pettäneen kanssani pitkäaikaista poikaystäväänsä.
—
Kului seitsemän vuotta. Elettiin syksyä 1985.
Jaana, jonka pyllyä olin pullonpyörityksessä kehunut, oli muuttanut aikanaan opiskelemaan, mennyt naimisiin Jarmonsa kanssa, ja he asuivat Raumalla. Lääkäriä ei Jaanasta koskaan tullut, mutta sairaanhoitaja kuitenkin.
Me näimme kotikylän työväentalolla enoni 50-vuotisjuhlissa kesällä. Tietysti tunnistin Jaanan, mutta ihan ei ollut unohtunut myöskään viileys, joka välillemme oli silloin nuorena laskeutunut minun hölmön pyllykommenttini tuloksena.
Juttelimme silti kuin vanhat tutut, mitään erityistä skismaa ei tietenkään enää ollut.
”Soittele joskus, jos käyt Raumalla”, Jaana sanoi vielä ennen kuin erkaannuimme kaikki kesäyöhön. Minä olin näkevinäni sen saman ihanan jännittyneen hymyn, kuin silloin joskus keittiössä.
Seuraavana syksynä minulla olikin reissu länsirannikolle. Kun pyöritin hotellilla Porissa Jaanan antamaa numeroa, sydämeni pamppaili. Vaikka olin kokenut mies naisten kanssa, oli sellainen olo, että tämä saattaa päättyä samalla tavalla nolosti kuin muinoin se pullonpyöritys.
”Olen yövuorossa ensi yön, mutta voisit tulla kyllä aamukahville, jos ehdit”, Jaana sanoi. Erityisesti panin merkille, että hän mainitsi, ettei Jarmo olisi aamulla kotona, vaan hän teki silloin 24-tuntista vuoroa keskussairaalalla. Jarmo oli ambulanssinkuljettaja ja komea mies, sen tiesin.
Suljin puhelimen hotellihuoneessa ja totesin, että seuraavana aamuna on varhainen lähtö. Jaana olisi kotona kuuden maissa, ja minäkin halusin siellä olla, merkitsi aamukahvi sitten mitä tahansa.
Aamun kajastaessa ajoin Raumalle ja soitin kohta pienen omakotitalon ovikelloa. Puutarha oli kaunis ja hyvin hoidettu, mutta ei ylellinen. Leikkikalujakaan ei näkynyt, joten todennäköisesti lapsia ei vielä ollut – sitä en tosin ollut tullut edes ajatelleeksi Raumalle suunnatessani.
Oven avasi vaaleaan aamutakkiin pukeutunut Jaana. Hän kuivatteli ruskeita hiuksiaan. ”Käväisin suihkussa, oli kiireinen yö”, ensiavussa työskentelevä 22-vuotias nuori nainen sanoi. Aivan naturellena hän ei minun eteeni tullut, kaikkia ripsivärejä hän ei ollut pessyt pois. Tosin hänen ihonsa oli hämmästyttävän kuulas, sileä ja kaunis sellaisenaan – ja hän taisi tämän tietää.
Joimme toki aamukahvit, ja oli kuin olisimme olleet tuttuja aina. Minä kerroin elämästäni sen verran, kun arvelin hänen tahtovan tietää. Kerroin siskojen ja vanhempien kuulumiset, ja siihenastiset opiskelut ja työt. Osasin tietysti lauseenpuolikkailla kertoa olevani ”yhä” poikamies.
Pian olimme makuuhuoneessa kauniisti sijatulla vuoteella. Hänen huulillaan väreili se sama ihana jännittynyt hymy. Suutelimme, ja sain avattua aamutakin vyön ja soljauttaa takin pois paljastaen Jaanan solakan vartalon. Kävin läpi hänen vartaloaan suudellen, ja kuuntelin hänen kiihkeää hengitystään.
Jaana huudahti kauhistuneena, kun hän riisui housuni ja puolitanassa hiljalleen terhakoituva kulli heilahti esille. "Sinulla on mielettömän... iso!”, hän ihmetteli. Rohkeasti hän kyllä kankeen tarttui sen noustessa täysasentoon. Pyyhkäisin sen puhtaaksi raikkaalla kosteuspyyhkeellä – lemmenpuuhien lisävarusteella, jota olin oppinut pitämään mukanani.
Jaana istui sängyllä, ja touhusi hellästi kullin kimpussa. Minä tietysti nautin kookkaan jörssin saamasta erityishuomiosta. Tuttuhan tuo tilanne oli, olin tuolloin jo 25-vuotiaana oppinut hiljaisen itsevarmaksi salasonniksi. Samalla viikolla olin jo ehtinyt olla sängyssä punatukkaisen, 19-vuotiaan Maijan kanssa.
Jaana kietoi sormensa kullin ympärille sitä kevyesti nylkyttäen, ja saaden sen vain jäntevöitymään yhä korskeammaksi. Tiesin, että jörssi oli Jaanalle jotain ennennäkemätöntä, ja halusinkin tuottaa hänelle nautintoa jo tällä tavalla.
”Huh.. tämän täytyy olla ainakin 25-senttinen..”, hän arvioi äänessään kiihkeyttä. Vähän meni arvio yli. Kerroin hänelle mittani, 24 senttiä pituutta ja 17 senttiä ympärystä paksuimmassa kohdassa.
Silittelin Jaanaa hiuksista. Hän veti minua hieman lähemmäs itseään ja kokeili huulillaan terskaani, pitäen samalla varresta kiinni. ”Jaana.. olet ihana!..”, sain sanottua yllätykseltäni. Minun kokemukseni mukaan harva nainen halusi ottaa miehen elintä suuhun. Hetken hän yritti, mutta päätyi sitten vain antamaan kullille muutaman pusun. ”Ei tuo valtava terska mahdu mulla suuhun mitenkään.. anteeksi!..”
Hyväilin häntä vielä, silittelin takaa päin, koskettelin melko pieniä mutta kauniita rintoja. Jaana otti suudelmani ja hyväilyni vastaan kiihkeänä ja silmät suljettuina. Aamunkajo lisääntyi, kuulas ja sateinen syysilma näkyi ulkona. Lehdet olivat jo pudonneet, ja muistaakseni oli lokakuun alku.
Kun asettauduin kohta Jaanan päälle, hän teki saman minkä useimmat naiset: levitti jalkansa äärimmilleen ja selvästi valmistautui avittamaan pillua levittämällä, että jörssi mahtuu sisälle.
Linnunluinen Jaana ei ollut malliltaan onneksi aivan pienimmästä päästä. Pääsin työntymään sisälle kohtuuhelpolla. Työnsin lantiota eteenpäin ja kulli painui parilla nytkäytyksellä pohjille saakka. ”Ooo..ooo..ooooo!” Jaana huusi pitkän raukean huudon ”koko matkan”, minkä kulli työntyi häneen sisälle.
Nain rauhallisesti kuin paikkoihin tutustuen, mutta tunsin jo muutaman työnnön jälkeen, kuinka Jaanan polvet painuivat kylkiini ja lantio vapisi. ”Aaaahha-haa-haa!..”, hänen huuliltaan raikui kiihkeä ja rietas nauru. Orgasmi sykki kullini vartta vasten, ja hän puristi minua itseään vasten. ”Ole vain siinä.. älä vedä pois vielä!.. Matti!..”
Olin jo tottunut siihen, että jos esileikki oli riittävä, nainen laukesi varsin nopeasti kun iso kyrpä alkoi lypsää rasiassa.
Jaana halusi tulla päälle. Hän ratsasti hetken ja kiljui jo kohta, kun toinen orkku pamahti. ”Enhän mä pysty naimaan, kun koko ajan vaan.. tulen ja tulen!..”, hän ilakoi kohta pyörähtäessään kainalooni. Kasvot olivat punakat, hiki helmeili otsalla.
Menimme keittiöön, jossa hän nojasi pöytään minun seistessä ja laittaessa takaapäin. Kahvikupit ja sokerikot pitivät tasaista kilinää kun läiskin menemään. Pidin ronskisti naistani lanteilta, puristin ehkä hieman liian kovasti. Kohta lasti kuitenkin lähti liikkeelle, ja paljaalla taas purskautin pillun perukoille kaiken minkä lähti.
Jollain tapaa kierosti nautin tästä, kun sain olla vieraassa kodissa isäntänä. Tietysti toivoin koko sydämestäni, ettei Jarmo saisi tästä koskaan tietää. Mutta sehän on selvää, että kun näkee oman kullinsa painuvan naiseen sisään ja ulos, ja nainen vielä huutaa nautinnosta, siinä ei toisen perhe-elämää tule mietittyä. Lisäksi ajattelin tuolloin, että kaikilla oli omat syynsä touhuta vieraiden kanssa, ja yleensä aina jos päädyin jonkin rouvan kanssa sänkyyn, hän eli puutteessa.
Kyllä Jaanakin paljasti kun kohta makasimme sängyllä, että avioelämää ei ollut viimeiseen vuoteen siinä makuuhuoneessa ollut.
En mitenkään nauttinut vertailuista toisiin miehiin, mutta Jaana paljasti, että Jarmolla oli ”melko pieni muna”.
”Se on noin kymmensenttinen. Sinulla on siis enemmän kuin kaksi kertaa niin iso.” Sitten hän vakuutti, ettei koolla ole sinänsä väliä, mutta iso kulli on kiihottava ja hän ei ollut koskaan lauennut noin nopeasti, ja hyvin harvoin useamman kerran.
Kahvit juotiin loppuun. Kun lähdin suunnistamaan takaisin kohti Poria, keittiön radiossa alkoivat aamukahdeksan uutiset. Jaana laitteli kotia kuntoon – siivosi ja petasi makuuhuonetta ja tuuletti paikkoja. Kaipa Jarmo oli kohta tulossa kotiin. Painoin oven kiinni ja lähdin.
—
Kolmen kuukauden päästä sain Jaanalta kirjeen, jonka olen säästänyt.
"Rakas Matti", kirje alkoi.
Alussa oli hyväntuulista elämän kuvailua, tosin ei sanaakaan Jarmosta. Tiesin ja ymmärsin hyvin, että tämä kirje olisi Jaanan omasta salaisesta elämästä.
Kirjeen loppupuoli olikin sitten melko unohtumaton.
”Ja Matti, minun täytyy kertoa sinulle… se mitä meidän välillä tapahtui oli kyllä jotain aivan uskomatonta. Se oli ja varmasti tulee aina olemaan elämäni kiihottavin ja hehkuvin hetki, naisellisesti."
"Muistan kun tulit siinä aamun valjetessa. Olin koko sen yövuoron sairaalalla ollut jännittynyt ja työkaveritkin huomasivat, että jotakin minussa oli erilaista. Hymyilin huomaamattani, ja huomasin odottavani sinua.
Toisaalta pelkäsin, että jänistäisit. Kun ovikello sitten soi, sydämeni hypähti, mutta hetkeäkään en miettinyt, ettenkö olisi oveani sinulle avannut."
"Matti, seksi sinun kanssasi oli aivan uskomattoman upeaa! Sinä olet komea mies, joka tulet ja otat naisen – lujasti mutta hellästi. Muistan huulesi: hartioillani, kaulallani, hiuksissasi, rinnoillani. Kätesi hyväilemässä minua, niin kuin ei kukaan toinen koskaan."
"Ja kuule, nytkin tässä huokaisen, kun vain ajattelenkin sinun kulliasi. Muistan sen käsissäni.. sen silkkisen pinnan mutta jykevän muodon. Muistat varmaan kun työnnyit minuun, ja minä vain huusin, onnesta."
"Katsoin jostain tilastosta, että noin yhdellä miehellä tuhannesta on noin suuri kalu. Että onneksi olkoon vaan, sinulle ja tulevalle rouvalle, kun sellaisen joskus löydät!"
"Sinä et ehkä enää muista sitä, kun nuorempana meillä oli se hetkemme. Silloin en nuorena tyttönä sinua huolinut, koska pelkäsin äitiä ja vähän sinun siskojasikin. Minä olen jälkeenpäin katunut paljon sitä, että en suonut silloin sinulle mahdollisuutta koskea minua, vaikka taisit kyllä sitä silloin jo haluta.
Minä tiesin jo silloin, että sinä saat kyllä pillua, enkä ihmetellyt sitä yhtään. Minä tiesin senkin, että olit jo nainut Niinaa. Myöhemmin sain kuulla senkin, että sinulla on hirveän iso kalu, ja jo silloin nuorena panit ihan koko ajan. Ja minäkin halusin ihan mahdottomasti sinun syliisi, ja kokea saman ihanuuden kuin ne muutkin tytöt, mutta jokin esti."
"Minä en totisesti kadu sitä mitä tapahtui.. se oli aivan ihanaa.. Ja sinä saat kyllä mielihyvin luvan tulla aamukahville uudelleenkin, kun vain sopiva hetki löytyy.
Rakkaudella, sinun hyväpyllyinen Jaanasi ”
Emme kuitenkaan enää Jaanan kanssa kiihkeissä merkeissä tavanneet. Näin hänet kerran noin viiden vuoden päästä, ja heillä oli Jarmon kanssa jo kolme lasta. Oli pakko tarkistaa tutuilta vanhimman tyttären ikä, ja huokaisin helpotuksesta kun sain laskettua, että lapsi ei voisi olla minun.
Toisaalta Jaana olisi kyllä varmaankin minulle kirjeessään kertonut, jos sellainen onnellinen vahinko olisi päässyt sattumaan.
