Joku varmaaki ihmettelee, miten on oikee mahollista tän ulospäin niin täydelliseltä näyttävän suhteen loppu. Mä kuulin aika usein, että te ootte luodut toisillenne. Nyt voin sanoa, että vitut ollaan ja oikeestaan aika vitun kaukana toisistaa, melkeinpä eri päädyissä, sillä sun teknohuumori humppa ja suomi regee seikkailu rapilla maustetttuna alko tulee korvista ulos. Viis puol vuotta ja mä nostin hanskat ylös. En tiedä keneltä idea eroamisesta tuli, mutta se toteutu jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä. Toisin sanoen, sä veit kaikki huonekalut, keittiötarvikkeet, auton ja matot, joten mulle jäi suunnilleen yks kattila ja haarukka. No eipä ollu hirveetä tavaravuorta piilotettavana, ku vähän aikaa sitte oli vaatekaappejaki siivottu ni jotenki kummassa mun vaatenippuki mataloitu aika tavalla, mutta nyt alkaa sen takaisin saamiseks uus, vähän vapaamielisempi ja upouudelta tuoksuva elämänvaihe. Mä oon just sopivasti alle kolmekymmentä, duunikuviot hallussa, joten kaikki perustarpeet oli jotenki hallinnassa. Nyt sopivasti talviloman alkaessa sain pomolta vinguttua muutaman viikon ”järjestelylomaa” myös. Ja ku mä perjantaina nostin työmaalla kamat kuivauskaappiin, löin ovet kii ja totesin kovaa äänee jotain: ”Nyt alko kaikkien aikojen sekopäisin loma!” nii vanhat äijät meinas yskästä tekarisa lattioille, joten tää informatiivinen mini tilaisuus meni 100% tuubii. Seuraavaa viitee viikkoo mulla ei ollu mitää velvotteita. Rahaa tulis parin viikon päästä ihan perkeleesti, joten seki puoli on nyt hoidettu.
Naispuoleisen kaverin kanssa ajelin kaupungin keskustassa olevalta työmaalta pois ja koska mä olin hoitanu mulle vielä kyydin seuraavaan maakuntaan, niimpä ensimmäinen alecoq tölkki saatto upota ihan vaa ikenii ja seuraavasta otti sen verran huikkaa, että pystyi toteamaan sen olevan vielä juoma kunnossa. Eihän sitä koskaa tiedä vaikka olis pilaantunutta mökä-öljyä markkinoilla. Työkaveri ihmetteli, että miten mä pystyn juomaa niin suunnattomia satseja bissee ja pysymään hoikkana. Oli ehkä tullu tavaks kotimatkalla naputella muutama ”matkaperuna”, enkä mäkään kyllä osannut vastata tohon kyssäriin vaan sanoin vaa, että meillä on tuolla sisäsuomessa erilainen pohjavesi. Molemmat kävi nauramaan ja se oli sillä unohdettu.
Susta oli jotenki tullu mulle todella tärkeä ja ennen kaikkea kiva frendi. Sillonku mä tulin firmaa ni sä varmaa ihmettelit, että mikä helvetin klovni tänne tuli ja olit valmiudessa lyömää mua vasaralla jokaisella kimpparööki tauolla. Meitä oli siis varmaa kymmenkunta, ketkä sillon tällöin tapas mennä porukalla röökaa. Se oli työhyvinvoinnin kannalta todella tärkeä traditio. Nyt se kumminki on moneks viikkoo otettu pois aikatauluista. Sillä mä istuskelen nyt abc:lla, juon ihan hanasta lirautettua omenasiideriä ihan vaa sydänlääkkeeks ja hokkuspokkus yhtäkkiä sä tuut mun silmien etee. Mä oon reilu vuoden käyny tällä huoltsikalla pyörii ja aika usein sä niitten kiikku kenkien kanssa oot sipsuttanu jostain kulman takaa, kun mä yritän parhaani mukaan lirkutella toisen myyjän kanssa. Jotenki vaa semmonen tunne, että mun kohtalosta on jo salaa päätetty. Ei siinä mitää mutta aikuinen mäki oon ja haluaisin tietää, että mitä on tulossa. Tällä kertaa sulla on kuitenki lomalle jäämis uutisia. Mä sain kuulla, että sullaki on kanssa pidennetty talviloma, joten kummallekkaan ei kerkeä tulla ”ikävä” jos sitä sellaseks voi sanoa oli mun instant message siihen tilanteeseen. Se tais osua sillä mulle hymyilltiin mitä näyttävämmin ja sun katseesta on sen useasti nähny, huulten ja kielen liikkeistä, sekä paljon paljon muustakin, että jos mä vaan tulisin jäämään sinkuks niin…
Se oli mun kuvitelmaa, joka sai jonkinlaisen varmistuksen, koska sä nojauduit tiskin yli antamaan mulle ”hyvänloman pusun”. Se oli vaan viaton poskipusu, mutta eleenä kylmää sotaakin isompi juttu.
Kaveri tummalla vitolla hyökkäs pihaa ja viittoili, että iso kuppi kahvia: ”Ei maitoa, ei sokeria, kaks kantta ja sekotustikku”. Me ollaan vissiin käyty samaa agenttikoulua aikoinaa, ku pystyttii käsimerkein keskustelee tarvittaessa pitkiäki pätkiä. Mä olin viime viikolla piilossa autonomistajilta sujauttanu jallupullon hansikasluukkuun tuttavallisemmin hanskalokeroo. Nyt kun se sopivasti on lämmenny ni sen voi pyöräyttää auki. Ensimmäisenä ku rusahus kävi ni kaveri alkoi kirkumaan, että; ”hyi helvetti, et sä tota ainekaan tässä autossa juo!” johon mä sanoin, että: ”Pysähy sitte ni mä voin juua tossa penkallaki!” Se on mulle se ja sama, missä mä tätä myrkkyä juon. Eikä tätä maun takia toivottavasti kukaan juokkaan. Nyt mä en kumminkaa leikkiny asialla, vaan halusin oikeesti tienvieree ottamaa huikan, koska suomalaisen miehen paras terapiakumppani on yleensä jonki sortin viinapullo. Sä ymmärsit yskän ja lopuks annoit mun hörppäillä sitä, jopa autossa, ikkuna auki tosin. Ku saavuttii kotikaupunkii ni mun piti nopeesti päättää, mihin mä tulisin seuraavat illat laskee pääni. Joten mä kysyin aika suoraakin, että voisinko mä tulla teille jonkinlaiseks ottolapseks. Koska se kävi, niin oli ensimmäisen viikon yöpymiskuviot selvillä. Päivisin ku ei ollu mitää tekemistä ni mä kävin hinkkaamassa teijän ja naapureidenkin pihat putipuhtaaks lumesta, jota sinä talvena oli satanu jonki verran. Nopeesti se viikko kumminki kulu ja koska mä oon sanojeni mittanen niin totesin, että nyt on aika lähteä kylille tsuumailemaan, että mitä sitä tulis tulevaisuudessa tekemää.
Mä soitin muutamalle kaverille ja koska niittenki asenne oli punk niin kommuuni elämä kävi myös niille helvetin hyvin. Eli nyt se todellinen turnauskunto aletaan mittaamaan. Joka perkeleen aamu ennen viittä mä kävelin alasti tässä ummehtuneen ilman täyttämässä yhteisasunnonssa hakemaan jääkaapista koffin tölkin ja menin sitä olohuoneeseen ihmettelemään samalla ku kattelin aamutv:tä. Joku kumminkin meni tälläkertaa pieleen ja siinä samassa ku mä avasin ”työhuoneen” oven, niin mua katsottiinkin sieltä sohvalta kysyvästi. Ehkä yks parhaista näyistä mitä mä oon nähny tän turnauksen aikana. Ku oli joka saatanan ilta kännissä, ni ei ollu mitää väliä mikä päivä mahto olla, mutta jotenki ihmeellisesti musta tuntu, että joulu, uusvuos ja vappu on osunu samalle päivää, sillä mua katso sohvalta niin upea näky, että mä jo unohdin miehekkään aamukankeuden ihan kokonaa ja kävelin kulli pystyssä hakemaan sen törppösen. Juuri kun mä löin jääkaapin oven kii niin en nähny päässäni muuta kuin varoitusmerkkejä ”Jos meen olohuoneeseen…”. Joten menin takasin pikkumakkariin, avasin oluen ja kävin selälleen sänkyyn makoilemaan.
Puol minuuttia ja mä olin taas unessa. Seuraava muistikuva on ajalta, kun mua pyydettii pukeutumaa, sekä ystävälliseen sävyyn poistumaan paikalta. Mimmejä ei kuulemma voi tänne samaa aikaa kutsua, jos ei ole tarkoitus jonkinlaisia orgioita järjestää. Mä ymmärsin yskän, keräsin kamat ja lähdin kaupungille hortoilemaan. Sen verran osasin jo lukea, että päivämäärän mukaan lomaa oli jäljellä vuorokauden alle kaks viikkoa. Pakko myöntää, että tääkin loma tais saada maksan pakkaamaa perintökalleutensa ja lähtevän norjaa. Kai se vielä mun sisäelimiin kuului, mutta toi kuullosti musta ainekin jollain tavaa huvittavalta, joten käytin sen tähän välii.
Ihan yhtäkkiä mun ajatusmaailman valtaa pakkomielle päästä laskettelee ja olin oppinu parhaat paikat sen lajin toteuttamiseen olevan lapissa. Mulle oli lomarahat ja sellaset tullu muutama päivä sitte, joten mä pohdin vaihtoehtoja millä siirtyä lappii; …taksilla kentälle ja sieltä lentokoneella kohti pohjosta, junalla matkaa tai vaikka vuokrais perheauton ja lähtis sillä tulittamaan pohjosta kohti. Auton vuokrauksen pysty tipauttaa heti pois laskuista, sillä siinä ei voinu dokata samalla. Junalla kestää ihan liian kauan, joten lentokentälle siis. Tosin muutaman urheilutarvike liikkeen kautta, josta jäi mukaan monta hienoa takkia, toppahousuja, lapasia, pipoja ja kaikkea sellasta, joita mä voisin myös tulevaisuudessa hyödyntää. Niin hyvä palkkaisessa duunissa mäkää en ollut, että ois voinu joka viikko ostaa uudet kledjut.
Lähtöselvitys on tehty ja kiitotie alkaa hahmottua, joten venatkaas hetki porot. Täältä tullaa aivan saatanan kovaa. Nyt mä sitte istun lentohärvelissä, enkä vahvasta suuntavaistosta huolimatta tiedä minne mä oon matkalla. No eiköhän toi koneen kapteeni sentää tiedä, mihinpäin meijän tulis tavotella. Jos me eiosuta suomen lappiin niin mä teen tästä hommasta reklamaation. Kai noi tarkastusjutut on vähän miedompia näis Auomen sisäsissä lennoissa, sillä mä sain hirvilimu-pullon kuljetettua messiin ja nyt pilvien yläpuolella sen voikin narauttaa ja ”ai, että tää osaa sitte olla hyvää”. Tätä reissua ei voi hoitaa helikopteri kännissä, joten pakko alkaa himmailemaa ennenku innostuu. Korkki kiinni ja silmät auki, mutta miten ois ihan vaa muutama huikka- mä kyselin omaltatunnolta ja ku vastaus oli, että ”Ei se jää siihen kumminkaan” niin taitaa olla parempi alkaa ihan oikeesti ”ajaa koneita alas”. Ei siis tätä lentokonetta vaan silleen sanoinkuvaillusti. Kone otti askeleen alaspäin ja pysty toteamaan sen olevan aika lähellä mestoja, sillä maamerkit alkais näyttää siltä. Vähän ajan päästä kaiutin huutaa, että: Istu paikalle, laita turvavyö ja toivo parasta. Elikkäs laskeutuminen alkais olemaan käsillä. ”Mitä mä sanoin” Me tultii aivan älyttömän kovaa sillä ennen, ku kerkes ees päiväunia suunnittelee ni Ivalon kyltit vilkku silmissä. Melkein jopa jännittää, miten tässä käy sillä tää kone alkaa ottaa suuntaa tota kiitorataa päin. Renkaat osu maahan ja ilmeisesti kaikki meni miten pitääkin, sillä meijät otettiin koneesta ulos ja ohjattii seuraavaa mestaa. Ku selvitykset on hoidettu ja muut muodollisuudet purkissa niin mä otan taxin lähimpää hiihtokeskukseen. Sillä nyt mun tekee mieli saada lauta jalkojen alle ja laskee pitkää luisua niin helvetisti. ”Tossa reilun kolmenkymmenen kilsan päässä on eka, käykö se?” ”Jos siellä vaan on mökkejä tarjolla ni käy oikein hyvin” eli paikastaki oli sovittu. Puolen tunnin päästä mä kattelin, kuinka toiset hiihtää, jotkut kantaa laskettelusuksia ja jotkut laskee pitkin kylän raittia potkukelkalla. Mä taidan olla täsmälleen oikeessa paikassa. Tolppa-apina vei mut respan etee, josta mä menin vuokraa itelleni mökin loppuloman ajaks. Heti ku pääsin aloilleen niin oli ihan parasta laittaa kännykkä kii, kiuas päälle ja mennä nojatuolii kelailee, mitä tässä nyt on ihan oikeesti tapahtunu.
Ensimmäinen päivä loppu siinä samalla, ku tää rojahti saunan jälkee sohvalle.
Seuraavana aamuna mä olin tikkana keittelemässä puuroo, sillä aikaa ku muut vielä nukku. Kauheen hyvä startti tälle reissulle. Mä kelasin samalla ku kattelin mökin ikkunasta rinteitä. Ihan ekana mä menin kuitenki käymää kylän ainoossa kaupassa, koska mökissä ei tosiaan muuta ollu ku sitä puuroa, mikä oli silleen ihan jees. Sen jälkee mä marssin suoraa siihen respaa ja kyselin mestat, mistä saa vuokrattua laskettelu tamineet ja mistä saa hissilippuja. Sillä tän reissun koko ideahan oli laskettelu ja nyt on pelit ja vehkeet sen toteuttamiseen niin voi lähteä rinteeseen. Puol päivää rinteessä ja aika-ajoin kauhunsekaisia tunteita sai mun ruokahalun nostamaan päätään. Kauheen kätevää, ku pääsee laskee melkein pöytää asti. No ei sentään, mutta etuovelle. Mä katoin ittelleni sopivan seisomapaikan, siks aikaa kunnes tarjoilija tuli ja vei mut oikeelle paikalle, otti tilauksen ja toi kuuman kaakaon ilman minttua vielä, mutta itseni tuntien, kyllä sitä vielä tän loman aikana tullaa sekoittamaan paljonki joukkoon, mutta nyt tarjoilija toi mulle isoimman pizzan, mitä näiltä leveyksiltä löytyy ja siinä samassa sen abc:n myyjän kasvot välähti muutaman pöydän päässä. Nyt tais allekirjoittanut nähdä unta, sillä mä oon just matkustanut melkein 1000km poispäin perusmestoilta, enkä voinu olettaa täällä olevan yhtää tuttua. No oli miten oli, mä vetelin pizzan loppuu, kaakon huivii ja poistuin rinteeseen. Kolme suunnilleen samanlaista päivää kulu. No löylyveden määrä oli iltasin vähän eri, mutta muuten sovitaan niitten olleen samanlaisia. Neljäntenä päivänä mä kävin vaa aamupäivän laskee mäessä, joten iltapäivän pystyi jättää muuta prokkista varten. Tossa vähän matkan päässä on kuulemma joku pubi, jonka karaokeen mä meinasin mennä tutustumaan. Nopee saunassa käynti välissä ja sit kauluspaita päälle. Jostain syystä mä halusin näyttää aikuiselta ja painoin karatee se niskassa.
Läps. Läimäytin mökin oven kerralla lukkoon, niinku Chuck Norris. Tää ilta tulee menee niinsanotusti ”lihiksen välii”. Mä tokasin hiljaa mietteissäni ja astelin kohti jo jonkinlaisen maineen saanutta tanssiravintolaa. Kolmannen oluen kanssa selailin laululistaa, enkä oikein löytänyt mieluisaa, kunnes ihan yllättäen mun nimi sanotaan dueton toiseks osapuoleks. Nyt on rokki meininki. Sillä ainekaan 700km mä en oo nimeäni sanonut kenellekkään. Ei kai siinä auta ku astella stagelle ja ottaa mikki vastaa, sekä ihmetellä mikä on homman nimi ja miten ollakkaan sä astelet kans lavalle ilman abc:n työtakkia tälläkertaa. Me laulettii monta laulua ja ihmeteltiin sattumaa, miten ollaan samaan paikkaan satuttu. Äkkiä tuli kuitenkin aika viimeisten hitaitten ja mä olin sen verran jo ottanut kannustus juomaa, että uskalsin laskea käden sun pakaralle. Nyt mulle selvis, minkä takia sä niitä kiikkukenkiä pidät. Hyvä meininki, pakko todeta. Ja ihan pakko sivusilmällä salaa vilkasta pikkasen takamusta. Valkosista trikoista loisti läpi stringien rajat tai sen verran ku niistä yleensäkkään näkee, mutta vähä harjaantuneempi silmä tajus heti mistä on kyse. Pelkkää timanttia tähän asti, sitten se kummallisuus tapahtu. Ihan yllättäen sä otit mua kädestä kii ja lähit taluttaaa ulkoovesta ulos ja kysyit, että missä päin mä olisin yötä. Mä annoin koordinaatit ja hymy sun kasvoilla vain leveni.
”Siis monta henkeä teitä onkaa täällä?” Sä kyselit, ku aloin sovittaa avainta etuoveen. Sä olit osittain yllättynyt, sillä ketään muuta ei tullutkaan vastaa. Nyt voidaa selaa telkkarista se takanpoltto kanava ja asettautua keskelle huonetta poron taljan päälle makailee. Mä kävin läpi mielessäni, kun yhtäkkiä sä aloit puhumaan takkatulesta ja karhun taljasta, niinku siin aku ankka leffassa. Mietin, että pitääköhän mun mennä jonkinlaisii kuulotutkimuksii, kuhan tää reissu on ohi. Sillä sä sanoit haluavas nussia siinä samalla taljalla. Käden käänteessä sä olit riisunu vaatteet jo kokonaa pois, joten mun piti seurata. Ku oli vuorossa bokserit, joiden resorissa luki: Approved by thor. Sä ihan vähän naurahit, että eihän tollassia käytä ku viistoista vuotiaat, jolloin mun itsetuntoon ihan vähän kolhastiin, mutta eipä se ihan hirveesti kumminkaa vaikuta lopputulokseen. Kun mä oikeesti täräytin kanava valikon ja valitsin sen takkatulikanavan niin ei enää puhuttu paljon mitää. Sun pyyntö 69:stä sopi mulle paremmin, ku ananas kinkkupizzaan. Kuusysin jälkeen kun sä olit imeny ja nuoleskellu kullin kovaks, märäks ja valmiiks taistoon niin mä asetuin sun taakse, nostin toisen jalan kohti kämpän kattoa ja aloin liu uttaa itteäni lähemmäs ”nuoruuden lähdettä”. Mä suutelin sua kevyesti niskaa samalla, ku painauduin suhun sisää ja muutaman tahdikkaan edestakaisen liikkeen jälkeen sä halusit kokeilla myös takaapäin, eikä se mua yhtään haitannut. Mä nussin sua polvillaan niin paljon, ku millä vaan pystyin. Parinkymmenen minuutin jälkeen sä halusit kokeilla vielä kolmannen asennon ja ku sulta ideat loppu niin väärinpäin ratsastus oli yllättäen ensimmäinen, mikä mulle tuli mieleen. Mä asetuin lattialle ja sä tulit mun päälle ratsastamaan selin muhun. Yhtäkkiä homma käänty siihen, että sä nostit jalat ns. etupuolelle ja tulit mun päälle selälleen makaamaan, jolloin pääsy kaikkiin ruumiinaukkoihin ois ollut täysin mahollista, mutta tällä kertaa mä keskityin mahdollisuuteen, että näitä iltoja tulevan vielä monta lisää. Nyt mä halusin tuottaa sulle mahdollisimman monta orgasmia ja koska kaks oli jo suoritettu niin kolmannen esiin saaminen ei varmaan olis hirveen vaikee temppu. Mä hellin sua ihan täysin erilaiseen tyyliin, ku muita. Mä en oikee tiedä mistä tää herrasmies tyyli sai alkunsa, mutta nyt sitä on tarjolla 26cm erissä.
Ihan puuntakaa mulla kumminkin tuli tarve päästää siittiöt ulos ja kun mä ilmoitin asiasta niin sä sanoit, ettei ainekaan sisälle sais tulla. Joten vielä vähän aikaa mä pystyin huolettomasti liikuttelee edestakas, kunnes munki ”päivä alkais olee täys”. Kevyellä ristivyö heitolla mä sain sut takasin siihen alkuperäseen lusikka asetelmaan ja nyt kun mä painauduin ”viimestä” kertaa suhun niin sä aloit yhtäkkiä huohottaa. Mä en enää pystyny yhtää kauempaa pidättelee vaan mun oli otettava kulli ulos. Heitettävä erä siittiöitä sun mahalle ja alettava sormin jatkamaan kolmannen orgasmin etsintää. Sitte kun se oli saavutettu niin sä kysyit, että kauan mulla on vielä aikaa olla täällä ja ku vastaus oli viikon verran niin sun kasvot otti taas mukavan hymyn ylleen, että en voinu olla näkemättä tulevaisuuteen ja toteamatta itselleni, että nyt rauhallisesti ”Näitä iltoja tulee vielä monta lisää!”
-x0
