Minulla oli pitkäaikaisia polvivaivoja. Käynnit fysioterapiassa olivat tulleet tutuiksi useiden vuosien aikana. Ajattelin, että nyt olisi viimeinen yritys, lopullinen oljenkorsi kuntoutuksen osalta. Jos se ei auttaisi, hakeutuisin ortopedille.
Toivoinkin hampaat kirskuen helpotusta vaivoihini. Olin nimittäin käynyt vuosikymmenen aikana kuudella eri fysioterapeutilla saamassa terapeuttisia käsittelyitä uusine jumppaohjeineen. Oli niistä ollut apuakin. Muutamia vuosia aiemmin pystyin kävelemään kilometrien lenkkejä, kunnes jostain syystä polvi meni huonompaan suuntaan. Viimeisimmät vuodet olivat olleet jatkuvaa tempoilua parempaan ja huonompaan. Ajattelin, että kokeillaan vielä kerran.
Vapaa-aikani siis täyttivät jumppaaminen, ja jos ei nyt ajallisesti, niin ainakin ajatuksellisesti. Jatkuva jumppaaminen oli vähintäänkin mielessä rassaamassa. Harva se päivä toistuvat vuosien aikana kertyneet pikkujumpat alkoivat puuduttaa ja ärsyttää. Silti jaksoin kuitenkin harjoitella. Luulen, että noista jumppasilpuista oli kaikesta huolimatta hyötyä. Uskon, että ilman niitä olisin ollut vielä heikommassa hapessa.
Vaikka treenaamiseni olivat polvikipujeni vuoksi matalatehoisia, olin 31-vuotiaana sutjakassa kunnossa. Kotijumppien lisäksi saatoin pyöräillä pari kolmekin kertaa viikossa. En koskaan ole ollut mikään makeisten ja hiilarihötön ystävä, vaan syön aina nälkääni herkkupäiväni ollessa korkeintaan kerran viikossa.
Olin ehkä hieman katkera sinkku. Minulla ei ollut ollut terhakkuutta liehitellä naisia, enkä ehkä olisi osannutkaan. Vuorovaikutuksessa uusien ihmisten kanssa olin kankea. Kuitenkin pikkuhiljaa tutustuessa se tönkköys yleensä helpotti.
Pahimman koronan jälkeen 2022 olin kesällä Lapissa töissä. Asuin kahta paikkakuntaa. Vaikkei minulla mitään mielitiettyä ollutkaan, en halunnut muuttaa kotipaikkakunnaltani kokonaan pois. Tämän vuoksi vuokrasin työpaikkakunnaltani toisen asunnon ja tulin yleensä aina viikonlopuksi 200 kilometrin matkan kotiini. Vierailin kotikunnassani myös ikääntyvien vanhempieni luona.
Työkunnassani ei ollut fysioterapiaa. Lisäksi halusin, että vaivaani kokeiltaisiin vielä jotain erilaista. Tutkittuani vaihtoehtoja päädyin siihen, että ainoa mahdollisuuteni käväistä hoidossa olisi perjantaisin matkalla kotiini. Terveystalon ja Mehiläisen ulkopuolisista itsenäisistä firmoista löytyi vain yksi. Viime aikoina nämä pääosin ulkomaalaisomisteiset terveysjätit kun olivat rohmunneet lähes kaikki kuntoutusalan firmat itselleen.
Pääsisin lähtemään perjantaina töistä aina niin, että olisin vasta neljän jälkeen paikalla, kun firman aukiolot päättyivät jo neljään. Viikonloppuaikoja ei ollut. Epäilin mahdollisuutta saada hoitoa aukiolon jälkeen, mutta päätin kuitenkin kysyä.
Puhelimeen vastasi joku nainen, jolla oli räväkkä, mutta ystävällinen ääni. Hän ei tyrmännyt ajatustani sanoen palaavansa asiaan seuraavana päivänä. Silloin kuulin hyviä uutisia. Saisin ajan perjantaille varttia yli neljän. Se oli hieno juttu, sillä polvivaivat haittasivat työtä, jossa jouduin kävelemään päivittäin. Kaiken lisäksi olin määräaikainen ja jos tulisi ylimääräisiä poissaoloja, olisi varmaankin turha toivoa enää töitä. Jo tieto hoidosta helpotti. Haaveilin, että nyt fysioterapiasta ja ehkäpä kokonaan uusittavista jumppaohjeista olisi hyötyä.
Koitti lopulta perjantai. Työn aloitushan on aina äärimmäisen pitkäveteistä, ahdistavaakin, mutta kun se alkaa rullaamaan omalla painollaan, aika kulkee yhä nopeammin. Hyppäsin alkukesän sateessa laukkujeni kanssa autooni. Matkalla kuuntelin radiota, jossa naisäänet rallattelivat Sudanin pienistä pojista ja väärin tehdyistä lottoriveistä. Välillä joku lauloi viidestä pitkästä yöstä, kunnes tulee takaisin. Käden käänteessä minä olinkin jo perillä. Eihän sitä koko 200 kilometrin matkaa tarvinnut ajaa, vaan fysioterapiafirma oli sopivasti matkan varrella.
---
Vetäisin oven auki. Astuessani sisään kuntoutusfirmaan ovisummeri soitti. Ensimmäisenä näin seinällä tekstin ”Lantionpohjan fysioterapia, varaa aika”. Sitten käänsin hieman päätäni ja huomasin tiskin, jonka takana kumarteli tummatukkainen nainen. Hän selvästi etsi jotain tiskin laatikoista, kunnes oikaisi ylös.
”Terve, sie tulit fysioterapiaan?”
Nainen puhui leveää lappilaista murretta, hymyillen iloisesti. Hän oli selvästi minun ikäluokkaani. Häkellyin naisen kauneudesta.
”Kröhöm… Terve, j-joo, kyllä!”
”Mie oon siis Anne, sie taisit jutella puhelimessa Sannan kans. Saatiin järjestymmään tää aika tosiaan.”
”Joo se on hieno homma. Tää on mulle oikeestaan ainoo mahollisuus tulla paikalle niiden töitten vuoksi. Tai siis ylipäätänsä fysioterapiaan, ku ei siellä duunipaikkakunnalla oo...”
Nainen hymyili aurinkoista, hillittyä hymyään. Lähes mustat pitkät hiukset ympäröivät kevyesti meikattuja kasvoja.
”Joo, tuu vaan tänne, niin mennään tuonne huoneeseen!”
Lähdin Annen perässä kohti hoitohuonetta, enkä katsonut naisen muotoja. No okei, katsoin. En kuitenkaan mielestäni jäänyt kiinni, kun tein sen sivusilmällä. Tiedäthän, katsot sinne minne kuuluu, mutta keskityt siihen, mitä näkökenttäsi äärirajoilla on. Ja hienoja asioita siellä näkyi. Pepun ääriviivoja oli hankala hahmottaa suuren hamemaisen teepaidan vuoksi, mutta Annen reidet ja pohkeet olivat ihanat. Nainen selvästi eli kuten ammattinsa antoi ymmärtää.
Astellessamme Anne vilkaisi minua olkansa yli yhä hymyillen. Piru vie, että oli kivaa tulla tämmöiseen paikkaan saadessaan näin iloista palvelua. Pelkästään jo tämä tuntui helpottavan vaivojani. Anne pysähtyi avoimen oven eteen ja viittasi huoneeseen kädellään.
”Tänne näin!”
Anne osoitti tuolia kohti, jonka selkämykselle jätin kevyen kesäpusakkani ja asetuin istumaan. Fysioterapeutti istahti tuolilleen läppärinsä eteen.
”No niin, eli sulla oli polovivaivoja, eikö niin?”
Aloin kertomaan juurta jaksaen, kuinka kauan koivet olivat minua vaivanneet ja mitä kaikkea olin yrittänyt niiden eteen tehdä. Kertomus oli varmaankin aika poukkoileva enkä muista siitä kovin paljon. Ei ihmekään, sillä Annen viehättävä olemus vei huomiotani. Lopulta kertomukseni päättyi. Ilmeisesti onnistuin kuvaamaan kohtuullisesti asian, koska jos ei muuta, niin ainakin Annen kädet tekivät kovasti töitä läppärin näppäimillä.
”Okei. Onko sulle koskaan tehty lihaskalavo- tai tämmösiä faskiakäsittelyitä?”
Muistelin hoitohistoriaani ja olin varma, etten ollut kuullut tämmöisistä.
”Eipä niitä vissiin oo kokeiltu. Ois hyvä, jos niitä kokeiltas!”
”Joo! Lähetään niillä liikkeelle. Tää ei sitten maksa sulle lissää, nää kuuluu tavallisseen käynnin hintaan. Meetkö ekana tuohon pöyälle vattalleen, nii aletaan kattoon. Ota päällyhousut pois.”
Anne jäi vielä koneelle. Ihailin hänen voimakkaan näköisiä, naisellisia hartioitaan. Tein työtä käskettyä ottamalla verkkarini pois. Seisoin nyt alushousuissani sähkösäätöisen hoitopöydän edessä. Anne nousi räväkästi tuolistaan, hymyillen lempeästi töksähdettyäni paikalleni.
”Mee vaan siihen hoitopöyälle, laita pää tuota tukea vasten.”
Asettauduin vatsalleni hoitopöydälle rentouttaen pääni niskatuessa olevaan aukkoon. Näin aukon läpi lattian.
”No niin. Eli mie katon sulta ensiks nuo takareijen ja koko tän takaosan jaloista, että onko siellä kirreyksiä. Ne voi vaikuttaa sinne etupuolelle, eli poloveen.”
Anne alkoi tunnustelemaan pohkeitani. Hetkessä se tuntui todella kovalta ja äännähdin kivusta.
”Mie kokkeilin vaan ihan varovasti. Eli sulla on nää lihaskalavot täällä ihan tukossa. Nää mennee täältä tänne ylös ja ne aiheuttaa sun poloville ylimäärästä rasitusta.”
”Okei, ahaa…”
”Nyt suosittelen tähän ekaks tämmöstä koneellista paineaaltohoitoa, se on tehokas näissä.”
”Joo.”
Hoitohuoneessa hiljaa soivan radion seasta saatoin kuulla, että Anne alkoi selvästi valmistella jotain hoitoon liittyvää. Näin aukosta, kun hän asteli vasemmalle puolelleni. Fysioterapeutti kumartui ottamaan juuri kohdallani lattialta sähköjohtoa, ja saatoin nähdä hänen kaarevat reitensä silmäkulmassani. Jos olisin siirtänyt hieman vasenta kättäni, olisin ylettänyt Annen pepulle. Sitten Anne rullasi jonkin hoitolaitteen jalkopäähäni.
”No niin, eli tää on nyt se paineaaltohoito. Tää kone antaa monta iskua sekunnissa sinne kalavoihin ja sitä kautta parantaa aineenvaihuntaa ja pitemmällä aikavälillä niitten liikkuvuutta. Mie käsittelen sulta ensiks nuo pohkeet ja jalakapohjat, kun ne kalavot kulukee ihan sieltä varpaitten päästä ihan sinne päälaelle asti. Tää voi tuntua aluks pahalta, mutta sano heti, jos tuntuu liian pahalta, jooko?”
”Joo, tehään näin.”
Kuului muutama piippaus, selvästi hierontavoiteen purkin avauksen ääni ja lopulta tunsin viileän kosketuksen pohkeellani. Anne käynnisti koneen, ja radion ääneen sekoittui kuuluva pulputus. Pohkeiden kohdalla ei tuntunut kipua, mutta kun siirryttiin jalkapohjan alueelle, hätkähdin.
”Aiih…”
”Oliko paha kohta?”
”Oli tosi paha siinä.”
”Mie kevennän vähä.”
Hoito kesti varmaan vain viisi minuuttia jalkaa kohti, mutta minulle tuli aivan hiki. Viimein tuo lihaskalvojen konepyssy oli sammunut ja Anne pyyhki jalkojani kuivaksi hierontavoiteesta.
”No niin, eli tuo paineaaltohoito olis nyt valamis. Sitten mie käsittelen sulta nuo kalavot vielä tämmösellä hierontaraualla.”
”Okei…”
Jos paineaaltohoito oli sattunut, niin tämä käsittely se vasta teki itaraa. Voihkin välillä kuin mikäkin twinkki. Mutta kyllä minä senkin kestin. Mietin, että jos tästä apua vaivaan saa, ei sitä kannata ohittaa.
Kello oli käynyt ajan loppuun. Kotiin viemisiksi sain vielä uusia treeniohjeita niiden korvatessa kaikki aiemmat vuosien varrella kertyneet jumppani. Se oli huippu homma, sillä olin tosiaan korviani myöten täynnä kaikenlaisia harjoituksia. Astuttuani pois huoneesta päättelin hiljaisuudesta ja odotustilojen himmeydestä, ettei liikkeessä ehkä näin aukioloajan jälkeen olisi muita. Anne oli tiskillä ottamassa maksua vastaan.
”No niin, miltäs nyt tuntuu?”
”No ei nyt tunnu oikeen mitään.”
Anne hymyili ystävällisesti.
”No hyvä, sinne voi tulla nyt vähän mustelmaa, mutta se paranee muutamassa viikossa. Nyt otat kolome päivää rennosti, että siellä kudokset pallautuu ja vasta ens viikolla liikut taas normaalisti kipujen sallimissa rajoissa.”
”Okei, miten kauan muuten menee, että näistä hoidoista alkaa olemaan apua?”
”Monelle on tuo paineaaltohoito ja siihen yhistetty manuaalinen käsittely, niin riittäny kolomesta viiteen hoitokertaa. Sitten ku sie reenaat lisäks, niin nää yhessä vahvistaa toisiaan.”
”Okei, eli aika tehokkaan kuuloinen vois olla.”
”Joo, on se, hyviä kokemuksia siitä on saatu.”
Anne klikkaili jotain hiirellään näytöltä ja sain luvan maksaa käynnin kortillani. Huomasin seinällä myös mainoksen, jossa oli joogatuntien pitoajat ja vetäjät valokuvineen. Yksi vetäjistä oli Anne.
Anne nosti katseensa näytöstä.
”Kiitos, varataanko me seuraavaa aikaa?”
”Joo voitais kattoa.”
Seuraava aika tuli viikon päähän samalle kellonlyömälle. Silloin tilanne olikin se, että minulla olivat kintut aivan mustelmilla eikä hoitoon kuulunut samojen kohtien käsittelyä.
---
Aikaa oli mennyt viikkoja. Tuli viides käynti. Olin taas vatsallani hoitopöydällä. Eikö olekin hassua, että kun kipu on etupuolella, voidaan vaivaa hoitaa käsittelemällä jalkojen toista puolta? Ja selvästi parannusta oli tullut. Polvi ei ollut äksyillyt läheskään niin kuin alussa. Myöskään käsittelyt eivät sattuneet enää juurikaan. Paineaaltohoito meni ilman kiljahduksia, samoin lihaskalvojen käsittely. Panin merkille, ettei radio ollut enää päällä hoitohuoneessa kuten ensimmäisillä kerroilla. Välillä oli hiirenhiljaista. Anne toisinaan kyseli ammattimaisesti minulta, miten kestin hoitoa.
”Tuntuuko pahalta?”
Ajatuksissani vastasin suoraan, mitä koin.
”Kutittaa…”
Anne sekosi sanoissaan.
”Aa, no se sit… sitten pitää vähän rajummat ot… kovempaa käsitellä.”
Kuulin Annen äänestä selvästi hymyn. Tuntui hyvältä, kun sain tuon naisen hymyilemään. Tai sitten se oli häneltä vain pelkkää kohteliasta asiakaspalvelua. Mutta Annehan lisäsi kuin lisäsikin käsittelyn voimaa. Aloin taas hikoilla.
”Siinä on aika paha kohta.”
”Joo, mie tunnen tästä, että tää on kuitenki nyt paljo joustavampi ku sillon ku alotettiin. Eihän näitä sillon juuri kestäny hipastakkaan.”
”Joo.”
Hoitopöytä hyrisi, kun Anne laski minut alas. Terapeutti poistui taas huoneesta huomaavaisesti jättäen minut pukemaan päällyshousuni. Kassalle tepastellessani olin nyt jo varma hiljaisuudesta, että niin se oli: tähän aikaan täällä ei varmasti ollut muita kuin minä ja Anne. Kassalla halusin vielä kysyä jatkosta.
”Mites nyt, kun on jo viides käynti, että kannattaako tätä vielä jatkaa?”
Katsoin Annea suoraan silmiin. Olin jäänyt kiinni Annen salaperäisiin silmiin kerta kerralta yhä enemmän. Pienen hetken ajan katsoimme toisiamme, kunnes Anne vastasi.
”Joo, siis monella tulee sitä hoitovastetta viielläkin kerralla, mutta sitä ilman muuta kannattaa jatkaa niin kauan ku se tehoaa. Jotku on käyny kakskytviiski kertaa.”
”Ai jaa, niinki monta kertaa! No kyllä mun mielestä voidaan jatkaa. Ja kun haluan myös kannattaa paikallista yritystä.”
”No kiitti! Mie kyllä pääsen samalla lailla ens perjantainaki, laitetaanko siihen?”
”Joo, sovitaan näin.”
---
Työviikko meni nopeasti. Fysioterapian ovi oli käynyt jo tutuksi, kun kuudetta kertaa astelin ovisummerin säestyksellä sisään. Anne käveli kuin keinuen suoraan ohitseni tiskin suunnasta iloisesti tervehtien, viitaten käsillään tuttuun suuntaan.
Jälleen olin vatsallani hoitopöydällä.
”Nyt tää ei vissiin ennää käy kipiää?”
”No joo, ei oo paha. Vähä kutittaa.”
Sain kuulla Annelta ihanan naurahduksen.
”No hyvä, ettei satu…”
Hipihiljaisessa hoitohuoneessa suljin välillä silmäni, kun käsittely ei enää tuntunut pahalta, vaan jopa rentouttavalta. Pian Anne alkoi puhua.
”Se olis mulla viikonloppuna siskon nelikymppiset.”
Liikunta-ammattilainen rullasi samalla hierontaraudalla jalkapohjiani.
”Jumbo-Baariin on tulossa aika iso porukka meitä siskoksia ja kavereita. Ne on kovia juhlia ne.”
Ihmettelin, miksi Anne alkoi minulle – asiakkaalleen – yhtäkkiä tämmöisiä rupattelemaan. Annen leppoisa jutustelu vain jatkui.
”Mulla ne jäi just koronan takia pitämättä, heti ku se tuli 2020. Ehkä pittää nyt sitten pittää tuplana synttärit.”
Siis hetkinen, Anne oli jo 42, mutta näytti ikäistään vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. Ja miksi hän minulle tämmöisiä puhui tuoden ikänsä kuin tarkoituksella esille?
”Ahaa, niin just.”
Vastasin näin täysin töksähtävästi, vaikkakaan Anne ei tuntunut siitä juuri hätkähtävän jatkaessaan jutteluaan rennosti.
”Onko sulla mittään viikonloppuohjelmaa tiiossa?”
”Tv-ohjelmaa.”
Tätä Anne ei selvästikään ihan ymmärtänyt. Vaikka ei tämä juuri kaukana todellisuudesta ollutkaan, kun olin melko yksinäinen kaveri. Anne vain toisti lauseeni lakonisesti.
”Tv-ohjelmaa…”
”No eipä siinä mitään erikoista ohjelmaa oo viikonloppuna. Puumaa etin…”
Annen hoitoliikkeet pysähtyivät.
”Mitä?”
Päässäni humahti. Jähmetyin, kun jo kaduin, mitä suupielestäni lattiaa kohti pääsi. Yritin äkkiä pelastaa itseni.
”Niin, ku aika kuumaa täällä…”
Anne jatkoi hoitoa normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Helpotti, kun nähtävästi Anne ei kuullut, mitä ensin sanoin.
”Niin, joo, nyt on ollu hellettä. Meillä ei tässä valitettavasti ilmastointia oo, mutta pistäähän se tietenkin veret kiertään. Että huh hellettä!”
Hymähdin hoitopöydällä Annen naurahtaessa kohteliaasti perään. Hoitokerta meni loppuun normaalisti. Maksoin käynnin, ja varasimme uuden seuraavalle perjantaille. Taas tuijotin ehkä pari sekuntia liian pitkään Annea silmiin eikä hänkään irrottanut katsettaan.
---
Töissä oli jo paljon helpompaa kun polvea ei enää kaihertanut niin pahasti. Elämäniloni oli kasvanut useita kymmeniä prosentteja. Iloa lisäsi, kun pääsisin näkemään taas Annen. Niinpä kaarsin autoni parkkiin ja taas ovisummeri soitti tervetulotoivotuksensa.
Annen kivat kasvot tervehtivät ja suuntasimme hoitohuoneeseen. Edelliskerralla Anne oli puhunut, että nyt voisimme katsoa lihastasapainoani ja tukilihasteni voimaa, koska ne vaikuttavat koko kehon ryhtiin ja sitä kautta polville tulevaan rasitukseen.
”Tehhään nyt niin, että mie käsittelen sulta nuo kalavot taas tällä raualla ja sitten mennään tuonne salin puolelle kattomaan muutamia liikkeitä, miten ne onnistuu. Onks tää okei?”
”Joo, mulle sopii.”
”Okei, mee vaan taas siihen pöyälle.”
Hoito meni kommelluksitta, enkä edelleenkään tuntenut kipua, eli ilmeisesti kalvot olivat todella alkaneet koivissani toimia paremmin. Laskeutuvan hoitopöydän hyrinässä Anne kommentoi edistystämme.
”Nyt ne joustaa jo paljo paremmin ku sillon alussa. Sullahan ei tainnu käyä kippeesti?”
”Joo ei, kyllä ne vissiin on parempaan suuntaan menny.”
Anne laittoi työkalujaan hyllyyn, kunnes kääntyi minua kohti ja käveli ohitseni ovelle.
”No niin, mennäänpäs tonne salin puolelle nyt!”
Annella oli nyt päällään napakasti istuva teepaita ja huh huh – tiukat leggingsit. Kävelin Annen perässä, kun kaksi kiinteää pakaraa ja huikea lantio notkeasti keinuivat naisen askelten tahtiin. Sydämeni alkoi hakata ja jännitys valtasi rintakehäni. Nostin salamana katseeni ylös. Anne hymyili arvoituksellisesti olkansa yli, mutta käänsi katseensa pian eteensä. Perillä Anne naurahti hieman.
”No niih…”
Katselin ympärilleni. Olimme ison olohuoneen kokoisessa salissa, jota ympäröivät suuret peilit joka puolella. Yhdellä seinällä oli puolapuut, siellä täällä seinustoilla monenlaisia jumppakuminauhoja ja salin toisessa päässä kohollaan oleva matalaa pöytää muistuttava taso.
”Ootatko vähän aikaa, mie haen jumppamaton…”
En voinut sille mitään, että silmäni hakeutuivat taas Annen perään. Enkä sille, että tulin tietoiseksi alapääni pikkukaverista. Anne käveli reippaasti lanteet keinuen salin toiselle puolelle, jossa hän kumartui nostamaan lattialla olevia jumppamattoja. Katseeni oli nauliintunut tuohon ilmestykseen. Annen pyöreä peppu kiristyi vasten joustavia housuja ja uskoin nähneeni niiden alla pienen pienet stringalushousut. Kun Anne oli nousemassa, huomasin kauhukseni Annen katsovan sivupeilin kautta minua. Urheilullisen rivakka Anne käveli pian kohti minua. Naisen kasvoille levisi hymy.
”Aletaanko jumppaamaan?”
Tässä vaiheessa menin täysin sanattomaksi. Yhtäkkiä mongertelin jotain kummaa myöntävän tapaista.
”Ööh, jooh...”
Jäin tolpilleni, kun Anne asteli jumppamatto kainalossaan kohti salin päädyn tasoa, jolle hän läsäytti maton.
”Tuu tänne, mie näytän ensiks, että mitä tässä haetaan.”
Sain jalkani toimimaan, joten saavuin tason viereen. Anne oli selällään matolla ja veti polvensa koukkuun.
”Ku sie teet vaikkapa vattalihasliikkeitä, niin ne on tosi hyviä, mutta sie saat niistä tälleen paljo enempi irti. Tää on ydintuki.”
Anne laittoi kätensä selkänsä alle.
”Selän asento on tässä perusasennossa tärkee. Sinne pittää jäähä tuommonen käen mentävä rako ja siitä vähäsen pienempi.”
Anne katsoi minua sipaisten toisella kädellään hiuksiaan.
”Sitten sie jännität lantionpohjan lihakset. Semmonen pikku pito sinne. Ajattele niin, että ensin supistat peräaukon ja veät sen jännityksen ihan ylös sinne peniksen juureen asti.”
Katsekontaktimme säilyi koko ajan. Tunsin, kuinka poskiani kuumotti, eikä sydämen sykkeeni todellakaan ollut lepotilassa. Ehkä ylireagoin pahasti.
”Ota ensin se jännitys sinne ja samalla hengitä ulos.”
Anne hengitti ulos näyttäen esimerkkiä.
”Sitten yhistetään tähän se tavallinen vattarutistus. Eli sie jännität ekana lantionpohjan lihakset, sitten veät kevyesti vattaa sissään ja teet rutistuksen. Lantionpohja ja lantio-suoliluulihakset pietään koko liikesarjan ajan kevyesti jännityksessä.”
Terapeutti hengitti syvään ja uloshengityksellä hän nosti ylävartalonsa ylös, sormet klassisen vatsalihasliikkeen tapaan päänsä alle ristittynä. Olin paikalleni jähmettyneenä Annen tehdessä varmaan kymmenkunta tyylipuhdasta vatsarutistusta puhaltaen joka toiston rytmiin. Sen jälkeen kasvoiltaan hieman punertunut Anne katsoi jälleen minua.
”Sitten yhtä tärkee on se rentoutuminen. Hengität ensin sisään ja päästät uloshengityksellä jännityksen pois. Sitten hengität sisään ja taas ulos ja annat vatan vähäsen pullistua. Voit ihan kunnolla ajatella nii, että puhallat sen jännityksen ulos sieltä peräaukosta. Älä kuitenkaan ponnista, koska se voi aiheuttaa peräpukamia.”
Anne hengitti voimakkaasti ulos puhaltaen ja pitäen käsiään vatsallaan, joka hieman pullistui. Fysioterapeutin kasvoilla oli vieno hymy.
”On aika yleistä, että lantionpohjan lihakset ei ihmisillä niinkään oo heikot vaan siellä on ylijännitystä. Selekävaivat on varmaan yleisimpiä ja ku ne lantiolihakset toimii väärin, voi aiheutua vaikka minkälaisia vaivoja. Poloviongelmat on yks yleisimpiä kans. Naisilla lantionpohja voi aiheuttaa pissan karkailua ja kipuja yhdynnässä. Miehillä vastaavasti ylikireys saattaa aiheuttaa ennenaikasta siemensyöksyä tai vastaavasti erektio-ongelmia. Kannattaa siis aina muistaa näitten lihasten hallinta.”
Yhdynnän ja siemensyöksyn mainitseminen aiheutti kohahduksen rinnassani, ja tulin yhä tietoisemmaksi kulkusestani. Anne nousi tasolta.
”Kokeile.”
Toivoin, ettei alhaalla ollut aivan ilmeistä kohoumaa, kun vaihdoimme paikkoja. Anne tuli viereeni istumaan lattialle. Katselin selälläni maaten Annea, eikä hän välttänyt katsettani. Anne ihan varmasti jäätyi hetkeksi.
”Noo niiin, eli, mihis me jäätiin… Niin, eli kokeilepa, miten onnistuu!”
Annen katse käväisi alapäässäni, mutta palasi saman tien kasvoihini.
”Eli muistakko, miten meni?”
”Joo-o, elikkä ensin hengitys ulos, sitten sisään. Uloshengityksellä lantionpohjaan jännitys.”
”Joo, aika hyvin, teeppä jännitys ja rentoutus pari kertaa.”
Tein parhaani ohjeiden mukaan.
”Tuntuuko oikeassa paikassa?
”Joo-o, luulisin, että joo.”
”Mie voin kokeilla sulta tuosta häpykummulta, jos passaa?”
Apua! Nyt olin todella kusessa. Jos Anne koskisi noin lähelle kulkusiani, niin siellä olisi todella ahdasta. Suuni tosin kävi ennen kuin järkeni ehti mukaan.
”Joo, sopii.”
Anne laittoi sormensa häpeilemättä penikseni tyven yläpuolelle. Tunsin, kuinka lämpö alkoi kohisten virrata alapäähäni.
”No niin, eli ne lantionpohjan lihaksethan kulkee ihan sieltä häntäluusta tänne alavattalle. yritäpä nyt jännittää ensin peräaukko… Sitten jännitä ihan tänne asti… Hyvä! Hienosti jännittyy ihan tänne asti! ”
Anne veti kätensä pois hymyillen leveästi, enkä ollut ihan varma, tarkoittiko Anne jännittymisellä lihaksiani vai kovana hankalassa asennossa seisovaa kulliani.
”No niin, miepä katon, miten sie saat tuon yhistettyä koko liikesarjaan.”
Aloin hätäisesti puurtamaan vatsarutistusta, mutta Anne keskeytti.
”Mitä piti muistaa?”
Olin ihan pökertynyt oudosta tilanteesta. Onnekseni kullini oli jo vähän pehmennyt, eikä se enää ollut niin ikävästi housuissani.
”Ai niin, se alkuasento.”
”Mie voin ohjata täältä, jos passaa?”
”Joo.”
Anne laittoi kätensä selkäni alle, mikä tuntui nyt jännältä verrattuna hoitojen aikaiseen. Tässä oli yhtä lailla hellyyttä ja voimaa.
”Eli tänne sulla pittää jäähä tämmönen pikku rako… Nyt tää ei ihan tarpeeks mee tänne… Nosta pikkusen selkää enemmän kaarelle… Noin just, nyt on hyvä!”
Anne jätti kätensä ristiselkäni alle.
”No niin, kokeilepa nyt tehä rutistus niin, ettei mun käsi mee jauhelihaks?”
Minua alkoi naurattaa tuo kuivaakin huumoria kuivempi kielikuva, ja Anne yhtyi nauruun. Tuntui mahtavalta. Naurun päätyttyä tuijotimme taas useita sekunteja toisiamme silmiin. Aloin lopulta sopertaa jotain vatsalihasliikkeeseen liittyvää.
”Niih, jos mä kokeilisin…”
Anne yskäisi korrektisti. Aloin tehdä vatsalihasliikettä.
”Noin, hyvältä näyttää.”
Sitten Anne alkoi tunnustella vatsaani.
”Muista aktivoida kans nää lantio-suoliluulihakset.”
Anne piti kättään suoliluuni kohdalla, vatsalihasten sivulla.
”Jännitä nämä nyt… Noin! Hyvin sulla on hallinnassa nää lihakset, kun muistat jatkossa aina vaan aktivoida nää.”
”Joo, kiva tietää.”
Anne nousi seisomaan ja itsekin pomppasin ripeästi ylös ollen lähes unohtanut polvivaivani. Irvistelin sihisten, kun nopea nouseminen vihlaisi polveeni ikävästi.
”Sattuko polveen?”
”Joo, vähän vihlaisi.”
”Tuntuuko vielä?”
Olin tyytyväinen, että pystyin kuitenkin astumaan lievän jälkitunteen jurnuttaessa vielä polvessani.
”Eipä se enää pahemmin. En pystyny silloin alussa juuri ollenkaan nousemaan matalalta ylös!”
Olin iloinen tämän fysioterapeutin osaamisesta ja kuntoutuksen etenemisestä. Anne hymyili miellyttävästi.
”Kiva!”
Katseemme kohtasivat. Vähä vähältä Annen hymy hiipui. Kasvomme lähestyivät toisiaan. Käteni alkoi vaistomaisesti liikkua kohti Annea. Kasvomme olivat enää senttien päässä toisistaan. Sitten erkanimme.
”No nii…”
Annen kasvot punoittivat ja oma sykkeeni oli koholla muustakin kuin kymmenestä vatsarutistuksesta.
”Katotaankos seuraava aika?”
Saavuimme tiskille ja varasimme jälleen ajan viikon päähän. Olin pyörällä päästäni ja mietin vain, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Oliko minun ja fyssa-Annen välillä nyt oikeasti ollut jotain kummaa? Ehkäpä kuvittelin koko tilanteen jotenkin.
---
”Mie luulen, että nää kalavot joustaa sulla jo niin hyvin, että nyt voiaan siirtyä enempi lihasvoiman reenaamiseen.”
Olin kahdeksatta kertaa Annen hoidettavana työviikon jälkeen.
”No niin, sehän on varmaan hyvä uutinen!”
”Joo, on, tosi hyvä.”
Anne oli taas iloisena itsenään asettelemassa työvälineitään hoitohuoneen hyllyille.
”Mutta lähetääkös kattomaan niitä reenejä taas tuonne salin puolelle?”
”Joo.”
”Tai… oikeestaan voitais olla tässä hoitohuoneessa, mulla olis yks juttu mielessä. Sulla oli ne lantionpohjan lihakset niin hyvin hallinnassa, että mun mielestä me voitais kattoo siihen vähän vaativampi taso vielä.”
”Ookei, tehdään niin…”
Anne laittoi vielä muutamia tavaroita hyllyihin, kunnes kääntyi suuntaani.
”Eli, mie näytän mitä tarkotan. Tuukko tähän nii vaihetaan paikkoja.”
Nousin laskeneelta hoitopöydältä seisomaan pöydän vierelle. Anne makasi nyt hoitopöydällä selällään.
”Eli tiiäkkö, ihan perus lantionnosto.”
Anne nosti lantionsa ylös laskien sen taas hitaasti alas. Nainen toisti tämän useamman kerran pitäen katseensa minussa. Sitten hän suuntasi silmänsä kattoon ja jatkoi luentoaan.
”Tää on se, miten me yleensä tehään tää. Täähän on parhaimpia pakara- ja takareisiliikkeitä. Pakarat on ihan keskeisessä roolissa tukemassa polviniveliä. Onko tää liike sulle tuttu?”
Olihan se tuttu liike, josta oli varmasti jollain tasolla ollutkin jo apua ajan mittaan.
”Joo, kyllähän tuo tuttu on.”
”No hyvä, mutta luulen, ettet oo ihan tuota lantiopohjan aktivoimista tässä samalla miettinyt. Oonko oikeassa?”
”No enpä tuota oo…”
”No niin! Eli vähän sama homma ku viimeks ku katottiin, eli hengitys ja aktivointi, hengitys ja aktivointi. Sitten liikesarjan lopuks muistetaan…”
Anne hengitti syvään ja päästi sitten ilman puhisten ulos antaen vatsansa hieman pullistua.
”...päästää se jännitys pois sieltä peräpään kautta. Mutta muistetaan, ettei ponnisteta, vaan annetaan vaan vatan pullistua ja päästään aivan rennoksi.”
Anne hengitti vielä muutaman kerran vilkaisten minua hymy kasvoillaan ja pompahti ylös.
”Kokeilepa!”
Tein työtä käskettyä ja asetuin puolestani pötkölleni suoralle hoitopöydälle. Aloin tehdä rivakkaan tahtiin lantionnostoja, mutta Anne keskeytti minut.
”Ihan rauhassa vaan, ja semmonen hallittu tahti on parempi just sen lihaskontrollin takia. Jos mie piän tästä kiinni ja kokeilen sulta vähän tuolta, miten sulla aktivoituu nää lihakset. Sopiiko?”
Olin kiipelissä, kun arvasin, että Anne alkaisi taas tunnustella minua. Tunsin jo lämpöä alapäässäni.
”No joo, sopii se.”
Ensin Anne laittoi pari sormeaan penikseni tyveen. Voi ei, nyt en voinut enää hillitä itseäni. Tunsin, kuinka kullini kovettui housuissani.
”Yritäs nyt aktivoida ensin peräaukko ja sitten tänne asti…”
Kun jännitin niin sanotusti koko paketin, kova penikseni aiheutti nyt sen, että löysien verkkareideni etumus ponnahti ylös lihasten jännittyessä.
”Jee! Mahtavaa, sie ossaat tosi hyvin aktivoida tuon sun lantionpohjas!”
Anne katsoi minua pyörryttävällä hymyllä. Naisen katse pysähtyi haaroissani.
”Nythän meillä onki kätevämpää, ku nähään heti, jos sun lantionpohjan lihakset jännittyy oikein.”
Tunsin peniksessäni nytkäyksen Annen sanoessa tuon.
”No nii, kokeillaankos nyt yhistää se lantionnosto tähän?”
En tiennyt miten olisin, kun penikseni oli kivikovana housuissani eikä Anne antanut armoa tilanteessa. Ja tuon naisen mutkaton asennoituminen ilmiselvään kiihottumiseeni ei ainakaan laskenut erektiotani, vaan päinvastoin. Yhtäkkiä Anne vakavoitui.
”Tiiäkkö, mie kysysin sulta yhen kysymyksen…”
”Nii?”
”Lupaathan, että unohetaan koko homma, jos et piä siitä?”
Ihmettelin, miksi Anne oli niin vakavana.
”Saisinko mie ottaa sulta nuo housut pois, ku sulla on aika tukala olo varmaan?”
Hetken aikaa kasvoni pysyivät perusilmeellä, kunnes puhkesin hekottamaan.
”Tietenki!”
Hymy palasi Annen kasvoille. Hän otti kiinni housuistani vetäen ne pois jaloistani kohti kattoa. Sitten lähtivät bokserini, jolloin kullini läpsähti vasten alavatsaani. Olin hoitopöydällä alapää paljaana vain kevyt kesäteepaita päälläni.
”Tästä ei sitten puhuta kellekään. Ei ees mun ukolle.”
Olin yllättynyt, kun Anne otti yhtäkkiä tällaisen asian esille.
”Onko sulla mies?”
”Joo, on, ja kaks kakaraaki, mutta ukon kans on aika hiljasta ollu pitkään ja luulen, että me erotaan kohta.”
Minua ei haitannut tieto siitä, että Annella olikin joku, varsinkin kun hän kertoi, että homma olisi hiipumassa.
”Aa, okei… Mut sähän oot tosi viehättävä ja kuuma nainen…”
Jos mahdollista, niin nyt Anne hymyili entistä huimaavammin.
”Niinhän mie oonki.”
Tunsin, kuinka kova kullini nytkähti tuon naisen itsetunnosta. Anne katsoi minua ja nyt peittelemätöntä kulliani vuoron perään.
”Onko sulle okei, jos vähän leikitään? Mie ainaki haluisin.”
Nyökkäsin vastaukseksi.
”Meillä jäi vähän jumppa kesken. No niin, koitetaas…”
Anne laittoi kätensä vatsaani vasten lepäävän kovan penikseni alle, sen tyveen. Kullini nykäisi kunnolla tuosta kosketuksesta. Annen kulmat kohosivat ja suu leveni yllättyneeseen, virnuilevaan hymyyn.
”Ohooh! Nehän toimii napakasti. No nii, aktivoipa nää lihakset… tai oota, parempi näin…”
Anne otti jämäkän otteen peniksestäni.
”Jännitä sun lantionpohja.”
Penikseni sai lisää kovuutta aktivoidessani lantionpohjani lihakset.
”Noin, tosi hyvä. Piä tuo ja sitte, tee lantionnosto.”
Anne ei irrottanut otettaan peniksestäni, vaan käänsi sitä suorempaan asentoon, kattoa kohti. Aloin nostaa peppuani pöydältä.
”Hienosti pysyy. Jatka…”
Annen ääni kävi käheämmäksi ja hänen kasvonsa punoittivat silmin havaittavasti. Ryhdyin pumppaamaan lantiotani ylös alas. Sitten Anne rupesi runkkaamaan penistäni samaan tahtiin. Aloin huohottaa jokaisella vedolla. En pystynyt puhumaan normaalisti.
”Eih, mitä sä teet-hh, huuh…”
”Tosi hyvin pysyy kovana… Sano, jos meinaa tulla.”
Tulemisen mainitseminen teki juuri sen, mitä ajattelisikin.
”Nyt tulee!”
Anne katsoi minua naurahtaen, päästäen irti peniksestäni. Tuntui kuin voimakas, hekumallinen koura olisi pakottanut nostamaan selkäni irti pöydältä työntämällä lantiotani ilmaan. Kullini huojui hetken suonet pullottaen muutaman sentin verran irti vatsastani, kunnes palautui takaisin lepäämään vatsaani vasten. Samalla myös lantioni rentoutui ja minua hieman hengästytti. Sperman lento oli vältetty.
Fysioterapeutti peruutti pöydän sivulla käskien minua kääntymään istualleni sivuttain ja nojaamaan taakseni hoitopöydän toiseen reunaan.
”Harjotellaanko lissää sun lantionpohjaa?”
En tajunnut muuta kuin nyökätä, niin sekaisin olin. Anne käveli huoneen toiseen päähän muutaman askeleen ja kumartui alas suorin jaloin. Näin hänen timmit pakaransa, jotka kiristyivät tummia leggingsejään vasten. Nyt hoitohuoneen kohdevalo osui Annen peppuun varmistaen sen, että hänellä oli stringit. Anne alkoi nousta ylös ehtien pyörähtää hieman sivuttain, kun käänsin äkkiä katseeni pois.
”Hei, kato vaan mun persettä, ei sun tarvi kattoo muualle, kyllä mie näin sillon jo eka kerralla ku tiirasit sitä.”
Minua ihastutti heti tuo Annen tapa puhua rivosti ja suoraan. Ei mitään peppuja tai pyllyjä, vaan perse. En voinut käsittää tuota seksin määrää, jota Annesta säteili. Anne kumartui uudestaan yltäen helposti suorin jaloin kämmenensä maahan. Voi hyvä tavaton, miten notkea tuo nainen oli! – selvästi joogan ansiota.
Annen keinutellessa hitaasti peppuaan hän alkoi samalla riisua leggingsejään. Esiin muljahtivat hurjan kauniit ja pulleat paljaat pakarat, joiden väliä suojasi vain pikkiriikkisten stringalushousujen nauha. Minun oli pakko koskea kulliini, kun sitä niin pakotti ja stondis koveni yhä. Anne katsoi minua jalkojensa välistä.
”Näyttääkö hyvältä?”
”Aivan mahtavalta.”
Fysioterapeutti tuijotteli minua viekkaasti, edelleen jalkojensa välistä.
”Kiitti! Mut mie nään, et sie runkkaat… Ethän tuu vielä, joohan?”
”En mä niin kovaa…”
Pian Anne nousi ylös ja tuli pieni jumppapehmuste mukanaan eteeni hoitopöydän sivulle, johon hän sen tipautti lattialle. Aloin jo aavistella, mitä nyt tapahtuisi. Anne heilautti niskojaan ja veti hiuksiaan taakse. Samassa Anne oli vetreänä, rivakkana jumppaajana polvillaan edessäni.
”Akseli, mie aion ottaa sulta suihin.”
Tuosta tiedosta kullini nytkähti taas. Anne tarttui hellästi penikseeni. Ihanan seksikkäästi hymyillen tummatukkainen, nuorekas 42-vuotias fysioterapeutti antoi päänsä laskeutua penikseni eteen ja kankena seisovan työkaluni painua hänen kosteaan suuhunsa.
”Hmm…”
Suuhoito oli taitavaa, ja aloin nauttia kohtuuttoman paljon tilanteesta. Anne tunsi alapäässään saakka tyydytystä ottaessaan suihin, mistä kertoi tuon naisen suloinen ääntely.
”Ymff…”
Työnsin käteni hellästi Annen hiuksiin ja pukkasin häntä varoen pois.
”Nyt meinaa tulla…”
Anne hymyili kuin seksin ylipapitar, ja sitähän hän aivan kiistatta olikin. Sitten Annen kasvoille levisi teatraalinen, hämmästynyt ilme.
”Nytkö jo? Kyllä meän sitten pittää reenata enemmän… Tehhään nii, että mie otan sulta vähä suihin ja sitten sie teet aina kymmenen toistoo lantionpohjan lihaksillas. Niitten kaikkien settien jälkeen ois yks kiva juttu!”
Saman tien Anne painoi mulkkuni suuhunsa. Otteet olivat nyt hellien sijaan raisut, ja huoneessa kuului kosteita, rivoja mosauksia kokeneen naisen hyödyntäessä seksitaitojaan. Aloin pian haukkoa henkeäni, kunnes Anne armahti minut, enkä päässyt edelleenkään laukeamaan. Penikseni kiilteli sen oltua Annen suussa ja se sykki sydämeni lyöntien tahtiin.
”No niin, nyt se kymmenen toistoo…”
Anne irtautui minusta kokonaan hieman taaemmas. Liikuttelin penistäni ylös alas lihaksillani.
”Yks, kaks, kol, hienosti, Akseli… kovempaa… nel, viis, kuus, seittemän… tosi hyvin menee.”
Anne laski penikseni liikahtelut kuin kuntosalin personal trainer. Olin kuin humalassa epätodellisesta nautinnostani, mutta onnistuin kai olemaan jotenkin nokkela.
”Fysio-Milf…”
Anne hymyili viekkaasti.
”Mikä?”
”Tää teidän firman nimi pitäis olla Fysio-Milf.”
Anne nauroi ihanasti sipaisten hiuksiaan ja lähti mukaan lekkeripeliini.
”Pitäiskö mennä heti yritysrekisteriin ja muuttaa?”
Olin tyystin tämän huumorintajuisen, aikuisen naisen pauloissa.
”Se vois olla.”
Tuntui kuin seksiä huokuva aura olisi hohtanut Annen ympärillä, kun tämä domina käytti minua hyväkseen. Asetelma tuntui hurjan kiihdyttävältä.
”Siinä oli vasta ekat kymmenen, tehhään Akseli vielä kaks sarjaa. Mie otan sulta sarjatauolla aina vähän suihin.”
Hyppyytin penistäni kuin mikäkin painonnostaja hauistaan. Mutta nyt ei oltu salilla, vaan yhteiskunnallisen moraalikäsityksen vastaisesti asiakas ja ammattiasemassa oleva henkilö olivat ryhtyneet sukupuoliseen kanssakäymiseen työpaikalla. Tämä tabu kiihotti minua vielä enemmän ja sitä se näytti olevan myös Annen suunnalla.
Ensimmäisen kymmenen toiston jälkeen Anne antoi taas näytteen osaamisestaan. Munani upposi noiden sensuellien huulien väliin Annen tuottaessa minulle aivan hullua nautintoa.
”Nyyt tulee…”
Anne päästi kerralla munani vapaaksi. Hurjasti nykivän siittimen päästä valui kiimatippoja.
”Älä tuu vielä, nyt vikat kymmenen toistoo.”
Olin varma, että laukean, mutta lopulta alapääni nautinnollinen polte päättyi ja penikseni seisoi ylväänä. Onnistuen välttämään jälleen tulemiseni, tein taas kuten edelleen stringeihin ja teepaitaansa pukeutunut Anne käski, alkaessani nytkytellä lantionpohjan lihaksillani penistäni. Ja niin halusinkin tehdä.
”...kaheksan, yheksän, kymmenen, jee! Ja nyt Akseli, rentouta se lantionpohja. Eli hengitä syvään ja uloshengityksellä anna niiden lihasten rentoutua täysin. Anna vatan pullistua. Nyt ku sulla seisoo, niin se rentoutuminen pitäis tuntua siinä, että sun kulli tulee vielä kovemmaks ku verenkierto sinne kiihtyy…”
Noudatin ohjeita, ja tunsin kun valmiiksi kova kulkuseni tosiaan koveni vielä hiukan. Anne piti penistäni kädessään.
”Hienosti onnistuu, tosi hyvin seisoo! Tosi hyvin, Akseli, sie hallittet sun lihakset niin hyvin, että sun tyttöystävä tai tyttöystävät on varmasti tosi tyytyväisiä!”
Kuinka väärässä Anne olikaan. Olin tosiaan harjoittanut huvin vuoksi oman kivan yhteydessä alapään lihaksiani jo teinistä saakka. Oli miten oli, en ollut saanut aikaiseksi edes mennä paikkoihin, joissa tyttöjä voisi tavata.
”No, jos totta puhutaan, niin sä oot ensimmäinen kolmeen vuoteen.”
”Ihanko totta, Akseli...”
Anne hyväili penistäni kädellään varovasti. Pidin siitä, kun Annen kanssa pystyi näin merkillisessä tilanteessa juttelemaan ihan kuin ei mitään erikoista olisi ollut meneillään. En ollut koskaan kokenut tällaista. Tunsin jotain erikoista kiitollisuutta tätä ihmeellistä naista kohtaan.
”Sä oot Anne ihana!”
”Kiitti, Akseli!”
Odotin sitä Annen mainitsemaa kivaa juttua. Mikä ihme se mahtaisi olla?
”Sulla oli joku kiva juttu?”
”Niin, Akseli.”
Virnuileva Anne nousi seisomaan hoitopöydän viereen ja alkoi saman tien poistaa paitaansa päältään.
”Sie saat Akseli luvan vielä panna mua tolla sun kovalla kyrvällä...”
Anne heitti paidan sivuun eikä hänellä ollut rintsikoita. Täydellisesti Annelle sopivat luonnolliset rinnat tulivat esiin. Paljaat nännit olivat pitkänä, kun nainen kumartui poistaakseen pikkustringinsä.
”...perseeseen.”
Nielaisin varmaan kolme kertaa, kun yritin sisäistää, mitä juuri kuulin.
”Mitäh?”
Anne katsoi minua täydellinen flirttaileva ilme kasvoillaan.
”Mitä-mitä, nussit mua perseeseen.”
En ollut kuullut vielä koskaan yhdenkään naisen puhuvan noin suoraan. Penikseni hytkähteli tuon seksuaalisen itsetunnon ansiosta. Yritin saada sanoja ulos, mutta pystyin vain juuri ja juuri nieleskellen sanomaan jotain.
”Okei, jooh…”
Anne tuli alasti lähes kiinni kasvoihini. Sain katsoa ihan lähietäisyydeltä noita kauniita kasvoja.
”Oonko mie susta Akseli tosi kuuma, haluutko sie panna mua?”
Otin kädellä kiinni Annea selästä ja sivelin.
”Mä en haluu mitään muuta niin paljon.”
Vein käteni varovasti nipistelemään estottoman naisen nännejä. Anne huokaili hiljaa korvaani.
”Haluutko sie nussia mua kovvaa?”
”Haluan, Anne.”
”Sitte, nussi mua niin…”
Anne suuteli minua suulle, ja liityin suudelmaan. Sitten ihanin tapaamani fysioterapeutti erkaantui minusta vetäen minut hellästi seisaalleni. Anne meni itse hoitopöydälle selälleen.
”Akseli, kokkeile, miten märkä mie oon…”
Anne otti kiinni kädestäni siirtäen sen alapäähänsä. Vasta nyt näin ensi kertaa Annen kunnolla paljaana, kun itse olin keskittynyt vain Annen antamaan erilaiseen fysioterapiaan ja ollut puolipukeissa pitkän aikaa. Annella oli silkinpehmeä, karvaton alapää. Yli kymmenen vuotta minua vanhemman naisen keho oli selvästi vuosikymmenien aktiivisen, terveellisen elämän tulos. Reidet ja pohkeet olivat uskomattoman muodokkaat ja isot, sekä vatsaa koristivat naiselliset, mutta voimakkaat vatsalihakset. Anne suorastaan runkkasi itseään minun kädelläni. Annoin kullini seistä omassa itsenäisyydessään, enkä koskenut siihen, vaikka mieli olisi tehnyt.
”Sä oot tosi märkä, Anne.”
”Sie oot, Akseli... tosi kiihottava… aah… Mie arvasin sen jo sillon ekalla kertaa… Nuole mua…”
Hyökkäsin salamana Annen alapäähän hoitopöydän jalkopäätyyn. Levitin peukalollani hieman Annen kaunista pimppiä ylöspäin löytääkseni klitoriksen. Siellähän se oli ja aloin kielelläni kosketella tuota naisellisen nautinnon lähdettä. Annen tuoksua, kosteutta ja kiihkon makua tulvi suuhuni, mikä kohotti kierroksiani valtaisasti. Kuinka kiihottuneeksi ihminen edes voi tulla? Ympäröivä maailma alkoi hiipua entistäkin kauemmaksi.
”Akseliih… taitava oot-hh…”
Vuosien nettiselaukset naisen nautinnosta ja vähäiset seksikokemukset nähtävästi tuottivat tulosta. Työnsin pari sormeani hyväilemään Annen pimppiä sisältä.
”Joo nai mun pillua sun sormillas samalla, kun imet-hh…”
Aloin päästä vauhtiin, ja lipsutin Annen pimppiä vain jonkin aikaa kunnes hän laukesi. Mielestäni mikään ei ole niin kaunista kuin orgasmin saava nainen. Oli mahtavaa nähtävää nostaessani pääni ylös ja jatkaessani hyväilemistä sormin, kun Anne huokaillen laukesi. Toivuttuaan hetken, hän vilkaisi minua juonikkaasti ja läpsäisi minut syrjään noustessaan hoitopöydältä.
”Oota…”
Täysin alaston Anne otti muutamia askeleita kohti hoitohuoneen hyllyjä mahtavan peppunsa notkuessa joustavasti. Liikunta-ammattilainen otti hyllyltä jotain sekä jonkin putelin, jonka huomasin olevan hierontavoide. Anne käännähti takaisin suuntaani ja katsoi hymyillen suorana sojottavaa pippeliäni.
”No niih!”
Annen kädessä oli kondomi. Sen hän pujotti penikseeni katsoen minua palavasti silmiin. Hierontavoidepurkki napsahti auki. Anne pursotti tuota liukastetta käteensä. Sitten hän alkoi hitaasti vetelemään sitä kädellään kumiukon peittämään penikseeni. Tasaisesti joka puolelle, lisäten sitä vielä toistamiseenkin, pitäen katseensa tiivisti silmissäni.
”Nyt on hyvä!”
Hierontavoiteesta kiiltelevä penikseni sykki sydämeni tahtiin, kun kaunokainen asteli pari askelta kohti hoitopöytää. Anne istahti pöydälle kasvot suuntaani, ja alkoi laskea pöytää alaspäin. Hymyilimme pöydän hyrinässä toisillemme. Kun pöytä oli laskeutunut alas, Anne pyöräytti jalkansa atleettisesti sivukautta pöydälle. Käden käänteessä terapeutti oli hoitopöydällä polvillaan puristaen käteensä ison klöntin liukastetta. Oli jumalainen näky, kun tämä sporttinen kaunotar pyllisti polvillaan syvään ja alkoi levittää voidetta pakaroidensa väliin. Menin ihan lähelle katsomaan tuota näytöstä ja Anne tiirasi minua olkansa ylitse.
”Akseli, nai mua peppuun…”
Nyt ymmärsin, miksi Anne laski hoitopöytää. Ollessani seisaallani, olimme juuri sopivalla korkeudella verrattuna toisiimme voidaksemme harrastaa seksiä Annen ollessa pöydällä. Otin kiinni kangestani vieden sitä kohti fysioterapeutin peppuvakoa. Anne nojasi eteensä kyynärpäillään. Huoneessa oli kirkkaat valot. Tuntui upealta nähdä jokainen yksityiskohta tässä elämäni kohokohdassa. Ties kuinka paljon kello jo oli, en välittänyt siitä. Hoitohuoneen mainoksilla umpeen teipatun ikkunan läpi häivähteli viereisen kadun autojen valoja.
Nyt sitä mentäisiin. Pidin uhkeana törröttävää parruani hyvin kevyesti vasten Annen peppureikää. Samassa Anne veti syvään henkeä ja päästi puhaltaen ilmat ulos. Tunsin, kuinka penikseni liukui kerralla tyveään myöten Annen kuumaan peräreikään.
”Aaah… sulla on tosi iso ja kova kulli, Akseli…”
Tuon estottoman sporttimimmin alapään lihasten kontrollin täytyi olla huippuluokkaa. Annen huokailu alkoi säestää tasaisia työntöjäni.
”Akseli, kun lantiopohjan lihaksia… ahh… osaa hallita hyvin…iinh… niin peppuseksi tuntuu paremmalta ku mikääänh… Pystyy niin helpostiiihh… rentoutumaan… AHH…”
Aina kun penikseni tuli Annen peppureiästä ulos, jäi hänen peppunsa auki, joka näytti kauniilla tavalla irstaalta. Nainen kaarsi selkäänsä entistä enemmän. Pidin Annea lantiolta kiinni.
”Akseli, nussi mua kovvaa…”
Hieroin Annen suuria, muodokkaita ja kauniita pakaroita, kun koko vartaloni kihelmöi hyvästä olosta.
”En tiiä, kestänkö enää kauan… Sä oot niin kiihottava…”
”Kyllä sie kestät, sie oot tosi hyvä siinäähh… Sitä paitsi mie laukeen pepusta tosi heleposti.”
Puristin Annen kimmoisaa lantiota kiihdyttäen liikkeitäni huumassa. Katsoin Annen kehittynyttä selkää kurottaen toisen käteni hyväilemään Annen niskaa. Nainen voihki ja huohotti katkonaisesti.
”Aah, aah, aah, i-ha-nas-ti pa-net, Akseli…”
Minun oli pakko hidastaa välillä. Halusin myös itsekin viivyttää kliimaksiani mahdollisimman pitkään. Vetäydyin pois Annesta. Penikseni tullessa ulos Annen pepusta, nainen puski välittömästi peppunsa kiinni minuun ja yritti hamuta minua takaisin sisäänsä.
”Akseli, älä lopeta, mie tuun ihan just, voitko laittaa sen kullin takasin, älä paa mua anelemmaan…”
Alapäätäni poltti nautinnollisesti, kun yritin olla tulematta. Penikseni nytkähteli muutamia kertoja ilmassa, kunnes laukeamisen tunne lopulta meni ohi. Työnnyin yhdellä voimakkaalla liikkeellä takaisin Annen avoimena ammottavaan peppureikään. Naiselta pääsi sellainen ääni, että jokainen tajuaisi sen tarkoittavan vain yhtä asiaa: valtaisaa nautintoa.
Mitä pidemmälle laukeamisensa siirtää, sen kovempaa voi tulla. Annen äänentaso oli noussut entisestään, eikä hän pidätellyt tuntojaan. Itsekin jo huohotin. Rytmikäs naimisen läiske ja Annen valitus raikuivat tyhjässä fysioterapiakeskuksessa. Pian ihanan naisen pää nousi ylös selän kaartuessa vieläkin enemmän. Naisen selkälihakset jännittyivät. Anne laukesi.
”A-AAAAAH…”
Annen peppureikä nyppi penistäni rytmikkäästi, kun pysähdyin paikalleni. Fysioterapeutti hengitti kiihkeästi. Painoin penistäni pian uudestaan sisään. Anne kannusti minua seksuaalisella voihkinnallaan.
”Aah, mie tuun kohta uuestaan, Akseliih…”
Huippukuntoon niin ulkoisesti kuin sisäisesti trimmattu naisen keho toimi täydellisesti ja orgasmi tuli äärimmäisen helposti. Vahvat, mutta rennot lantiolihakset toivat naiselle nautintoa sekä elämäniloa, joka säteili ulospäin kaikkialla.
”Akseli, läpsi mua, ota mua tukasta kiinniiih…”
Anne piti selvästi rajusta seksistä. Nainen halusi määrätä, mutta myös vain olla otettavana. Itse pidin myös tästä estottomasta roolien vaihtelusta. Läimin kourin Annen timmejä pakaroita kunnon kaarella. Anne tärähteli huudahdellen.
”Aaaahh…”
Hivelin himottavaa fysioterapeuttia niin kattavasti kuin ylsin, samalla säilyttäen rivakan rakastelun tahdin. Vedin Annea napakasti kauniista hiuksistaan, ja se yhdistettynä kiivaaseen rakasteluun päästi jälleen femiinisen nautinnon aallon vyörymään.
”O-O-AAAAAAH…”
Liikuin hellävaroen Annen pepussa, kun hänen voimakkaat orgasmin supistuksensa mankeloivat penistäni. Tuntui, että olin oikeasti taivaassa, niin mahtavaa jatkuva euforia oli. Toivoin, että tätä jatkuisi loputtomiin.
Kovakuntoinen Anne selvisi orgasmeistaan jälleen nopeasti ja työntyi eteenpäin loikaten käsiensä varassa ketterästi lattialle seisaalleen.
”Akseli, sie oot ihan mahtava nussiin… Taiat puijata mua, ettei sulla oo naisia ollu.”
Anne katsoi minua keimaillen. Minun oli vastattava jotain.
”Google on keksitty.”
Anne kikatteli suloisesti heitolleni, joka ei edes ollut vitsi. Hieman rauhoituttuamme Anne katsoi hehkeänä ja hikisenä minua. Hän näytti äärettömän kauniilta juuri noin. Suutelimme, kun kivikova penikseni osui Annen alavatsaan. Anne tarttui siihen kiinni ja alkoi vetää siitä. Minun oli lähdettävä liikkeelle, kun tämä käsittämätön fysioterapeutti alkoi taluttaa minua munastani huoneen ovea kohti. Olisi ollut ihmeellinen näky, kun hoitohuoneen ovi aukesi ja sieltä tuli esiin alaston kuntouttaja vetäen perässään asiakasta erektiossa olevasta peniksestä. Olivatkohan valvontakamerat päällä? Yritin jarrutella, kun jotenkin palasin – ainakin väliaikaisesti – tosimaailmaan astuttuamme ovesta. Se oli kuitenkin hankalaa, kun Anne veti vaativasti minua selvästi kohti jumppasalia.
”Anne… eihän täällä varmasti oo ketään… tai kameroita tms.?”
Katsoin luvan kanssa tuota ihanaa näkyä – veistoksellista, peittämätöntä naisen vartaloa, aivan mahtavaa pehvaa, vahvaa selkää, kaartuvia reisiä ja kiinteitä pohkeita, jotka keinahtelivat edessäni. Anne vilkaisi minua flirttaillen olkansa yli.
”Höpsis! Ei täällä ketään oo tähän aikaan. Eikä meillä oo täällä sisällä kameroita.”
Saavuimme saliin, johon Anne astuessamme kytki kirkkaat valot päälle. Peilikuvamme tervehtivät meitä joka puolella. Anne kääntyi ovelan näköisenä kasvokkain vetäen minua kulkusestani kohti salin päädyn jumppatasoa.
”Tuu… mennään tänne…”
Anne asettui polvilleen tasolle, kumartuen hieman. Peilit olivat tason ympärillä seinissä, niin päädyssä kuin reunoilla. Jumppaajanainen levitti käsillään noita kuumia pakaroitaan ja katsoi peppuaan peilistä olkansa yli. Anne loi peilin kautta katseensa minuun, kunnes käänsi päänsä takaisin eteen. Anne sulki silmänsä selkä kauniisti kaarella, kädet peppunsa sivuilla sitä levittäen ja hyödynsi taas huippuluokan kehonhallintaansa. Hän hengitti syvään ja pystyin näkemään, kuinka hänen soma peppureikänsä laajeni. Mutta äkkiä se supistui kiinni Annen hypätessä ylös.
”Oota vähän, Akseli.”
Alaston Anne kiihdytti muutamalla askeleella joustavaan hölkkään. Näin, kun ihanasti hytkyvä rintamus ja treenattu peppu pomppivat salin käytävän kulman taakse. Käänsin katseeni peiliin ottaen kiinni kumilla vuoratusta peniksestäni. En voinut sille mitään, että kasvoillani oli virne, tyytyväinen virne. Pian Anne saapui juosten hymy huulillaan hoitopöydällä ollut kertakäyttöaluspaperi kädessään.
”Rakkauden alle me laitamme ryijyn…”
Minua alkoi naurattaa, kun Anne hyräili pyllistäen minua kohti laittaen tuon suojapaperin jumppatasolle. Nauraen kahdestaan jatkoimme siitä, mihin jäimme. Anne levitti noita kiihottavia pakaroitaan. Katsoen peilin kautta Annea silmiin annoin penikseni painua yhdellä työnnöllä pohjaan saakka. Annen katse sumeni hänen suunsa auetessa huokaukseen. Anne oli ollut tavalla tai toisella koko ajan kontrollissa ja ajattelin, että nyt olisi minun vuoroni.
”Päätit sitten lainata Kikkaa?”
Vetelin Annea peppuun kiihtyvään tahtiin. Annen ilme oli näkemisen arvoinen. Noista kasvoista hehkui voimakkaasti tuo käsittämätön aura, joka kertoi estottomasta rakastelun huumasta.
”Aaah, totta kaiih, Akseli, Kikkahan on paraas… hh...”
Läväytin naista perseelle niin, että salissa raikui. Anne parkaisi. Vauhtimme vain kiihtyi. Anne paineli minua voimalla vastaan. Aloin tuntea alapäässäni jo merkkejä siitä, etten enää kauaa kestäisi vaikka pistäisin kaiken tahdonvoimani peliin. Aioin kuitenkin kestää vielä jonkin aikaa.
”Puhutaanko, Anne, jostain muusta kuin Kikasta?”
Anne katsoi minua peilistä kulmiaan kurtistellen. Väliin hänen kasvonsa vääristyivät silkasta nautinnosta.
”Oooooh… Ei muutenhh… puhuta. Kikka on paras…”
Läväytin taas voimakkaasti tuolle maailman parhaalle perseelle. Naisen vartalo tärähti ja kirkaisun kaiku vaelsi hiljentyneen fysioterapiayrityksen käytävällä.
”Tajua nyt, Anne, että mä rankasen sua enemmän, jos et lopeta tuota Kikasta jauhamista!”
Olin jo lähellä laueta, ja minun oli vedettävä penikseni hetkeksi ulos kokonaan. Annen peräaukko supisteli avoimena. Ihaillen hetken tuota pervoa näkymää työnnyin jälleen sisään laukeamisen tunteen mentyä ohi.
”Mie laitan kohta soimaan Tartu tiukastiiih… hanuriin, Akseli…”
Otin kiinni fysioterapeutin hiuksista ja vedin napakasti. Anne antoi nautinnollisesti irvistäen päänsä nousta ylös. Lykkiessäni, minkä lantiostani lähti, saman tien läväytin vielä kerran naista pepulle, kun tunsin, miten hänen lihaksensa alkoivat sykkiä.
”AAH, AAH, AAH… AAAAHHH!”
Annen orgasmi tuntui kestävän kauan ja tuota ihanuutta kokiessa tulin minäkin lopulta maaliin.
”Anne, nyt tuleeeeee….”
Penikseni lopsahti ulos, kun Anne käännähti salamannopeasti repäisten kortsuni kaarella pois peittämästä koko illan seissyttä kulliani. Aikuinen nainen polvistui huumaavasti hymyillen ottaen kankeni suuhunsa. Siinä samassa upposin liikuntasalin lattiasta läpi ja varpaankynteni lensivät ties minne. Tai siltä se ainakin tuntui. Huohotin raskaasti ja Anne lypsi minusta jokaisen pisaran. En tiedä, kuinka kauan orgasmini kesti, mutta se oli voimakkain ikinä.
---
Tajusin olevani liikuntasalissa. Katsoin alas, missä näin fysioterapeutti-Annen kauniit kasvot ja miestä vievän katseen. Penikseni oli edelleen Annen suussa nyt jo pehmenneenä. Fysioterapeutti kosketti kädellään alavatsaani imaisten kulliani. Hätkähdin. Olin hyvin herkkänä. Samalla Anne päästi penikseni suustaan nousten ylös. Pidin minua suutelevaa naista tiukassa syleilyssä maistaen suudelmassamme sperman. Anne oli niellyt kaiken.
Jalkojani alkoi heikottaa. Istahdin alas tasolle, Anne pian viereeni. En osannut sanoa mitään. Istuimme vain hiljaa. Olin tyydyttynyt Annen nojatessa olkapäähäni. Huokaisin syvään kietoen käteni ihanan Annen ympäri. Toiminnan tuoksinassa itsekin olin täysin vaatteitta hekuman jälkeisen ihokosketuksen hivellessä ihan sielussa asti. Olinko ihastumassa fysioterapeuttiini?
”Anne…”
Fysioterapeuttini huokaisi.
”Hmm…”
”Mä en osaa sanoo mitään... se oli jotain ihan…”
”Niin, Akseli, sama juttu… Mie tulin neljä kertaa...”
Kuin yhteisestä päätöksestä levähdimme tasolle eroottisten eritteidemme päälle makaamaan. Se ei nyt haitannut. Katselimme toisiamme nenät vastakkain ja hivelimme hiljaa.
”Anne, en oo koskaan kokenu tämmöstä… Saati, että sä oot mun fyssa ja mä asiakas…”
”Tiiäkkö kuule Akseli, en miekään… Tää lähti kyllä ihan lapasesta…”
”Mitä me, Anne, ollaan…? Ollaanko me…?”
Anne katsoi minua ihanasti.
”Me ollaan… hmm... nainen ja mies.”
Hymähdin hieman tuota hassua, mutta täysin paikkansa pitävää virkettä.
”Anne, mä toivosin, ettei tää ollu ainoo kerta…”
Fysioterapeuttini silitti minua hellästi selästäni.
”Niin… Tiiäkkö kuule, Akseli, sopisko sulle, jos me oltais jatkossa niinku semmoset… hmm... leikkikaverit?”
”Ai tarkotakko niinku äfweebee-suhdetta tai jotain?”
Annen ilme kirkastui.
”Joo, just, panokaveria meinasin!”
Seksin aikana tuo Annen estottomuus ja suorapuheisuus olivat tuntuneet hurjalta. Nyt, kun homma oli ohi, jähmetyin ihan hetkeksi fyssarin puheenparresta. Miten joku voi olla noin häpeilemätön puheissaan? – en ollut tottunut tuollaiseen.
”Joo, no… Anne… mä haluisin sanoo yhen jutun.”
”Noo-o, sano vain!”
”Mä saatan olla ihastumassa suhun. Ihan kunnolla.”
Anne veti päätään kauemmaksi minusta. Jumppanainen katsoi minua hämmentyneenä.
”Miehän oon sua paljon vanhempi, Akseli. Eikö sua kiinnosta vähän nuoremmat mimmit?”
Liikuntasalissa puhisi vaimeasti vain ilmastointi. Jumppasalin ikkunan läpi kantautui harvakseltaan kaukaista liikenteen humua. Silitin Annen käsivartta.
”Heti ku tulin ekaa kertaa tänne, niin mä näin sussa jotain. Ja se vahvistu joka kerralla. Nyt mä oon varma siitä, että mä haluun olla just sun kanssa, oli sun ikä mikä vaan. Ja onhan se niin, että mun kokemuksen mukaan ei nuoremmat naiset vedä vertoja kuumalle puumalle…”
Se oli joka kerran niin huumaavaa, kun Annen kasvoille levisi se tunnusomainen seksikäs ja itsevarma hymy. Niin se oli nytkin.
”Ou vau, Akseli, mie oon nyt ihan imarreltu… Nuori kolli muhun ihastunu…”
Anne puolestaan kopeloi alaselkääni, mutta vältteli katsettani.
”Mut jos totta puhutaan, niin mieki saatan jo olla vähä suhun ihastunu…”
Minua huvitti hieman, kun Anne vaikutti niin ujolta ja punastui tämän kertoessaan: viittaan illan tapahtumiin, jotka eivät todellakaan olleet osoittaneet minkäänlaista ujoutta Annen suunnalta.
”Vai, että vähän vaan, Anne? Mitä ihmettä!”
Olin leikilläni äkäinen Annelle, joka kuitenkin vakavoitui.
”Akseli, mie luulen, että oon jo oikeesti ihastunu suhun…”
Nyt puolestani minä vakavoiduin. Olimmeko oikeasti ihastumassa toisiimme – ehkä jopa rakastumassa?
”Anne, miltä sulta tuntus jos sä oisit mun… tyttöystävä?”
Anne oli pitkään hiljaa ja ilmastoinnin puhina tuli taas kuuluviin. Pian hänen ilmeensä kirkastui.
”Oonko mie susta niin oikeesti niin kiva ja nuorekas, et sie haluut sanoo mua tytöks?”
”Oot…”
Anne naurahti ihan sydämessä läikähtävästi.
”Ollaan vaan.”
”Ai mikä?”
”No poikaystävä ja tyttöystävä.”
”Ai salassa?”
”Me ollaan ukon kanssa eroomassa vuoden sisään, niin jos siihen saakka piettäs vähän matalampaa profiilia.”
”Tää sopii mulle, Anne. Mutta tiiäkkö mitä?”
Anne hymyili kasvot aivan lähellä omiani.
”Nooh?”
”Minkä ihmeen takia fysioterapeutilla on kortsuja hoitohuoneessa?”
Anne nauroi valloittavasti.
”Katos kun sehän on niin, että tää on mun yritys. Täällä on ehkä joskus myös tuo isäntä käyny, niin niitä on ehkä joskus täällä tarvittu, jos ymmärrät, mitä tarkotan… Vink vink... ”
Väkisinkin tämän huumorintajuisen puuman vastaus pisti naurattamaan. Naurun vaietessa ja ilmeemme vakavoituessa, Anne painoi huulensa huulilleni, mutta nousi sitten ylös.
”Mennään, Akseli, suihkuun nyt.”
”Ai onks teillä täällä suihku?”
”On tietysti, pöhkö.”
Anne oli jo ylhäällä, lähtien askeltamaan ja katsoen minua viekkaasti olkansa yli. Pyöräyttäen aluspaperin rullalle könysin Annen perään suunnaten salin tuloväylän taa. Siellä iloinen Anne oli pimppi paljaana yhden oven kohdalla viittaamassa sosiaalitiloihin. Työnsin imupaperirullan oven takana olevaan suureen roskakoriin.
Emme malttaneet olla irti toisistamme, joten syleilimme toisiamme aataminasuissamme. Anne tuoksui ihanalta pitäessäni päätäni hänen kaulallaan. Tilat olivat aika pienet, kuten pienelle henkilöstölle kuvittelisikin. Puolenkymmentä pukukaappia sijaitsi heti oven takana, vesihana ja peili vastapäätä sekä kaksi ovea, joissa luki ”WC” ja ”Suihku”. Anne piti käsiään hartioillani katsoen minua.
”Jos nyt mentäs sinne suihkuun…”
---
Vesi syöksyi päällemme rätisten ilmakuplien poistuessa putkistosta. Hätkähdin henkäisten, kun vesi oli niin kylmää. Anne kirkaisi.
”Huiii!”
Äkkiä vesi kuitenkin lämpeni. Hivelin Annea virkistävän veden alla joka puolelta puhtaaksi. Anne teki saman minulle. Pesimme toisemme huolella. Vesi valui yhä, kun painoin Annen seinää vasten nojaten käteni korkealle Annen yläpuolelle. Anne veti henkeä hiljaa katsoen minua suoraan silmiini. Työnsin lantiotani kevyesti eteenpäin, jolloin uudestaan kovettunut penikseni osui fysioterapeutin vatsaan. Anne vilkaisi alaspäin kääntäen sitten katseensa takaisin minuun. Olin taas aivan myytyä poikaa, kun tuo ihana hymy tuli jumppakaunottaren kasvoille.
”Sie oot taas kovana…”
Anne hamusi penikseni tukevaan otteeseen katsoen minua tiiviisti.
”Kielsinkö mie sua ihan turhaan laukeemasta?”
”Mä luulen, että mä tulisin sulle monta kertaa…”
Huokaisin mielihyvästä, kun Annen taitavat kädet hivelivät miehuuttani. Sirot ja voimakkaat kädet tumputtivat minua ihanasti. Ilkikurinen hymy Annen kasvoilla pisti veret liikkeelle oikein kunnolla.
”Kokeillaanko, Akseli?”
Suljin suihkun. Anne alkoi nopeuttamaan tahtia.
”Jooohh…”
Anne tosissaan kiusasi minua tuomalla kasvonsa aivan kiinni minuun antaen suudelmia huulilleni yhtaikaa tuon taivaallisen kalunkäsittelynsä kanssa. Tottunein liikkein fysioterapeutti lisäsi tahdin niin huimaksi, ettei käsiä nähnyt terävästi. Tässä ei nyt lantionpohjan lihasten hallintakaan auttaisi.
”Nyt tulee, Anneeehh…”
Yhä katsoen tiiviisti silmiini Anne vain hymyili seksikkäästi.
”Anna tulla sitten!”
Yritin katsoa Annea, mutta en nähnyt enää mitään, kun ähkin orgasmiani Annen jyystäessä spermaa syöksevää kaluani. Sitä lensi holtittomasti Annen vatsalle ja käsilleen kertyi kunnioitettava lammikko siemennestettäni.
”Vau, kylläpä sulla tuli paljon, Akseli!”
Pystyin hetken vain huohottamaan avuttomasti. Tämä nainen oli aivan ihmeellinen.
”Olipa se kova… Oot Anne tosi taitava… Ja ihan hullu… Lapin muijat taitaa olla ihan hulluja... Huh huh…”
Anne ilmeili viekkaasti ja runkkasi edelleen hitaasti penistäni.
”Niihän me ollaan!”
Penikseni pehmeni hieman, mutta Anne ei lopettanut. Vähä vähältä tahti kiihtyi, kunnes penikseni jälleen alkoi kovettua kehittäen uuden pontevan erektion. Annen kasvoilla levisi sädehtivä, viettelevä hymy.
”Vau! Akseli! Sulla seisoo tosiaan heti ton jälkeen…”
Hengitin taas kiihtyvästi. Yritin keskittyä rentouttamaan lantiolihaksiani. Se ei auttanut, kun Anne tumputti minua taas rajusti. Tunsin, että jälleen mennään.
”O-o-o-OOOH…”
Laukesin toisen kerran peräkkäin tuolle ihanalle naiselle. Spermaa ruiskahti taas pitkälle ja sitä pursui Annen käsiin. Yksin en ollut saanut koskaan peräkkäin toista näin voimakasta orgasmia.
”Hienosti tulee, Akseli…”
Olin lauennut tälle päivälle jo kolmatta kertaa, enkä millään uskonut, että homma voisi jatkua.
”Huuh, Anne, hurja oot…”
Anne vain hymyili tuota valloittavan pervoa hymyään.
”Mutta nyt sun pitäis tulla vielä kerran, niin ollaan tasoissa…”
”Eikä! Anne, se on nyt tosi herkkänä!”
Penikseni tosiaan oli erittäin arka, mutta Anne ei lopettanut. Hän osasi taitavasti himmentää otteitaan niin, etten hyppinyt seinille. Pieni askel kerrallaan yliherkkyys selvästi väheni. Samaa tahtia voimaantunut nainen vahvisti tatsiaan, mikä johti siihen, mitä en olisi uskonut. Aloin saada jälleen kovuutta penikseeni.
”Vauu, Akseli! Sulla seisoo taas…”
”Ei oo ihme, ku maailman kuumin milf siinä runkkaa.”
Anne nauroi itsevarmaa, naisellista nauruaan. Nauroin itsekin, vaan nauruni katkesi tykkänään voihkintaani, kun tunsin tuttuja kouristuksia alavatsassani.
”Anne, nyt tulee ta-AAS!”
”No anna vaan tulla…”
”Ooooh…”
Nyt siemennesteeni ei enää lentänyt kauas vaan se sykki valuen ennemmin suoraan Annen käsille. Silti selkäni köyristyi naamani vääntyessä tajuntaa hämärtävästä nautinnosta. Jouduin ottamaan tukea suihkutilan seinästä huohottaen.
”Voi kauheeta…”
Olin ihan poikki. Nyt en enää kestäisi. Anne katsoi minua tyytyväisenä.
”Olikos kova?”
Tasasin vielä hengitystäni, kunnes pystyin vastaamaan.
”Jooh… Oli kyllä, kiitos…”
Anne naurahti ja väänsi suihkun päälle.
”Mut nyt meän pittää käyä suihkussa uuestaan.”
Pesimme taas itsemme puhtaaksi. Suihkun lomassa juttelimme.
”Mikä sillä sun miehelläs on ku se ei pidä sua hyvänä, mun kokemuksen mukaan sulla on aika hiton kovat halut?”
Anne vilkaisi minua ja huokaisi.
”No lasten syntymän jälkeen se muuttu niin, että se ei vaan halua enää niin paljo ku ennen. Ei siinä sen kummempaa. On me juteltu ummet ja lammet. Mie kyllä haluisin vaikka joka päivä, niin kyllä se alkaa tuntua huonolta... Jos nyt ei puhuta siitä vaan meistä, Akseli.”
”No sopii mulle.”
Otin Annen halaukseen.
”Anne, miten sä oot niin mahtava nainen…”
Anne hymyili hiukset märkänä.
”Niin oot siekin mahtava mies…”
Jämähdimme hellään halaukseen veden valuessa ihoillemme.
---
Istuimme terapiafirman odotusaulan penkillä, kellon raksuttaessa seinällä. Huomasin, että se oli jo seitsemän. Terapia-aika oli siis ihan pikkuisen venähtänyt, kun olimme touhunneet jo lähes kolme tuntia. Katsoin kelloa virne naamallani. Anne huomasi sen.
”Nooh, mitäs sie kelloa katot, Akseli?”
”Katoin vaan, että tais tää aika venähtää aika pahasti… Joudunko maksaan ylimääräistä?”
Anne virnuili minulle hävyttömästi.
”Kyllä sie sen jouvut maksamaan, se on selvä. Mie keksin jotaki…”
Istuimme hiljaa penkillä Annen pää olkapäälläni. Olin edelleen ällikällä tästä illasta.
”Anne, miten tää voi olla mahollista? Luulin, että tämmöstä tapahtuu vaan jossain seksinovellissa tai pornossa…”
Anne huokaisi syvään.
”No, tää on ollut mustakin ihan ihmeellinen ilta. Mutta kyllä tää on elämää, ja me ollaan aikusia ihmisiä, että kyllä me voijaan näin tehä… Mutta en ois kyllä itekään vielä pari kuukautta sitten uskonu, että omalla työpaikalla alan tämmöseen...”
En voinut kuin huokaista silittäen Annea kainalossani.
”Mä tykkään sun itsevarmuudesta ihan älyttömästi.”
”Kiitos, Akseli.”
”Anne, mä haluisin tietää yhen jutun.”
”Nooh, kysy mitä vaan.”
”Miten sä tykkäät niin paljon peppujutuista, kun ei joka nainen niistä niin perusta?”
Annen kasvoilla välähti innostuneisuus.
”No tiiäkkö kuule, kun en miekään nuorena likkana tykänny. Mie olin, että se on vaan uloskulkureitti. Eikä ikinä sinne mittään sissään mee. Mut sitten ku sain kakarat niin opettelin nuo lantionpohjajutut ja varsinki se aktiivinen rentouttaminen oli se juttu, joka ratkas koko homman. Olin ennen ollu ihan tiukkana pakettina niin ei ihme, että peppujutut tuntu pahalta. Mie luulen, että kaikki naiset vois tykätä peppuseksistä yli kaiken, jos ne vaan jaksais harjotella. Ei sitä yhellä tai ees viiellä kokeilulla voi vielä tietää… Lisäkshän se peppuseksin säännöllinen harrastaminen sitten entisestään pittää yllä sitä kontrollia, että ossaa paremmin rentoutua. Sitten osallahan sitten vähän mietityttää, että onko se sottasta, kun kyseessä on kuitenkin lopulta suoli. Jos niihin hommiin alkaa, niin toki sellainen riski on. Mutta jos ruokavalio on kunnossa ja vatta toimii normaalisti eikä sulla just oo vessahätä, niin ei siellä mittään pitäis olla. Jos oikeen tarkka haluu olla, voi pienellä määrällä vettä myös huuhella sen peräsuolen, mutta se ei todellakaan yleensä oo tarpeen. Ja sitten, että miks se tuntuu niin hyvältä, niin monella, niinku mulla, se orgasmi peppuseksissä on paljon rajumpi ja siihen monesti yhistyy klitoriksen kiihottaminen. Ite kuulun niihin, joilla klittaa ei välttämättä tarvi koskee vaan tuun pelkästään pepusta. Kun anatomiahan mennee ihan niin, että se hermotus on siellä pepun suunnalla sama, ku klitoriksessakin ja myös se pimpin puoli kiihottuu siinä. ”
Anne katseli minua iloisena päättäen hienon ja tiiviin luennon anaaliseksin saloista.
”No sun pitää alkaa pitää kaikille naisille peppuseksikoulua!”
Anne alkoi kikattaa virnuillen.
”Se vois ollaki aika vetonaula…”
---
Tuosta päivästä alkoi minun ja Annen edelleen jatkuva seurustelusuhde, jossa mikään aihe ei ole ollut tabu. En ole kokenut tällaista parisuhdetta. Annen elämänkokemus ja avoimuus tuntuvat hyvältä. Ei mennytkään kuin muutama kuukausi, niin Anne ja hänen miehensä päättivät erota. Anne esitteli minut pian myös lapsilleen miesystävänään ja tulen hyvin toimeen myös hänen lastensa kanssa. Toivon, että olemme Annen kanssa yhdessä loppuelämämme ajan.
