Oli vuosi 2013, se kesä, jona täytin 18. Kävin lukiota ja asuin vanhempieni luona maalla. Pienessä kotikaupungissani ei ollut julkisesta liikenteestä tietoakaan, joten menin autokouluun heti kun mahdollista, päästäkseni abivuonna kulkemaan kouluun omin kyydein.
Teoriatunnit olivat sujuneet hyvin. Opettajana oli vähän sammakonnäköinen eläkeikää lähestyvä mies, joka viljeli kamalinta isähuumoria mitä olin koskaan kuullut. Ei voi siis sanoa, että olisin odottanut alkavia ajotunteja erityisen innokkaasti.
Saavuin ensimmäiselle ajotunnille mopolla. Tiesin, että auto olisi harmaa Mazda 6, mutta koska merkki ei sanonut minulle mitään, katselin kaikkia parkkipaikalle saapuvia harmaita autoja sillä silmällä.
Yhdestä pihaan ajaneesta harmaasta autosta noussut mies lähti kävelemään autokoulun ovea kohti, minkä vieressä seisoin. Tämä mies ei tosin ollut se sammakonnäköinen: tämä oli n. nelikymppinen, pitkä, ruumiinrakenteeltaan jostakin jäntevän ja lihaksikkaan välimaastosta. Alahuulen alla kasvoi pieni tupsu partaa. Aika komea, tuumin mielessäni.
- Moikka! Sinä oot varmaan Anni, ajotunnille tulossa? mies kysyi.
- Joo, vastasin, ja kättelimme.
- Minä oon Juhani. Lähetään tuohon autolle, mulla on siinä kaikki paperit ja muut.
Opettaja ajaa auton pienelle umpitielle, jossa minä istun kuljettajan paikalle ja alan ihmetellä nappuloita ja vipuja. Saan tunnin ajan harjoitella liikkeelle lähtöä, pysähtymistä, vaihteen vaihtamista kakkoselle ja takaisin ykköselle. Olen melko jännittynyt ja keskittynyt, juttelen ajatuksiani ääneen, mutta en juuri pysty keskittymään keskusteluun. Tunti sujuu kuitenkin hyvin, sillä opettaja sanoo, että voin ajaa takaisin autokoululle, jos haluan.
- Kyllä minä luulen, että voisin, mutta en ehkä pysty nyt keskittymään kaikkiin liikennesääntöihin, vastaan totuudenmukaisesti.
- Minä sanon kyllä ne, niin sinun ei tarvitse keskittyä kuin auton hallintaan, opettaja vastaa.
Ajan takaisin autokoululle, mikä sujuu myös ongelmitta. Noustessani autosta huomaan, kuinka jännittynyt olen ollut. Istuessani mopon satulaan tuntuu, kuin olisin tehnyt jonkin urheilusuorituksen.
Ajotunnit jatkuvat pitkälti samalla kaavalla: istun ratissa jotakuinkin jännittyneenä, höpötän hermostuneesti uusissa tilanteissa, unohdan välillä, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Kaikesta huolimatta saan silti kehuja ja positiivista palautetta ajamisestani. Jokin on kuitenkin nyt eri tavalla: Juhanin varmistuttua opettajakseni huomaan odottavani ajotunteja kovasti. Ajaminen on jännittävää, mutta oikeastaan nautin siitä: on hienoa huomata kehittyvänsä ja tykkään keskusteluista opettajan kanssa. Juttelemme pintapuolisesti opinnoistani ja tulevaisuuden suunnitelmistani, kesästä, säästä.
Juhani on hyvä opettaja: hän on rauhallinen ja tyyni joka tilanteessa, hän kertoo, kun teen jotain väärin ja kehuu, kun teen oikein. Juhanin ääni on pehmeä ja hän tykkää välillä vitsailla kustannuksellani. Erään maantieajotunnin päätteeksi saan ajaa suoraan kotiini, sillä Juhanin seuraava ajotunti on alkamassa samalla suunnalla. Siirtyessään tilalleni kuskin paikalle Juhani hymyilee vähän ilkikurisesti ja nyökkää päällään jonnekin olkani taakse.
- Onko tuo sun?
Seuraan katseellani opettajan katsetta ja huomaan pikkuveljen polkutraktorin portaiden pielessä. Nauran mielikuvalle itsestäni ajamassa tuollaisella, mutten harmikseni keksi mitään osuvaa vastattavaa. Juhanin hymy tuntuu vatsanpohjassani asti. Enpä olisi arvannut tässä vielä näin käyvän. Perhosia lepattaa vatsassani joka kerta, kun ajotunti lähestyy.
Inssin lähestyessä ja ajotuntien käydessä vähiin edessäni on vielä ajoharjoittelurata, jossa täytyy suorittaa liukasajo radalla ja pimeäajo simulaattorilla. Homma jännittää minua jo etukäteen, ja perillä huomaan, ettei aivan syyttä. Radalla on tarkoituskin ajaa välillä pienessä sivuluisussa merkittyä reittiä pitkin, eikä nopeutta saa pudottaa. Tehtävä on täysin vaistojeni vastainen, ja melkein huokaisen helpotuksesta, kun pysäköin auton lopulta pienen simulaattorirakennuksen viereen. Juhani avaa oven avaimilla ja käymme sisään huoneeseen, jossa simulaattori on oikealla, vasemmalla ikkunaseinällä sohva ja perällä pieni keittiö.
Juhani käynnistää simulaattorin ja päästää minut taas kuskin paikalle. Päivä on lämmin ja mökki ilmastoimaton, joten en äskeisen jännitykseni vuoksi voi välttää pientä hikoilua. Noin puolen tunnin kuluttua simulaattoriharjoitus päättyy, ja päästän Juhanin kuskin paikalle sammuttamaan laitteen.
- Taisi tosiaan olla jännittävää tuo liukasajo ja simulaattori, kun tää penkki on ihan kuuma, Juhani sanoo ja nauraa.
Perhoset lehahtavat vatsaani. Tiedän täsmälleen, mitä tuohon pitää vastata! Olen aina halunnut päästä sanomaan jotain, mikä sopii noihin sanoihin täydellisesti, mutta uskallanko? Onko se liikaa? Vai uskallanko skipata tilaisuuden?
- Mulla on kato niin kuuma perse, vastaan.
Avatessani suuni päätin, että nyt mennään eikä meinata. Jätän kasvoilleni kevyen, mutta myös ehkä vähän vihjaavan hymyn. Sydämeni hakkaa jännityksestä.
Juhan nauru hiipuu hymyksi, ja hän vilkaisee minua, mistä huomaan, että yllätin hänet. Näen hänen pohtivan, mitä vastata, mutten malta antaa siihen tilaisuutta.
- Pakko lyödä, kun syötät helppoja, totean ja kohautan olkiani, mutta huomaan purevani huultani vahingossa, ja Juhani huomaa sen. Hän vilkaisee taas muualle.
- Enpä ois arvannu, että sä noin sanavalmis oisit, Juhani toteaa simulaattorin näytölle. Hän hymyilee edelleen, minkä otan hyvänä merkkinä.
- Noo, oon minä jo jonkin aikaa odottanut, että pääsisin sanomaan tuon, vastaan totuudenmukaisesti. Totally worth it, jatkan mielessäni.
- Ai minulle? Juhani kysyy ja katsoo taas minua yllättyneesti hymyillen. Annan hymyni puhua puolestaan, sillä en keksi sanottavaa. Juhani katsoo taas muualle ja päätän jatkaa.
- Oon mä tainnut haaveilla susta suunnilleen ajotuntien alusta asti, totean.
- Enkö mä oo sulle vähän vanha? Juhani kysyy ja kohottaa kulmaansa, yhä hymyillen.
- Eikös ne sano, että ikä on vaan numero? vastaan hänen katseeseensa. - Minkäs minä sille sitä paitsi mahdan, kun sä oot tollanen... jatkan. En löydä sopivaa sanaa. Hottis? Kuumis?
- Ai millanen? Juhani kysyy. Hänen kasvoillaan on juuri se hymy tai puolinauru, mikä saa jalkani ihan veteliksi.
- No tommonen... nytkin meinaa mennä jalat alta. Aina panettaa istua sun vieressä ajotunnilla, heitän, sillä nyt mennään eikä meinata.
- Voi vittu, Juhani toteaa ja nojaa taaksepäin penkkinsä selkänojaan.
Olen mennyt jo aika pitkälle, mutta kaipaamani vastakaiku tuntuu olevan tiukassa. Juhani vaikuttaa ilahtuneelta, mutta hän tuntuu silti empivän. Palan halusta kuulla, että hänkin on ajatellut minua sillä tavalla, vaikka uskonkin sen Juhanin ilmeestä jo tulkinneeni.
- Taisin sittenkin olla yksin näine tunteineni, totean kokeeksi ja painan katseeni lattiaan.
- Ei, et oo, Juhani vastaa hieroen otsaansa. - Se on vaan tää auktoriteettiasema, ja onhan mulla vaimokin.
- Aivan, vastaan ja tunnen jännityksen vaihtuvan pettymykseksi, aika karvaaksi sellaiseksi. Ei olisi pitänyt sanoa mitään, arvasinhan minä että sillä on vaimo odottamassa. Kurkkua alkaa kuristaa, nolottaa, hävettää.
- Hei, eihän se sinun vika oo, Juhani sanoo ja nousee seisomaan. Ennen kuin huomaankaan, olen jo halauksessa. Yritän kovasti tapella kyyneliä pois, mutta yksi karkaa poskelle ja siitä Juhanin paidalle. Vittu, ei tän nyt itkuksi pitänyt mennä.
- Voi sinun kanssasi, Juhani sanoo, kun näkee kasvoni. Hänen äänessään kuuluu hymy. - Älä nyt itke turhaan. Ei se oo sun vika, että mulla on tiettyjä vastuita. Mä oon kuitenkin opettaja ja sä oppilas. Tiiäthän sä, että siitä vois seurata mun kannalta aika ikävää.
- Juu, tiiän kyllä, vastaan, kohtalooni alistuneena. Miksi mun piti edes haaveilla mistään tollasesta, mahdotontahan se oli alusta asti.
Juhani silittelee selkääni peukalolla. Halauksessa tuntuu mukavalta olla, vaikka tuntuukin, etten siihen kuulu. En vaan haluaisi hetken loppuvan.
- Sinä oot ihan höpsö, Juhani sanoo hiljaa ja pitää minusta kiinni. Tunnen Juhanin lämpimän vartalon omaani vasten.
Yhtäkkiä huomaan taas perhoset vatsassa, kai ne siellä olivat koko ajan, pettymyksen alla piilossa. Juhanin käsivarret ovat kiertyneet ympärilleni. Käteni ovat hänen selkäänsä vasten, ja tunnen hänen lihastensa muodon, ne tuntuvat enemmän kuin näkyvät. Juhanin peukalo silittää edelleen hitaasti selkääni. En uskalla liikkua, sillä tunnen perhosia äkkiä jossain muuallakin, kun pilluni supistuu kertaalleen kiihotuksesta.
Ehkä hengähdän tai jännityn jotenkin, en tiedä, mutta Juhanin peukalon liikkeet selälläni muuttuvat hitaammiksi, pidemmiksi, painokkaammiksi. Hänenkin vartalonsa tuntuu jännittyneeltä. Huomaan myös tuntevani jotain kovaa alavatsaani vasten, mitä ei äsken varmasti vielä ollut. Vittu, voisinkohan sittenkin saada?
Päätän, että nyt on hyvä hetki osoittaa halukkuuteni vielä kertaalleen. En uskalla nostaa katsettani, mutta liu'utan halaukseen jähmettyneet käteni hitaasti alaspäin pitkin Juhanin alaselkää. Housunkauluksen kohdalla pysädyn ja jatkan liikettä hitaasti ja painokkaasti takaisin ylöspäin, painaen häntä itseäni vasten. Juhanin vartalo jännittyy ja myötäilee käsieni liikettä samalla, kun hän vetää pitkään syvään henkeä. En voi olla hymyilemättä tyytyväisyydestä!
Jatkaessani käsieni liikettä taas alaspäin Juhanin kädet tekevät samoin, ne liukuvat selkääni pitkin pakaroilleni ja tunnustelevat niiden muotoja. Sitten hänen kätensä liukuvat paidanhelmani alle ja tunnen hänen kätensä paljasta selkääni vasten, hivelevän kylkiäni ja osuvan rintaliivieni selkäosaan. Hengitän pinnallisesti hänen kaulaansa vasten, koko kehoni tuntuu värisevän himosta.
- Onko sulla kumia? Juhani kysyy hiljaa vähän käheällä äänellä.
- Ei tarvii, mulla on kapseli, vastaan ja yllätyn, kun suustani ylipäätään tulee mitään ääntä.
Juhani hengähtää ja irrottaa otteensa minusta, alkaen avata housujaan. Hänen kasvoiltaan ja eleistään paistaa himo, mikä nostaa vihjailevan hymyn huulilleni. Puren huultani kevyesti ja käännyn kannoillani Juhania vilkuillen. Otan pari askelta sohvalle, nousen polvilleni istuinosan reunalle ja nojaan käsilläni selkänojaan. Työnnän perseeni taakse ja tiedän sen näyttävän vain odottavan, että tiukan ihonmyötäiset housuni kuoritaan alas sen päältä. Hymyillen ja huultani purren katson Juhaniin olkani yli, hän saa juuri kyrpänsä ulos housuistaan. Olen harrastanut seksiä viimeksi yli vuosi sitten exäni kanssa, ja open kalun näkeminen saa minut huokaamaan ja pilluni taas supistumaan. Open kyrpä on oikea miehen kyrpä, ei mitenkään verrattavissa mihinkään teinipoikien vehkeisiin. Miltä tuollainen tuntuukaan sisällä..?
En kuitenkaan saa heti tietää vastausta. Olisin itse jo ihan valmis, mutta opella ei tunnukaan olevan mikään kiire. Hän hieroo pakaroitani housujeni läpi, liu'uttaa peukaloitansa takasaumaa vasten ja painaa niitä vasten pilluani. Painan pääni selkänojaa vasten ja antaudun nauttimaan. Housujen hyväilyä jatkuu vain lyhyen aikaa, kunnes open sormet tarttuvat niiden yläreunaan. Housut ja pikkuhousut kuoritaan päältäni yhdellä hitaalla liikkeellä, enkä voi olla huokaisematta yhtä aikaa open kanssa, kun pyllyni ja pilluni paljastuvat. Kädet tarraavat pakaroihin levittäen ne mahdollisimman leveälle, ja nojaan hiukan taaksepäin ollakseni oikein näkösällä. Tunnen open suoristautuvan seisomaan ja pysähtyvän. Ehdin jo ihmetellä, mitä tapahtuu, kunnes tunnen jotain märkää putoavan suoraan pyllynreikäni päälle ja hengähdän. Märkää putoaa vielä toistamiseen ja heti sen perään tunnen open kuuman kyrvän levittävän sitä alaspäin pilluni suulle. Olen ollut koko ajan ihan valmis ottamaan open sisääni, mutta nyt tunnen jännityksen vatsanpohjassa. Miten iso se on, mahtuuko se, sattuuko se?
Epävarmuus kestää kuitenkin vain silmänräpäyksen, kun open kyrpä työntyy hitaasti, hitaasti käden ohjaamana pyhimpääni. Ope tarttuu lantiooni ja työntää kyrpänsä kokonaan niin syvälle kuin se menee - tunnen sen kärjen painautuvan tiiviisti pilluni pohjukkaa vasten. Huomaan hengittäväni raskaasti, niin suuresti nautin open kullin saamisesta sisääni. Ope vetää kyrvän melkein kokonaan ulos ja työntää sen sitten uudestaan pohjia myöten sisään.
- Voi vittu, opelta pääsee samalla, kun huokaan itse syvään. Hänen kätensä puristavat pakaroitani siihen malliin, että hän todellakin nauttii. Työnnän persettäni häntä vasten, en malta odottaa, että hän alkaa naida kovempaa, nopeammin. Ei taida malttaa hänkään, hän alkaa työnnellä kyrpäänsä pilluuni kiihtyvällä tahdilla. Hän osuu joka kerta syvälle pilluni pohjaan, mikä tuntuu miellyttävän häntä. Olen ihan märkä, hänen elimensä liikkuu sisälläni vaivattomasti, mutta silti tuntuu kuin halkeaisin sen voimasta.
Juuri, kun hekumoin olevani ihan täynnä kyrpää, ope hidastaa tahtiaan hiukan. Kiimassani olen jo työntää persettäni taas taaksepäin, kun en halua naida hitaasti, mutta tunnenkin open peukalon pyllynreikääni vasten. Tuntemus on yllättävä, hämmennyn. Ope kuitenkin vain silittelee reikääni ja hieroo sitä hyväillen, joten rentoudun ja nautin sisälläni liikkuvasta kyrvästä sekä tästä uudesta tuntemuksesta anuksellani. Olen kokeillut peppuseksiä aiemmin, mutta siitä ei jäänyt erityisen hyviä muistoja. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kaikki parhaat fantasiani kietoutuvat kakkosen ympärille, eikä yksikään niistä yllä samalle tasolle tämän tilanteen kanssa. Työnnän siis pyllyäni vielä vähän paremmin tarjolle ja päätän antautua kaikelle open suomalle nautinnolle.
Ope ilmeisesti huomaa eleeni ja kiihdyttää hitusen tahtiaan. Tunnen peukalon painuvan hiukan tiukemmin reikääni vasten ikään kuin tunnustellen reittiään, josko se olisi jo avoinna. Kevyt jännitys kipristää vähän vatsassani, mikä pikemminkin lisää hekumaani kuin vähentää sitä. Nyt tunnen peukalon kärjen uppoavan sisälleni. Se sujuu vaivattomasti, mutta tunnen olevani sisempää edelleen tiukka. Ope tuntuu huomaavan saman, ja hän siirtyy hyväilemään tätä aluetta. Hän hieroo peukalollaan reikäni reunoja ja saa minut huokailemaan nautinnosta. Huomaan ajattelevani pelkästään sanaa "joo".
Vielä hetken hieromisen jälkeen tunnen open sormen jäykistyvän ja tiedän hetken koittaneen. Peukalo työntyy sisääni hitaasti, hitaasti ja määrätietoisesti. Tunne on niin huumaava, että saan aivan räjähtävän orgasmin siinä paikassa! En ollut edes huomannut olevani aivan orgasmin partaalla. Sykkivä pilluni saa open tikkaamaan kyrpäänsä pilluuni niin kovalla voimalla, etten meinaa pysyä kontillani orgasmin aalloissa. Kyrpä tuntuu paisuvan vielä hitusen, tai sitten se on oma kramppaava pilluni, ja sitten tunnen open ampuvan kuuman lastin suoraan pilluni perukoille. Viimeiset muutamat työnnöt ovat kouristuksenomaisia, open peukalo on tullut huomaamattani ulos anuksestani, sillä ope puristaa lanteitani kaksin käsin. Huohotan onnesta ja nautinnosta.
Open jännittynyt vartalo rentoutuu hiljalleen ja tunnen jo veltostumaan lähteneen kyrvän tulevan ulos pillustani, mitä seuraa lämpimän sperman valuminen häpyhuulilleni, jokunen pisara taitaa tipahtaa housuillenikin. Ope tuntuu, toisin kuin minä, olevan tilanteen tasalla, ja hän ottaa parin askelen päästä keittiöstä talouspaperia ja kuivaa sillä enimmät spermat valuvalta pillultani. Säpsähdän hieman kosketusta ja naurahdan, kun ymmärrän, mitä tapahtuu.
- Tuliko sotku? kysyn opelta vähän raukeana jälkimainingeista.
Juhani vilkaisee minuun ja hymähtää. - Joo, ajattelin hävittää todistusaineiston, hän vastaa pyyhkäisten viimeisen tipan sohvalta.
Naurahdan ja käännyn sohvalla istualleni, alan kiskoa housuja jalkaani. Ope vilkaisee minua ja kurtistaa hitusen kulmiaan, näyttäen vähän epäuskoiselta. Vastaan hänen katseeseensa.
- Mitä? kysyn.
Ope vastaa hymyyni. - Etkö ajatellut käydä pesulla? hän kysyy, viitaten vessan oveen keittiön takana.
Naurahdan. - Tykkäät kuitenkin tällaisesta likaisesta ja tuhmasta autokouluoppilaasta, heitän vihjaavasti hymyillen. Opettaja naurahtaa myöntävästi ja menee itse vessaan pesulle.
