Ootte te aika poikia... Mirja naurahti ja pyyhki suupielistään poskille levinnyttä kuolaa.
- Täh? Sipsien rouske oli tauota hetkeksi, mutta varhaisteinin cooliuden säilyttäminen tuntui tärkeämmältä. Mietin vielä sitäkin hyvin todennäköistä mahdollisuutta, että kyseessä oli tsoukki, mutta jokin Henkan naamassa kertoi kysymyksen olleen...
Saaran suusta alkoi kuulua pieniä vingahduksia, joita säestivät Reijon lantion rytmiin purkautuvat huokaukset.
Reijo napsautti Volvon vilkun päälle hyvissä ajoin ennen peltoaukean päästä oikealle kääntyvää hiekkatietä. Suomalainen maalaismaisema näytti nyt tihkusateessa lähes mustavalkoiselta, pellot olivat sadonkorjuun jäljiltä savelle kynnety...
–Jatka… noin… siitä kohtaa… siitä… voi helvetti… aaahhh… äiti voihki.
Heräsin sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää unen läpi kuuluvaan kännykänpirinään. Kesti hetken ennen kuin sain silmäni niin auki, että näin lukea soittajan. – Äiti soittaa – vilkkui nokialaisen näytössä. Niinpä tietysti, piruuttaan soittelee tähän...
Silmäluomiensa alla Maarit näki kirkkaita valopisteitä ja tunsi vatsanpohjassaan uuden tulvahduksen.
Miehen ryhti oli silmin nähden painunut ja ilmeetön katse tarkentunut satunnaisiin vaahtopäihin, jotka kuohahtivat rannan matalikolla. Tuuli nappasi mukaansa kasoihin haravoituja lehtiä, pyöritteli niitä hetken terassin edessä ja jätti ne sitten...
Marko vetäytyi huonettaan kohti, mutta pysähtyi vielä hetkeksi kuuntelemaan.
Parkkipaikalta lähtevän auton valot pyyhkäisivät Markon huoneen kattoa. Auton ääni loittoni ja huoneeseen laskeutui taas hämärä. Marko käänsi kylkeään ja hetken hengitystään pidättäen kuunteli öisen kerrostalon ääniä. Television ääni kaikui...
Mitä helvettiä ne täällä panobileissä ylipäätään tekevät?
Perjantain viimeinen tarjous oli valmis. Seppo kävi vielä läpi osien hinnat ja laski varmuudeksi ne kahteen kertaan ennen kuin lähetti faksin asiakkaalle. Uudessa työpaikassa ei ollut varaa tehdä pienintäkään virhettä, vaikka oikeastaan sama työnantajahan hänellä edelleen oli, vain paikkakunta…
