Tarinamme kertoo Annikista, joka on hyvin rintava 41-vuotias kirjastonhoitajatar n. 162 cm pitkä ja jolla on naapurintyttömäiset kasvot ja silmälasit. Ei mikään missi, mutta hyvin suuret rinnat hällä on, koska eihän juttu olisi muuten kertomisen arvoinen! No niin, tarinamme alkaa, kuunnelkaa.
Annikin työvuoroa oli enää jäljellä tunnin verran pienessä sivukirjastossa, jossa hän olikin ainoa työntekijä. Päivä oli ollut varsin hiljainen ja yleensä viimeisen tunnin aikana ei kukaan kirjastoon tullut asioimaankaan. Emme tiedä, oliko helle sekoittanut Annikin pään, mutta hän sai päähänsä ajatuksen, jota ei toivottavasti joutuisi myöhemmin katumaan! Annikki istuu palvelutiskin takana yllään kukkakuvioinen sääriin asti ulottuva hame ja uhkean ylävartalon peittona siisti napitettu siniruudullinen kauluspaita. Sukkahousut hän on riisunut päältään jo aiemmin ja ehkäpä Annikki intoutuu vielä vähentämään vaatetustaan tai ainakin avaamaan hieman paitansa nappeja, jotta saisimme hänen upean uhkeita feminiinisiä sulojaan paremmin esille!
Tissit tiskiin vaan, voisi joku kärsimättömämpi lukija jo tässä kohtaa huudahtaa, mutta Annikki on siveä neito, joka vain on vähän yksinäinen ja todella hyvin rintava. Joten malttakaamme vielä arvoisat kuuntelijat, odottaminen toivottavasti vielä palkitaan!
”Huh huh, onpas kyllä hikinen iltapäivä! Onneksi on enää tunti jäljellä työpäivää”, huokaa hän itsekseen. Samalla Annikki siirtää pöytätuuletinta lähemmäksi ja sen ihanan viileä henkäys miellyttää Annikkia. Viimeiset asiakkaatkin ovat lähteneet jo puoli tuntia aiemmin ja kirjastossa on kovin hiljaista yleensä sulkemiseen asti. Annikki päättääkin hakea viereisen henkilökunnan tilojen huoneen jääkaapista jäätelöpuikon.
”Voi kun nämä huomattavan suurikokoiset riippurintani tuottavatkin tissihikeä näin kuumalla”, voihkaisee hän ja luo nopeasti ikkunasta katseen kirjaston puolelle. Siellä ei ole edelleenkään asiakkaita, joten hän avaa napit kauluspaidastaan ja riisuu sen pois päältään. Alla on vielä hyvin kevyt t-paita, joka näyttää jo vähän kostuneen Annikin hyvin uhkeista maitotonkista, vaikka sen alla on kyllä vielä jättimäiset mummomalliset valkoiset rintaliivit, jotka peittävät hyvin hänen feminiiniset sulonsa! Nopeasti pyyhittyään hikeä ylävartalostaan päättää hän jättää t-paidan pois alta ja napittaa nopeasti kauluspaitansa uhkeiden rintaliiviensä peitoksi. Sen jälkeen hän nappaa jääkaapista jäätelopuikon ja palaa tiskin taakse ja laskee jäätelön viereensä tiskille vähän sulamaan.
”Enää puoli tuntia jäljellä kirjaston aukioloa, yleensä tänään ei ole asiakkaita tullut enää näin myöhään”, pohtii Annikki mielessään ja avaa pari paitansa ylintä nappia.
”Kai niitä voi avata samalla useammankin, kun on niin kuuma”, naurahtaa hän ja kuinka ollakaan Annikki havahtuu seuraavan kerran, kun hän on napittanut koko paitansa auki! Sitten hän saa päähänsä vähän riskialttiin ja tuhman ajatuksen, mitä jos hän riisuisi rintsikkansa ja olisi pelkkä kauluspaita uhkean muhkeiden mahtimeloneidensa peittona! Annikki tuntee vähän perhosia vatsanpohjassaan ja suuntaa kahden kirjahyllyn väliin, mistä kenelläkään asiakkaalla, jos sellainen sattuisi tulemaan ei ole suoraa näköyhteyttä häneen toisin kuin palvelutiskin takana. Hän riisuu paidan pois päältään ja laskee sen kirjahyllyyn, jonka jälkeen seuraa hetki, jota arvoisat lukijamme ovat varmasti odottaneet kieli pitkällä, nimittäin minä ainakin olen! Määrätietoisella otteella Annikki riisuu päältään rintaliivinsä ja seuraava näky ei ole ehkä sopiva teille heikkohermoisimmille.
Annikin jättimäiset maitorauhaset riippuvat navassa asti ja teevadin kokoisten nännipihojen keskellä helakanpunaiset nännit nöpöttävät somasti maata kohden. Ylväästi riippuvat raskausarpiset ja suonikkaatkin megalollot ovat ovat varmasti tämän päivän kaunein ja naisellisin näky tässä kirjastossa! Ihmiset olisivat varmasti valmiita maksaamaan suuria summia nähdäkseen Annikin jättiriipparit, mutta niitä ei ole nähnyt tähän asti kuin Annikki itse ja lääkäri, kun on pitänyt riisuutua mammografiassa. Annikki napittaa nopeasti kauluspaitansa ylleen ja suuntaa takaisin tiskin taakse.
Kirjastossa on edelleen hyvin hiljaista, joten Annikki tarttuu jäätelopuikkoon, avaa useamman paitansa napin ja alkaa hieromaan jäätelöpuikkoa lähes loppumattomalta vaikuttavassa rintavaossaan.
”Oi miten ihanasti tämä viilentääkään”, Annikki huokaisee. Hän ujuttaa jäätelöpuikon yhä alemmaksi ja alkaa hieroa sillä maata kohti sojottavia nännejään kevyesti. Aika tuntuu pysähtyvän ja Annikin nännit kovettuvan tässä jumalaisessa näytelmässä.
”Kunpa löytäisin joskus kumppanin, joka arvostaisi tällaisia uhkeita navassa asti riippuvia maitotonkkia kuin minulla on”, voihkaisee hän feminiinisesti. Hän tarttuu toiseen rintaansa ja asettaa sen suuhunsa.
”Voi voi, vähän jääteloä meni rinnoilleni”, tokaisee hän harmistuneena ja alkaa nuolemaan suurta nännipihaansa puhtaaksi. Uskomattoman upean feminiinisen näytelmän edetessä hän saavuttaa nänninsä ja alkaa imeä sitä kuin heikkopäinen vasikka imee emänsä nisää. Maiskis ja muiskis vain kuuluu, kun Annikki on työn touhussa! Kuumat aallot kulkevät läpi Annikin uhkean hekumallisen vartalon ja hän nostaa toisella kädellä hamettaan. Saavuttaessaan pikkuhousunsa ne tuntuvat aika kosteilta. Annikki alkaa hyväillä kaikkein pyhintään hikisten ja kosteiden pikkuhousujensa päältä voihkien niin äänekkäästi, että jos kirjastossa olisi asiakkaita, he eivät voisi välttää sen kuulemista. Mutta onneksi ei ole, koska Annikki on hyvin siveä neito ja jos joku sattuisi tämän näkemään, pyörtyisi hän varmaan ihastuksesta!
Annikki voihkii yhä äänekkäämmin ja kohta hän varmasti saavuttaa hekumansa huipun!. Hänen toinen kätensä hieroo yhä kiivaammin kuuman kosteiden pikkareiden pintaa rytmikkäin liikkein ja toisella kädellä hän tukee toista jättiriippariaan jatkaen sen imemistä. Voih, oih, aah ja iih -sanat ainakin erottuvat, kun täydellinen feminiininen valioyksilö Annikki antaa palaa! Yhtäkkiä kuuluu ääniä ja Annikki kauhistuu! Joku on tulossa kirjaston ovesta sisään! Samassa hetkessä kun ovea raotetaan auki tuntee Annikki, kun hänen pikkuhousunsa kastuvat ihan kunnolla. Tuntuu kuin kevyt sähkönpurkaus kulkisi Annikin kehon läpi, kun hän viimeisen kerran vielä voihkaisee. Annikki vetää kätensä salamannopeasti pois haarovälistään ja tiputtaa imemänsä toisen riipputisseistään pois suustaan. Se mätkähtää roikkumaan nänni turpeana kuin jättimäinen hikinen säkki täynnä maissitärkkelystä! Seuraavaksi ovesta tuleva henkilö saa näköyhteyden Annikkiin, joten nyt viime hetki aikaa toimia!
Annikki syöksyy tuoliltaan tiskin alle piiloon ja ja alkaa napittamaan hikisin pikku kätösin paitaansa. Hän kuulee, kun kirjaston ovi sulkeutuu, joten ovesta tulleen henkilön täytyy olla jo sisällä. Askeleet tuntuvat lähestyvän, kun Annikki kiivaasti napittaa paitaansa kiinni piilottaakseen mahtavat maitorauhasensa. Hänen pikkarinsa tuntuvat olevan niin märät, että hamekin on jo varmaan vähän kostunut, pohtii Annikki kauhistuneena! Nyt askeleet vaikuttavat vähän etääntyvän ja ilmeisesti paikalle tullut henkilö suuntaa kulkunsa kauemmaksi palvelutiskistä hyllyjen väliin. Annikki päättääkin vielä hetken huumassa tiskin alla laittaa kätensä karvatuheroaan kohti pikkuhousujensa sisälle.
”Onpas kosteaa ja märkää kuin majavien pesässä”, hän huokaisee ja hyväilee feminiinistä sulopiirakkaansa yrittäen olla voihkimatta ja siinä varsin hyvin onnistuenkin!
Annikki nostaa hieman päätään kurkistaen näkyykö ketään tiskin takaa toinen käsi vielä tiiviisti hunajapurnukassaan. Asiakkaan täytyy olla hyllyjen takana, joten Annikki käyttää tilaisuutensa hyväkseen ja nousee tiskin alta istumaan tuolilleen. Pikkarit tuntuvat nyt läpimäriltä, joten Annikki saa vähän tuhman ajatuksen. Mitä jos hän riisuisi ne jalastaan vaivihkaa, kun pesuun ne kuitenkin menevät. Annikki nousee hieman tuolistaan ja vetää nestettä tihkuvat pikkuhousunsa pois jalastaan. Ne tuoksuvat viehkeän feminiinisiltä, tuumaa Annikki ja vie ne lähemmäksi kasvojaan.
Litimärät pikkarit kädessään hän haistelee ja vähän maisteleekin mehukkaita naisellisia makujaan niissä. Sitten askeleet hyllyjen takaa tuntuvat lähestyvät. Annikilla on muutama sekunti aikaa toimia, joten hän työntää pikkuhousunsa paitansa kaula-aukosta sisään jättimäisten riipputissiensä väliin ja napittaa vielä pari ylintä nappia kiinni. Hänen feminiinisten sulojensa välissä tuntuu pikkuhousuista valuvan hekuman lämmintä nektaria alaspäin kohti napaa kivasti kutittaen.
Samalla hyllyjen takaa tulee esiin Annikille tuttu henkilö, hänen naapurissaan asuvan perheen teinipoika Kyösti.
”Hei Annikki, en nähnytkään sinua hetki sitten. Tulin vain lukemaan uusimman Mikrobitti-lehden ja sitten menen varmaan kavereiden kanssa uimaan”, kertoo hän Annikille.
”Se kuulostaa oikein hyvältä ajatukselta, tänään on ollutkin aika hikinen päivä”, vastaa Annikki naurahtaen.
Kyösti ottaa toisen kätensä esiin selkänsä takaa ja Annikin naama valahtaa samassa punaiseksi!
”Löysin nämä tuolta hyllyjen takaa”, sanoo Kyösti ja ojentaa Annikille jättikokoiset valkoiset ja hikiset rintaliivit.
”No laitetaan ne löytötavaroihin, jos joku niitä kaipailee”, Annikki sopertaa haluten samalla vajota maan alle.
”Varmasti aika helppo homma löytää noin isoille rintsikoille omistaja. Ei varmaan kauhean monella ole tuon kokoisia”, tuumaa Kyösti ja iskee samalla silmää Annikille.
”Ei kai niin olekaan”, huokaa Annikki ja yrittää vielä hymyillä väkinäisesti. Kyösti poistuu kirjastosta ja ovea avatessaan luo vielä vaivihkaa katseen Annikkiin, joka pitelee yhä kädessään jättimäisiä hikisiä rintaliivejään nolostuneena. Kun päivän viimeinenkin asiakas on poistunut, Annikki sulkee kirjaston oven perässään. Vieno tuulenvire tuntuu vähän kuivattavan Annikin kosteaa alapäätä.
”Jonain päivänä ehkä minäkin vielä löydän rakkauden”, tokaisee hän haikeana ja lähtee kävelemään kotiaan kohti.
