Minä olen Jenna, 37-vuotias yksinhuoltaja ja Marketing and promotions manager erään kansainvälisen yhtiön Suomen konttorissa. Koronapandemian aikana olen tottunut työskentelemään kotoa käsin, osin siksi koska se on mahdollistanut pikaiset käsityöhetket työpäivän aikana mukavammin kuin työskentely toimistolla.
Tyttäreni Nella on 14 ja selvästi perinyt minulta kiinnostuksen poikiin. Eräänä päivänä hän tuli koulusta kotiin ikäisensä näköisen pojan kanssa ja esitteli pojan minulle, niin kuin oli sovittu tehtävän. ”Tämä on Miko, me tehdään yhdessä läksyjä”. Minun oli ihan pakko tiedustella nuorilta, mistä aineesta. ”Terveystiedosta”, sanoi Miko Nellan hakiessa vastausta.
Nuoret sulkeutuivat Nellan huoneeseen ja kiinnostuksella kuuntelin heidän keskustelunsa sävyä. Läksyjentekoon kuuluvien ajoittaisten asiallisten kommenttien sijaan huoneesta kuului supinaa ja kikatuksia. Hiivin hieman lähemmäksi kuullakseni tyttäreni sanovan kirkkaalla äänellään: ”Olis kivempi istua sun sylissä jos sulla ei ois jotain kovaa taskussa”. Miko supisi jotain ilmeisesti sylissään istuvan tytön korvaan ja sai vastaukseksi: ”Mikä se sitten on, näytä!”
Minuakin olisi kiinnostanut nähdä, mutta päättelin asian olevan nuorten biologian opintojen aiheita. Ajattelin auttaa heitä ja kävin kaivamassa makuuhuoneeni yöpöydän laatikosta pikkupakkauksen kondomeita. Hiivin Nellan huoneen ovelle ja sujautin pakkauksen oven alla olevasta raosta huoneeseen. Koputin mahdollisimman lempeästi oveen ja sanoin äidillisellä äänellä: ”Noista saattaa olla apua terveystiedontehtävissänne”.
Tunnistin Nella askeleet, kun hän asteli ovelle, varmaankin nosti kortsupaketin ja naksautti sitten oven lukkoon. Hetkeen ei kuulunut mitään ja astelin varovasti kohti olohuonetta. Kohta huoneesta kuului taas ääniä, kuiskailuja ja supinaa ja kohta jälleen tyttären kikatusta. Minä päädyin kaivamaan olohuoneen kaapista oppikirjojeni takaa yksinäisten iltojeni ilon, kullin mallisen vibraattorini.
Muistelin, miten monesti aikomukseni opiskella olivat siirtyneet pilluni ilmoitettua tarpeistaan. Oppikirjojeni läheisyydessä oli jo yläkouluiästä lähtien ollut sekä hieromasauva että kortsupaketti, ensinmainittu määrätietoisempaa opiskelua ja pikaisempaa tyydytystä varten ja jälkimmäinen isompaa puutetta silmälläpitäen. Nyt opiskelijana oli oma jälkikasvu luokkakaverinsa kanssa ja sitä tapahtumien kulkua hiljaisten signaalien avulla tulkitsemaan tarvittiin jotain kättäpidempää.
Iltapäivän aurinko paistoi matalalta olohuoneeseen ja valaisi kapealla valokeilalla jalkovälini, jossa liikuttelin minun pilluuni sopivan isokokoista tekokyrpää. Huokailuista ja voihkauksista päätellen Nellan jalkovälissä tietään kohti maalia teki varhaisteinipojan innokkaana sykkivä ja toivottavasti kortsuun puettu, luultavasti vielä kasvuvaiheessa oleva kulli. Kuvittelin, miten Nella levitti reisiään ja Miko painoi aristelevaa penistään tytön häpyhuulien väliin. Äänet sopivat hyvin mielikuviini ja samalla, kun peitellyistä voihkauksista poikkeava, kirpaisevasta sisääntyöntymisestä kertova tytön huudahdus kaikui neidonkamarista, minä painoin kullinkorvikkeeni syvälle pilluuni.
Uppouduin kuvitelmiini, joita säesti taustalla varhaisteinien raskas huokailu ja huohotus ja rytmikäs nuorisosängyn natina. Olin vasta pääsemässä hyvään vauhtiin, kun taustaäänet vaihtuivat pojan urahduksiin ja voimakkaisiin sängyn kolahduksiin seinää vasten. Nyt vasta muistin, miten hätäisiä nuoret pojat olivat. En kuitenkaan malttanut lopettaa hyvää sauvomistuokiota kesken ja ajattelin nuortenkin halailevan ennen kotitehtävän päättelyä.
Odottamatta havahduin olohuoneen oviaukossa seisovan Mikon hahmoon. Hän seisoi ääneti katsellen auringon valaisemaa pilluani, jonka piiloon painelin äänettömänä kumppanina toimivaa vibraattoriani. Poika oli selvästi kiinnostunut näkemästään, mutta katseli huomaavaisesti etäältä. Kun käänsin katseeni häneen, hän sanoi reippaasti: ”Kiitos paljon niistä kortsuista, niillä oli käyttöä. En olisi arvannut, että me päästään kotitehtävää tehdessä neitsyydestämme. Mun täytyy nyt mennä, etten myöhästy harjoituksista.”
Mikon mentyä harkitsin vielä hommieni jatkamista, mutta äidinvaistot voittivat. Vedin vaatteet ylleni, laitoin sauvan kaappiin ja kävelin himokkuustasoja himmaillen ja empatiatasoja kohotellen kohti Nellan huonetta. Ovelta näin tytön kyyhöttävän sängyllään peittoon kääriytyneenä hämärän huoneen nurkassa. Vaatteet ja alusvaatteet olivat kuin syksyn lehdet pitkin lattiaa. Koputin ovenpieleen ja tiedustelin, saako tulla. Vaimean myöntävän vastauksen jälkeen astelin sisään ja istahdin sängyn reunalle. Silmiini osui yöpöydän reunalle laskettu käytetty kortsu, täynnä vaaleata nestettä, ulkopuolelta punertavassa limassa.
”Saitteks te sen terveystiedontehtävän tehdyksi?”, kysyin varovaisesti. ”Joo saatiin”, vastasi tyttö, ilahtuen selvästi aloituksestani. ”Millanen se tehtävä oli?”, jatkoin neutraalisti. ”Meillä oli koulussa opetusta kondomin käytöstä ja kotitehtävänä oli keskustella tyttö-poika-pareissa, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia se herätti. Se meille lähettämäsi pakkaus innosti meitä kokeilemaan kortsun asettamista oikeesti, eikä vaan banaanin päälle. Ja sitten kun se kortsu oli siinä stondaavan kullin päällä, niin eihän sitä voinut olla harjoitusmielessä sovittamatta.” Hymyilin ajatuskululle ja tunnistin osuuteni tapahtuneeseen. ”Oliks se hyvä, että sujautin sen paketin sun oven alta?” Nella ei voinut vastustaa hymyä vastatessaan: ”Olihan se jännä kotitehtävä, mutta se lähetys teki siitä jännimmän ja parhaan koskaan.”
Tyttären vastaus ja asenne huojensi mieltäni, kun olin pelännyt auttaneeni poikaa raiskaamaan hänet. Tästä olisi hyvä jatkaa nuoren naisen ja sellaisen äidin yhteistä elämää. Tiedustelin Nellalta, oliko hänellä ja Mikolla jotain tunteita toisiaan kohtaan ja vastauksen sävystä kävi nopeasti ilmi, että he olivat vain tehtävän tekoon nimetty oppilaspari, eivätkä he välttämättä ole enää missään luokkakaveruutta läheisemmissä tekemisissä keskenään, vaikka sattuivatkin viemään toisiltaan neitsyyden. Tilanteen purkamiseksi lähetin Nellan suihkuun ja ilmoitin, että sen jälkeen nautimme kupilliset teetä. Nappasin käytetyn kortsun pöydänreunalta ja lähdin teenkeittoon.
Nella tuli hiukset märkinä pehmoisissa kotivaatteissaan keittiöön ja istahti ison teekupin ääreen. Minä onnittelin häntä naiseksi tulemisesta ja hän vähän kummasteli, mutta kiitteli kuitenkin. Totesin, että nyt tuo askel on sitten otettu, eikä sitä tarvitse enää pohtia ja jännittää, vaan voi päinvastoin heittäytyä täysipainoisesti nuoruuden huumaan. Todellinen mahdollisuus pillun käyttöön luo ihan uusia näkymiä toimintaan poikien kanssa. Täydensin sanomaani ilmoittamalla, että ”sulle pitää hankkia pillerit heti huomenna”.
Nella oli tästä uudesta suhtautumistavasta selvästi hämillään. Hän tarttui härkää sarvista ja haastoi minut kertomaan siitä, miten minä asiaan nuorena suhtauduin. Siinä teekuppien ääressä avasin omaa taustaani ehkä enemmän kuin olin kellekään aiemmin avannut. Ainakin seuraavat asiat käytiin läpi:
”Seiskaluokan päättäjäispäivä oli jälkeenpäin ajatellen käänteentekevä hetki. Olin ottanut vastaan meidän tyttöporukan haasteen hakea kevättodistus kesämekossa ilman pikkareita. Ennen luokkaan menoa kokoonnuimme porukalla tyttöjen vessaan ja nostimme yhtä aikaa helmojamme vahvistaaksemme olevamme mukana haasteessa. Pari tyttöä jänisti, mutta meitä oli kolme rohkeaa osallistujaa. En ollut aiemmin ollut julkisella paikalla kommandona ja sillä oli yllättävän voimakas vaikutus. Paikat kostuivat ihan itsestään heti kotoa lähdettyä. Lyhyen koulussaolon aikana ehdin vilautella parille-kolmelle pojalle vaivihkaa kuin epähuomiossa ja lopulta luokanvalvojalleni ja senhetkiselle ihastukselleni ihan tarkoituksella helmaa kohottaen, kuin kiitokseksi yhteisestä lukuvuodesta. Ilmeistä näin, että he ainakin saivat viestini ja yllättyivät siitä, todennäköisesti ilahtuivatkin. Näin sen itselleni selitin.
Koulussa ei tapahtunut sen kummempaa, mutta päivä ei päättynyt siihen. En nähnyt tarpeelliseksi pukea pikkareita äidin, isän ja isoveljen kanssa tehdylle päättäjäispäiväretkelle alppiruusupuistoon, päättäjäispäivän pizzalounaalle ja irtojäätelölle. Kotimatkalla sormetin auton takapenkillä veljeni vieressä, mutta olin kyllä nähnyt hänenkin vetävän käteen huoneessaan.
Olin pukeutumisestani niin fiiliksissä, että lähdin illaksi tyttöjen kanssa ulos samassa asussa. Tyttöporukalla kertailtiin haastetta ja päivän tapahtumia. Yhteinen päätelmä oli, että minä olin pärjännyt haasteessa parhaiten ja olin lisäksi ainoana edelleen ilman pikkareita. Illan lopulla puiston kallioille ilmestyi poplaritakkinen mies, joka alkoi paljastella itseään meidän porukalle. Tytöt naureskelivat, että nyt löytyi Nellalle samanhenkinen partneri. He haastoivat minut lähestymään häntä ja ”hoitelemaan hänet”.
Otin haasteen vastaan ja menin jututtamaan miestä kertoen olevani puutteessa. Mies oli tosi yllättynyt, mutta johdatti minut kalliosyvennykseen ja käski minun nojata eteenpäin. Hän asettui taakseni, tarttui lantiooni ja painoi esittelemänsä kullin sisääni. Hetken aikaa epäröin koko hommaa, mutta samassa välähti, että nyt meni neitsyys. Mies kehui pilluani tiukaksi, mitä se varmasti märkyydestä huolimatta olikin. Hän pani minua takaapäin niin pitkään, että se alkoi tuntua tosi hyvältä. Sitten hän veti kullinsa ulos ja ruiskautteli mällit pakaroilleni mekonselkämykseen piirtyneiden ensisuihkujen jälkeen. Olin aivan orkun partaalla ja minun oli pakko hoitaa homma sormettamalla maaliin miehen ilmeisesti jo häivyttyä. Kehoni vavahteli ja jalkani tärisivät, kun saavutin palkitsevan tyydytyksen.
Kaverit saapuivat hetken kuluttua luokseni, kun nojailin voipuneena kallionseinämään. ”Nella, siinähän sinä olet! Onks toi hyvä asento pitää omaa kivaa?”, kuuluivat kysymykset. Kaikesta päätellen kaverit olivat tulleet paikalle vasta miehen poistuttua, joten jatkoin nojailua peppu pitkällä ja onnistuin kiinnittämään heidän huomionsa mälleihin pakaroillani: ”Katsokaa, se mies on lauennut Nellan pepulle!”. ”Minä hoitelin hänet, niin kuin haastoitte, mä panin sitä!”, ilmoitin ylpeänä. Kaverit siistivät minua ja siirryimme takaisin alkuperäiseen paikkaan jatkamaan puintia päivän tapahtumista.”
”No niissä varmasti riitti puimista! Mun neitsyyden menetys ei ollut mitään tuohon verratttuna.”, ällisteli Nella.
Vastasin vaan tytölle, että ”olihan sekin nyt aikamoinen, tuskin teidän luokalla muut päätyvät kotiläksyjä tehdessä samaan. Mutta siirrytään mun tarinassa samalle kasiluokalle, jolla sä nyt oot. Koulun alkaessa loppukesästä kaverit pyysivät minua mukaan cheerleader-ryhmään, joka harjoitteli urheiluhallissa. Ilmoitin äidille, siis mummillesi, liittyväni ryhmään ja hän vastasi ihan niin kuin minäkin äsken, että ”sulle pitää hankkia pillerit heti huomenna”. Niin myös tehtiin, vaikka en ihan ymmärtänytkään asioiden yhteyttä. Talvikausi harjoiteltiin ja käytiin muutaman kerran esiintymässä ja kannustamassa harjoitusvuorojemme kanssa samaan aikaan verhon takana treenanneiden B-poikien korisjoukkueen peleissä. Vanhemmat cheerleaderit esiintyivät miesjoukkueen peleissä.
Uusi vaihde toimeliaisuuteen poikien kanssa koitti keväällä, kun ryhmällemme tuli kutsu osallistua korispoikien kauden päättäjäistilaisuuteen paikallisen pankin saunaosastolla. Tytöillä oli monenlaisia syitä ja tekosyitä olla osallistumatta, joten meistä vain kaksi liittyi poikajoukkueen illanviettoon. Pojat olivat kaikki jonkin verran alaikäisiä, mutta me olimme vielä pari vuotta nuorempia. Siitä huolimatta heidän naispuolinen joukkueenjohtajansa ilmoitti tilaisuuden aluksi hommanneensa kauden ylijäämärahoilla riittävästi mietoja alkoholijuomia ja jopa ison pakkauksen kondomeja joukkuebudjetista.
Meille tytöille valkeni samalla joukkueenjohtajan meille kaavailema roolimme illanvietossa. Emme kuitenkaan halunneet tuottaa hänelle ja pojille pettymystä, vaan saunoimme nakuina poikien kanssa, katsoimme heidän seurassaan isolta ruudulta pornoa ja niin kuin varmaan arvasit, tarjosimme pojille tilaisuuden käyttää joukkueen rahoilla hommattuja ehkäisyvälineitä myöhään yöhön pankin tiloissa. Viimeisenä meitä nussi poikien valmentaja, joka oli joukkueenjohtajan aviomies. Vaimonsa jäätyä siivoamaan paikkoja hän tarjoutui kuljettamaan meidät humalaiset tytöt kotiin. Matkalla pyysimme päästä puskapissalle ja pääsimmekin, mutta kyytien ja pysähdyksen palkaksi suostuimme seisomaan hetken housut nilkoissa levähdyspaikalla autoa vasten nojaten. Valmentaja otti melko lailla teinipoikien kaluja suuremman kullinsa esiin ja kiitti meitä vuolaasti pannessaan meitä vuorotellen takaapäin, laueten lopulta minun pilluuni. Joukkueenjohtaja osoitti meille jälkikäteen kiitoksensa ja kertoi, että pari poikaa oli peruuttanut lopettamisaikeensa hyvän tilaisuuden vuoksi. Tunsimme sen myötä olleemme osaltamme ylläpitämässä paikkakunnan koriskulttuuria.”
”Eikös sillä koripallolla mene siellä edelleen hienosti? Mummi oli oikeassa, että cheerleader-touhuissa tarvitsee pillerit”, päätteli Nella.
Hämmästelin, mihin tyttö oli kiinnittänyt huomiota ja jatkoin tarinaani: ”Mummilla saattoi olla kokemusta, sillä hänkin oli ollut cheerleadereissa opiskeluaikoinaan.
Mutta jatketaan mun tarinaa. Kasiluokan jälkeisenä kesänä oli rippikoulu ja -leiri, jolle pääsimme cheerleader-ryhmämme tyttöjen kanssa yhdessä. Meillä oli leirin alusta alkaen kisa siitä, kuka panee useimman miespuolisen kanssa leirillä tai kirkossa ennen ripillepääsyä. Kaikki ryhmän tytöt tekivät parhaansa ja joku päätyi ihastumaan niin, että ei ehtinyt panemaan juuri muita kuin yhtä poikaa, häntä tosin ainakin pari kertaa joka päivä. Meillä parilla ennakkosuosikilla kisa eteni tasaisena leirin lopulle saakka. Parin poikien isosen kanssa teimme diilit ja vietimme yöt vuoroin heidän tuvissaan, käyden yksi kerrallaan läpi tupien asukkaat. Leirin lopulla käytännössä kaikki panohaluiset leiriläiset ja isoset olivat osallistuneet tuloksemme parantamiseen.
Onnistuin leirin viimeisenä iltana pääsemään rippipapin kanssa hänen parkkipaikalla seisoneeseen autoonsa tunnustamaan uskoani. Hän päätyi onnellisena esittelemään jotain muuta seisovaa ja kasvattamaan kisasaldoani mukavasti keinuneessa autossa. Uskoin jo päässeeni kisassa niskan päälle, mutta tilanne muuttui, kun näin konfirmaatioharjoitusten jälkeen sakastin oven raosta kilpasiskoni lattialla polvillaan ja rippipapin hänen niskansa päällä, panemassa tyttöä takaapäin.
Totesin tilanteen päättyvän mahdollisesti ratkaisemattomaan, kunnes koitti konfirmaatiopäivä. Kirkolle tullessani olin pukeutunut pelkkään mekkoon ja jättänyt tarkoituksella alusvaatteet kotiin. Olin ensimmäistä kertaa jopa ajellut itseni paljaaksi alakerrasta. Kun muut rippilapset riisuivat ehkä vain takkinsa ja vetivät alban ylleen, minä totesin, että ”tämä mekko taitaa näkyä albasta läpi, otan sen pois”, riisuin pokkana itseni alasti ja vedin alban ylleni.
Kirkon aulaan kokoontuessamme pälyilin ympärilleni nähdäkseni, missä kisamme kärkisijaa jakava tyttö oli, mutta en nähnyt häntä. Sitten hän pujahti joukkoomme nurkan takana olevasta vessasta onnellisesti virnistellen. Kysyin häneltä elekielellä, oliko hän saanut jakanut juuri muutakin ja hän nyökkäsi voitonriemuisesti. Minun oli pakko rientää vessan ovelle nähdäkseni, kuka sen mahdollisti ja näin isäni, siis ukkisi, yrittävän livahtaa huomaamatta vessasta kirkkosalin suuntaan. Alban alla nöpöttävistä nänneistä huolimatta tiesin, etten enää pystyisi panemaan paremmaksi ja tunnustin kilpasiskoni voittaneen sillä kertaa. En koskaan kertonut mummillesi, että ukki oli kastanut kärkeä rippikoulutytön kanssa kirkossa.”
”Ei varmaan kannattanutkaan. Ootko sä jutellut siitä ukin tai sen kaverisi kanssa?”, tiedusteli Nella.
”Ukin kanssa en oo jutellut, mutta kaverini kertoi myöhemmin, että hän oli päättänyt voittaa ja oli ehdottanut ihan sattumalta isälleni kirkon aulassa kiertelemättä pikapanoa viiden minuutin kuluttua alakerran vessassa. Yllätyksekseen hän sai myönteisen vastauksen ja oli tosi iloinen nähdessään hänet alakerrassa saatuaan alban ylleen. Itse pikapano oli kuulemma suoraviivaista toimintaa ja päättyi ukin laukeamiseen hänen pilluunsa. Eli taitaa se kiimaisuus olla perinnöllistä.
Syksyllä ysiluokan alettua viihdyin samoissa porukoissa ja käyttäytymisemme alkoi olla hurjempaa. Sekoilimme porukalla, selvin päin ja kännissäkin. Näpistelimme myös meikkejä ja koruja kaupoista. Lopulta minä jäin kiinni myymälän vartijalle ja hän otti minut jututettavaksi kaupan takahuoneessa. Hän uhkasi tehdä näpistyksestä poliisiasian, mikä ei kuulostanut yhtään hyvältä muiden vanhempien tietoon tulleiden käyttäytymishäiriöiden päälle. Ehdotin, että voisin ottaa häneltä suihin, jos asia olisi sillä kuitattu. Hän esitti vastaehdotuksen, että voisin lisäksi pitää näpistämäni tuotteet, jos homma hoidettaisiin panemalla. Pohdin asiaa ja lopulta päädyin vartijan panemaksi kaupan takahuoneessa. Siinä tilanteessa se tuntui erittäin hyvältä ratkaisulta.”
”No oliko se sitä?”, kysyi Nella.
Pohdin hetken ja vastasin, että ”jälkikäteen ajatellen se oli ihan erinomainen ratkaisu. Rauha säilyi perheessä ja otin siitä opikseni. Syksyn edetessä keskityin enemmän koulunkäyntiin. Sitten vanhempani, siis ukki ja mummi, ilmoittivat, että muutamme vuodenvaihteessa sieltä pikkukaupungista tänne. Se oli meille lapsille pieni shokki ja vastustelimme päätöstä, mutta perustelut olivat niin kovat, ettemme voineet vaikuttaa asiaan. Minä totesin isoveljelleni, siis enollesi, että rakastin sitä paikkakuntaa ja kouluakin ja haluaisin jäähyväisiksi antaa niille jotain takaisin. Kehittelimme yhdessä sopivaa ratkaisua ja sitten uskoimme keksineemme sen. Ajattelimme yhdistää hyvän mielen tuottamisen joululahjakassan kartuttamiseen ja tuottaa yhdessä adventtipäiväkahvikampanjan koulukavereille ja heidän miespuolisille perheenjäsenilleen. Löimme suunnitelman lukkoon ja enosi laati flaijerit, joilla mainostettiin edullisia päiväkahveja kanssani. Minä annoin ne sitten muutamalle tutulle eri luokilla oleville pojille heidän liikuntatuntiensa pukuhuoneissa kaikille jaettavaksi.
Alkuun kampanja ei vaikuttanut tuottavan tulosta, mutta sitten varauskirja alkoi täyttyä ja syksyn viimeisellä kouluviikolla en mennyt enää ollenkaan kouluun, vaan otin päiväkahvivieraita vastaan kotona koko päivän. Enosi auttoi kahvinkeitossa ja paikkojen siistimisessä, nosti sänkyni vanhempien lähdettyä töihin keskelle huonettani ja ennen heidän kotiintuloaan takaisin paikalleen. Hän toimi myös turvamiehenä olleen kotona aina kun vastaanotin vieraita, valvoen tapahtumia hiljaa huoneessaan ja pitäen kirjaa kahvitteluista.
Suurin osa vieraista oli yläkoulumme poikia ja heidän lukiossa ja ammattikoulussa opiskelleita isoveljiään. Tarjous mahdollisti myös perheiden isien kahvittelut. Heitä oli kuitenkin vain jokunen, yksi tosin hyödynsi tarjousta jokaisella adventtiviikolla. Myös sen perheen molemmat pojat käyttivät tarjouksen hyväkseen. Enosi totesi hauskimpia hetkiä valvomisessaan olleen ne, kun hänen lukiokaverinsa olivat käyneet kahvilla tietämättä hänen kuunnelleen seinän takana, miten he olivat panneet luokkakaverinsa pikkusiskoa.”
”Ai sinä myös panit niitä, etkä vaan tarjonnut kahvia?”, keskeytti Nella.
Minä jatkoin selventäen, että ”sitähän ne päiväkahvi-ilmoitukset tarkoittivat ja kyllä minä sen tiesin. Jotenkin se vaan tuntui käsitteenä niin kivalta ja lämminhenkiseltä. Ja se tarjosi pojille oikeasti halvan tilaisuuden päästä pukille tai jopa eroon poikuudesta, kuten parin pojan kohdalla kävi. Sen yhden isän kanssa kävin sitten myös adventtiajelulla hänen autollaan. Hän ajeli minua jännissä paikoissa, koulumme parkkipaikalla koulun jälkeen ja toisen kerran meidän pihalla, mistä enosi kuvasi ikkunastaan videon, jossa auto keinuu rytmikkäästi ja paljaat jalkani heiluvat vasten auton huuruisia ikkunoita.
Meidän kampanjamme tuotti halvoista hinnoista huolimatta monta tuhatta markkaa, melkein tuhat euroa ja jos en väärin muista, enosi sanoi minulla olleen joulukuussa ennen koulun päättymistä lähes 40 kahvivierasta, joista yli puolet viimeisellä kouluviikolla. Enosi otti potista kolmanneksen ja minä loput. Ostin rahoilla kunnon joululahjat ja itselleni muistaakseni pitkävartiset saapikkaat kapealla korolla. Tuon viikon kokemuksista on ollut paljon hyötyä elämän varrella.”
”Ootko huorannut ihan päätoimisestikin?”, tiedusteli juuri neitsyytensä menettänyt koulutyttö yläkoulukokemuksistaan avautuneelta äidiltään.
”En päätoimisesti, mutta rahoitettuani opiskelujani ja elämäntapaani satunnaisella huorauksella valmistuin lopulta ja työskentelin joitain kuukausia eräässä yrityksessä tittelillä Business coordinator, työnkuvani ollessa kuitenkin lähinnä firman koti- ja ulkomaisten asiakkaiden kanssa kahvittelu, tiedät mitä tarkoitan. Käytännössä olin ihan osastohuora, työhuoneessanikin oli leveä ja mukava sänky ylemmän ja keskijohdon kanssa käytäviä kehityskeskusteluja varten.
Mutta jotta yläkoulu tulisi käsiteltyä loppuun, jäljellä on vielä ysiluokan kevät uudessa koulussa uudella paikkakunnalla. Olin vakaasti päättänyt hakea ja päästä lukioon, mutta arvosanani syksyn jäljiltä eivät vielä olleet lähelläkään riittäviä. Kehitin strategian, jolla saisin kriittisimpiä ja helpoimmin korotettavia arvosanoja parannetuksi opiskeluponnisteluja ja sopivia naisellisia keinoja yhdistelemällä.”
”Miten arvosanoja voi korottaa naisellisilla keinoilla?”, ihmetteli Nella.
Luulin, että tähän mennessä hän olisi jo oivaltanut keinot, mutta jatkoin kärsivällisesti selittäen, että ”uudessa koulussamme oli muutama miesopettaja, joiden taipumuksista otin selvää luokkakavereiltani ja pyrin hyödyntämään niitä strategiassani. Ehdotin heille, että koenumeroiden lisäksi voisimme sopia täydentävistä oppimisen arviointimenetelmistä, kun olin uusi oppilas koulussa. Useimmat heistä olivat yhteistyökykyisiä ja löysimme keinot, joita sitten enenevästi käytin kevään edetessä. Osallistuin yksilölliseen tukiopetukseen, suullisiin lisäkuulusteluihin ja osoitin niissä kehityskykyisyyteni. Onnistuin opiskelupanostuksella nostamaan useimpien aineiden arvosanoja. Tarvittavat lisäkorotukset tehtiin sitten sovittujen suihinotto-ohjelmien ja parin opettajan kanssa jopa sopivasti ajoitettujen panokertojen avulla. Ukki ja mummi olivat oikein tyytyväisiä nousseisiin arvosanoihin ja ylpeitä lukiopaikkaan riittäneestä suorituksestani. Ilman noita ponnistuksia en varmasti olisi päässyt elämässäni tähän asemaan. Siinä oli muutamia tärkeimpiä tapahtumia yläastevuosiltani. Voiko noista oppia jotain?”
”No varmasti voi. Sulla oli, sanoisinko, touhukkaita kavereita ja te teitte kaikenlaista jännää yhdessä. Sitten sä löysit aina ratkaisut tilanteisiin, osasit toimia hienosti ja kaikki meni lopulta hirmu hyvin. Ehkä mäkin nyt, kun oon nainen, niin kuin sanoit, opin tarttumaan mahdollisuuksiin ja käyttämään tarvittaessa niitä naisellisia keinoja hyväkseni. Ja kiitos tästä teehetkestä, tällaisia ei oo monesti ollut.”, tiivisti Nella hienosti yhteisen juttutuokiomme.
