Miehen ryhti oli silmin nähden painunut ja ilmeetön katse tarkentunut satunnaisiin vaahtopäihin, jotka kuohahtivat rannan matalikolla. Tuuli nappasi mukaansa kasoihin haravoituja lehtiä, pyöritteli niitä hetken terassin edessä ja jätti ne sitten aloilleen. Puolikas kahvikupillinen kaiteen päällä oli jo jäähtynyt. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Eeron suunnitelmat alkavista eläkepäivistä olivat menneet raiteiltaan jo alkukesästä. Siihen asti oli eletty yhdessä. Yhdessä oli myöskin tehty päätös myydä omakotitalo pois, remontoida rannan kesäpaikka ympärivuotiseksi asunnoksi ja muuttaa siihen, kun eläkepäivät vihdoin alkaisivat. Muutto tuntui ensin olevan jossain kaukana, vuosien päässä tulevaisuudessa. Vähitellen päivä kuitenkin läheni kuin varkain ja kun vanhalle talolle löytyi naapurista ostaja, se lopulta pääsi yllättämään Eeron niin, että kätevälläkin miehellä oli viimeistelytöissä tulla kiire.
Kunnes yhtäkkiä Eero oli yksin.
Maarit oli hoitanut lamaantuneen isänsä puolesta käytännön järjestelyt, aluksi keskustellut vakavailmeisten lääkärien kanssa ja jo kahden viikon kuluttua siitä soittanut kahteen paikalliseen hautaustoimistoon. Sitä varten hän oli joutunut siirtämään kesälomansakin aikaisemmaksi; lähes tuhannen kilometrin päästä oli turha matkustaa tänne viikonlopuksi kerrallaan, kun jo pelkkään yhdensuuntaiseen matkaan tuhrautui aikaa lähes päivä.
Menneinä vuosina Maaritin perhe oli perinteisesti käynyt vanhempiensa kesäpaikassa kerran vuodessa, yleensä heinäkuun alussa. Vielä pari vuotta sitten isänsä lisäksi mukana oli vastikään ripille ja mopoikään päässyt tyttärenpoika. Eero oli usein harmitellut, ettei heillä välimatkan takia ollut useammin mahdollisuutta tavata lapsenlastaan. Vävypojastaan hän ei ollut enää aikoihin ajatellut yhtä ruusuisesti. Viime vuonna Maarit olikin tullut lomalle ilman poikaansa, miestään ja vihkisormustaan. Hieman hämillään olleiden vanhempiensa tiedusteluun hän oli vastannut aluksi lyhyesti:
– Vituttaa.
Maaritilla oli ikää vähän yli neljänkymmenen. Nuorena hän oli ollut ennemminkin farkuissa resuava poikatyttö kuin barbeilla leikkivä prinsessa. Naisellinen kylläkin taakse kiristettyine poninhäntineen, vaikka poikaporukoista mukaan jäänyt kielenkäyttö sai vanhempansa välillä päivittelemään maailman menoa ja nykynuorisoa.
Eero havahtui, kaatoi lopun kahvin kukkapenkkiin ja painoi silmänsä kiinni. Tuulen kohahtelun yli alkoi voimistua lähestyvän auton ääni. Renkaiden rahina hiekalla erottui selvemmin vasta vähän ennen kuin auto oli pysähtynyt puoliksi mökin päädyssä olevalle kalliolaikulle. Moottori sammutettiin ja oven lämähdettyä kiinni askeleet lähenivät.
– Moi.
Maaritin ääni kuulosti tavallista ohuemmalta. Eero avasi silmänsä.
– No hei, Eero kääntyi ja haki kasvoilleen hymyä. Pelkäsi ensin, ettei enää edes osaisi tehdä niin, mutta pingoittunut virnistys kääntyi kuitenkin itsestään leveämmäksi.
– Oliko paljon liikennettä? Eero jatkoi.
Tytärkin näytti vanhentuneen, silmäkulmien syventyneet rypyt korostivat korostivat hymyillessä siristyviä silmiä.
– Ei liikenteessä mitään, Maarit naurahti. Persus vaan on puutunut. Ja ton romupaskan penkkikin on ihan venähtänyt. Hyvä että pysyy selkänoja ylhäällä…
Molemmat vilkaisivat talon kulman takaa pilkistävän Fiestan suuntaan. Maarit huokaisi ja kaivoi tupakat laukustaan.
– Sen piti sitten viedä farkku mukanaan, paskiaisen.
Maaritin vedellessä syviä henkisavuja Eero tyytyi ensin vain nyökkäilemään. Hän vilkaisi merelle ja kääntyi sitten kohti raollaan olevaa ulko-ovea.
– Pääasia, että pääsit tulemaan edes nyt… Tässä on mennyt lomasuunnitelmat uusiksi vähän jokaiselta.
Maarit tumppasi natsan portaiden vieressä olleeseen pieneen tyhjään maalipurkkiin. Eero ei ollut polttanut vakituisesti enää kymmeneen vuoteen, mutta naapurin isäntä kävi toisinaan parantamassa maailmaa ja silloin saattoi miehissä mennä pullo kirkasta ja jokunen tupakkakin.
=======
Kesäloman kutistuminen viikon syyslomaksi oli kaiken muun ohella ensin harmittanut Maaritia, mutta järjesteltyään matkalaukullisen vaatteitaan vierashuoneen kaappeihin hän oli oikeastaan tyytyväinen. Raskaan alkuvuoden ja piloille menneen kesän jälkeen kahden viikon ylimääräinen vapaa tuntui hyvältä. Äidin kanssa oli kuitenkin ehditty selvittää asiat, sekin huojensi mieltä.
Kahden päivän kuluttua mökillä elettiin melkein kuin ennenkin. Isä vietti osan päivästä verstaassaan nikkaroiden, iltaisin he lähtivät pariksi tunniksi kalaan kiertäen lähisaaren. Sieltä matalan reunalta Eero oli kauan sitten opastanut pisamanaamaiselle pikkutytölle kalojen löytyvän ja ollut oikeassa. Kyllä isä tiesi. Äkkiä häntä hymyilytti takatuhdolla istuva, seuraavaan heittoonsa keskittynyt Eero. Picasso.
Maarit veti airoilla muutaman pitkän vedon estääkseen veneen lipumisen kiville. Kaverit olivat aikoinaan antaneet hänen isälleen tuon lempinimen, kun Eero oli ollut artistin pieteetillä maalaamassa talon räystäänalusia. Nyt Maarit huomasi, että isä vanhempana todellakin näytti tuolta taiteilijalta; lyhyehkö, kuitenkin roteva ja voimakaspiirteinen. Harmaata, lyhyttä hiusta oli enää pään takana ja sivuilla.
– Eiköhän tämä ollut tässä.
Eero kiinnitti uistimen koukun vavan renkaaseen, kelasi siimasta löysät pois ja laski virvelin veneen pohjalle. Kasvoilla tuntui muutama sadepisara, kevyt tihku oli hiljalleen vaihtumassa raskaammiksi pisaroiksi ja merellä oli alkanut selvästi hämärtää. Maarit nosti airojen lavat veneen sisäpuolelle, samalla kun Eero yhdellä nykäisyllä käynnisti perämoottorin.
Veneen saapuessa laituriin vettä tuli jo kaatamalla, meren pinta rannassa sihisi pisaroiden iskuista. Sadetakit olivat lähtiessä jääneet roikkumaan vajan naulaan ja vaatteiden kastumisen osalta peli oli jo menetetty. Syksyinen sade tuntui kuitenkin sen verran kolealta, että molemmat kiirehtivät rannasta verannan katoksen alle.
– Raikas kesäsade, totesi Eero puhisten, heitti vettä valuvan kesäpusakkansa muovituolin päälle ja riisui yhtä läpimärät farkkunsa.
– …kuin Esterin perseestä. Keuhkokuume tästä vielä puuttui, Maarit mutisi ja kiskoi pois päällimmäisiä vaatteitaan. Rintaliivitkin tuntuivat nihkeiltä ihoa vasten.
– Taitaa olla saunapäivä jo tänään, Eero naurahti kuivatessaan kasvojaan flanellipyyhkeeseen. - Turhaan jätetään huomiseen.
Isä oli silmin nähden piristynyt parin päivän takaisesta. Iho kylmästä kananlihalla Maarit kiersi vettä t-paidastaan ja vilkaisi Eeroa, jonka asusteena olivat nyt pelkät kumisaappaat ja lyhyet alushousut. Niiden etumuksessa oli pyöreä kumpu. Maarit lähes säpsähti tajutessaan sen. Kuinka hölmö ajatus tulikaan hänelle mieleen. Tietysti isän housuissa oli kalu, miten muutenkaan hän tässä olisi.
Eero kurotti eteisestä räikeänkirjavan sateenvarjon, leväytti sen auki ja uskaltautui matkalle kohti rantasaunaa, edelleen samassa asussa kuin äskenkin. Maarit mietti itsekseen näkymän olevan epäesteettisen, mutta varsin suomalaisen.
Kohta saunan piipunsuusta pölähti ensimmäinen tumma savukiehkura. Veto lisääntyi sitä mukaa, kun kiuas lämpeni ja hetken kuluttua savu oli lähes väritöntä ja kuumuuttaan väreilevää. Merelle päin suunnatulle saunan verannalle ei tältä kohdalta nähnyt, mutta peltikattoon napsahtelevien sadapisaroiden lomasta kuuluvista puulaatikon kolahduksista Maarit päätteli isän hakevan sisälle jo uutta korillista puita. Uusi sauna oli kylpyvalmiina puolet vanhaa nopeammin. Ensimmäiset Eeron jääkaapista noutamat oluet korkattiin jo ennen sitä ja Maaritin suoriuduttua omasta saunavuorostaan oli isä ehtinyt jo viimeistellä toisenkin pullon loppuun.
– Sopivasti ajoitettu, hän totesi tyttärelleen, jonka verhona oli kainaloiden alta ympäri kiedottu iso punainen pyyheliina.
Isä kuoriutui vähistä vaatteistaan, nappasi vielä yhden oluen mukaansa ja katosi saunan puolelle. Vasta nyt Maarit huomasi pöydälle tällä välin ilmestyneen kokis- ja jallupullon sekä niiden vieressä puhtaat mukit. Laukusta löytyneessä askissa oli vielä muutama tupakkakin jäljellä. Hän sytytti yhden, teki itselleen juoman ja istuutui terassituoliin jäähdyttelemään läpi tunkevaa jälkihikeä.
Sade oli tauonnut. Kaukaa merelta kantautuvan tasaisen huminan päälle sekoittuivat sisältä aika ajoin kuuluneet vaimeat löylynkohahdukset. Paikka ja hiljentyminen toivat Maaritin mieleen paljon muistoja, jotka vetivät mukaansa tukun uusia, jo unohduksissa olleitakin. Leikkipaikat, veneranta, kesäjuhlat…
Yllättävä muisto muiden joukossa nosti poskille lämpimän punan. Serkukset olivat heillä usein kesävieraina. Äidin puolelta serkkutytöt olivat Maaritia useita vuosia nuorempia, mutta isän veljen kahdesta pojasta toinen oli saman ikäinen ja toinenkin vain pari vuotta häntä nuorempi. Poikamaisena Maarit sopi hyvin heidän porukkaansa, mutta murrosikään saavuttaessa Maarit tyttönä oli rinnanmitan poikia edellä ja kilpailtaessa yllytyshulluudesta hän oli ehdoton ykkönen.
Lopputuloksena pojat pääsivät eräänä kesäviikonloppuna eroon heitä vaivanneesta poikuudesta ja vaikka Maarit olikin käytännössä yhtä kokematon, sai hän kylmäpäisellä varmuudellaan haluamansa. Kutkuttavinta oli näyttää vuoroaan odottavalle nuoremmalle serkulle, mitä aikuiset pimeässä oikein tekevät, tämän katsellessa vieressä isoveljensä toimitusta henkeään pidätellen.
Asiasta ei sen jälkeen puhuttu. Serkuille valkeni vasta myöhemmin, kuinka iso riski Maaritin olisi ollut tulla raskaaksi kahden, lähes hallitsemattomasti siemennesteitään levittelevän pojan käsittelyssä.
Maarit tumppasi tupakan ja vaihtoi jalkojensa asentoa. Ajatus sai alavatsassa aikaan kutinan, miellyttävän sellaisen.
=======
Maarit havahtui hereille unesta, joka oli alkanut saada eroottisia sävyjä. Päästä heitti edelleen, humala ei ollut vielä ennättänyt taittua kunnolla laskuun. Hän ei ollut varma, mikä äänen oli aiheuttanut tai luuliko hän vain kuulleensa jotain. Nyt tuvan puolelta kuului selvästi penkin narahdus.
Kännykkä oli pöydän reunalla. Maarit hapuili hämärässä sen käteensä ja painoi näppäinlukon pois päältä. Näyttö häikäisi ja tuntui valaisevan koko huoneen, ennen kuin silmät erottivat kellonajan. Puoli kolme. Lämmin vuode houkutteli jäämään, mutta toisaalta hänessä oli herännyt huoli äänen alkuperästä. Olihan isällä kaikki hyvin?
Hän kohottautui ylös ja kerättyään tasapainonsa hiipi ovelle. Tuvan puolella hämärää aukaisi terassin ikkunoista sisään lankeava taivaanrannan kajastus, jota vasten penkin päässä erottui istumassa tumma hahmo selin häneen. Maarit siirtyi varoen lähemmäs.
– Isä?… Onko kaikki hyvin?…
Vasta viereen päästyään Maarit tajusi Eeron istuvan edessään alasti. Toisella kädellään hän puristeli hiljalleen kaluaan, jonka erektio oli oikaissut koholleen. Isän ääni tuli miltei kuiskauksena ja särkyi loppua kohden.
– On… niin ikävä…
– Mutta sun pitää mennä nyt nukkumaan.
Maarit ei osannut sanoa muutakaan. Hän ymmärsi myös, että Eero oli hänen poistuttuaan vielä jatkanut juomista. Iltayöstä pöydälle puolilleen jäänyt jaloviinapullo kuulsi valkoista liinaa vasten tyhjänä.
– Isä hei, Maarit jatkoi ja siirsi kätensä tämän olalle yrittäen saada Eeroa nousemaan. - Nyt pitää mennä.
Eeron käsi liikkui edelleen hiljalleen kalun vartta pitäen, kun hän vapaalla kädellään yritti ottaa tyttärestään tukea noustakseen ylös. Maaritin päässä humisi. Hän tunsi sääliä isäänsä kohtaan, mutta toisaalta vieressä masturboiva isä herätti joukon vielä sekavampia tunteita. Kyrpä erottui hämärässäkin vatsan alta nousevana vaaleampana tankona.
– Täytyy mennä… nussimaan… Eero sopersi ja kiersi kättään Maaritin ympärille.
– Ei… nukkumaan pitää mennä, Maarit korjasi. Opasti kuin poikaansa pienenä.
Maarit tuki seisaalleen päässyttä Eeroa, joka huojahtaen painautui halaamaan häntä tiukemmin. Hengityksessä lemahti pistävä viinan haju. Samassa Maarit tunsi käden puristelevan ja sivelevän hänen oikeaa pakaraansa. Toinen käsi kiertyi samalla tapaa toiselle puolen, pikkuhousujen ja yöpaidan verhoilemaa häpykumpua jäi edestä painamaan sykkivä paineen tunne.
Äkkiä Maaritin pää oli tyhjä. Ajatukset hävisivät jonnekin, kuin hänet olisi vasta pudotettu tähän jostain kaukaa. Isän raskas hengitys tuntui kaulaa ja olkapäätä vasten, muuten tupa oli epätodellisen hiljainen. Hän ei koskaan olisi uskonut tekevänsä sitä. Maarit työnsi itsensä etäämmälle Eerosta.
– Odota…
Vielä hetken epäröityään Maarit kiersi kätensä pikkuhousuilleen ja laski ne polviin. Siitä ne omalla painollaan valahtivat nilkkoihin ja jäivät paikoilleen lattialle, kun hän otti pari askelta kohti tuvan pöytää kumartuen nojaamaan kyynärpäidensä varaan sen päätyä vasten. Yöpaidan kankaan alta avautui vaaleampana hohtava selkä Maaritin nostaessa helman kainaloihinsa. Eero ei sanonut sanaakaan.
Maarit nojasi pöytään ja painoi päänsä käsivarsien väliin. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten Maarit kuuli lattian narahtavan ja tunsi kosketuksen ristiselän alapuolella. Toinen kosketus tuntui pakaroiden välissä, se etsi kömpelönä tietään ensin alhaalta, kulki vakoa ylemmäs ja koetti välillä painaa suoraan kohti. Äkkiä painallus tuntui peräaukkoa vasten, Maarit vetäytyi hätkähtäen eteenpäin pois sen tieltä. Seuraava tuli pian alempaa ja osui tarkalleen tahmeiden häpyhuulien väliin jääden siihen odottamaan. Maarit levitti reisiään ja nousi varpailleen. Kalun kulma muuttui pystymmäksi ja sen pää nuljahti liukkaimmasta kohdasta sisään.
Maarit nielaisi ja yritti rentouttaa vatsanpohjansa lihakset. Hengitys oli vähitellen käynyt raskaammaksi, saman sävyn hän saattoi nyt kuulla myös takaansa, kun tunsi pehmeäpintaisen, kookkaan sauvan hiljaa painuvan yhdellä pitkällä liikkeellä emättimeensä. Isä oli syvällä hänessä.
Edelleenkään kumpikaan ei puhunut. Maarit oli lyhyessä ajassa herahtanut läpikotaisin märäksi. Eeron vetäessä siittimensä ensimmäisen kerran lähes kokonaan ulos ja painaessaan sen jälleen takaisin kosteus levisi joka puolelle. Isä aloitti pitkät työnnöt.
Ensimmäisten kohdalla elin oli aluksi luiskahtaa ulos, mutta Maaritin haettua lantiolleen paremman asennon kyrvällä oli suora tie kulkea. Erektiokin tuntui vahvistuneen lämpimän puristuksen myötä. Tuvan hiljaisuutta alkoi rikkoa ensin kahvikupissa työntöjen tahdossa kilahteleva lusikka, kun pöytä liikkui Maaritin tukiessa itseään sitä vasten. Vähitellen siihen liittyi ensin vain ajoittain kuuluva alapään kostea litinä, joka kohta muuttui jatkuvaksi.
Maarit avasi silmänsä ja painoi leukaa rintaansa nähdäkseen pöydän reunan ohi, mitä alhaalla tapahtui. Näkö oli tottunut jo paremmin hämärään ja ulkonakin väistyvä pilvipeite antoi enemmän valoa. Hän erotti hyvin tummaa lattiaa vasten omat jalkansa ja niiden välissä isän jalkaterät. Molemmilla olivat samanlaiset, isän suvusta perityt leveän luisevat jalkapöydät ja isovarpaat. Pohkeissa alkoi vähitellen tuntua päkiöiden ja varpaiden varassa seisominen.
Yleensä rakastellessakin suorapuheisuutensa säilyttävä Maarit otti nyt ensimmäistä kertaa kyrpää vastaan vain vaimeasti puuskahdellen, odottaen mitä tuleman pitää. Hänen takanaan Eero huohotti kuuluvasti, piti välillä hetken tauon hakeakseen uutta voimaa ja jatkoi taas edellistä tiheämmällä rytmillä. Isän karheiden käsien puristava ote tuntui molemmin puolin lantiota, vetäen häntä yhä ahnaammin vasten jokaista työntöä.
Liike kiihtyi vielä hetken, kunnes Eeron huohotus äkkiä salpautui ja muuttui käheäksi korahdukseksi. Samassa liukas elin vedettiin pois Maaritin sisältä ja hän tunsi lämpimät roiskeet, joista ensimmäiset osuivat vasempaan reiteen, valuen siitä hiljaa jalkaa pitkin alas.
Tuvassa odoteltiin hengityksen tasaantumista. Maarit tunnusteli vielä kädellä häpyään, siellä ei tuntunut merkkejä spermasta. Hän ojentautui hitaasti ylös ja kääntyi selkäänsä venytellen. Isä tuijotti poissaolevalla katseellaan kädessä pitämäänsä surkastunutta kaluaan, josta vielä roikkui lattiaa kohti pitkä, venyvä pisara.
– Joko nyt mentäisiin nukkumaan, Maarit kysyi.
Eero nyökkäsi ja kääntyi tyttärensä saattamana kohti makuuhuonetta, jonka vuoteeseen Maarit hänet vielä peitteli. Tytär palasi kohta takaisin tupaan, pyyhki talouspaperiin lattialle valuneet läikät ja kävi vielä itse alapesulla ennen vierashuoneen sänkyyn palaamistaan.
Isän vaimeaa kuorsausta oli kuulunut jo jonkin aikaa, kun Maarit vasta sai oman jännityksensä rauhoittumaan. Humala tuntui haihtuneen, mutta sekavat ajatukset risteilivät tapahtuneessa. Yhtäkkiä hän keksi jotain jääneen. Sormi hakeutui häpykielelle ja alkoi tehdä sillä lyhyttä hierovaa liikettä. Maarit sulki silmänsä, jännittyi jo hetken kuluttua rauetakseen kohta uneen.
=======
Seuraava päivä oli jo menossa iltaa kohden, kun Eero vihdoin heräsi kahvin tuoksuun. Päätä ei kumma kyllä särkenyt, eikä vuoteesta nouseminenkaan saanut merkittävää muljahdusta aikaan vatsassa. Nälkä kylläkin oli.
Tuvan puolella Maarit touhusi aamupalan parissa. On näköjään tytölläkin mennyt aamu pitkäksi, Eero tuumi ja huikkasi huomenet edelleen yöpaidassaan viihtyvälle tyttärelleen. Maarit vilkaisi olkansa yli ja kääntyi ottamaan kannua keittimestä.
– No huomenta vaan… Aattelin, että kahvi viimeistään herättää.
Eero istuutui penkille pöytään katetun paikan kohdalle, pudotti sokeripalan kahvinsa sekaan ja jäi pyörittämään lusikkaa. Ulkona tuuli repi pilviä erilleen ja aurinko läikähti hetkittäin pihanurmelle. Jo vain oli päivä kaunistumassa eiliseen verrattuna, hän mietti leukansa sänkeä raapien. Eilisestä vain ei oikein ollut selvää muistikuvaa.
– Jäitkö vielä pitkäksi aikaa iltaa istumaan? hän kokeili.
Maarit pyyhki tiskipöytää ja vastasi yhtä huolettomasti.
– Etköhän se sinä ollut, kun kauemmin oli… pystyssä, hän kuitenkin jarrutti viimeisen sanan kohdalla ja jäi odottamaan, miten isä jatkaisi.
Maarit oli itsekin herättyään ensin miettinyt, oliko hän vain nähnyt unta. Tapahtuneen kertaaminen sai kuitenkin pulssin koholleen.
– Jaa… On kyllä ihan tyhjää siinä kohtaa, Eero vastasi verkkaan. – Mitäs kaikkea sitä illalla tulikaan nautittua?…
Nyt Maarit kääntyi ympäri nojautuen tiskipöytään ja laittoi kätensä puuskaan. Hän ei edelleenkään ollut aivan varma, oliko isä tosissaan.
– Etkö oikeasti muista?
– Täytyy sanoa, että harvoin enää on tullut niin paljon otettua, että muistikin menee, Eero vastasi ja huomasi tyttärensä ilmeessä jotain outoa.
Maaritin sisällä oli nostamassa päätään pieni piru, jolle hän hetken epäröityään antoi luvan rellestää vapaasti. Siitä tulisi pahaa jälkeä.
– Panit mua.
Kahvimuki kolahti pöytään, mutta ei aivan kaatunut. Eero valahti joitain sekunteja myöhemmin kalpeaksi.
– …ei helvetti, isä sai tovin kuluttua sanotuksi. Jokin aavistus hänellä olisi saattanut olla, mutta se oli mennyt aamuyön levottomien unien piikkiin.
– Miten… nyt juksaat… hän tavoitteli jo leikkisyyttä ääneensä.
Tyttären pidättyvästä virnistyksestä ei pystynyt lukemaan, pelattiinko nyt peliä vai ei. Maarit lisäsi vettä myllyyn, vittuilun jalon taidon hän toki osasi jo kokemuksesta.
– Miten vai? Tuossa pöydän päässä… nussit takaapäin. Olit kyllä aika tuiskeessa, mutta ei se yhtään menoa haitannut. Sinne se vaan löysi perille, Maarit kiersi vielä veistä haavassa.
Eero nieleskeli, hymynkare katosi ja hän oli entistä hätääntyneemmän näköinen.
– Tuliko multa… siis laukesinko… sisään? Eero oli aidosti huolestunut.
Kysymys kalskahti Maaritin korvaan oudon kiihottavalta.
– Et tullut, vedit sen verran nopeasti ulos. Ellet sitten päästänyt mitään aikaisemmin…
Maarit mutristi suutaan ja jatkoi hetken kuluttua.
– Tuosta lattialta aamulla siivosin, kun yöllä pimeässä ei kaikkea töhnää nähnyt.
Isäkin katsahti kohtaa lattiassa, johon Maarit katseellaan vinkkasi. Tyttären puheet kuulostivat Eerosta oudon rivoilta. Kuuluihan hänen tapaansa toisinaan karkea kielenkäyttö ja kiroilukin, mutta Maaritin kanssa suoraan seksiin viittaavat puheet olivat isälle uutta. Varsinkin kun hän itse liittyi tällä kertaa olellisesti niihin.
– Vai sellaista mentiin tekemään, Eero uskaltautui sanomaan. – Että sait kyrpää oikein isän kädestä…
Maarit oli ensin purskahtaa nauramaan kielikuvaa, mutta sai hillittyä itsensä tuntien samalla helpotusta isän laskiessa asialla leikkiä.
– Ootko pahoillas? Eero kysyi äkkiä yllättäen Maaritin, joka aavistuksen mietti lyhyttä vastaustaan.
– En.
– Etkö? Vaikka isäs nussikin? hän vielä varmisti.
Koskaan aiemmin Eero ei ollut ajatellut sellaista tyttärestään. Toki Maarit ja koulukaverinsa olivat teinivuosina herättäneet isässä tyytyväisyyttä ja vähän haikeuttakin siitä, että nuoret tytöt olivat hehkeimmässä iässään. Mutta nyt Maarit oli jo keski-ikäinen, tuplasti vanhempi kuin äitinsä silloin, kun Eero hänen kanssaan oli opetellut lemmiskelyn aakkosia. Elämä näkyi vartalosta ja kasvoilta, mutta silti tytär oli yli kaksikymmentä vuotta isäänsä nuorempi.
Eero tajusi katselevansa tytärtään uudella tavalla arvioiden; yöpaidan muodoissa erottui sivuilla lantion kaari ja edessä rintamuhkuroiden alla vatsakumpu, polvien yläpuolelle ulottuvan helman alta pilkistivät sääret ja paljaat jalat. Noidenko välissä hän oli…
– Eiköhän mulla ole jo tähän ikään mennessä kokemusta nussimisesta, Maarit totesi kuin isänsä ajatuksia lukien. – Samanlainen se vehje kaikilla miehillä on, hän tuhahti.
Eero muisti hörpätä kulauksen kahvia, joka vähän selvitti kurkkua.
– No… Tekikö edes höpöä?
Nyt Maarit naurahti spontaanisti isänsä kauan käyttämää termiä.
– Eihän se ehtinyt, kun sulla oli olevinaan niin kiire, hän vastasi. – Olishan se varmaan muuten tehnytkin.
Maarit palautti mieleensä öiset tuntemuksensa, joiden perusteella häneen työntynyt elin oli pitkä ja ennen kaikkea riittävän paksu. Se oli hänen tyydyttymisensä kannalta oleellisempaa. Lisäksi hänelle oli helpompaa saada oma orgasminsa edestä kuin takaa yhdyttäessä.
Posket olivat alkaneet kuumottaa. Hän keräsi vielä vähän rohkeutta, mutta jatkoi ennen kuin isä ehti sanoa mitään.
– Koetetaanko vähemmällä kiirellä?
Eero varmistui kuulleensa oikein tyttärensä ehdotuksen ja katsoi tätä hetken suoraan silmiin. Ulkona aurinko oli alkanut paistaa täydellä terällään ja tuulen kohina kuului ikkunoita vasten. Sisällä talossa vallitsi hiljaisuus. Mitä siellä sitten tapahtuisikaan, jäisi näiden seinien sisäpuolelle.
Hän punnitsi vaihtoehtoja ja nyökkäsi. Lauseet niihin liittyvine mielikuvineen olivat herättäneet alushousuissa uinuneen kalun ja ajaneet siihen paksuutta. Eero kuului siihen pieneen miesten ryhmään, jolle ikä ei ollut aiheuttanut ongelmaa.
– Milloin? Maarit kysyi lyhyesti.
Eero tunsi miehuutensa olevan niin voimakkaassa kasvussa, että uskalsi päätöksensä tehneenä sanaakaan sanomatta nousta ylös ja riisua alushousunsa ilman häpeää.
Hän siirsi pitkää penkkiä sivuttain ja asettui istumaan sille jalat penkin molemmin puolin. Lähes valkoiseksi harmaantuneen karvoituksen keskeltä nouseva siitin keinahteli jäykkyydessään yläviistoon osoittaen. Pimeässä Maarit ei ollut huomannut sen banaanimaista käyryyttä, eikä aikaisemminkaan ollut edes nähnyt sitä täydessä erektiossa. Se salaisuus oli varjeltu vain äidille.
– Vaikka saman tien… Jos uskallat vielä tulla isän syliin istumaan…
Eero kuuli lauseessaan äärettömän rivouden ja veti kädellään loputkin esinahasta taakse. Maarit koetti vastata samalla mitalla. Hän nosti yöpaidan pois päältään paljastaen pyöreytensä säilyttäneet rinnat. Niiden keskellä tummanpunaisten nännipihojen ympäröimät nännit eivät kosketuksen puuttuessa olleet vielä päässeet kovettumaan. Pikkuhousuja hän ei yön jäljiltä ollut pukenut.
Yöpaita putosi matkan varrella lattialle, kun Maarit otti muutamat hitaat askeleet isäänsä kohti, nosti toisen jalkansa penkin yli ja asettui hajareisin aivan Eeron eteen. Iho aisti useissa kohdin toisen vartalon lämpimän kosketuksen, parransänki raapaisi kevyesti vatsaa isän kasvojen painautuessa sitä vasten. Hän notkisti polviaan ja laskeutui alaspäin. Terska löysi häpyhuulien välistä saman kohdan kuin yölläkin ja haettuaan oikean kulman Maarit painui pitkään huokaisten istumaan. Käsillään hän kietoi Eeron syleilyynsä, isän voimakkaat kädet pitivät puolestaan tiukasti kiinni hänen pakaroistaan ja rinnat likistyivät harmaan karvan peittämää rintakehää vasten.
– Tekee se… höpöä… Maarit kuiskasi.
Humalan oli täytynyt turruttaa aistimuksia, sillä kuumana pakottava kyrpä hänen sisällään tuntui selvästi kookkaammalta kuin yöllä.
– Eikös teekin? Eero kysyi nostaen ja laskien tytärtään aavistuksen.
Siittimen varren muhkuraiset suonet liukuivat emättimen seinämiä vasten. Pieni liike tuntui vastaavan heti moninkertaisena tuntoaistimuksena.
– …mutta niin tekee pillukin, isä jatkoi yllättäen katkonaisella, matalan käheällä äänellä. – Ai vittu… että tekeekin hyvää… niin on… kuin mittojen mukaan tehty…
Maarit oli täysin vahaa. Hän auttoi laajemmaksi kasvavaa liikerataa jaloillaan ponnistamalla. Paksuiksi moittimissaan pohkeissaan Maaritilla oli kuitenkin jäntevyyttä, niin kuin myös reisissään. Hetken ratsastuksen jälkeen hän toppuutteli vauhtia ja tasasi hengitystään.
– Jokos tulit? isä kysyi.
– Ei vielä, Maarit naurahti puuskahtaen. – Loppuu vaan kunto kesken…
Eerokin pysäytti lantiolla tekemänsä vastaliikkeen. Koko mitaltaan sisään jäänyt kalu piti pienen sykähdyksen melkein tasavälein.
– Kannattaisi lopettaa se tupakinpoltto, isä opasti viisaana. – Jaksaa kauemmin…
Kaljulle päälaelle oli noussut hikikarpaloita ja iho punoitti. Heidän välistään kohosi molempien nenään lämmin hien ja yhdynnän haju. Maarit silitti isänsä päätä.
– Sä oot tainnut olla aika panomies.
Eero oli hetken miltei hämillään tyttärensä toteamuksesta.
– Harjoitus tekee mestarin. Vaikka eihän sitä enää ole sellaista tuntoa vehkeissäkään… että hätäseen tulis.
– Mutta tämmöstä silti harvemmin harrastellaan, hän lisäsi vakavampana sanojaan pohtien. – Oot iso tyttö jo… en olis koskaan uskonut… aattelin, että varmaan tiedät mitä teet.
Maarit mietti, oliko viimeinen lause kysymys, johon pitäisi vastata. Hän keksi nopeasti sopivaa sanottavaa.
– Sulla on, isä, ihana kyrpä.
Eeron suupielet venyivät saman tien hymyyn ja hän tiesi olevansa mukana leikissä.
– Se tykkää tuollasesta nuoresta tytönvitusta, Eero vastasi saaden tyttärensä hörähtämään nauruun. – Vanha karhunkyrpä.
– …tytönvitusta, Maarit kikatti. – Sieltä on punnerrettu ulos viiskiloinen poika… siinä sulle nuorta…
Isän erektio tuntui edelleen kovana hänen sisällään. Tunnelma oli rentoutunut ja Maarit arveli omat orgasmimahdollisuutensa hyviksi sopivassa asennossa.
– Naisitko mua päältä? Jos mentäisiin sängylle?
– Mikä ettei.
Eero hellitti otteensa ja Maarit nousi ylös. Nesteiden kastelema kalu jäi huojahtaen sojottamaan samaan kulmaan, jossa se oli ollut ennen sisäänmenoaan. Hän varmisti elimensä kovuutta puristamalla ja lähti sitten kävelemään tyttärensä perään kohti makuuhuonettaan. Siellä sänky oli leveämpi kuin vierashuoneessa.
Edellä Maarit korjasi punertavanruskeaa poninhäntäänsä pitelevää hiuslenkkiä kireämmälle. Eero laittoi merkille hänellä olevan pisamia myös hartioiden ja selän alueella. Keinuva naisen vartalo näytti takaapäin äärettömän kiihottavalta. Tunnetta lisäsi tietoisuus, että hetken kuluttua hän saisi työntyä uudelleen siihen.
– Tää on ollut se paras asento, jossa multa naidessa tulee, Maarit selitti istuutuessaan yön jäljiltä petaamattomalle vuoteelle.
Isä nousi vuoteelle siirtyen polvillaan keskemmälle jalkojen väliseen haarukkaan, Maarit oli samalla levittänyt molemmat jalkansa sivuille ja koukistanut polvensa koholleen. Pillu helakanpunaiseksi turvonneine häpyhuulineen nousi Eeron eteen kuin tarjottimelle. Hetkessä hän oli jälleen sisällä, lupaa kysymättä ja nauttien jokaisen hetken tuomasta kiihkosta.
Kuusikymmenviisivuotiaan miehen käsivarsissa oli vielä elämänvoima tallella. Niiden varaan Eero lyhyen tunnustelun jälkeen kohotti ylävartalonsa ja lähti pumppaamaan määrätietoisia työntöjään. Emätin piti liukkautensa ottaen ne vastaan myötäillen ja hellästi puristaen. Kohta tehtäisiin tytölle hyvää.
Molempien huohotus tiheni. Aluksi Maarit oli pitänyt silmänsä kiinni nauttien vain kosketusten antamista tunteista, mutta oli nyt avannut ne nähdäkseen kaiken. Isän kasvot olivat muutaman kymmenen sentin etäisyydellä hänen kasvojensa yläpuolella, keskittynyt mutta samalla nauttiva katse kohdistuneena suoraan hänen silmiinsä. Nenänvarressa kiilsi putoamaisillaan oleva hikipisara, jota seurasi etäämpänä toinen.
– Juuri noin… isä… ihanasti…
Maarit aisti sisällään alkavan kutinan ja tiesi, että tarvitsi vielä kaiken mahdollisen kiihokkeen yllyttääkseen sen äärimmilleen. Eero puolestaan arveli pystyvänsä jatkamaan vielä hyvän matkaa. Erektio pysyi yllä ja kalun yltyvä ärsytyskään ei häntä huolestuttanut.
– …saat, pikkuinen, kyrpää… katoppas tuonne…
Eero käänsi päätään vasemmalle, jossa vaatekaapin peiliovista heijastui kuva huoneen tapahtumista. Hän tönäisi peiton alas sängyn reunalta, jotta Maarit omalta paikaltaan näkisi saman. Vanhan miehen lantio teki liikettään naisen jalkovälissä ja Maaritin vielä nostaessa molemmat jalkansa ylös pakaran takaa näkyi selvästi sisään ja ulos liikkuva elin. Nyt Maarit myös kiinnitti huomionsa siihen, kuinka alhaalla isän kivekset roikkuivat venyneessä nahkapussissaan heiluen lähes holtittomasti liikkeen myötä. Välillä ne läpsähtivät hänen pakaroitaan vasten. Näky laukaisi Maaritin lähtölaskennan.
– Voi jumalauta… nyt se tulee… nyt jaksa vielä…
Eero keskittyi osaansa, tarttui tytärtään ranteista ja painoi ne patjaa vasten. Hän teki vuorotellen hitaampaa pitkää, koko siittimen mittaista liikettä varoen kuitenkin lipsauttamasta kalun päätä ulos ja vaihtoi sen välillä nopeaksi, lyhyeksi nypytykseksi. Keskittyminen alkoi kuitenkin vaatia veronsa.
– Tule vaan… anna tulla pois… pian on kuumat paikat mullakin… Eero huohotti ja puri hammasta.
Maarit oli aivan reunalla, isä ei saisi lopettaa nyt. Tähän asti hän oli edennyt spontaanisti, ajatellut hallitsevansa tilanteen. Hänen ikäisensä nainen ei tulisi kovin helposti raskaaksi, ja tuskin isänkään siemennesteessä oli enää siittiöitä. Ajatus oli tuonut toimintaan kiihottavan lisän, siksi Maarit oli uskaltanut jatkaa leikkiä. Nyt häntä alkoi kaduttaa se pienikin mahdollisuus.
– Jaksa vähän vielä…
Maarit painoi kantapäitään isän takana tämän reisiä vasten, nosti jalkojaan ylemmäs ja antoi pakaroista lisätahtia. Eero vavahteli.
– Nyt ei auta… pakko ottaa pois…
– Et ota! Maarit saman tien lähes kiljaisi Eeron korvaan. – Ihan kohta… tulee…
Tytär jännitti vartaloaan, haki orgasmin alkua joka solullaan. Kasvot olivat tulipunaiset ja kaulan jänteet pingoittuneet ihon alla vaijerien lailla. Lämpö tulvahti Maaritin sisällä ja nosti hänet vihdoin yli korkeimman huipun. Silmäluomiensa alla Maarit näki kirkkaita valopisteitä ja tunsi vatsanpohjassaan uuden tulvahduksen. Sen jälkeen vielä kolmannenkin, ymmärsi ne spermaksi. Hän valahti hervottomaksi.
Isä oli vielä kiinni hänessä, teki nykiviä liikkeitä jossain syvällä ja jäi Maaritin päälle tasaamaan hengitystään. Hiki liimasi hiuksia otsaan. Veltostunut kalu livahti hetken päästä omia aikojaan ulos emättimestä.
Maarit nieleskeli kuivaa kurkkuaan ja tuijotti kattoon. Hän ei enää ollut ollenkaan varma siitä, mitä yöllä oli tapahtunut.
