Tiukan ja liukkaan pillun perinpohjainen nussiminen, siemenen purkaminen sen jälkeen kuuman ja kostean vitun perukoille: harva asia tarjoaa sellaisen täyttymyksen. Pillu tulee luonnostaan naiduksi, nussituksi, käytetyksi.
Persepano toimii eri tavalla. Lutkalle se ei käy luonnostaan, vaan se pitää laittaa ruotuun ja sitä pitää muistuttaa sen asemasta. Lutkalle persepano on piinallinen koettelemus, kivulias ja nöyryyttävä, aivan kuten on tarkoitettukin. Se on koettelemus, johon se on lupautunut, se kuuluu lutkan osaan ja lutka tuntee sen. Sen piina on minulle nautinto: tuskan parahdukset tiukan renkaan hitaasti auetessa ja antaessa lopulta myöten, lutkan hätääntynyt anelu, kuuman suolen hätäinen tykytys. Parhaimmillaan persepano on kun köyrin lutkaa takaapäin ja vedän tiukan otteen sen hiuksista, pakotan sen kääntämään katseensa peiliin. Tuskasta vääntynyt naama, tiukasti suppuun puristunut suu, ahdistuksen levittämät silmät, niihin kohonneet kyyneleet. Jumalaista.
Lutka tietää että sen pitäisi löysätä persettä ja rentoutua, mutta se ei kykene siihen kun survon kyrpääni voimalla sen sisuskaluihin. Äkillinen tuska laittaa sen nytkähtelemään, ynähtämään ja tiukkaamaan ryppyreikää samalla kun sen ryppyreikä puristelee minua pehmeästi ja hieroo kuuman suolen ympäröimää kyrpää, kaikki se yllyttää minua kiristämään tahtia. Kun panen lutkaa perseen, paljastuu mikä on lutkan suhde minuun ja mikä on minun suhteeni lutkaan. Kyse ei ole nautinnosta eikä oikeastaan edes kivusta. Siinä on kyse vallasta ja alistumisesta. Minä en rakastele, minä panen. Lutkaa ei rakastella, sitä pannaan. Ja kun panen lutkaa kunnolla perseeseen, ei tarvitse miettiä kuka panee ja ketä pannaan. Lutka tietää mistä on kyse, minä tiedän sen, kaikki se on aivan selvää.
Syvällä sydämessään lutka tajuaa koko ajan että sen on sinniteltävä kunnes olen valmis, oli se sille mieleen tai ei. Vielä syvemmällä sydämessäni minä tajuan, että lutka pettyisi raskaasti, jos antaisin vähääkään periksi, jos en panisi lutkan perseensilmää hellittämättömän kovaa ja syvään ja pitkään. Sillä jossain vaiheessa lutka antaa periksi ja se alkaa nauttia. Tuskainen yninä vaihtuu nautinnon huokauksiin, jalkojen sätkiminen vaimenee ja piukka perse alkaa vastata työntöihin. Kyseessä on edelleenkin tuskallinen koettelemus, sen piina ja nöyryytys jatkuu edelleen, mutta lutka on viimeinkin oivaltanut että se kaikki kuuluu väistämättä sen osaan. Silloin se alkaa taas anella, mutta nyt se yllyttää minua. Lutka rukoilee minua runnomaan sen ryppyreikää entistäkin armottomammin ja raivokkaammin, käskee minun panna sen kyrvänkipeää persläpeä vieläkin kovempaa, kairata kuumana polttavaa kyrpää aina vain syvemmälle sen suoleen, polkea sen piinattua persettä yhä pidempään ja pidempään.
Sillä vasta kun lutka on piehtaroinut tuskassa ja nöyryytyksessä, se voi täyttyä hurmiosta ja laueta orgasmin täyttymykseen, rajusti ja hillittömästi. Miten minä palvonkaan niitä aistimuksia, hekumallisia vavahduksia syvältä perseen sisältä, kuuman suolen supisteluja, verisuonten kiihkeää tykytystä. Silloin tietää että lutka on lopullisesti antautunut kohtaloonsa, kohtaloon jonka olen sille valinnut. Minä panen. Lutkaa pannaan. Niin se menee. Lutka tulee laukeamaan uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja vielä kerran, mutta sellaisella hurmiolla ei ole sille oikeasti väliä, ei ole väliä saako se orgasmin kerran tai kaksi tai sata kertaa, ei, kaikki se on vain harhaa. On vain yksi tapa tyydyttää perseeseen pantava narttu: kun vihdoin päästän kivikovaksi paisuneen kyrpäni purkautumaan sen sisuskalujen syövereihin, kun annan siemeneni ryöpytä syvälle tiukasti puristavan suolen syvyyksiin, silloin se pääsee perille lopulliseen täyttymykseensä. Sillä sitä se tarvitsee ja sen minä sille annan.
Se on persepanon tarkoitus.
