Martina tuijotti harmistuneena sellofaanissa käpristyvää kuivakakkua, joka muistutti mausoleumissa makaavaa Leniniä. Tuon saman itse leipomansa taatelikakun hän oli ostanut myyjäisistä jo kahdesti. Eikö tässä maailmassa ole hitto mitään muuta, hän ajatteli ja yritti pilkkoa ajatuksia lohkoihin paistinlastalla, mutta silti kaikki oli yhtä ja samaa massaa.
Martina vilkaisi somaa kuvajaistaan liesituulettimen kromipinnalta. Tummanruskeat kiharaiset hiukset laskeutuivat kuin itsepäiset spiraalit. Ruskeat silmät olivat suuret ja intensiiviset, hiukan väsyneet. Nenä alkoi kapeana, mutta leveni kärkeä kohti kuin pieni nyperö kolmio. Vaaleankuultavassa sileässä ihossa ei näkynyt ryppyjä, vielä. Korkeat poskipäät korostivat kasvojen kauniita ja tyttömäisiä piirteitä.
Naudan 10-prosenttinen jauheliha tirisi pannulla valjuna kuin sielunsa menettänyt tiistai.
Martinalla oli yllään musta poolovillapaita ja mustat suorat housut. Vaikka housut kätkivätkin enemmän kuin vihjasivat, tuli Martinan pyöreä pylly oikeuksiinsa hänen kumartuessa jääkaapin vihanneslokerolle. Poolopusero oli sen verran tyköistuva, että se suorastaan hyväili hänen pyöreitä ja painavia, hieman äitiyden lannistamia rintojaan.
Martina alkoi kuoria mietteissään porkkanoita. Arki haisi. Mille se haisi? Jauhelihalle, kostealle pyykille, hälylle ja pölylle, pelaamisen äänille, huudoille, luisteluharjoituksille ja palavereille. Martina nuuhki itseään ja toivoi, ettei hänen vaatteisiinsa ollut arjen lisäksi tarttunut hajuja aamupäivän juttukeikalta. Hän oli käynyt haastattelemassa maajussia, joka oli kehittänyt navettansa yhteyteen pienen biokaasulaitoksen. Siellä Martina oli seissyt tunnin saappaat jalassa ja väistellyt maajussin tökeröitä viettely-yrityksiä.
Yhtäkkiä tuntemattomat kädet tarrasivat hänen pakaroihinsa kiinni ja puristivat.
Martina ulahti ja pudotti porkkanan kädestään, mutta haistoi pian tutun partaveden tuoksun. ”Ketä oikein venasit? Jotain salaista rakastajaa vai?” Turo kähisi korvaan ja jatkoi pyllyn puristelua. ”Älä viitti”, Martina ei ollut sillä tuulella. ”Samu on olohuoneessa”, hän viittasi avokeittiöstä olohuoneeseen, missä poika pelasi keskittyneenä The Simsiä.
”Sillä on kuulokkeet”, Turo jatkoi itsepintaisesti ja suuteli näykkien Martinan niskaa, samalla nostaen kädet etupuolelle, kylkikaarille ja vatsalle. ”Ja mulla on porkkana”, Martina sähähti ja nakkeli niskojaan. ”Niin mullakin…kovana”, Turo liu’utti sormensa paidan sisään. Kuumaa ihoa vasten ne tuntuivat jääpuikoilta. Martina kavahti, mutta antoi miehen hyväillä rintojaan liivien päältä. Naisen hengitys hieman kiihtyi ja tiivistyi. Hän yritti keskittyä porkkanoiden kuorimiseen, mutta Turon nälkäiset huulet hyväilivät lisää niskaa ja kaulaa. Mies hieroi kovalla etumuksellaan Martinan pyllyä, eikä mulkun valmiudesta ollut epäilystä. ”Haluttaa”, Turo jankutti hypistellen nännejä liivien päältä, saaden ne ärsyttävästi jäykistymään. Martinaa ei hotsittanut yhtään seksi, mutta ironisella tavalla hänen vartalonsa käytti veto-oikeutta.
Jauheliha oli yhä harmaata. Martina ei voinut olla varma, nousiko epämiellyttävä haju lihasta, maajussin navetasta vai Turosta. Joka tapauksessa Turo alkoi laskea hitaasti Martinan suoria housuja, vaikka tämä koetti näpäyttää himokasta aviomiestä kuorimaveitsellä näpeille. ”Nyt kuule riittää, sonni”, Martina naurahti kireästi. ”Lasketaan sun housuja vähäksi aikaa”, Turo ei hellittänyt, vaan kiskoi kankaan pakaroiden alapuolelle ja läpsäisi kevyesti laatulihaa. Turo vihelsi ääneen, aivan kuin olisi nähnyt vaimonsa perseen ensimmäistä kertaa. Persikanpyöreä pylly oli kieltämättä kaunis ja täyteläinen kaikkine pienine hymykuoppineen, selluliitteineen ja mustelmineen. Mustat tangat jakoivat maidonvalkean pepun kahtia kuin Raamatun pyhän maan.
”Oot ihan mahdoton”, Martina puuskahti ja koetti jatkaa porkkanan parissa, mutta se putosi tärisevästä kädestä leikkuulaudalle. Hän alkoi hengittää raskaammin Turon siirtäessä pikkuhousujen kangasta syrjään. Silti nainen ei päässyt roolistaan äitinä, vaan vahti silmä kovana, ettei pelaavan pojan huomio siirtyisi keittiöön. Farkkujen vetoketju narahti valittavasti, vyö aukesi. Martina oli aistivaan miehen kalun tunnusomaisen tuoksun. Hän tunsikin peniksen pehmeän ja lämpöisen kärjen maalailevan pyllynsä pintaa kuin sivellin guassia.
”Odota nyt ees iltaan nii saat ehkä”, Martina vielä koetti lupailla, mutta mies oli halunsa kanssa kärsimätön. ”Ei sun tarvi tehä mitään”, Turo puuskutti ja yllättäen nappasi käteensä kuoritun, keskikokoisen luomuporkkanan. Pian Martina tunsikin juureksen pään kutittelevan häpyhuuliaan. Hän kavahti irstasta ajatusta, vaikka jollain tavalla pieni tuhmuus aina kiihotti ja makuuhuoneessa oli tullut tehtyä yhtä ja toista. Martina vilkaisi olkansa yli tuimana insinöörimiestään ja mutisi suupielestään. ”N-y-t et kyllä…”
Käyrä porkkana kuitenkin alkoi liukua Martinan tiukkaan ja nihkeään pilluun. Se selvästi kiihdytti Turon kiihkoa. Hän veivasi toisella kädellä munaansa ja toisella ujutti porkkanaa syvemmälle. Vaikka Martinan vako otti sen vastaan jotenkuten, ei hän pystynyt vapauttamaan kehoaan intohimon valtaan. Turon käsi liikutti porkkanaa edestakaisin, hitaasti, tutkien ja leikkien. Martina puri huultaan, nojasi leikkuulautaa vasten ja sulki silmänsä.
Hän tunsi vieraan liikkeen vartalossaan. Jollain oudolla tavalla jokin muu seksuaalinen asia kuin Turo hänen sisässään tuntui hyvältä, mutta raastetta ja ravintoa varten ananaksen makupariksi kaavailtu juures ei tuntunut kovin kaksiselta rakastajalta. Pienen litinän saattelemana porkkana kaivautui niin syvälle, että vihreä naatti pilkotti aviovaimon pimpistä. Martina sai hetken mielijohteesta päähänsä mulkosilmäisen mullin kiiltokuvan. Kuinka se oli tarkkaillut häntä parrestaan, turpaansa heilutellen ja mylvien. Martina yritti olla rinnastamatta Turoa härkään, mutta väkisin ajatus siirsi muut mietteet taustalle.
Pieni naksahdus.
Martina havahtui ääneen ja katsoi olkansa yli. Turo siirsi puhelimen kädestään nopeasti pöydälle ja muljautti liisteisen porkkanan ulos. ”Et kai sä ottanu kuvaa?” Martina kysyi. ”En tietenkään”, Turolta tuli hätäisesti. ”Poistat sen”, Martina käski, mutta aihe jäi selvittämättömäksi johtolangaksi ilmaan, kun Turon kalu työntyi porkkanan paikalle Martinan pilluun. Mies ähkäisi, hän oli saavuttanut päämääränsä, jota oli hautonut tuotantolinjan ääressä kahdeksasta neljään. Pillua, pillua, pillua.
Turo piteli kiinni Martinan isosta pyllystä ja luikerteli holtittomasti pohjukkaan saakka. Hän aloitti uutterat, tutut ja raskaat työnnöt. Martina ei kokenut oloaan mitenkään innostuneeksi, muttei myöskään epämiellyttäväksi. Alakaapin kahva tosin hankasi inhottavasti häpykumpua vasten ja Turo rynkytti väärää kulmaa, mutta hän koetti keskittyä tuottamaan iloa ja onnea miehelleen suomalla hyvin esitettyä antaumuksellisia voihkaisuja. ”Oih. Aah. Uuh”.
Martina nojasi syvälle elintarvikkeiden miehittämään työtasoon ja antoi Turon naida paineensa pois. Ihot lätsähtelivät toisiaan vasten kesken arkista tuokiota, liesituulettimen hurratessa kakkosella ja pastan kiehuessa kattilassa. Martina tuijotti liesituulettimen kautta, kuinka Turo heilui ja huojui farkut polvissa. Hän näki heidät siinä, yhteisessä kodissaan, toisiinsa kiinnittyneinä lieden höyryssä ja rasvan kiukutellessa paistinpannulla, kaksi pohjimmiltaan toisilleen vierasta ihmistä.
Oreganon ja grillimausteen tuoksuinen hetki oli nopea.
Turo vetäytyi, ja poistuva suippo kalu aiheutti maiskahtavan äänen, ikään kuin nahkaiset paljeovet olisi lyöty lukkoon. ”Meetkö polvillesi”, hänen sanomansa oli käskyn ja pyynnön välimaastossa. Martina ei kuitenkaan ollut mikään tiukkapipo, joten hän laskeutui polvilleen miehen ja keittiön väliin. Turon vasemmalle käyrä keskimittainen kulli sojotti hänen kasvojensa korkeudella.
Martina hengitti syvään, tarrasi sormillaan aivan peniksen juuresta kiinni ja antoi esinahan vetäytyä taakse. Hän painoi huulensa harmaanpunaista terskanpintaa vasten, maistaen oman makunsa. Martina avasi suunsa ja antoi munan tunkeutua suuhunsa. Hän alkoi maistella lämmintä ja joustavaa terskaa, liikutellen huuliaan tiukasti ihoa vasten ja imien nuppia hellästi. Kalu tihkui reiästään jo väkeviä kiimapisaroita.
Martina ei katsellut ähkivää miestään silmiin, vaan keskittyi hoitelemaan penistä märällä suullaan, silmät kiinni. Turo piti sormet harallaan vaimonsa hiuspehkosta kiinni ja avitti lyhyellä seivästelyllä imua. ”Hemmetti kun osaat ton”, Turo kommentoi nieleskellen. Martina lutkutti lypsävällä liikkeellä ja yritti säännöstellä ottamansa kullin määrää, mutta tavalliseen tapaansa Turo innostui liikaa ja nai kitalakeen sillä seurauksella, että Martinan täytyi yökätä. ”Sori”, hän sanoi vetäessä kalun suustaan ja alkaessaan nuolla sen suonikasta vartta silmät kosteina. ”Öhh”, Turo örähti ja ryhtyi hakkaamaan tattia aivan kalun tyvestä.
Ensin Martina ajatteli sen olevan hyvä juttu; hän oli juuri juonut appelsiinimehua, eikä sperma sen päälle maistuisi kovinkaan hyvältä. Mutta kun Turon lantio työntyi eteen ja hän tähtäsi harpillaan Martinan meikattuja kasvoja ja oli valmiina levittämään kuorrutteen poskille ja silmäluomille, teki Martina pika-arvion. ”Ei tänään. Mun pitää mennä vielä ihmisten ilmoille”, hän töksäytti ja ahmaisi nopeasti kullin takaisin suuhunsa. Lutkutuksesta purkautui vetinen ja maiskahteleva ääni.
Turo sihahti kuin ilmakiväärin kuulasta saanut ilmapatja ja muuttui aivan veltoksi. Martina ei ehtinyt juuri reagoida, kun sperma-annos syöksyi hänen suuhunsa kuin hallitsematon tulva. Vaimo hätkähti siemennesteen määrää, mutta muisteli heidän edellisestä seksikerrastaan olleen jo viikkoja. Haaleaa ja väkevää nestettä sykähteli terskasta taukoamatta. Kiltisti ja velvollisuudentuntoisesti Martina nieli kaiken, mitä hänen aviomiehensä varastoissa oli säilötty. Hitaasti, mutta dominoivasti hänen suuhunsa saapui mällin mukana syvä, hapan ja etikkamainen maku.
”Niin sulla oli jumppa illalla?” Turo kysäisi Martinan vielä niellessä viimeisiä satseja. ”Bodycombat, ei jumppa”, Martina nielaisi ja pyyhkäisi suupieltään. Turo hemputti kulliaan, ja taputti kiittävästi vaimoaan kämmenellä päälaelle, saaden sen vaikuttamaan kiitoksen sijaan vittuilulta. He nostivat housujaan ylös ja vaihtoivat muutaman arkisen lauseen aikatauluista. Tosin Martina ei ollut varma, jäivätkö hänen sanansa Turon palomuurin. Lauennut mies oli häivyttänyt itsensä jälleen saumattomaan yhteyteen puhelimensa kanssa.
Martina oli alkanut epäillä, että hänen miehellään saattoi olla salasuhde.
”Ja sitten mä menen Minnan ja Hannan kanssa leipomaan myyjäisiä varten”, Martina sanoi ja alkoi tyhjentää paseerattua tomaattia jauhelihan selkään. ”Ai miks?” Turo hätkähti. ”Ja ketä ne on?” Martina oli sanoa, että olisi kiva vaikka joskus leipoa yhdessä niihin vitun myyjäisiin tai ylipäänsä tehdä jotain muuta kuin arjen velvollisuuksia, mutta hän tyytyi toteamaan: ”Kai sä Minnan muistat? Mikon äiti. Ja Hanna on Aapon mutsi. Sehän on kyl enemmän Minnan kavereita”.
*
Kolmas power track oli kääntymässä loppurutistukseen, kun Hanna vasta ehti luoda tarkan silmäyksen hikoilevaan naisjoukkoonsa. Kaikki olivat enimmäkseen kahdenkymmenen ja neljänkymmenen välillä, aivan tavallisia perheenäitejä, vaimoja ja tyttöystäviä. ”Ja lähtee taas!”
Naiset pomppivat salissa vaaleat, punaiset ja tummat tukat ponnareilla, nutturoilla tai asetelmilla, posket omenaisina, hengitys puhkuen ja urheilukengät kitisten, erivärisissä trikoissa ja topeissa. Pompulat, korvakorut ja huolet putoilivat parketille, kankaat liimautuivat paljaaseen ihoon. Discobeat takoi rytmiä ja salin valot elivät ohjelman mukana kuin ne pitäisivät kasassa ekosysteemiä. Tunnelma oli pullotettua. Kolkossa yläkoulun liikuntasalissa hajuvesi, hiuslakka ja mieto hiki muodostivat sakean naiseuden cocktailin, jota edes synkkä joulukuu ei kyennyt lävistämään. Rinnat jumppaajilla olivat eri kokoisia. Joillakin pieniä, tubulaarisia ja latuskaisia, joillakin isoja, aitoja sekä laitettuja. Oli monenlaisia vulvia. Synnyttäneitä ja kireitä, majavakarvaisia tai posliineita, ehkä jotain siltä väliltä, kiitoratoja ja kolmioita, roikkuvia häpyhuulia ja aranpuoleisia häpyhuulia. Oli Kreetaa ja Sonjaa, Saimia ja Lindaa.
Hanna kiinnitti huomion eturivissä huhkivaan Martinaan, jolla oli mustat kireät trikoot ja petroolinsininen, tukeva urheilutoppi. Siitä huolimatta isot rinnat heilahtelivat kimmoisina kuin kypsät greippihedelmät. Heidän katseensa kohtasivat hyväntuulisina, hieman merkitsevinä, jatkaen seuraavan liikkeen suorittamiseen.
”Sit jos ei jaksa, niin täytyy vain jaksaa!” Hanna käskytti kipakasti madonnamikrofonin kautta kannustukset ja siirtyi nopeaan askelkyykkyyn. Nainen oli solakka ja jäntevän lihaksikas. Kaupungin parhaat koivet, oli Hannan mies Kaitsu kerran kehuskellut. Päivätyönään äidinkielen opettajana toimiva kolmevitonen vihreäsilmäinen vaaleaverikkö oli vetänyt ryhmäliikuntatunteja jo kymmenen vuoden ajan. Siinä hänen kehonsa oli muuttunut kiinteäksi, sääret ja pohkeet hyvinkin sporttisiksi ja takapuoli pyöreäksi. Näpsäkkä ja opettajamainen, niillä adjektiiveilla voisi hänen olemustaan kuvailla, ja aivan varmasti hänen ulkomuotonsa sai lukiopoikien keskenkasvuiset kullit pullistelemaan collegehousuissa.
”Minna on kipeenä”, Hanna huikkasi Martinalle, kun he poistuivat salista ryhmäliikunnan jälkeen.
Martinan kasvoilla kävi harmitus. ”Toivottavasti ei mitään vakavaa. Pitääkö meidän sit perua?” hän kuivasi pienellä pyyhkeellä kaulaansa ja kosteaa rintavakoaan. Tissit muljahtelivat topissa runsaina. Pukuhuoneessa oli hälyä, kun parikymmentä hikistä naista kälätti, nauroi ja riisui vaatteitaan ahtaassa tilassa.
”Ei taatusti, leivotaan sitten kahdestaan”, Hanna napautti ja riisui valkoiset urheilurintsikkansa. ”Oon kuskannut samoja pipareita jo kolme vuotta Pallokerho kolmentoista myyjäisiin. Jotain muuta pitää keksiä”.
Martina ei kuullut Hannan puhetta. Se tuli samean ja pehmustetun kalvon takaa. Outo muljahdus kävi mannerlaattojen saumassa hänen tuijottaessaan hiukan liian pitkään Hannan kiinteitä rintoja. Ne olivat kahdesta raskaudesta huolimatta säilyttäneet kuonomaiset muotonsa. Vaikka nännipihat olivat aika laajat ja vaaleanpunaiset, olivat itse nisät pienet kuin pinjansiemenet. Martina ei pystynyt perustelemaan itselleen, miksi hän ihasteli toisen naisen tissejä. Oliko hän löytänyt mielestään jonkin salaisen huoneen tai komeron, johon oli astunut? Huoneen, jonka olemassaolon hän oli kieltänyt 36 vuoden ajan.
”Vai kelpaako?” Hanna yllätti Martinan salakatselemasta. Ehkä hän oli tarkoituksella tehnyt ansan ja loukuttanut uteliaan. Hanna hymähti, mutta ei peitellyt poveaan, vaan alkoi sukia puolipitkiä hiuksiaan kiinni ja jatkoi pirtsakoiden tissiensä esittelyä. Martinan punastuminen piileskeli jumpan (kuten Turo sitä kutsui) nostattaman rasituksen alla. ”Kuulostaa oikein k-kivalle”, Martina mutisi häpeissään ja yritti olla pohtimatta, miltä Hannan pieni nisä tuntuisi huulilla.
Hanna kaivoi laukustaan pyyhkeen ja matkalla suihkutilaan hän vilkaisi vastavuoroisesti Martinan ylös kurrattuja trikoita: nihkeä kangas oli uponnut kamelinsorkaksi haaroihin, eikä vulvan ergonomia jäänyt kenellekään laatikon arvoitukseksi. Se oli kauniisti etualalla kuin näyttelyn hienoin taulu.
He suihkuttelivat viereisissä kopeissa ja pieni sermi peitti heidän vartalonsa toisiltaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Martina pursotti mandariinintuoksuista saippuaa käsiinsä ja huhuili: ”onko ideaa, että mitä me niinku leivotaan sinne myyjäisiin?” Hanna ruoppasi äänekkäästi jalkoväliään polvet notkolla, kääntyi suihkua kohden ja antoi paineella sinkoutuvan veden osua häpykukkulaansa. ”Ihan vittuuksillaan niitä mitä kaikki muutkin: mokkapaloja”.
*
Sillä välin kun Hanna vaahdotti munat ja sokerin, yhdisteli Martina kuivat aineet.
Martina oli vintannut pyörällä hienoisessa lumisateessa Hannan luokse heti combatin jälkeen. Hän oli tuonut mukanaan viinipullon, vaikkei ollut varma kuuluisiko sellainen etikettiin. Hanna oli kuitenkin ilostunut pullosta, halannut Martinaa lämpimästi ja käynyt heti pullon kimppuun. Ensimmäinen tunti oli mennyt kuulumisten vaihdossa. Hanna oli hyvä kuuntelija. Aluksi he olivat kikatelleet lähipiirin juorut läpi, sitten polveilleet opetussuunnitelmien kautta Martinan freelancertyöhön toimittajana. Martina ei edes tajunnut, kuinka paljon puhetta hänen sisäänsä oli piiloutunut, ja nyt se tuli ryöppynä ulos. Hanna oli maistellut viiniä, pyöritellyt hiussuortuvaa sormensa ympärille ja katsellut Martinaa kiinnostuneena silmiin. Toisten lasillisten aikana Martina oli jopa rohjennut lörpöttelemään sivu suunsa Turon etäisyydestä ja kylmyydestä. Silloin Hanna oli koskettanut hänen kättään osaaottavasti, hyväillyt ihoa ja jopa sivellyt sormuksia. Joku olisi voinut kokea sen lähentelyksi, mutta jostain syystä se ei ollut tuntunut Martinasta ahdistavalta. Etenkin, kun Hanna oli sanonut: ”mä niin tiedän ton. Kaitsulla ja mullakin on tällä hetkellä vähän… no…antaa olla”.
Viinipullon jälkeen he olivat alkaneet valmistaa mokkapaloja.
Vaikka keittiössä oli lämmintä, tössytteli Hanna paksu mohairvillapusero yllään ja villasukat jaloissaan. Martina epäili, ettei naisella ollut mitään muuta yllään. Leivinjauheen mittauksen yhteydessä Martina vilkaisikin salaa Hannan upeita jalkoja. Pohkeet olivat pyöreänkuperat ja kireät, sääret linjakkaat ja reidet treenatut. Ne olivat kuin vaniljajäätelöä. Martinan epäilykset saivat vahvistusta, kun Hanna kumartui suorin jaloin kurottamaan uunipeltiä alimmasta laatikosta: paidan helma vetäytyi ja paljasti puolet pyöreistä pakaroista, sekä reisivälissä pilkottavasta vaalean karvan ympäröivästä vaginasta. Goddammit, se ei käytä pikkareita, Martinan päässä tykytti.
Keittiö täyttyi naurusta ja puheesta. Talossa oli oikeastaan paljon arkisia ääniä. Vanha seinäkello eteni raskain kolahduksin, televisio pyöritti jotain päälle naurettua viihdeohjelmaa ja Spotify kävi läpi Angelique Kidjon tuotantoa. Hienoinen nousuhumala kupli naisten sisässä odottaen lopullista purkausta. Se oli kuin patoutunut magma Campi Flegrein ytimessä. Sokeria kaatui vähän lattialle ja taisivat mittasuhteetkin mennä sekaisin, mutta mitä pienistä. Taisi jauhoja olla Martinan poolovillapuserossakin ja munavaahtoa Hannan kaulalla. Heillä oli yhdessä hyvin hauskaa.
Martina oli erään naurukohtauksen jälkeen kääntelemässä nuolijalla taikinaa, kun hän keksi kysyä: ”Onko tää ihan vääränlaista?” Ruskea mousse näytti muodottomalta töhkältä. Hanna ilmestyi Martinan taakse ja kurkisti tämän olan yli. ”Kui?” Samalla hän kietoi kätensä Martinan kehon ympärillä ottaakseen kulhoa lähempään syyniin. He olivat toisissaan kiinni.
Martina joutui nieleskelemään. Hän tunsi Hannan hajuveden ja ihon tuoksun, lämmön ja äänen. ”Katsotaan”, Hanna mutisi kulhoa käännellen. Oliko epäkohteliasta pyytää vähän kauemmaksi? Toisaalta Martina ei tiennyt, halusiko hän sitä. Jollakin tavalla Martina oli kaivannut läheisyyttä. Turo ei sellaiseen nykyään kyennyt tai halunnut. Martinan ohuet ihokarvat nousivat hitaasti pystyyn, ja hän tunsi sisällään kasvavan kielletyn himon.
”En oo tehnyt aiemmin tällaista…siis mokkapaloja”, Martina sai änkytettyä. He vilkaisivat toisiaan, hakien sanojen välistä viestiä ja piilomerkitystä. ”Mä oon joskus”, Hanna myönsi ja antoi nälkäisen katseensa kiertää Martinan silmiä, hymykuoppia ja huulia. Aivan kuin pienet veikeät sammakot olisivat loikkineet Martinan kehossa puolelta toiselle. Martina kamppaili ristiriitaisia tunteita vastaan, mutta hän ei mahtanut mitään ihanalle tunteelle, joka oli herännyt.
”Tärkeintä on”, Hanna aloitti matalalla äänellä ja yhtäkkiä tarttui Martinan kämmenistä kiinni. ”Ettei vatkaa, vaan kääntelee hellästi…taikinaa”. He katsahtivat taas toisiaan. Hannan sormet puristivat Martinan sormia ja alkoivat kädestä pitäen opastaa oikeaa liikettä. Hitaasti, hyväillen, hipaisten. Martina huomasi huohottavansa punaviinin tuoksuista ilmaa, ja menettävän asteittain tunnon jaloistaan. Vartaloa kihelmöi levottomuus, kummat tuulet. Yhtä aikaa olisi naurattanut ja itkettänyt kaikki. Silti ylimmäisenä kaikista vallitsi mahdoton kiihko.
”Teenkö mä oikein?” Martina kuiskasi sydän tempoillen. Hanna käänsi päätään nopeasti ja hänen terävä nenänsä kosketti vahingossa Martinan sileää poskea. He molemmat punastuivat samasta taikaiskusta. ”Teet kaiken just oikein”, Hanna vastasi hiljaa. Martina hymyili. ”Näytä lisää”, hän pyysi ja antoi itselleen luvan heittäytyä seikkailuun. ”Opetan sulle kaiken leipomisesta”, Hanna painautui tiiviimmin Martinan selkään uunia vasten, lukiten tämän vaikutuspiiriinsä.
Siinä toisia vasten aaltoillessa he olivat yhtä pitkiä ja vartaloiden yksityiskohdat löysivät vastinparinsa. Vaikka miten Martina koetti purra hammasta ja välttää kaikenlaiset reaktiot, alkoivat hänen nänninsä kovettua ja iho mennä kananlihalle ja pillu kostua. Ehkä se johtui mohairista? Hannan villapaita hyväili liikkeiden mukana hänen ihonsa paljaita kohtia. Kankaat kahisivat, he huohottivat pakahdutusti. Martinan paitapusero nousi selältä ja mohair rakasteli hellästi ihoa. Tunne oli sanoin kuvaamattoman kiimainen.
Käsien mukana myös Hannan vartalo eläytyi rytmiin. Aavistuksen luiseva häpykumpu hieroi edestakaisin Martinan naisellista pyllyä. Aluksi kosketus oli hipaiseva, mutta pian pillukarvat menivät lakoon kiivetessään pakaroiden harjanteelle ja pulleat häpyhuulet raottuivat paluumatkalla. Martinan housut kostuivat Hannan vuotavasta pillusta. Hannan hengitys vinkui astmaattisesti, ja hän alkoi tuntea ihanaa kipinöintiä hävyssään. Hannan hankaaminen nopeutui ja pillu nylkytti jo kunnolla Martinan peppua. Kädet leikkivät kulhossa, hiuslatvat touhusivat keskenään ja ihot kainostelivat toisiaan.
Tik-tok-tik-tok, seinäkellon lyönnit tahdittivat kiihkon kasvua.
Huoh. Hmmm. Uih.
Hetki tuntui kestävän iäisyyden.
”T-taitaa olla valmista”, Martina kiemurteli Hannan kynsistä hetkellisen katumispistoksen saaneena. He seisoivat vastakkain 225-asteisen lieden edessä ja tutkivat toisiaan. Jotain oli tapahtumassa, mannerlaatat rakoilemassa, muna ja sokeri kohtaamassa. Hannan vako tykytti turpeana ja lirutti pieniä tahmaisia pisaroita sisäreisille, säärille ja nilkoille kuin se itkisi. Martinan ajatus pyöri vain oman halunsa ympärillä. Iho aneli kosketusta.
Energian synnyttämä oikosulku sammutti hetkeksi keittiön ikkunaan ripustetut jouluvalot, mutta sytytti ne uudelleen lamppu kerrallaan.
Hanna työnsi taikinaan sormensa ja nosti sen Martinan kasvojen korkeudella. ”Maista. Onko pahaa?” Martina tiesi, että olisi järkevää lähteä. Suklaanruskea pisara putosi matolle. Mutta Martina ei ollut järkevä. Hän avasi huulensa ja imaisi Hannan liukasta sormea, kuten oli imaissut muutamia tunteja aiemmin Turon kullia. Lopputuotoksen maku oli myös hienostuneempi kuin iltapäiväisen taikinan. ”Niin hyvää”.
Hanna hymyili. Hän siirsi Martinan kasvoille valuvia hiuksia syrjään ja antoi kosketuksensa jatkua kaulalle saakka. ”Näytät söpöltä”, Hanna kuiskasi. Martina tunsi polvilumpionsa pettävän. Suklaanmaku suussa hän teki jotain harkitsematonta. Kiltti perheenäiti tarttui yhtäkkiä Hannan mohairiin ja nosti paidan helman litteälle vatsalle. Hän katsoi Hannaa silmiin, sitten Hannan pillua ja taas Hannan silmiä. ”Maista sitä”, Hanna kehotti. Martina nielaisi.
Se jokin viimeinen ripustin Martinan sisässä sai pidettyä ryhdin, moraalin ja elämän kasassa.
”Sori hei. Oliko täällä jossain kylppäri?” Martina vaihtoi nopeasti aihetta ja livahti kiusauksen alta.
*
Martinan palatessa kylpyhuoneesta istui Hanna rennon oloisesti nahkadivaanissa. Hän leikki tyhjän viinilasin kanssa ikään kuin olisi piirrellyt sillä musiikin mukana sointuja ilmaan. Musiikki oli vaihtunut Alina Burnetiin. Televisiossa oli menossa Täydelliset naiset.
”Mun pitää varmaan lähteä”, Martina sanoi häpeillen, mutta hänen jalkansa eivät suostuneet toimimaan. Alkoholi oli hiukan humahtanut päähän, mutta mikään syy se ei ollut. ”Ahaa”, Hanna kähisi raukeasti, toinen jalka ojennettuna sohvatyynylle ja toinen lattialle, villasukat mytyssä matolla. Himmeän oranssissa valaistuksessa Hanna näytti Martinan mielestä suorastaan hehkuvan. Vaalean naisen yllä tummanpunainen villapaita vaikutti pörröisenlämpimältä pallolta, jonka olohuoneen täyttämä sähkö oli tehnyt pistävän piikikkääksi.
Martina nielaisi. Hän tuijotti hengitys zip-tiedostoksi pakkautuen toisen futismutsin kuultavaa ihoa ja varpaankynsien vihreää lakkaa. Ja kun Hanna hieman siirsi jalkaansa, muuttui hänen asentonsa ronskiksi ja helma ei kätkenyt enää mitään: jalkovälin vaaleanruskea karvakolmio oli epätasainen ja ylikasvanut sulkamainen viuhka. Martinalta pääsi ähkäisy.
”Tuu tänne”, Hanna sanoi itsevarmalla äänellä ja katsoi kirkaskehyksisten silmälasiensa läpi Martinaa suoraan ruskeisiin silmiin. Hanna osoitti etusormensa alas painuvalla liikkeellä haaroihinsa kuin hätäpoistumistie olisi siellä. ”Mun pitää varmaan lähteä”, Martina kuiskasi jalat hyytelönä. ”Sen sä jo sanoit”, Hanna naurahti.
Tahdot kävivät valtataistelua.
Varovaisesti Martina istahti sohvan kulmalle kuin peläten sen nielaisevan hänet. Hanna näytti sormellaan uudelleen alaspäin jalkoväliinsä. Tuota kapeaa juovaa, jonka ympärillä oli nukkaa, sänkeä ja röyhkeänkiharaisia uppiniskaisia pillukarvoja. Juova liikkui kuin märkä kidus. Vaalean sisältä löytyi vaaleanpunaista, ja vaaleanpunaisen sisältä tummanpunaista. Pillun ympärys oli liukkaana kosteudesta.
”Tänne…nyt”, kuului opettajan käsky. Martina kumartui sen verran eteenpäin, että pystyi aistimaan pillun suloisen tuoksun ja vetämään sitä henkosiinsa. Pikantti tuoksu oli yhtä aikaa samanlainen kuin hänen oman pillunsa tuoksu, mutta samalla niin erilainen. Hän katsoi maanisesti pillua, tohtimatta ottaa aloitetta omiin käsiinsä.
Juuri silloin Hanna pujautti kätensä Martinan niskaan taakse ja pakotti naisen väkisin reisiensä väliin. ”Sinne vaan”, hän mutisi ja piti tiukasti hennosta niskasta kiinni. ”Eihhhh”, Martina kiljaisi ja yritti pyristellä mukamas vastaan, mutta pillun magneettinen vetovoima oli vastustamatonta. ”Mgghhhh”, Martina mutisi torjuen, mutta Hannan reisilukko piti ja brunetin sätkivä kamppailu oli tahdotonta ja teennäistä. ”Älä rimpuile vastaan”, Hanna sanoi aavistuksen ääni sammaltaen. ”Ei mun värkki sua syö”.
Vieraassa jalkovälissä Martina tunsi sukuelimien polttavan kuumuuden ja vahvan tuoksun. Halki oleva iho vaikutti hengittävän itsenäisesti kosteaa ja suolaista suitsuketta. Häpyhuulet supistelivat vimmaisesti. Kauhistunut Martina ei kyennyt tekemään aluksi muuta kuin pitämään suutaan Hannan häpykumpua vasten. Vaalea nainen alkoi liikutella taitavasti lantiotaan. Villamainen pillukarvoitus silitteli pehmoisena Martinan kasvoja ja turvonneet häpyhuulet hankasivat suuta. ”Työnnä kieli ulos”, Hanna opasti.
Martina maistoi ensimmäisen kerran elämässään pillua. Temppu sai naisen miltei vapisemaan jännityksestä. Taivas! Se oli pelottavaa ja nosti pintaan syyllisyyden tunteen, mutta sitä voimakkaampia olivat halu ja vietti. Utelias kieli vastasi lantion liikkeeseen ja alkoi tutkia raottuvaa vakoa, sen poimuja ja liepeitä. Martina yhdisti maun marinoituun artisokan sydämeen: hapan, pähkinäinen ja aavistuksen makea.
”Just niin, kulta. Sillai vaan”, Hannan hengitys tiheni, ja hänen lantionsa tanssahteli Martinan suuta vasten. Enemmän Hannaa kiihotti itse tilanne kuin pehmeät huulet. Martina nuoli vasta opetellen kuin kehräävä kissanpentu. Pieni kieli lirkutteli häpyhuulia, klitorista ja raon seinämiä. Martina käänsi toisen poskensa tuuhealle kummulle kuin tyynylle ja lipoi kissamaisesti klitorishelmeä. ”Ime sitä”, Hanna huohotti hiljaa. Hänen kätensä oli siirtynyt niskalta Martinan paksuihin hiuksiin, joita hän puristi lujaa ja ohjaili haluamaansa suuntaan.
Martina oli menettänyt lopullisesti itsensä hallinnan. Hänen uteliaisuutensa oli kohonnut kuin kakkutaikina, joka uhkasi pullahtaa kulhon yli. Martina suukotteli Hannan sisäreisiä ahneesti, silitteli villoja ja antoi kätensä vispata sivuttain häpyhuulten päällä. Hannan ulkoisesti pitkänomainen ja ovaalimainen pimppi oli muuttunut jäykänturpeaksi. Samalla se litisi koko ajan enemmän. Kiimamehuja valui raosta karvoitukselle, reisille ja haaroihin, ja pian nahkadivaanissa oli kostea ylivuotolaikku.
”Venaa”, Hanna irrotti otteensa Martinasta ja nosti tämän leukaa ylöspäin. Se oli pillunektarin kiillottama. He katsoivat toisiaan silmiin ja lähentyivät, huulet eteenpäin työntyneinä ja suut raollaan. Luonto laittoi Hannan kääntämään kasvojaan hiukan vasemmalle, Martinan oikealle. Heidän hiuksensa sekoittuivat kuin kudelman langat. Ja kun heidän huulensa viimein kohtasivat, sulkivat molemmat silmäluomensa. Suudelmassa he painoivat suunsa yhteen pitkäksi aikaa, tuntien toistensa lämmön, hengityksen ja sydämen sykkeen.
Martina riisui oma-aloitteisesti, hätäisesti ja puuskuttaen paitansa. Pakkaskelin energia suorastaan ritisi ja paukkui hänen iholtaan. Kun Hanna kosketti paljastuvaa aikuisen naisen ihoa, sai hän pienen sähköiskun. ”Hi-hii”, he tirskahtivat yhteen ääneen kuin olisivat sillä sinetöineet salaisuutensa. Hanna auttoi napsauttamaan liivien hakaset auki ja rinnat pääsivät pomppamaan mustien liivien vankeudesta esille.
Hanna kaappasi pyöreät tissit kämmeniinsä kokeillakseen niiden painoa. Hän likisti silkinsileitä rintoja yhteen ja erilleen, nosti ja laski. Ne olivat melko symmetriset, aavistuksen roikkuvat. Sopivassa valossa verisuonten verkosto kuulsi läpi. ”Ihanat”, Hanna kehui ja suuteli rinnan pientä luomea. Liivit olivat painaneet kylkiin punertavat ja kivuliaat jäljet. Hannan toinen kämmen kannatteli vasenta rintaa, samalla kun toinen kämmen nosti oikeaa rintaa ylöspäin ja ohjasi nänniä huulille. Martinan nännipihat olivat pienemmät kuin Hannalla, lähes vaaleanruskeat ja somasti röpelöiset. Normaalisti kainot nännit olivat syvällä kotipesissään, mutta nyt ne olivat nousseet isoina ja vaativina kohoille kuin laukaisupainikkeet.
Hannan kieli hyväili hellästi molempia nännejä, suu imi vuorotellen nuppuja ja teki kiertävää liikettä. Martinan pitkät ripset värisivät nautinnosta. ”Tuntuu hyvältä”, uristen hän veti lapojaan taakse ja toi poveaan eteen tarjolle, nosti kätensä ylös ja upotti sormensa valtoimenaan rönsyileviin kiharaisiin hiuksiin. Hannan kädet ja huulet tekivät hienovaraista ja hellää yhteistyötä, joka sai Martinan vaikeroimaan. Vaaleaverikön silmälasit painuivat kasaan, kun hän suukotellen helli Martinan pientä vatsarengasta, kylkiä ja solisluiden kärkiä, siirtyen kohti kaulaa ja taas rinnoille, välillä huulten painautuessa kainaloon ja nuollen deodorantille ja miedolle hielle maistuvaa lähes sileää kuoppaa.
Välillä he keskeyttivät muut touhunsa ja suutelivat toisiaan suulle, lähes läähättäen ja pakahtuen kiimasta, hampaat toisiinsa osuen. ”Hiero mun pillua”, Hanna kuiskutti Martinan suuhun ja ohjasi tämän käden liukkaalle vaolleen. Martinan etusormi kaivautui tulikuumana sykkivään liisteiseen vakoon ja alkoi tehdä pumppaavaa ja pyörivää liikettä, pariskunnan antaessa toisilleen intohimoisia kielisuudelmia. Martina tutki uteliaan löytöretkeilijän tavoin Hannan pimppiä. Hän antoi itselleen useasti sormea, löylykauhan vartta tai hieromasauvaa, mutta toisen tytön vulvaa hän ei ollut koskaan koskettanut sillä tavoin. Tunne oli yllättävä. Martina huomasi nauttivansa siitä, miten pystyi tuottamaan tyydytystä Hannalle etusormellaan, joka kaivoi kireää onkaloa ja peukalollaan, joka hiveli häpyhuulten kärkeä.
Hanna oli juuri vastavuoroisesti ujuttanut kätensä Martinan suorien housujen vyötärönauhan alle, edennyt pikkuhousujen sisään ja tuntenut alapään mahlaisen liukkauden sormenpäissään, kun ulko-ovi kävi.
Naiset vilkaisivat toisiaan järkyttyneinä.
*
Pakkaslumi narskui kipakkana renkaan alla. Matiaksen hengitys höyrysi sieraimista, kun hän kaartoi kotikadulleen, missä oli kymmeniä samankaltaisia punaruskeita 1980-luvun tasakattoisia tiilitaloja. Raskas treenikassi painoi selässä vähintään yhtä suurena taakkana kuin omat kassit peniksen alla. Pojan hieman laineisilla vaaleilla hiuksilla oli lumihiutaleita, jotka kuitenkin heti sulivat.
Matias mietti Fridaa. Punahiuksista tyttöä, joka pelasi säbää, ja jonka pelipaidan alla pienet rinnat hädin tuskin pomppivat, mutta silti niiden kärjet kuulsivat kankaan läpi saavuttamattomina kuin suklaarusinat. Treenien jälkeinen hiki oli kuivunut kalvoksi Matiaksen iholle, ja vilunväreet lähtivät liikkeelle paljaista nilkoista. ”Lutka”, poika sylkäisi hankeen ja heitti pyörän nojaamaan autokatokseen. Matiaksen pahaksi onneksi tuo punapää oli liimautunut treenien jälkeen kielestään kiinni A-poikien lätkäjätkä Tillikaisen suuhun kuin pakkasen hyydyttämään mattotelineeseen.
Heidän kotinsa pihalla oli vieras naisten polkupyörä, johon oli kiinnitetty lastenistuin. Matias ei kummeksunut pyörää sen enempää, vaan avasi oven ja viskasi treenikassin naulakon alle. ”Moi”. Kukaan ei vastannut toivotukseen, vaikka peremmältä kuului vaatteiden kahinaa ja supinaa. Matias seisoi hiljaa eteisessä, ja pimeää ainetta oli hänen ympärillään ja sisällään. Hän aisti kakkulapiolla leikatun tunnelman, sekä vieraan hajuveden huumaavan tuoksun. Se oli jäänyt keskelle ilmakehää kuin liian painava ajatus, jota ei saanut mukaansa.
Kiertoilmauuni hurisi.
”Ai moi. Sä tulitkin jo nyt”, hänen äitipuolensa Hanna huikkasi pöllämystyneen oloisena ja tukka vähän sotkussa. Matias tunnisti, että toinen muija oli tuttu nainen hallilta. Joku Maria tai Marianna. Hän oli nähnyt sen Pallokerhon kanttiinissa myymässä kahvia toppaliivit päällä ja collarit jalassa, tummanruskea tukka myssyn alta laineillen. Nyt nainen näytti erilaiselta, nätimmältä. Ehkä se johtui viehkeästä meikistä.
He olivat selvästi juoneet viiniä, pöydällä oli kaksi lasia. Hempeä musiikki soi. Tyttöjen juttuja, yäk, Matias tuumi. Samalla hän haistoi olohuoneesta oudon imelän tuoksun, jopa hajun. Kuin se vihreävartinen ja pistävältä lemuava joulukukka, hyasintti. Hän ei vielä tiennyt mikä aromi se oli, mutta myöhemmin tulisi sen tietämään (ja mieltäisi enemmän tuoksuksi kuin hajuksi).
Tummatukkainen nainen pöyhi hiuksiaan vaivaantuneena ja mietti selvästi mitä sanoisi. Martina, Matias muisti. Hänen pikkuveljensä Aapon frendin mutsi. Tai pikkuvelipuolen. Tällä hetkellä Aapo asui kotona vain vuoroviikot, koska faijan mukaan heillä oli meneillään avioliitossa erityisoperaatio.
”Ota kaapista jotain”, Hanna sanoi. Pitkäraajainen hessuhopomainen poika nuuhki ilmaa ja seisoi vinottain eteisessä, kuin olisi kahden tilanteen ja kahden elämän välissä, osaamatta päättää oikeaa suuntaa. ”Mikä täällä haisee?” Matias kysyi. Naiset vaikenivat ja fiilis oli hetkessä todella sus. Matias jatkoi haisteluaan epätietoisena.
”Tota varmaan ne mokkapalat”, vieras nainen sanoi lopulta ja soi poikaan aran katseen ruskeilla nappisilmillään. Matias vältteli naisen katsetta. Kaikkien naisten katseita. Sitä paitsi se oli ikäloppu, ainakin melkein neljänkymmenen. Mutta siitäkin huolimatta Matias pani merkille naisen isot tissit, jotka pyöristyivät mehevinä lolloina paidan alta. Se sai ajatuksen palaamaan taas seksiin ja Fridaan. Kalu nytkähti collegehousuissa. ”Lämmitä jotain”, Hanna sanoi uudelleen. ”E”, Matias kiukutteli ja lampsi mielenosoituksellisesti huoneeseensa.
Kaikki oli mennyt viime aikoina päin vittua. Hän heittäytyi vuoteelle, tunki AirPodsit korviinsa ja liu’utti kännykän auki. Poika loggautui eräälle amatöörisivustolle, mihin jokainen sai postata kuviaan. Se oli darknetkamaa, joten sääntöjä ei juurikaan ollut. Matias kuunteli soittolistaltaan Kubea, ja vaihteli peukalollaan kuvia. Tissejä, perseitä, kulleja, posliinipilluja, spermaa, poseerauksia. Yksi kuva oli hassu, juuri tuutattu eetteriin. Pyöreäpyllyinen milf nojasi tiskipöytää vasten porkkana perseessä, vihreä varsi kuin eläimen häntä. Matias naurahti.
Musiikin läpi keittiöstä kuului uuninluukun kolahdus, ja sitten naurua. Hetken oli hiljaista. Matias työnsi käden housuihinsa, avasi Pornhubin ja kävi randomisti klippien pariin. Hän katseli panoa aina kymmenen sekuntia, ja vaihtoi kärsimättömästi uuteen kohtaukseen. Kulli sojotti puolikovana, mutta teollinen porno ei saanut sitä huutamaan tinakovana tuskaansa ja ruikkimaan siementä lakanoille.
Sitten poika muisti eilisen saaliinsa. Hän ujutti käden patjan alle ja kaivoi esille pikkuruiset vaaleanpunaiset stringit, joissa oli kangasta vain nimeksi. Hän painoi pikkarit kasvoilleen ja haistoi Fridan. Tuoksu oli mieto sekoitus pesuainetta ja kirpeää ihoa. Matias ei osannut yhdistää tuoksua hyasinttiin. Kulliin se kuitenkin toimi. Niiden nuuhkiminen oli yhtä jännittävää kuin itse stringien hankkiminen.
Pornon läpi kantautui epäselvää huohotusta.
Matias höristeli korviaan, muttei ollut varma kuulemastaan. Hän puristi pikkarit mytyksi nenälleen, kaivoi seisovan kalunsa esille ja rupesi runkkaamaan. Frida. Matias veteli huilumaisen peniksensä esinahkaa edestakaisin rytmikkäästi ja mietti Fridan pisamaisia kasvoja. Hän solmi pikkuhousut kullinsa ympärilleen ja jatkoi runkkausta entistä kiivaammin, ikään kuin Frida olisi hänen kanssaan ja hänen pieni pimppinsä sykkisi kalua vasten.
Jälleen seinän takaa oli kantautuvinaan kumeaa hohotusta.
Matias oli nyt varma äänestä. Hän sammutti pornon ja riisui kuulokkeet. Hänen huoneensa oli sininen kuin Nukkumatin nuttu. Lunta ripotteleva pilvi oli häädetty idän taivaalle ja kuun kultainen sirppi valaisi lumista katua. Matias hiipi hiljaa aulaan ja koetti pidätellä hengitystään. Valot oli sammutettu olohuoneesta ja keittiöstä, vain uunin keltainen kajastus hohkasi kuin portti toiseen ulottuvuuteen. Hyasintin aromiin limittyi sokerisen leivonnaisen tuoksu.
”Ui ui ui”, hän tunnisti äitipuolensa valittavan ujelluksen. Mitä vittua? Ääni tuntui häpeälliseltä ja ärsyttävältä, se sai kiukun nousemaan. Silti tuo eroottinen ääni pisti mulkun nytkähtämään puntissa. Samanlaista uikutusta Matias oli kuullut joskus, kun Hanna oli ollut öitä yksin. faijansa ollessa työmatkoilla. Silloin huokailuun oli liittynyt vaihtelevan tasoista surinaa. Matias tiesi, että äitipuolen yöpöydän laatikossa oli taideteokselta näyttävä pieni värisevä esine, joka oli kaikkea muuta kuin taideteos. Muutakin siellä oli.
Pitkän jähmettymisen jälkeen Matias kumartui ja painoi korvansa ovea vasten. Hän yritti olla hiljaa ja pidättää hengitystään. Ohut ovi erotti hänet tummatukkaisen naisen naurusta. Se oli katkonaista ja kevyttä, pirskahtelevaa. Aivan erilaista kuin mitä hän oli kuullut Martinan suusta tulevan hallin katsomossa.
”Joo-ooh…kieltä”, huokasi Hannan ääni lempeästi, kurottaen kohti jotain oivallusta. Matias koetti epätoivoisesti kuvitella tilanteen. Mitä ne oikein tekivät? Hän puhalsi ilmaa nenänsä kautta, kun huoneesta alkoi kantautua epäselvää ja märkää maiskuttelua. Matiaksen ihon nipistely yltyi. Kuin joku olisi nyppinyt hänen nahkaansa irti kehosta pinseteillä. Makean maiskuttelun joukkoon liittyi raskaita huokauksia, ulahduksia ja katkeilevaa puuskutusta. Matiaksen niskakarvat nousivat pystyyn. Kostea ääni oli tahmean rytmikäs. Huokaukset muuttuivat painaviksi ja tiheiksi. ”Laita neljä”, pyysi Hanna samettisella äänellään.
Matias puristi hiljaa ovenkahvaa, yhtä aikaa pelokkaana, katkerana ja uteliaana.
Maiskuttelu oli loppunut tovi sitten. Nyt jenkkisänky narisi ja lakanat kahisivat. ”Just noin”, Hanna sanoi hiljaa. ”Jatka vaan”. Litsahtelu eteni tasaisesti kuin Idän pikajunan arvoitus. Pieni litisevä liike, ihojen liukuminen toisiaan vasten ja jälleen kahinaa. Hengitykset kulkivat suljetussa huoneessa eriparisesti, mutta samaan päämäärään.
Välillä läpsytys oli nopeaa, välillä hidastettua ja raskasta. Sen lävitse Matias erotti naisten värisevää huokailua ja yninää. Se oli aluksi elegantin pidettyväistä kuin nyrkki, sormet tai syyllisyys olisivat tiellä tukahduttamassa nautintoa. Mutta kun vartaloiden mehevät osuvat toisiaan vasten lähes tikaten ja läiskähdellen, muuttui Hannan ääni estottomammaksi. Hän voihki ja mankui kuin kiimaansa valittava viidakon eläin. Sekaan tiputteli ailahtelevaa kurnutusta, todella kosteaa. Matias ei osannut edes kuvitella, mitä hänen äitipuolensa makuuhuoneessa tapahtui.
Matias hellitti kahvasta. Hänen kämmenensä oli hikinen, metallinen ja kuuma.
Opettajattaren vaikerointi muuttui kireämmäksi. Äänessä oli odotusta ja vaatimusta, mutta samalla epävarmuutta ja jännitystä. Sanat nousivat syvältä pallean takaa ja tulivat hiljaisena, rukousmaisena kuiskauksena, jonka Matias kuuli äärimmäisen selvästi. ”Sinne…niih….lisää…älä lopetaah”, lause katkesi kitinään ja pieneen vinkaisuun, joka kuulosti Matiaksen päässä aistikkaalta ja herkältä. ”Vielä…tuntuu ih-hah-nalta…ui…just niin…just niin…jooh”, viimeinen jooh nielaistiin kuin nautintoa edeltävä esto.
Matias seisoi ovella vaivalloisen kiemuraisessa asennossa selkärankansa menettäneenä ja kuunteli sokkona, kuinka pimeä aine tiivistyi ja puristui yhteen, kuinka ihojen kohtaaminen yltyi hallitsemattomaksi ja rytmittömäksi, välillä taukosi ja kiihtyi uudelleen. Kaikki yksityiskohdat saostuivat mustasta aineesta. Kahden liukkaan pinnan kitka, maiskutus, litinä ja lätinä, raivokas pauke, psykedeelinen rytmi, nopeutuva pyörre, kostean lakanan liike, lämpimät ihot, rääkäisyt ja mikroskooppinen ääni siitä kuinka nautinto purkautuu.
Matias kaivoi kullinsa esille ja asetti kätensä uudestaan kahvalle.
*
Hanna maistoi Martinan iholta merisuolan, villan ja mandariinisaippuan. Hän suuteli napaa ja pehmeää vatsaa. Sormet vaelsivat alavatsalle ja lähtivät vetämään alas mustia pitsisiä tangoja. Hannan poskia kuumotti vielä äskeinen orgasmi ja lakanalle suihkunneet kiimamehut. Hän oli unohtanut ajan ja paikan tajun Martinan nuollessa hänen pilluaan syvältä, etu- ja keskisormien samalla takoessa hänen g-pistettään ja kohdunsuutaan.
Nyt oli vaaleaverikön aika tarjota parastaan Martinalle. Hän laski tämän koppuraisen tahmeat pikkuhousut, auttoi nilkoista pois ja viskasi lattialle. Hanna oli huomannut, että Martinaa taisivat kiihottaa määräilevät otteet. Niinpä hän levitti ronskilla liikkeellä naisen reidet auki. ”Levitä”, hän käski. Hanna kuuli pienen parahduksen. Martinan kasvojen ilmeitä hän ei nähnyt, sillä he olivat hämärässä huoneessa, pimeyden kätkiessä syyllisyyden tunteet. Vain ovi näyttäytyi lämpimänvalkeana valokehyksenä.
Martinan pillun tuoksu oli kutsuva ja hedelmällinen kuin raaka mango. Hanna puhalsi ilmaa häpyhuulille ja liikutteli yhtä sormea sukuelimen päällä. Lits-lits-lits. Loimuava vako suorastaan valui himon kastiketta. Hanna levitti lirpukkeita kahdella sormellaan ja ihasteli reikää, joka oli kaikki nämä vuodet miellyttänyt Turon tarpeita. Pilluhuulet olivat kuin Tudorin ruusun vahasinetti, joka oli alkanut sulaa kynttilän lämmössä.
Hanna antoi pieniä suukkoja pitkin sisäreisiä ja nivusia, hänen kielensä pyydysti valtoimenaan valuvia kiimapisaroita ja hänen toinen kätensä stimuloi hienovaraisesti aikuisen naisen pyllykuoppaa. Martina kiemurteli lakanoissa ja huohotti. Hanna jatkoi pillulla yhden sormen verkkaista, pyörittelevää liikettä. Martina oli siistinyt pillunsa tumman karvoituksen pienen kolmion muotoon. Kolmio oli tiheä ja pistävän karhea. Hanna painoi sille nenänsä ja kietoi suunsa ympyräksi klitoriksen ympärille.
Martina makasi Kaitsun ja Hannan viilenneellä aviovuoteella jalat levällään ja nieleskeli hengitystä, kun Hanna kahmaisi hänen kookkaat rinnat kämmeniinsä ja ryhtyi kielenkärjellä kutittelemaan klitorishuppua. Vaaleanpunainen nystyrä oli kova kuin herne prinsessan patjan alla. Hannan kieli teki nopeaa lirkuttelevaa liikettä, mutta ei pyynnöistä huolimatta kajonnut vielä vulvan sisuksiin. ”Sisään, sisään”, Martina pyyteli kiimaisesti. Hanna nuoli klitoriksen ympäristöä saaden koko syvän hermon värisemään selkää ja vatsaa myöten. Koko ajan sormet kiusasivat nännejä pienellä nyppimisellä ja nipistelyllä.
”Voi luoja, anna mulle jo”, Martina joutui mankumaan, kun pehmeä kieli hipaisi pillun suuaukkoa ja karkasi taas alas kohti välilihaa ja pyllyreikää. Hanna oli odottanut sitä. Hän lipoi välilihaan unohtuneita harvoja karvoja ja antoi kielensä kuopaista vielä pyllyreiän päältä, ennen kuin hän sylkäisi äänekkäästi tussulle (khoo-tpyh) ja hieroi kuolaa koko kämmenellään häpyhuulille. ”Mee sitten kontillesi”, Hanna sanoi.
Mokkapalalevy oli turvonnut kuumassa uunissa ja sen pinta oli rapeutunut.
Kun Martina notkisti selkänsä ja pyllisti pallomaisen peppunsa, työnsi Hanna muitta mutkitta kaksi sormea sisään. ”Liiku”, hän sanoi. Martina puristi tyynyliinaa pitkillä sormillaan ja alkoi liikkua sormia vasten edestakaisin. ”Just noin”, Hanna kannusti. ”Anna sitä pillua”. Martina viskoi niskaansa ja pitkää tukkaansa, hän hytkyi sängyllä ja työnteli konttiaan taaksepäin nälkäisesti. Unforgettable oli tatuoitu Martinan pakaroiden päälle. Todellakin. Takapuoli oli aivan 6/5; pyöreä, pehmeä ja herkullinen.
Hannan sormet tuntuivat vulvassa kuin keskikokoinen kalu. Paitsi että ne osasivat tehdä pientä ja tehokasta värisevää liikettä, ne myös varioivat koko ajan liikeratoja. Hanna otti välillä sormet pois, nuoli niitä ja palautti ne reikään kolmannen kaverin kera. Martinan olo muuttui täpötäydeksi, mutta hekumalliseksi. ”Voi jeesus”, hän murahti ja iso pylly lotisten työnteli vastaan. ”Niiiih”, Martina vaikeroi. Hanna sormetti kiihtyvään tahtiin, lujaa, nakutti kolossa kuin järkensä menettänyt palokärki. Ja tulviva pimppi litisi puhtaille valkeille lakanoille.
Huoneeseen livahti lisää kalvakkaa valoa, mutta sitä naiset eivät hoksanneet.
He suutelivat toisiaan kehot jo aivan hiestä liukkaina, ennen kuin asettuivat haarat toisiaan vasten eri puolille sänkyä. Hanna ojensi jalkateränsä suoraksi ja hieroi sillä Martinan turvonnutta tussua. Himon jalkaraudoista vapautunut Martina tarrasi kiinni Hannan sirosta nilkasta, nosti jalkapohjan kasvojaan vasten ja nuoli antaumuksella. Hän maistoi villasukan lisäksi oman pillunsa maun. ”Lutkuta sitä kuin kullia”, Hanna supisi. Martina nuoli ja imeskeli Hannan vihreäkyntistä isovarvasta, kunnes se oli läpimärkä ja valmis vakoon. Hanna toisti saman tempun Martinan punakyntiselle ukkovarpaalle ja ohjasi sen reiälleen.
Heidän jalkapelinsä oli hidasta ja aaltoilevaa. Se eteni huokausten saattelemana kohti kliimaksia. Martina nojasi raukeana taaksepäin ja antoi varpaan tunkeutua vulvaansa. Hän hyväili rintojaan ja liikutteli omaa varvastaan Hannan liukkaassa pillureiässä. Sillä hetkellä arki tuntui kovin kaukaiselta…
*
Matias näki oven raosta, kuinka Martina napsautti tukkansa ponnarille ja kiipesi empimättä takaisin sänkyyn. ”Tää on niin väärin”, hän sanoi ja kiipesi silti Hannan päälle. ”Nii on”, Hanna myönteli tarkoittamatta lainkaan sitä. Martina levitti Hannan haaroja, taivutti toisen jalan osittain koukkuun ja työnsi itsensä jalkoväliin kuin puuttuvan palan palapeliin. He olivat kuin Fiskarsin sakset. Pidellen Hannan kimmoisesta koivesta kiinni Martina alkoi nylkyttää tummakarvaista kolmiotaan Hannan tuuheaa pimppiä vasten. Eteen-taakse-eteen. Huih. Uoh. Aah.
Matiaksesta tummatukkainen nainen näytti aivan jumalattarelta. Miten itsevarma, miten kiimainen! Silmät kiiluen poika tuijotti kuin manaajan riivaamana herkullisen suuria rintoja, muodokasta lantiota ja isoa peppua. Raollaan olevasta ovesta tulvi sen verran valoa sisälle vanhempien makuuhuoneeseen, että Matias sai katsella kaikessa rauhassa Martinan saksimista. Naisen ponnari läimi keskiselkään, vatsa liikkui sisään ja ulos, peppu pyöristyi ja palautui lituskaiseksi.
Matiaksen käsi kävi. Hän huohotti ja vapisi. Naiset olivat niin keskittyneet tyydytykseen, etteivät he aavistaneet salakatselijaa. ”Urrrrrg...hmmm...haa”, Hanna voihki punaiset huulet avoimina ja tuijotti kattoa vihreät silmät nurin niskoin. Hän vastasi lantioiden tanssiin hankaamalla pilluaan Martinan pillua vasten. Häpyhuulet suutelivat toisiaan luistavina, punaisina ja hikisinä. Ne raottuivat ja sulkeutuivat. Kitka yllytti heitä nopeampaan ja kovempaan naimiseen.
”I-hiii”, silmät ummessa Martina piti kiinni Hannan jalasta ja suuteli varpaita. Tump-tump sänky natisi naaraiden yhtymisestä. Sillä hetkellä heissä yhtyi kaikki: sormet ja sormukset, hiukset, jalat, vatsat, häpykarvoitukset ja lemmennesteet. Kesken kaiken Hanna jäykistyi, taivutti uumansa kaarelle ja parahti. Hän piteli kiinni Martinan kehosta ja vapisi korahdellen.
Lumoavaa, Matias ajatteli ja runkkasi lilanpunaiseksi muuttunutta terskaansa. Fridan pikkupöksyt toimivat varressa penisrenkaan lailla. Kahden aikuisen naisen vitun yhteistuoksu oli voimakas, jopa hikinen ja myrkyllinen, samalla täysin viettelevä, hieman palaneenkäryinen ja sokerinen.
Seuraavana oli Martinan vuoro laueta. Hänen huippunsa kuoriutui esiin täysin eri tavalla kuin vaaleatukkaisen opettajan orgasmi. Nopea pillun hieronta vaihtui hitaampaan ja valikoivaan kiemurteluun. Martinan suuret ruskeat silmät laajenivat. Hänen pimpsansa suuaukko repsotti kuin yksinäinen esirippu. Sopivassa kulmassa hahlo hieroi Hannan pehmeitä ja suuria huulia, sekä kovaa häpyluuta. Martina alkoi ulahdella naisellisella sopraanolla, purren ja kuolaten Hannan varvasta, koko ajan hidastaen naimista, lopulta vain pidellen tykyttävää pilluaan Hannan sykkivää tuheroa vasten, värähdellen selkä suorana ja rinnat pystyssä, kalpea iho hikeä suorastaan noruen.
Martina lysähti Hannan syliin velttona riepuna. Hänen hengityksensä ei ehtinyt kunnolla tasaantua, kun hän alkoi kokea jo ahdistavia ja polttavia katumuksen tunteita. Hän olisi halunnut suudella Hannaa ja jäädä hetkeksi siihen, mutta hän ei pystynyt. Hän ei vaan pystynyt! Täyttymys paljasti tyhjyyden, joka hänessä vallitsi. ”Kiitti”, Martina mutisi epämääräisesti ja kömpi hatarin jaloin aviovuoteesta alas. ”Mulla on hirvee jano”, hän selitteli ja lähti kipittämään kohti kylpyhuonetta lähes itkua tapaillen.
Matias kyyhötti piilossa naulakon alla. Hänen huilumainen kalunsa nuokkui ja sätki. Poika seurasi silmillään tummaverikön pyllykannikoiden vikkelää liikettä kaikessa rauhassa. Vasta kun kylpyhuoneen ovi oli sulkeutunut, Matias hiippaili pilluntuoksun johdattelemana kodinhoitohuoneeseen. Hän raotti ovea todella hiirenhiljaa. Hän ei uskaltanut avata sitä montaa senttiä, sen verran vain, että näki Martinan seisovan jalat harallaan ja polvet notkolla suihkun alla. Hän tohotti suulakkeella suoraan pilluun kuin se olisi kirjopessyt äskeisen kokemuksen pois.
Matias alkoi runkata pelkkää terskaa aivan sen laidalta. Häntä harmitti, että kännykkä oli jäänyt huoneeseen. Tilanteesta olisi syntynyt upeita kuvia foorumille. Mutta yhtä varma Matias oli siitä, että hän muistaisi aina tämän näyn päässään. Matias masturboi peukalon ja etusormen tiukalla silmukalla suppilon muotoista terskaa. Martinan lainehtivat hiukset olivat nyt avoimina ja kuohkeina, rinnat tomerina, nänninapit vielä kovina ja häpykarvat vedestä miltei mustina. Nainen oli juuri sellainen, joita Matias oli kuolannut tietyn genren pornofilmeissä. Soccermom ja Milf.
Kun Martina lappoi toisella kämmenkupillaan makaaberisti vettä pilluunsa, ei Matias kestänyt enää. Hän örähti, nojasi takakenoon ja antoi paksun spermaryöpyn lässähtää kodinhoitohuoneen oveen. Mällikaaret olivat sähäköitä ja runsaita. Kerta toisensa jälkeen siittiöt osuivat hilseilevään MDF-pintaan, mistä ne valuivat ruskeille mosaiikkilaatikoille juoksettuneena hyhmänä.
Palovaroittimen tärykalvoja repivä ääni räjäytti kaikkien kolmen tunteet.
Seuraavat minuutit olivat sekavaa hajaannusta. Hanna pomppi yhdellä jalalla makuuhuoneesta keittiöön, lakana toiseen jalkaan liimautuneena. Ja paniikissa vingahteleva Matias juoksi aulaan nuori kulli yhä napaansa sojottaen ja siemennestettä ruikkien. Siitä jäi parketille laikkuja kuin merkkejä Hannun ja Kertun polusta. Vasta vanhempien makuuhuoneen luona kullia kiristäneet ja osansa spermasta saaneet stringit putosivat. Ja katumusharjoituksensa keskeyttänyt Martina säntäsi kylpyhuoneesta jalkovälin minkki vettä valuvana. Hän ehti näkemään, kuinka kiroileva Hanna veti patakintaat kädessään palaneet mokkapalat uunista ja leyhytteli astiapyyhettä savupilven edessä.
Martina puki hätäisesti pikkuhousut ylleen. Ei ajatellut sen kummempaa, vaikka housut upposivat haaroihin. Hän puki ylleen suorat housut ja villapaidan sekä muut ulkovaatteet, ja katosi hyvästelemättä joulukuiseen pakkasiltaan, nousi satulaan ja lähti veivaamaan alakerta herkkänä kotia kohden. Ikävästi myös siemenesteen töhrimät stringien narut upposivat syvälle Martinan pilluun.
*
Sellofaania koristi vaaleanpunainen rusetti. Martina asetti leivonnaisen myyjäispöydän keskelle, mutta ei ollut optimistinen sen suhteen. Todennäköisesti hän joutuisi ostamaan sen kolmanteen kertaan päivän päätteeksi.
Oli hälisevä lauantai, viikko ennen joulua. Kajareista soi sadannetta kertaa Last Christmas. Kaikki lumet olivat sulaneet, vettä tihutti ja maa masentui mustana. Hallin seinällä jouluvaloporo vilkkui violetin, oranssin ja sinisen väreissä. Ihmisten talvitakit lemusivat kostealle, lanttulaatikkoa enteilevälle tuskalle.
Martina oli vetänyt kutriensa päälle urheiluseuran pipon ja jättänyt meikkauksen vähemmälle. Hänellä oli jalassaan Turon mustat urheiluhousut ja kevyttoppatakki. Hän tutki mietteliäänä myyjäispöytää. Ikuinen kuristava silmukka, johon hän oli joutunut; lasten urheiluharrastusten tukeminen. Turo ei järjestötoimintaan vaivautunut, eikä Samuakaan saanut myyjäisiin.
”Ai moi”.
Martina kääntyi ja hätkähti. Pieni punainen laikku ilmestyi hänen kaulaansa. ”Hei”, hän toivotti vaisusti. Kieltämättä Hanna näytti hyvältä. Hän meikannut kauniisti, taivuttanut hiuksiaan laineille ja jättänyt silmälasit kotiin. Huulet oli punattu. Farkut nuolivat tiukkoina tuota treenattua kehoa ja avonaisesta talvitakista näkyi kappale tuttua mohairvillapaitaa.
”Taas myyjäisissä”, Hanna lausahti. Martinan kurkussa tuntui jokin piikikäs ja äänen vievä olio. ”Toin kuivakakkua”, hän sanoi käheästi ja hymähti. ”Todella kuivaa”. Hanna nauroi vapautuneesti ja vilkaisi Martinaa päästä varpaisiin. Hän asetti oman tuotteensa pöydälle. ”Pipareita. Vuosikertaa”.
Martina siristi silmiään ja nuolaisi huuliaan. Vanha muisto käväisi mielessä lämpimänä. Hetken aikaa hän näki Hannan alastomana vaatteiden läpi, aisti ihon tuoksun ja muisti pillun maun. He tutkivat toisiaan puhumattomina kaiken hälinän keskellä, samassa kuplassa. Siihen kuplaan ei päässyt astumaan edes Matias, joka tarkkaili syrjemmältä tuota upeaa tummatukkaista ja isorintaista naista, jonka vuokseen hän oli vuodattanut siemenensä, ja jonka pikkuhousut hänellä oli panttina.
”Joskus vois olla jotain muuta kuin piparia”, Hanna sanoi huultaan vähän puraisten. Ehkä he ajattelivat samaa. Ehdotus oli jo Martinan suussa valmiina. ”Pitäisk--", hän ehti aloittaa, kun pitkä mies liimautui Hannaan kiinni ja kietoi kätensä tämän ympärille. ”Mitäs salaista täällä suunnitellaan?” mies myhäili ja suukotti Hannan poskea. ”Ei kuule mitään erityistä, Kaitsu”, Hanna sanoi virnistäen. ”Vertaillaan vain pipareita”.
