Jotta saat tarinasta enemmän irti, lue ensiksi osa ”Tulen Ja Jään Valkyriat”, ellet ole jo lukenut.
Sisältövaroitus: Tarina on täysin fantasiaa eikä historiallisesti tarkka ollenkaan. Tarina sisältää paljon rajua, ei-tahdonmukaista seksiä ja väkivaltaa. Jos tämmöinen ei kuulosta sinun jutulta, kannattaa jättää lukematta, ettei pahoita mieltään.
XXXXXXX
Talvinen ilta oli saapunut metsän ylle, ja taivas oli pimentynyt mustaksi, tähtien valoa näkymättä. Lumimyrsky ulvoi puiden oksissa, ja raskaat lumikerrokset putosivat maahan. Jäätynyt maa narisi soturien saappaiden alla, kun he astelivat Julmakilven linnan porttien edessä. Linna seisoi keskellä metsää, jykevänä ja uhkaavana, raivattuna esiin tummien kuusten keskeltä. Se oli rakennettu viikinkien taidolla: kivestä ja massiivisista hirsistä, jotka sulautuivat ympäröivään metsään.
Korkeat tornit kohosivat kuin muinaiset vuoret, kadoten lumimyrskyyn. Muureilla oli pystyssä seipäitä, joissa oli mätäneviä luurankoja ja muutama tuore ruumis, muistuttamassa vihollisia, että heidän kohtalonsa olisi armoton, jos he yrittäisivät hyökätä.
Linnan massiivinen pääportti, vahvasta tammesta rakennettu ja rautakaitein vahvistettu, kolisi tuulen iskiessä siihen. Portin edessä seisoi kaksi viikinkisoturia, raskaisiin turkkeihin ja metalliin pukeutuneina. Heidän partansa olivat jäätyneet, ja kilvet raskaita. Sotureiden keihäät olivat koholla, ja heidän katseensa tarkkailivat metsän reunoja. Miehet odottivat tuskissaan vuoronvaihtoa, jotta pääsisivät linnaan sisälle muihin hommiin, ja varsinkin linnan tyrmään, jossa olisi jotain muutakin lämmintä tarjolla kuin vain takkatuli…
Linnan korkein torni oli viikinkipäällikkö Randall Julmakilven hallitseva asuinsija. Kapea ja jyrkkä torni näytti pelottavalta, sen huipulla heikosti kajastava tuli oli ainoa valonlähde synkkyyden keskellä. Tornissa Randall tarkkaili myrskyä, pohtien seuraavia siirtojaan. Hänen tuore vaimonsa, punahiuksinen viikinkiprinsessa, Frida, jakoi tornin ja sen suuren huoneiston hänen kanssaan. Fridan tulenpunainen tukka erottui hämärässä, ja hänen kuuma syli, ja vielä kuumempi nuoren tytön pillu, toi viileän tornin kivisiin huoneisiin aavistuksen lämpöä.
Harald Rautahaara ja hänen poikansa Erik asuivat Randallin alapuolella, massiivisessa salissa, joka oli täynnä suuria tammipöytiä ja tulisijoja. Tehtyään sopimuksen Julmakilven kanssa, Rautahaaran miehet olivat muuttaneet Julmakilven linnaan, sillä se oli suurin linna Norjassa siihen aikaan. Linnan tyrmät sijaitsivat alimmissa kerroksissa, ja niiden synkät käytävät olivat täynnä valituksia ja kahleiden kolinaa.
Aslakin askeleet kaikuivat pitkin kolkkoja tyrmän käytäviä, vanhan kaljupäisen ja harmaa partaisen viikinkipapin kulkiessa alas kivisiä portaita. Hänen kaapunsa oli tummanpunainen ja musta, ajan ja kärsimysten kuluttama. Tyrmän käytävät olivat pitkiä ja kolkkoja, ja niiden seinillä roihuivat soihdut, tuoden lämpöä ja valoa muuten kylmään ympäristöön.
Lopulta hän saapui sellin eteen, jonka takaa kuului ähkimistä ja läpsähtelyä. Sellin paksu puinen ovi oli raollaan, eikä sen ovella seisonut vartijaa niin kuin yleensä. Aslak kurtisti kulmiaan ja avasi raskaan oven. Saranoiden narina täytti ilmaa, ja Aslak astui sisään selliin ja näki edessään Tyran sekä yhden Julmakilven sotureista, jonka katse oli riettaan pilkallinen. Tyra makasi selällään harmaan sudentaljan päällä kylmällä kivisellä lattialla, rikkinäisessä pellavamekossa haarat levällään, samalla kun raavas soturi heilui hänen päällään. "Mitä teet täällä, pappi?" soturi ärähti nostaen katseensa Tyran mekon päällä ulkona heiluvista tisseistä Aslakkiin. Aslak oli hetken hiljaa ja katsoi toimitusta.
Tyran posket punoittivat ja hänen henki pihisi raskaana, kun suuri mies lykki häntä menemään. Aslak huomasi heidän vieressään lattialla kupin, jossa oli vähän nestettä, joka muistutti hylkeenrasvaa. Ja niin Aslak muistikin kuulleensa huhuja käskystä, jonka mukaan kaikki muut jotka haluaisivat käydä purkamassa paineensa linnan tyrmissä vangittuun soturien sankariin Tyraan, saisivat he panna häntä vain perseeseen. Naissoturin vagina oli nimenomaan säästettävä vain päällikkö Harald Rautahaaran käyttöön.
"Voisitko Odinin tähden miettiä, millaisen kuvan annat jumalille käytökselläsi?" Aslak vastasi rauhallisesti, äänessään hiljaista voimaa. Soturia ei kuitenkaan kiinnostanut ja hän upotti kyrpänsä ynähtelevän Tyran perseeseen vielä muutamalla syvällä työnnöllä, hylkeenrasvan valuessa naisen lihaksikkaita pakaroita
pitkin. Sitten hän murahti kuuluvasti, sellissä ääni kaikuen ja laski siemenvirtauksen Tyran anaaliin sulkijalihaksen puristellessa hänen kovaa pumppaavaa vartta. Tyra piti silmiään kiinni koko aktin ajan ja hengitti hengästyneesti. Mies veti hetken päästä lerpahtaneen kullinsa pois suolesta ja katsoi vielä, kuinka sperma pulpahteli ulos rivosti punoittavasta ja supistelevasta pyllyaukosta.
Soturi läpsäisi vielä naista perseelle ja kouraisi tissiä, ja nousi sitten ylös vetäen housut jalkaansa. Hän siirsi hylkeenrasva kupin myös sivummalle keskeltä lattiaa, vaikka tiesikin, ettei Tyra ollut enää pitkään aikaan yrittänyt heittää rasvoja hunningolle. Nimittäin jokainen sellin vartija, joka kävi aina sellissä omalla vahtivuorollaan panemassa Tyraa, käytti tuota rasvakuppia. Yleensä jos kupissa ei ollut rasvaa, niin sitä tuotiin vasta seuraavalla kerralla lisää, tai jos Tyra oli itse viskonut sen pois, niin rangaistukseksi tästä soturinaista naitiin kuivana kakkoseen.
Vartija asteli virnuillen huoneen läpi ja Aslakin ohi kävellessä mutisi ”Pidä hyvänäsi, pappi”. Sellin ovi sulkeutui hänen perässään.
Tyra nousi kipeitä tissejään hieroen istuma asentoon taljan päällä ja katsoi hengittäen raskaasti tilannetta. Naisen hartiat olivat paljaat, ja hänen päällään roikkui rikkinäinen ja likainen tumma pellavamekko, joka ei yltänyt edes polviin asti. Hänen pitkät, latvoista kiharat, tummanruskeat hiukset valuivat olkapäille raskaina, osin takkuisina ja likaisina kaikenlaisista eritteistä. Kasvot, jotka kerran olivat täynnä ylpeyttä ja voimaa, olivat nyt kalpeat ja kulmikkaat, mutta silmissä paloi yhä voimakas tuli, päättäväisyys, jota edes vankeus ei voinut sammuttaa. Tyrmissä eläminen, liikunnan ja ravinnon puute oli vaikuttanut hänen pronssin sävyiseen ihoon, joka oli haalistunut vaaleammaksi eikä naisen iho ollut enää niin terveen näköinen kuin ennen. Hän oli laihtunut myös sen verran, että hänen mekkonsa alla näkyi vatsalihakset ja hänen tissinsä eivät olleet enää niin runsaat. Hänen pyllynsä oli vielä pyöreä ja kiinteä, mutta ei enää niin pehmeä ja suuri.
Aslak käänsi päätään ja katsoi soturia, joka asettui takaisin vartijan paikalleen. ”Ethän sitten kurkistele” Aslak totesi, tarkoittaen pientä kalteri-ikkunaa puuoven yläosassa. Soturi käänsi päätään, ilman että katsoi selliin ja naurahti ”No hyi helvetti, en todellakaan halua nähdä sinun ryppyistä persettä, joten älä huoli!”
Aslak oli tyytyväinen vastaukseen ja hän kääntyi taas katsomaan Tyraa, joka oli saanut tissinsä takaisin mekon sisälle ja nojasi istuen seinään. Tyra katsoi vanhaa miestä kysyvällä ilmeellä. Aslak lähestyi naista ja polvistui rauhallisesti tämän eteen, olihan hän vanha mies.
Hän katsoi tarkkaan, mutta lempeällä katseella Tyraa silmiin, ja madalsi ääntään. Hän kuiskasi "Olen tehnyt suunnitelman. En voi katsella sinun julmaa kohteluasi enää. Sinä ansaitset parempaa."
Tyran katseessa välähti epäilys. "Pakosuunnitelma? Et kai kuvittele, että voin kävellä täältä ulos noin vain?" nainen vastasi hiljaa. Sitten hän kohotti kulmakarvojaan, kun Aslak teki huohottavan äänen kuuluvasti. ”Ah, aaaah, juuri noin tyttöseni” Aslak ärähteli kovaan ääneen, esittääkseen sellin vartijalle, että he tekisivät jotain muuta kuin juonittelisivat kiellettyjä asioita. Tyra pidätteli hieman hymyään, mutta sitten vakavoitui ja ynähteli perään itse muutaman kerran kuuluvammin. Aslak alkoi taputtamaan toista polveaan epätasaisin rytmein, imitoidakseen yhdynnän ääniä. Sitten hän jatkoi matalalla äänellä puhumista.
"Ei täältä noin vain kävellä pois," Aslak kuiskasi hymyillen. "Mutta on yksi reitti. Linnan alla on vanha tunneli, joka johtaa metsän reunalle. Se on ollut unohdettuna vuosia, mutta Gudrun, yksi Julmakilven sotureista, tuntee sen. Hän on valmis auttamaan sinua, sillä hän on vihjannut itsekin haluavansa pois Julmakilven komennuksesta ja palata takaisin vanhoille sukujuurilleen.” Aslak lopetti hetkeksi ja teki taas muutaman kovemman huokaisun ja läpsytti polveaan hetken vähän lujempaa. Sitten hän jatkoi vielä hiljaa ”Ja Gudrun kertoi minulle, että haluaisi sinut mukaan, koska hän näki kuinka kova taistelija olit.”
Tyran katse koveni. Hän muisti Gudrunin, joka oli ollut hänelle aina kiltti. Tämä oli aina tuonut vartija vuorollaan Tyralle enemmän ruokaa, kuin muut vartijat, eikä hän ollut koskaan kajonnut Tyraan. "Odin on varmasti siunannut minut. Mutta Aslak, tiedätkö mitään Fridasta? Olen huolissani hänestä." Hän epäröi hetken, mutta jatkoi. "En ole kehdannut myöntää sitä, mutta...” Tyra jätti lauseen kesken, kun Aslak huohotti taas lujaan ääneen. Sitten vanhus vakavoitui ja katsoi Tyraa kulmiaan kohotellen, ja nyökkäsi. "Frida on yhä lukittuna Randallin tornissa. Mutta jos te onnistutte, sinä et tule luultavasti koskaan enää näkemään häntä.”
"Niin," Tyra sanoi vakaasti. "Milloin pakenemme?” Aslak ei vastannut heti vaan imitoi vielä viimeisen kerran huohottaen ja ähkien orgasmia, niin että vartijakin tietäsi, että kohta on hommat ohi. Sitten Aslak sanoi ”Huomenna juuri ennen keskiyötä, Gudrun tulee vartioimaan selliäsi. Pääsette silloin pakoon, kun muut nukkuvat ja ulkona ei näe mitään, koska siellä on riehunut valtava lumimyrsky koko viikon.”
Tämän sanottuaan Aslak nousi hymyillen ylös. Tyra katsoi kiitollisena Aslakkia ja hymyili myös tälle. ”Kiitos, en tule unohtamaan sinua, niin kuin eivät jumalatkaan” Tyra sanoi vielä hiljaa kiitollisena. Aslak nyökkäsi ja poistui sellin ovelle ja koputti siihen. ”Olen valmis” hän totesi ja vartija päästi hänet virnuillen ulos sellistä.
Seuraavan yön Tyra makasi sellissään pimeyden keskellä, kuunnellen, kuinka tuuli ulvoi kiviseinien ulkopuolella. Hänen kasvot oli kääntyneinä kohti pientä ikkunaa, josta tulvi sisään kuun himmeää hohdetta. Aslakin sanat kaikuivat yhä hänen mielessään: pakosuunnitelma oli valmis, ja seuraavana yönä kaikki tapahtuisi. Hänen sydämensä tykytti nopeammin – ei pelosta, vaan jännityksestä. Hän oli jo muutaman kuukauden virunut tässä homeisessa sellissä, likaisten sotureiden väkisinottamana melkein joka päivä, ja aliravittuna hygieniasta puhumattakaan. Oi kyllä, Tyra oli valmis pakenemaan.
XXXXXXX
Seuraava päivä ei olisi voinut kulua yhtään hitaammin. Rasvakupissa oli vielä vähän rasvaa jäljellä, mutta vartijaa ei kiinnostanut sinä päivänä persepano. Vartija kävi kuitenkin sellissä muilla tarpeillaan illalla. Tyra oli puoliksi unessa, yrittäen kerätä voimiaan tulevaa yötä varten, kun hän tunsi jotain lämmintä roiskuvan iholleen. Hän hieroi silmiään ja nopeasti nousi ylös tajuttuaan mitä tapahtui. Vartija naureskellen virtsasi Tyran mekolle ja reisille. Tyra yritti suojautua taljansa päällä kyhjöttäen, mutta kastui kuitenkin keltaisen kusisuihkun alla. Mies tähtäsi virnuillen myös ylemmäs ja osui naista kasvoille ja hiuksiin. Tyra yökkäsi ja yski hapokasta kusta suustaan.
”Päivän pesu tehty” mies hirnui omalle vitsilleen ja tunki pienen munansa takaisin housuihin. Sitten vielä viimeisenä pisarana, mies nappasi lattialla olevasta kupista viimeiset rasvat sormenpäihinsä ja pyyhki ne sellin kylmään kiviseinään kävellessään takaisin ovelle päin.
Tyra jäi tärisemään paikoilleen lämpimän pissan muuttuessa kylmäksi, naisen ollessa läpimärkä virtsasta.
Yön pimeys laskeutui linnan ylle, ja käytävät täyttyivät vain satunnaisten askelten ja vartijoiden juttelun äänistä. Silloin kuului askelia Tyran sellin edestä, ja Gudrun, epälojaaliksi todettu vartija, saapui paikalle. Hän teki vaihdon vartijan kanssa, joka oli juuri hetki sitten kussut Tyran päälle sellissä. ”Kaikki mennyt hyvin tänään?” Gudrun kysyi nahkan ja peltilevyjen sekoittamassa haarniskassaan, ruskeat pitkät hiukset heiluen kypärän alla. Toinen vartija hymyili ja vastasi ”Kyllä, vanki saattaa sitten haista vähän entistä enemmän, jos tiedät mitä tarkoitan.” Tämän jälkeen hän luovutti sellin avaimen Gudrunille ja poistui naureskellen paikalta. Meni hetki ja Gudrun vilkuili varovasti käytävää pitkin.
"Onko kaikki valmista?" Tyra kuiskasi tuskastuneen kuuloisena, nousi hiljaa ja astui lähemmäs sellin kaltereita.
Gudrun nyökkäsi. "On, kaikki näyttäisi olevan valmista. Muista sitten, että seuraat minua. Meillä ei ole montaa minuuttia, kun joku muu vartija voi kävellä tästä ohi ja tehdä hälytyksen.”
Juuri kun Gudrun aikoi avata oven, raskaat askeleet kantautuivat käytävältä. Tyra jännittyi, ja Gudrun astui nopeasti takaisin vartijan paikalleen. He kuulivat pilkallisen naurun lähestyvän. Harald Rautahaara asteli sellin luo yksi soturi mukanaan. Soturilla oli vankka puupenkki kannossaan.
Sellin ovet avattiin ja Harald miehineen astui sellin sisään kasvoillaan virne, joka sai Tyran veren kiehumaan. "Ah, Tyra. Lemmikkini. Rakas huorani, siinähän sinä olet, kaltereiden takana kuin häkkiin suljettu eläin." Hän astui lähemmäs, nojautuen ovelta naiseen. "Ajattelitko, että tänään saisit olla täysin rauhassa? Hah, et todellakaan, senkin mitätön lutka."
Tyra tuijotti häntä ja hänen kätyriä, mutta ei sanonut mitään. Hänen mielessään kyti valtava ärtymys. Hän valitettavasti tiesi myös mikä tuon puupenkin tarkoitus oli. ”Jos luulet, että nämä kalterit pitävät minua ikuisesti, olet väärässä, senkin juoppo sika."
Harald nauroi pilkallisesti ja antoi sitten sormillaan merkin miehelleen. Soturi laittoi ensiksi pitelemänsä penkin keskelle huonetta. Sitten hän meni Tyran luo, sitoi tämän kädet yhteen paksulla narulla naisen selän taakse ja avasi sitten tämän jalkakahleen. Mies samalla nyrpisti nenäänsä, huomaten kitkerän virtsan leimahduksen naisesta. Harald käveli penkin luo availlen vyötään ja istui tuolille housut nilkoissa. Isomahaisen kaljun miehen paksu kyrpä sojotti ylväänä kohti sellin kattoa ja Tyra katsoi miehiä ympärillään epäuskoisena. Miten juuri nyt onnistui käymään tällaista. Harald virnuili leveästi ja määräsi ”Tule istumaan valtikkaani.”
Soturi työnsi puukolla vastahakoista Tyraa selkään, pakottaen hänet lähestymään Haraldia. Nainen mietti hetken, tulisiko Gudrun auttamaan häntä, mutta toisaalta ymmärsi, että miestä saattoi pelottaa taistelun kohtaaminen. Tyra saapui hikoilevan suuren miehen eteen seisomaan ja hän tunsi kuinka Haraldin vikkelät, mutta paksut sormet löysivät heti tiensä hänen pyhimpään. ”Uh, on pysynyt tiukkana sen uuden määräyksen jälkeen” Harald sanoi innostuneella äänellä ja työnsi sormiaan repaleisen mekon alla soturinaisen emättimeen.
Myös Harald haistoi etovan hajun lähtevän naisesta, mutta häntä ei kiinnostanut. Hän tarttui Tyraa ranteesta ja veti tämän itseensä kiinni. Tyra automaattisesti avasi haaransa ja laskeutui läskin sian syliin. Harald ohjasi paksun peniksensä Tyran pillun huulille ja käski matalalla äänellä ”Istu!”
Tyra teki niin kuin käskettiin, ja istui Haraldin päälle, valtavan peniksen upoten yhdellä kerralla syvälle naisen sisuksiin. He molemmat ähkäisivät, Harald nautinnosta ja Tyra vain, koska hänen paikkoihinsa sattui. ”Ratsasta niin kuin ratsastaisit sotahevosella!” Antoi Harald käskyn ja Tyra alkoi jaloillaan lihakset jännittäen nostamaan kehoaan penkissä istuvan päällikön päällä. Tuoli narahteli heidän allaan ja Tyran tissit vavahtelivat hänen mekkonsa sisällä yhdynnän kiihkeässä rytmissä. Tyra kyykkäsi pyöreää ja lihaksikasta pyllyään rajulla vauhdilla Haraldin kyrvän ympärillä, yrittäen saada tämän tulemaan nopeasti.
”Liity seuraani” Harald ähki pyytäen soturia vieressään, Tyran pyörittäessä lantiotaan vanhuksen sylissä. Tyran ilme kauhistui, mutta hän jatkoi peniksellä ratsastamista. Mies katsoi heitä, ja näytti vastahakoiseilta. ”Olen pahoillani herrani, mutta olen naimisissa onnellisesti. Ja hänen hajunsa kuvottaa minua.” Mies katsoi jännittyneenä Haraldin ilmettä, odottaen tämän vastausta.
”Hah, unohdin, että teilläkin saa olla vaimoja! No sitten” Harald totesi ja samalla pullautti Tyran sirot ja vankeuden aikana kiinteytyneet tissit hänen naamansa eteen pomppimaan, ja katsoi niitä himokkaasti ja huudahti samalla ”Sinä vartija siellä vahtivuorossa! Liity seuraani!”
Tyran ilme muuttui taas jännittyneeksi, mutta samalla toiveikkaaksi, ajatellen, että Gudrun olisi kunnian mies, koska auttaa Tyraa pakenemaan, niin ehkä hän auttaisi myös naista tässä. Gudrun asteli vaitonaisesti sisään ja kurkkasi Tyran tyrmistykseksi rasvakuppiin, joka oli tyhjä. ”Täällä ei ole enää rasvaa” Gudrun mutisi. Tyra hyppi kalpeana Haraldin paksun kullin päällä ja läski päällikkö naurahteli Gudrunin kommentille. ”Hah, se ei haittaa! Kyllä tämä tamma kestää pienen kitkan!” Harald ähki ja läiskäisi Tyran napakkaa persettä, niin että ääni kaikui tyrmässä.
Tyra hetkeksi hidasti tahtiaan ja katsoi olkansa yli Gudrunia, epätoivoinen ja aneleva ilme kasvoillaan. Gudrun ei kuitenkaan katsonut naista, vaan käveli hänen paljaana keikkuvan pyllyn taakse ja otti siitä kiinni. Tyra säpsähti ja käänsi katseensa pettyneenä takaisin eteen ja sulki silmänsä, tuntien kuinka neljä kättä piti hänen kehoaan paikoillaan. Harald työnsi naamansa Tyran pyöreiden ja sileiden rintojen väliin, odottaen, että Gudrun pääsisi myös mukaan.
Tyran hengitys salpaantui, kun hän tunsi jotain suurta tökkivän hänen pyllyreikää. Gudrun asetteli reiälle munaansa, joka oli ainakin yhtä suuri kuin Haraldilla, ehkä jopa vähän kookkaampikin. Vaikka Tyran persettä oli nussittu ja venytetty lähes päivittäin, oli tuplapenetraatio jäänyt kokematta sitten vankeuden alkuviikkojen, ja silloinkin oltiin sentään käytetty rasvaa.
Gudrun taipui vielä naisen kasvojen vierelle ja kuiskasi tämän korvanjuureen ”Olen pahoillani.”
Sitten Tyra alkoi ähkimään, kun hän tunsi kuinka hänen persettä avattiin väkisin jättilekalla, ilman rasvan tippaakaan. Harald puri naisen nänniä, ja Gudrun rutisti voimakkailla käsillään tummaverikön lantioista, hänen työntäessä melaa läpi kireän ja penistäkin kipeästi puristavan reiän läpi. Gudrun uhkui ja huusi Tyran mukana, kun leveä terska työntyi kokonaan tiukan ja kuivan sulkijalihaksen läpi. Gudrun sylki vielä kyrvän varrelle ja työnsi niin kovaan kuin pystyi, saaden naisen kiljumaan kuin riivattu, soturin upotessa leijonan voimalla kerralla sisään Tyran perseen uumeniin. Tyra huusi kurkku suorana kivusta, kyyneleet purkautuen hänen silmistään kuin vesiputous. Miehet eivät välittäneet tästä, vaan alkoivat rytmissä nussimaan sätkivää ja kiljuvaa olentoa heidän välissään.
Lihat läiskyivät yhteen ja eritteet litisivät viikinkien naidessa avutonta ja itkevää lihaksikasta naista molempiin reikiin. Äänet kajahtelivat tyrmässä kuin kidutettujen sielujen huuto. Tyra itki ja kiljui kuin pistetty sika, kun punoittava ja vereslihalla oleva suonikas kyrpä liukui hitaasti ja tahmeasti hänen suolessaan. Gudrun kiristeli myös hampaitaan ja ajatteli odottavaa vaimoaan kaukana laaksojen takana, samalla kun hän nussi vierasta naista perseeseen, jonka hiertävä anaali tuntui siltä, kuin panisi kuivaa hiekkaonkaloa.
Harald puolestaan nautti liukkaan märästä ja hänen vuoksi kireänä pidetystä vaginasta. Tyra ei kuitenkaan enää kivun ja lamaantumisen tunteen takia pystynyt liikkumaan hänen päällään, ja Harald joutui työntelemään lihavaa lantiotaan naisen altapäin.
Kolmas mies katsoi ryhmäseksiä vierestä ja oli aivan hiljaa. Hän oli alkanut huomaamatta sivelemään toisella kädellä omaa jalkoväliään.
Tuuli paukkui ulkona, mutta ei paukkunut yhtä lujaa kuin lihat sellissä. Gudrun yritti unohtaa kivun ja tuskan, ja keskittyi nussimaan Tyraa. Hän nappasi naisen kiharoista ja rasvaisista hiuksista kiinni ja kiskoi lujaa niistä naisen kiljahtelevia kasvoja itseään päin. Taisteluiden jumalattaren hikinen ja lihaksikas selkä kaartui miesten välissä kaarelle ja Harald siirsi myös kätensä rinnalta naisen kurkulle, kuristaen Tyraa samalla, kun Gudrun tukisti tukan latvoista takaapäin. Tyra ähki enää vaimeasti molempien miesten otteessa, ja tyrmän käytävät täyttyivät läiskinnän äänistä, naisen hikisten pakaroiden tömähdellessä miesten lantioita vasten.
Huoneen nurkassa seissyt soturi oli kiihottunut myös aktin seuraamisesta. Hän oli ottanut oman kyrpänsä esille ja hakkasi sitä tasaiseen tahtiin ja katsoi, kuinka miehet kurittivat naista repien tukasta ja kuristivat tätä, samalla kun naisen pillua ja persreikää varrastettiin.
Myös Gudrunin poskille vierähti kyynel. Vaikka hän kuinka yritti, oli kipu saanut myös hänestä vallan. Kuiva suoli ympäröi hänen kyrpää tiukasti, kitisten joka kerta, kun Gudrun sai peniksen nytkähtämään sen sisällä eteenpäin. Tyra oli myös hiljentynyt. Hän oli niin turtunut tuskaan, ja siihen tunteeseen, että hänen perseensä halkeaisi joka työnnöllä, että hän tyytyi vain ynähtelemään, hänen mielensä leijaillessa tajuttomuuden ja todellisuuden rajamailla.
Kireä ja karhea anaali puristi Gudrunin valtavaa munaa tiukemmin joka työnnöllä enemmän, kun se kamppaili liukuakseen perseen kovassa puristuksessa. Soturi ähki tuskastuneena ja tunsi vastuksen kasvavan jokaisella millimetrillä, kun hänen kulli yritti raahautua eteenpäin vastustavan lihaonkalon sisällä. Harald kuristi molemmin käsin Tyran kurkkua ja ähki menemään paksulla peniksellään naisen litisevää vittua istualtaan. Molemmat miehet tunsivat toistensa sykkivien peniksien liukuvan rei’issä lihaseinämän toisella puolella, heidän upotessa naisen reikiin rytmissä vuorotellen ja välillä yhtä aikaan. Tyran silmät olivat menneet kiinni ja hän ähki hiljaa jokaisella perseeseen vedetyllä työnnöllä.
Gudrun ei pystynyt enää jatkamaan, ja vetäisi kivun saattelemana kullinsa pois kuivasta persreiän puristuksesta, vapauttaen itsensä ja Tyran hetkellisestä tuskasta. Tyran pyllystä tihkui verta, joka valui Haraldin suurille karvaisille säkeille. Tyra palasi nopeasti takaisin tajuihinsa ja avasi silmänsä ja katsoi allaan panevaa Haraldia silmiin. Mies vaikeroi ja hikoili kuin pieni sika. Hän ei kestäisi enää kauaa. Vaikka nainen ei olisi enää jaksanut, otti Tyra taas omat jalkansa käyttöön ja alkoi pomppimaan munan päällä kuin jänis. ”Aaah hah haa, kyllä! Hoitele minut loppuun, senkin valkyria huora!” Harald ähki ja siirsi kätensä naisen kaulalta takaisin tämän heiluville tisseille.
Tyran ei tarvinnut enää paljoa liikuttaa kiinteää lantiotaan paksun miehen sylissä, kun Harald alkoi tärisemään naisen alla ja mies muuttui aivan punaiseksi. ”Aaarghh!” hän huusi, kun hänen kassinsa alkoivat syöksemään siementä Tyran kuumassa ja kosteassa pillussa. Miehen koko vartalo jännittyi, hänen kalunsa tuutatessa lämmintä lastia kohdun kauloille. Tyra liikkui vielä hitaasti Haraldin päällä ja antoi miehen ruikkia loputkin siemenet hänen pyhimpään. Harald hengitti raskaasti ja taputti kädellään naisen vyötäröä, jotta tämä ymmärsi nousta pois hänen päältään.
Gudrun katsoi vierestä veltto kulli riippuen jalkojensa välissä, ja kolmas mies hakkasi sykkivää munaansa sellin nurkassa. Haraldin palauduttua orgasmista hän katsahti miehiä ja sitten Tyraa, joka oli siirtynyt kylmän kiviseinän viereen seisomaan vaiteliaana. Sitten hän käänsi taas katseensa sotureihin ja ärähti ”Noniin, hoitakaahan itsenne loppuun, niin ei tule tytölle paha mieli.”
Gudrun katsoi häijysti Haraldia, mutta ei halunnut enää tässä vaiheessa vavisuttaa päällikön luottamusta ja tarrasi munastaan kiinni ja alkoi hieromaan sitä. Toinen kätyri runkkasi munaansa kovaan tahtiin ja vaikka tämä halusi olla vaimolleen uskollinen, kaipasi hän silti jotain ärsykettä stimuloidessaan itseään. Hän lähestyi hieman soturinaista ja avasi suunsa komentavalla sävyllä ”Hiero tissejäsi yhteen!”
Harald hymähti penkillä istuen katsellen tilannetta. Tyra pyöritteli silmiään päässään, ja vastasi ääni käheänä ”En pysty, käteni ovat sidotut.” Mies murahti ja nappasi nopeasti puukon vyöltään, käveli Tyran viereen ja katkaisi narun. Kädet jälleen vapaana Tyra kääntyi kohti soturia ja alkoi koskettelemaan valmiiksi esillä olevia pyöreitä ja terhakkaita tissejään. Mies katsoi aivan läheltä silmät lukittuneena näkyä. Tyra piirsi toisella sormellaan ympyrää nänninsä ympäri ja hellästi puristi toista rintaa.
Myös Gudrun katsoi kauempaa sivusta tuota hekumallista näkyä. Tyran oma katse hakeutui seinille, mutta välillä hänen katseensa eksyi hänen edessä seisovan miehen silmiin, joista paistoi kiimainen ja häpeilemätön tuijotus. Miehen silmät olivat nauliintuneet Tyran muodokkaisiin jumalan antimiin.
Tyra siirtyi puristelemaan kahta kiinteää ja pyöreää rintaansa toisiaan vasten. Niiden sileä, hikoileva pinta liukui ja muovautui hiljaa, kun hän painoi ne yhteen. Hänen edessään seisova mies alkoi hengittämään vielä raskaammin, ja hänen kätensä liikehti vimmatusti peniksen ympärillä. Tyra pyöritteli nännejä sormissaan, niiden pieniä tummia alueita nypistellen ja taas puristaen koko rintoja yhteen, saaden ne pullistumaan miehen edessä vielä entistä pyöreämmiksi ja kimmoisammiksi. Mies vatkasi munaansa, kuin viimeistä päivää ja ähki. ”Mene polvillesi ja purista niitä!” hän käski huohottaen aivan Tyran edessä seisten.
Tyra totteli, vaikka ei olisi halunnut. Hän polvistui paljailla ja lihaksikkailla jaloillaan kovaa kivilattiaa vasten ja työnsi rintaansa eteenpäin ja puristi niiden alapuolelta, saaden ne näyttämään vielä isommilta miehen edessä. Soturi ei kestänyt enää tätä näkyä, ja alkoi roiskimaan harmaata lientä naisen tyrkyllä oleville kannikoille. Tyra katsoi vain alas miehen saappaisiin, samalla kun hänen tissinsä saivat päälleen limaisen kuorrutteen. Kätyri vatkasi kyrpäänsä ja valutteli viimeisetkin pisarat Tyran kohoilevalle povelle. Mälli valui hänen tissivakoonsa ja siitä alas vielä mekon alle kohti hänen napaa.
Kolmas mies lopetti kullinsa runkkaamisen ja siirtyi hengästyneenä taaksepäin. Harald oli seurannut silmä kovana tilannetta kokoajan ja katsoi nyt Gudrunia, joka vaikutti olevan myös juuri tuloillaan. ”Tee sama!” Harald käski miestä tuimalla katseella. Gudrun nyökkäsi hiljaa ja käveli Tyran luo, joka piti vielä tissejään puristuksissa toisiinsa. Nainen nosti hitaasti katseensa hänen eteensä ilmestyneistä mustista saappaista ylöspäin ja näki suuren ja likaisen, myös hieman verisen kyrvän, jonka esinahkaa raavas koura veteli eestaas. Sitten hän vielä nosti kasvojaan vähän ylemmäs, luoden pienen katsekontaktin Gudrunin katuviin silmiin.
Siinä samassa, valkoinen neste ruiskahti keskelle Tyran rintakehää. Tyra säpsähti tätä. Gudrun ähkäisi, ja kovemmalla paineella syöksi vielä suuremman lastin, joka lensi keskelle naissoturin naamaa. Tyra sulki refleksinomaisesti silmänsä. Mies jatkoi vielä kyrpänsä runkkaamista ja tyhjensi loputkin monen viikon kertyneet spermavarastot Tyran kasvoille ja odottaville tisseille.
Harald hymähti virnuillen ja nousi tuoliltaan. Toinen soturi, joka oli saanut myös munansa takaisin housuihin, kiinnitti kahleet takaisin polvillaan olevan Tyran jalkaan, ja sitten otti penkin kantoonsa ja seurasi päällikköä.
”Nähkäämme taas rakas lemmikkini, nähkäämme!” Harald hörähteli ja poistui sellistä kätyrinsä kanssa ja jatkoi matkaansa takaisin ylempiin tiloihin.
Gudrun seisoi vielä muna kädessään, ja antoi hengityksensä tasaantua, ennen kuin hän pyysi anteeksi tapahtunutta. ”Olen pahoillani, Tyra. Halusin vain olla varovainen.”
Tyra pyyhki kiinteää mälliä pois silmästään ja poskeltaan ja katsoi sitten silmä punoittaen Gudrunia ja vastasi ääni heikkona kaiken huutamisen jälkeen ”Ei sille voi nyt enää mitään. Sinun oli pakko tehdä se. Vaikka vihasinkin sinua sillä hetkellä.”
Gudrun nosti hoipertelevan naisen ylös ja tunki suuren munansa takaisin housuihinsa ja nosti samalla myös sudentaljan lattialta ja ojensi tämän Tyralle. ”Voit ensiksi pyyhkiä itsesi tällä ja sitten ottaa mukaan, koska ulkona on todella kylmä.” Tyra otti taljan ja pyyhki spermasta läpimärät tissinsä siihen ja pyyhki vielä loput nesteet leuoiltaan suden häntään. Sitten he lähtivät ulos sellistä.
Tyra solmi sellin edessä sudentaljan hartioilleen viitaksi olkapäille ja selälle. Sitten hän katsoi Gudrunia, joka oli jo lähtemässä toiseen suuntaan, mutta sanoi kuiskaten ”Minulla on yksi asia, jonka haluan tehdä ennen kuin jatkamme."
Gudrun kääntyi ja kurtisti kulmiaan. "Meidän täytyy mennä nyt. Randallin vartijoista joku voi palata milloin tahansa, ja sen jälkeen me molemmat kuolemme."
"Ole kiltti ja odota hetki", Tyra sanoi ja katsoi tiukasti Gudrunia. "Lupaan, että palaan pian. Minun täytyy selvittää jotain. Laita sellin ovi kiinni ja esitä vartioivasi sitä. Jos joku tulee ja alkaa epäilemään jotain, vedä hänen kurkkunsa auki ja koita olla mahdollisimman hiljaa."
Gudrun huokaisi, mutta nyökkäsi. "Olkoon menneeksi. Mutta pidä kiirettä."
XXXXXXX
Tyra hiipi käytäviä pitkin, liukuen varjoista toisiin kuin kissa. Vartijoiden askeleet kaikuivat läheltä, mutta hän pysyi hiljaa, pidätellen hengitystään. Hänen sydämensä hakkasi, mutta hänen mielensä oli terävä ja tarkka.
Tyra joutui kulkemaan viekkaasti Rautahaaran suurien salien läpi päästäkseen korkeimman tornin portaisiin. Kaikki olivat salissa jo menneet nukkumaan, ja tulisijaa vahti yksi vartija, joka nuokkui tulen edessä istuen.
Kun Tyra valmistautui suuntaamaan kohti Randallin tornin kapeita portaita, hänen huomionsa kiinnittyi askeliin. Nainen livahti suuren kivipilarin taakse, ja kurkki kuka kulki yksin pimeässä salissa. Harald Rautahaara oli mies itse, joka tömisteli hämärässä käytävässä varjojen lomassa. Harald katsahti nopeasti taakseen ja livahti syrjäiseen huoneeseen, sulkien oven perässään raskain käsin. Ovi narahti hiljaa, ja Tyran mieleen heräsi kostonhimoinen ajatus.
Tyra hiipi varjojen suojassa kohti huonetta, johon Harald oli kadonnut. Hän avasi oven hiljaa, ja hänen edessään avautui viileä, kapea kellarikäytävä, joka johti pimeään tilaan. Pistävä oluen tuoksu täytti ilman, ja Tyra tunnisti heti, että oli saapunut tynnyrikellariin. Hämärässä valossa hän erotti Haraldin hahmon, joka istui puisella jakkaralla valtavan oluttynnyrin vieressä. Miehen käsi kohosi hitaasti korvalleen, ja hän joi syvään savisesta kolpakosta, huokaisten raskaasti.
Harald oli yksin, ja hänen humalainen olemuksensa teki hänestä helpon saaliin. Tyran kädet puristuivat nyrkkiin, ja hänen mielessään välähti kuvia kaikesta kärsimyksestä, jota tämä mies oli hänelle aiheuttanut. Hän hivuttautui lähemmäs, hengittäen kevyesti, koston himo polttaen hänen rinnassaan.
Harald oli kuulevinaan jotain, ja miehen pää nytkähti sivulle, ja hän mumisi jotain itsekseen. Yhtäkkiä hänen kaulansa alle kietoutui vahva käsi ja mies tunsi kuinka hänestä otettiin kova kuristusote. Toinen käsi hänen takanaan kerkesi nappaamaan miestä nopeammin tämän puukon vyöltä, ja Harald yritti huutaa, mutta häntä takaapäin kädellään tukahduttava koura ei antanut päästää pihaustakaan. Tyra kuiskasi Haraldin korvaan ilkikurisesti: ”Edes Odin ei kuule itkuasi tässä pimeydessä, eikä kukaan tule sinua muistamaan.”
Tämän jälkeen nainen heilautti toista kättään, ja puukotti vanhaa läskiä housujen läpi kiveksille. Harald murisi kuristuksessa naama punaisena ja sai vähäistä ääntä aikaiseksi, mutta kukaan ei heitä matalassa kellaritilassa kuullut. Veri roiskui ja muutaman iskun jälkeen Tyra jatkoi puukotusta vatsan seudulle. Tyra hampaita kiristellen tökki miestä veitsellä ja nautti kostosta. Lopuksi hän päästi miehen kuristusotteesta ja sivalsi tältä kurkun auki.
Harald kaatui maahan kuolleena tömähtäen. Tyra seisoi adrenaliinista täristen hetken paikallaan. Hänen rintansa kohoilivat naisen hengittäessä raskaasti. Hän pyyhki veret puukosta repaleiseen mekkoonsa ja lähti pois kellarista.
Hän palasi takaisin Rautahaaran saliin hiipien ja saavutti portaikon, joka johti kohti korkeinta tornia – Randallin ja Fridan luokse.
Hän pysähtyi hetkeksi ja kuunteli. Portaissa ei kuulunut ääniä. Tyra otti paljaalla jalallaan askeleen eteenpäin ja kiipesi portaita varoen, ettei jokin nariseva askelma paljastaisi häntä. Hänen mielessään pyöri vain enää yksi ajatus: Frida. Hän ei ollut nähnyt naista kuukausiin, mutta ajatus hänestä oli pitänyt hänen toivonsa elossa.
Vaikka Fridan isä, Einar Harmaahammas, oli alun perin luvannut tyttärensä käden Randallille, ei Tyra uskonut prinsessan silti nauttivan elämästään tuon pedon vaimona. Tunteet, joita Tyra tunsi prinsessaa kohtaan, olivat kuitenkin suurin syy miksi hän oli nyt matkalla kohti tornin huippua.
Portaat tuntuivat jatkuvan ikuisesti, mutta lopulta Tyra saavutti ylimmän kerroksen. Hän asteli suuren puuoven eteen, jonka takana hän tiesi Randallin ja Fridan olevan. Hänen hengityksensä oli raskasta, mutta hänen sydämensä oli valmis. Ovi seisoi hänen edessään kuin viimeinen este, ja hän kuunteli hetken – hiljaisuus. Hän ei ollut varma, mitä odottaa, mutta tiesi, että hän ei enää voisi perääntyä. Varovaisesti Tyra työnsi suuren oven auki.
Randall Julmakilven tornin raskas puuovi narahti auki, ja Tyra astui sisään. Hän tunsi jännityksen värähtelevän kehossaan. Huoneessa oli hämärää; vain pieni takka suuren salin nurkassa loi levottomia varjoja kiviseinille. Tornikamarin keskellä seisoi suuri, puinen pöytä, täynnä karttoja ja aseita. Randall istui pöydän päässä selin oveen, kädessään viikinkisarvi, josta hän joi olutta hitaasti.
Tyran katse oli kuitenkin lukittunut johonkin aivan muuhun, kuin Randalliin, johonkin todella lumoavaan. Se oli nimittäin Frida, joka istui alastomana sängyllä huoneen sivussa, kammaten punaisia hiuksiaan isolla kultaharjalla. Tyra näki prinsessan ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, ja vielä täysin alasti. Soturinaisen poskille kohosi puna. Nuo upeat naiselliset rinnat hoikan tytön vartalossa, ja hänen kauniin kalpea ja sileä iho, joka kiilsi ikkunasta möllöttävän kuun valossa. Myös Frida oli jähmettynyt paikoilleen ja hänen yllättynyt katseensa oli Tyrassa, joka oli juuri saapunut paikalle. Fridan silmissä välähti hetken huoli, mutta se muuttui nopeasti toiveikkaaksi. Samalla hän myös tajusi, että Tyra näkee tytön kaikki paljaat muodot ja prinsessa punastellen siirsi käsiään privaattialueiden eteen.
Randall oli myös havahtunut oven aukeamiseen ja kääntyi hitaasti ympäri tuolillaan. "Katsos vain, rotta karannut häkistään", hän murahti matalalla, uhkaavalla äänellä nähdessään naisen oven suussa. "Mitä sinä täällä teet? Etkö enää viihtynyt tyrmässä?” Randall ärisi pilkallisesti ja tuijotti ei-tervetullutta vierasta.
Tyra kohotti leukaansa rohkeasti ja astui lähemmäksi, unohtamatta pitää veistä valmiina. "Luulitko että jäisin tyrmään ikuisesti? Oli vain ajankysymys, että näin kävisi. Tulin hakemaan sen, mikä ei kuulu tänne."
Randall kohotti kulmiaan, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin alaston Frida astui väliin, samalla peittäen tissejä ja alapäätä käsillään. "Tyra, olen ollut sinusta huolissani! Miten sinä voit? Näytät huonovointiselta! Miksi tulit tänne?” Frida oksensi sanat suustaan, ujona ja pelokkaana, ja tytön silmistä näki kovan kaipuun.
Tyra hengitti syvään, hänen päätöksensä kirkastui entisestään. "Frida, sinun vuoksesi."
Frida seisoi nyt Randallin ja Tyran välissä, ja hetki tuntui pysähtyvän ilmaan. Tyran sanat kaikuivat hiljaa tornissa, ja Fridan ilme muuttui vakavaksi. Randall Julmakilpi nousi hitaasti tuolistaan, hänen massiivinen hahmonsa kohosi varjojen keskeltä kuin muinainen hirviö. Tällä kertaa hänellä ei ollut rautaista haarniskaa päällään, vain ruskea pellavatunika. Hänen takkuiset mustat hiukset heiluivat rasvaisina hänen kapenevien silmien edessä, ja synkkä pilke täytti hänen kasvonsa.
"Fridan vuoksi?" Randall murahti, ja hänen syvä äänensä kantautui kuin ukkosen jylinä. "Sinä uskallat tulla tänne, häpäisemään minua? Vartijat eivät tule selviämään tämän yön virheistään – eikä kukaan täällä pääse karkuun kohtaloaan!”
Randallin käsi liikahti kohti pöydällä lojuvaa raskasta kirvestä. Tyra, joka oli koko ajan seurannut tarkasti Randallin liikkeitä, ei jäänyt odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän valmistui miehen hyökkäykseen, pidellen oikeassa nyrkissään Haraldilta varastamaansa veistä ja kohotti sen eteensä uhkaavasti.
"En tule häviämään enää kenellekään koskaan!” Tyra sähähti, äänessään uhma. "Ja jos yrität estää minua, saat kohdata kohtalosi tänä yönä."
Frida katsoi heitä molempia – hänen salainen ihastuksensa Tyra, ja juonitteleva julma aviomiehensä Randall, viholliset toisilleen, mutta molemmat tärkeitä hänelle omalla tavallaan. Hänestä oli pidetty hyvää huolta näiden parin kuukauden aikana Randallin vaimona ollessaan, mutta kuitenkin sillä verukkeella, että hän joutui viettämään kaikki päivät alasti Randallin tornissa lukittuna. Sen lisäksi hänen aviomiehensä sai panna tyttöä niin paljon kuin hänen suuri kyrpänsä vain jaksoi. Frida ei naiivina nuorena tyttönä kuitenkaan tiennyt paremmasta ja oli tyytynyt kohtaloonsa ja kierolla tavalla, muuttunut jopa riippuvaiseksi suuresta jättiläismiehestä. Fridan sydän sykki kiivaasti, ja hän astui askeleen taaksepäin, käsi kohoten kasvoilleen. Hänen punaiset hiuksensa levisivät kuin liekit hänen olkapäilleen, kun hän yritti pitää äänensä rauhallisena.
"Tyra... Randall... ei näin," Frida sanoi hiljaa, mutta hänen äänensä vapiseminen kertoi siitä, kuinka syvällä tunteet olivat. Hän pelkäsi Tyran puolesta, johon hän oli tuntenut vetoa jo pitkään. "Tämä ei voi päättyä hyvin. Tyra, minä tiedän, mitä tunnet, mutta Randall..."
"Frida," Tyra keskeytti, katsoen häntä syvälle silmiin. "Olen jo tehnyt päätökseni. En voi jättää sinua tänne hänen kanssaan. Kuolen mieluummin, kuin elän ilman sinua.” Frida katsoi Tyraa kyynelten valuessa tytön silmistä. Tyra hymyili prinsessalle ja totesi lopuksi ”Tiedät itsekin, että tämä on väärin."
Randall puristi kirvestään tiukemmin. "Vai niin," hän ärähti, astuen uhkaavasti lähemmäksi. "Et siis aio lähteä täältä hengissä, nainen. Tällä kertaa en ole niin kiltti. Revin sinulta raajat irti ja annan sinut hevosten panoleluksi.”
Tyra ei pelästynyt puheita, vaikka tiesi, ettei voisi voittaa suoraa taistelua Randallia vastaan. Hän oli liian vahva, liian vaarallinen. Mutta Tyran voima oli hänen oveluudessaan ja nopeudessaan. Sen hän oli oppinut heidän viime kohtaamisestaan, että nopeus oli tärkeintä ja raskaat teräsmiekat olivat vain tässä taistelussa tiellä. Hän ei tarvinnut raakaa voimaa – hän tarvitsi vain yhden oikean hetken.
Mitään ilmoittamatta, Randall lähti juoksemaan Tyraa päin, kohottaen kirveensä valmiina iskemään, kuin Thorin vasaran, aivan niin kuin aiemminkin. Se oli hänen kohtalokas virheensä. Tyra väisti salamannopeasti ja heitti sudentaljan olkapäiltään Randallin kasvoille, kuin ovela Loki, ja Randallin raskas isku meni ohi ja osui pöytään, rikkoen sen kahtia. Randall oli juuri nappaamassa taljaa pois näkökentältään, kun Tyra käytti tilaisuuden hyväkseen ja syöksähti Randallin rintaa kohti, upottaen veitsen syvälle hänen sydämmeensä.
Randall karjaisi tuskasta ja horjahti taaksepäin, katsoen epäuskoisesti Tyraa ja veristä veistä, joka pilkisti hänen rinnastaan. "Sinä... huoranpenikka!" hän ärähti, mutta hänen äänensä heikkeni. Tyra väänsi veistä vielä kerran ja sitten veti sen ulos ja otti askeleen taaksepäin, hänen katseensa pysyen tiukasti Randallissa, joka kompuroi ja kaatui lopulta raskaasti lattialle.
Frida juoksi käsi rintojen edessä Randallin luo, hädissään, vaikka tiesi sydämessään, että tämä tulisi olemaan parhaaksi hänelle. Randallin reikäinen sydän pulputti verta lattialle, ja hänen hengityksensä oli raskasta. Hän kohotti katseensa Fridaan, mutta sanoja ei enää tullut. Hetken kuluttua hän lakkasi hengittämästä, ja hiljaisuus laskeutui tornikamariin.
Alaston Frida istui lattialla Randallin vierellä, ja Tyra seisoi hänen takanaan, hengittäen raskaasti. "Frida..." Tyra aloitti, mutta Frida kohotti kätensä, pyytäen hiljaisuutta.
"Minä tiesin, että tämä päivä tulisi," Frida sanoi hiljaa, hänen äänensä väristen. "Minä tiedän Tyra, että teit oikein, kun tulit pelastamaan minut. Tätä minun isäkin olisi tahtonut.” Tyra katsoi säälien Fridaa ja asteli tämän luo. Hän auttoi alastoman prinsessan ylös, joka tärisi.
”Kerkesin vain kiintymään häneen. Hän osasi olla minulle hellä, vaikka olikin muille julma” Frida sanoi nyyhkyttäen ristiriitaisten tunteiden valtaamana. Tyra kuivasi tytön kyyneliä ja hiljensi nyyhkyttävän prinsessan suutelemalla tämän pehmeitä huulia. Frida hieman säpsähti tätä, mutta sitten vastasi suudelmaan. Hän piteli vielä kättään rintojensa tiellä, mutta painautui samalla Tyraan, joka seisoi vahvana repaleisessa mekossaan tytön edessä. Hetken he vain syleilivät toisiaan, kuin kaksi kadonnutta rakastavaista. Tyran olisi tehnyt mieli tarrata tytön paljastaa pyöreästä pepusta ja puristaa sitä, mutta ajatteli että tilanne ei ollut kaikista sopivin.
Lopulta, pitkän suudelmaan jälkeen heidän huulet erkanivat toisistaan, ja Fridan silmissä paloi uudenlainen halu. ”Lähdetään pois täältä” hän sai sanottua ja niinpä he keräsivät Fridan tärkeimmät tavarat ja pukivat molemmat lämpimästi päälleen, sillä ulkona riehui kylmä talvimyräkkä.
Hetken kuluttua Tyra ja Frida astelivat hiljaa tornista alas, molemmat lämpimissä turkistakeissa ja pellavahousuissa. Heidän askeleensa kaikuivat tyhjässä käytävässä.
"Seuraa minua, menemme tyrmään. Gudrun odottaa siellä," Tyra sanoi, ja Frida nyökkäsi keskittyneenä. He liikkuivat varjoissa, ja vaikka vartijat partioivat käytävillä, he onnistuivat hiipimään ohitse kuin tuulen henkäys. Vihdoin he saapuivat tyrmän kosteaan ja kylmään ilmaan, missä Gudrun odotti heitä, kärsivällisenä ja valppaana. Hän seisoi yhä vartijavuorossaan Tyran vanhan sellin edessä.
"Jo luulin, ettet tulisi," Gudrun tokaisi, mutta hänen äänensä oli enemmän huojentunut kuin moittiva. Hän vilkaisi Fridaa, ja hänen katseessaan oli kysymys, johon Tyra vastasi nyökkäyksellä.
"Kaikki meni kuten suunnittelin. Randall... ei ole enää ongelma," Tyra vastasi lyhyesti. "Mutta nyt meidän on kiirehdittävä."
Gudrun nyökkäsi ja lähti johdattamaan heitä toiseen suuntaan. He saapuivat tyrmässä käytävälle, joka johti umpikujaan. Tai niin ainakin kaikki muut olivat aina luulleet. Käytävän päässä, Gudrun kumartui vetäen seinän vierestä vanhan kivilaatan syrjään. Sen alta paljastui kapea tunneli, jonka suuaukko näytti niin pimeältä ja kapealta, ettei olisi uskonut sen johtavan minnekään. "Tämä on vanha pakotie, jonka tiesivät vain muutamat. He käyttivät sitä viimeksi monia vuosia sitten, mutta se johtaa linnan alitse ja kauas metsän laitaan."
Frida astui lähemmäksi, hänen kasvoillaan levottomuutta. "Entä jos vartijat saavat meidät kiinni ennen kuin pääsemme ulos?"
"Sen vuoksi me menemme nyt, kun suurin osa on nukkumassa. Eikä tästä salaisesta käytävästä tiedä kukaan muu," Gudrun vastasi tyynesti ja kääntyi näyttämään tietä. Tyra nappasi vielä yhden käytävän seinillä olleista soihduista mukaansa.
Kolmikko kumartui tunnelin pimeään kitaan. Kylmyys kietoutui heidän ympärilleen, ja kostea maa rahisi heidän jalkojensa alla. Tunneli oli kapea ja kiemurainen, ja sen katto roikkui paikoin uhkaavasti. Ilma oli raskasta hengittää, ja vain pienen soihdun himmeä valo valaisi heidän tietään. Silti he liikkuivat määrätietoisesti, hiljaisuus painosti heidän mieltään.
He kävelivät pitkän aikaa, kunnes vihdoin tunnelin päässä alkoi näkyä kalpeaa valoa. "Siinä se on," Gudrun kuiskasi ja lisäsi askeliaan. He saapuivat ulos tunnelista juuri metsän laitaan, jossa lumi satoi suurina hiutaleina heidän päälleen. Talvi oli saapunut. Lumimyräkkä raivosi ympärillä, tuuli ulvoi puiden välistä ja pakkanen pureskeli heidän ihoaan, mutta ulkona odotti silti jotain muuta – vapaus.
Kukkulan laella, aivan tunnelin suulla, odotti mies kahden hevosen kanssa. Hän oli pitkä ja roteva, kasvot piilossa hupun alla, mutta hän tervehti Gudrunia nyökkäyksellä. "Hevoset ovat valmiina. Emme voi viivytellä."
Tyra ja Frida astuivat eteenpäin, ja Gudrun auttoi heitä kapuamaan yhden hevosen selkään. Tyra kietoi kätensä Fridan ympärille, vetäen hänet lähelle. "Pidä kiinni. Myrsky tulee olemaan kova," hän kuiskasi Fridan korvaan, ja Frida vastasi nyökkäyksellä.
Mies antoi hevosille merkin, ja he lähtivät liikkeelle, lumen peittäessä nopeasti heidän jälkensä. Tuuli puhalsi lujasti vasten heidän kasvojaan, jääkylmät hiutaleet sattuivat ihoon kuin neulat, mutta he jatkoivat ratsastusta kohti tuntematonta määränpäätä. Kukkuloiden ylle nousi himmeä kuunvalo, mutta myrsky peitti siitäkin suurimman osan paksulla pilviverholla. He kulkivat eteenpäin miesten johdattamina, kylmyyttä ja pimeyttä uhmaten.
"Minne me menemme?" Frida kysyi hiljaa Tyran olkapäätä vasten, kun tuuli hetkeksi laantui.
"Turvaan," Tyra vastasi, hänen äänensä matala ja päättäväinen. "Paikkaan, josta he eivät löydä meitä."
Frida painautui tiukemmin Tyraa vasten, ja he jatkoivat matkaansa, lumi ja jää ympärillään, kunnes linnanmuurit jäivät kauas taakse.
XXXXXXX
Aamu koitti hiljaa, peittäen erään pienen kylän auringonvalolla. Yö oli ollut raskas ja pakosaattue oli ratsastanut koko yön päästääkseen kauas pois linnasta. He olivat saapuneet pieneen kylään, jossa oli hyvä levähtää hetki, ainakin päivän ajaksi. Voimia keränneenä illalla olisi hyvä jatkaa taas matkaa kauemmas. Gudrun ja naiset olivat majoittuneet pieneen hirsimökkiin kylän laidalla. Ohuet auringon
säteet valuivat mökin rakojen läpi, luoden kultaisia kuvioita mökin ullakon seinille. Tyra ja Frida makasivat ullakolla vierekkäin patjalla, joka oli täynnä vanhoja peittoja ja tyynyjä. Mökin yläkerta oli yksinkertainen, mutta kodikas: katto oli matala, ja puiset hirsiseinät olivat täynnä luonnonläheistä lämpöä.
Frida heräsi ensimmäisenä, avaten silmänsä hitaasti ja hän katsoi Tyraa, joka makasi hänen vieressään. Tyra oli käärinyt itsensä tiukasti peittoon, päästessä nauttimaan ensimmäistä kertaa pehmeästä patjasta ja peitosta kuukausiin. Naisella oli väsyneet ja nuhjuiset kasvot, mutta auringonvalo sai hänen kasvojensa piirteet loistamaan lempeästi. He olivat kerenneet nukkumaan vasta pari tuntia, mutta Frida ei pystynyt enää jatkamaan unta, sikäli häntä jännitti vielä tämä uusi elämäntilanne. Frida kohotti kätensä, silitti Tyran poskea hellästi ja antoi suudelman hänen kuiville huulille. Suudelma oli pehmeä, mutta samalla kiihkeä, täynnä tunteita, jotka sai Tyran silmät aukeamaan ja hymyilemään.
"Hyvää huomenta," Frida kuiskasi hiljaa, hänen äänensä oli arka, mutta lempeä.
"Hyvää huomenta” Tyra vastasi, ääni vielä unisena mutta täynnä iloa nähdessään kauniin enkelin vierellään. Linnasta pako ei ollutkaan vain unta. Heidän katseensa kohtasivat, ja hetken rauhoittava hiljaisuus täytti huoneen. He olivat viimeinkin vapaita valtaa pitävien tyrannien käsistä ja vankeudesta. Fridakin oli oikeasti onnellinen juuri näin, vapaana ja Tyran vierellään. Auringon säteiden osuessa naisten iholle, he nauttivat toistensa kosketuksesta ja turvasta, kaukana linnoituksen pimeydestä ja pelosta.
Tyra nousi istuma-asentoon patjalla, ja haroi ruskeita hiuksia otsaltaan ja ihmetteli ääneen ”Onko täällä ketään muita? Missä Gudrun on?” Frida katsoi Tyraa silmät säihkyen ja vastasi ”Hän lähti hetki sitten metsästämään ruokaa meille ja palaa muutaman tunnin päästä takaisin varmasti.”
Tyran ilme kirkastui ja Fridan kulmat kohosivat kanssa, naisten katsoessa toisiaan, aivan kuin samaa ajatusta miettien. Heillä oli molemmilla päällään vain vaaleat kaavut yövaatteina ja ei mennyt kuin muutama sekunti, kun Tyra oli punahiuksisen Fridan kimpussa riisuen tämän kaapua. Tyra ja Frida kietoutuivat toisiinsa himokkaina, kuin kaksi tuulen kuljettamaa lehteä. Molemmat riisuivat vaatteet toistensa päältä ja pian he istuivat patjalla toistensa edessä ilman rihman kiertämää. Naisten alastomat vartalot painautuivat toisiaan vasten. Tyran vahvat kädet vaeltelivat Fridan selkää pitkin, kun taas Frida painoi päänsä pehmeästi Tyran rintaa vasten. Punapää imaisi rohkeasti tumman nännin suuhunsa ja Tyra parahti kosketuksesta, vieden samalla kätensä tytön selältä tämän paljaalle vaalealle pyllylle. Hän puristeli sitä estoitta ja nautti huokaillen sen muodoista. Heidän hengityksensä ja huokailut rytmittyivät yhteen, ja heidän sormenpäänsä seikkailivat toistensa iholla kiihkeinä tutkien jokaista paikkaa.
Fridan sormet löysivätkin Tyran pyhimmille, joka nousi patjalla polvien varaan, jotta tissiä imevä prinsessa pääsisi työskentelemään paremmin sormiensa kanssa soturin alapäässä. ”Ahhhh…” Tyra voihkaisi syvään, kun Fridan sormenpäät liukuivat hänen klitoriksellaan, ja soturi puristi vielä lujempaa prinsessan timmiä persettä. Fridaa kiihotti, hän ei ollut koskaan tehnyt tällaista, mutta jotenkin kaikki tuntui niin luonnolliselta. Tyttö ei ollut aivan ammattilainen vielä tässä, ja Tyra vei kätensä prinsessan hentojen sormien luo avuksi, ohjaillen prinsessaa koskettamaan tietyistä kohdista paremmin ja tietyissä kohdissa käyttämään enemmän voimaa.
Tämä pieni opastus ei haitannut tyttöä, ja hän lopetti nännin nuolemisen ja siirtyi suutelemaan Tyran rohtuneita huulia. Samalla hänen sormensa pääsivät Tyran pillun sisälle ja soturin avustamana he yhdessä työnsivät niitä eestaas Tyran puristelevassa vaginassa. Tyra ynähteli, prinsessan pehmeiden pienten sormien penetroidessa hänen märkää emätintä. Syleily muuttui kiihkeämmäksi ja tulisemmaksi mitä syvemmälle Fridan sormet pääsivät uppoutumaan Tyran sisällä. Soturi lopetti opastuksen prinsessan oppiessa liikkeen, ja kiskoi toisella kädellään Fridan tulenpunaisia hiuksia, toisen käden hieroessa yhä tytön kimmoisaa pyllyä. Fridan sormet liikkuivat tiuhempaan tahtiin vaginassa, ja kerran sormien käydessä ulkona, ne vahingossa liukuivat hieromaan Tyran pyllyreikää, ja tästä soturi säpsähti ynähtäen epämiellyttävä katse kasvoillaan. ”Ah anteeksi se oli vahinko” prinsessa vaikeroi Tyran huulissa kiinni. Tyra lopetti hetkeksi suutelun ja katsoi prinsessaa silmiin ja totesi hymähtäen ”Ei se mitään. Kunhan et vain koskaan tarkoituksella työnnä sinne mitään. En halua enää ikinä mitään perseeseeni.” Frida punastui ja pahoitteli vielä, mutta sitten he jatkoivat tulista suutelua.
Parin minuutin sormetuksen ja kuolan vaihtamisen jälkeen Tyra läpsäisi Fridaa pyllylle, ja kuiskasi viettelevästi ”Nyt sinun vuorosi prinsessani.” Fridaa hieman jännitti, mutta hän antoi vahvan naisen ottaa ohjat. Tyra käänsi Fridan kontilleen hänen eteensä ja asetteli tytön kiinteän ja pallomaisen pyllyn hyvin tyrkylle soturinaisen eteen. Tyttö katsoi olkansa yli huokaillen ja kynsiään pureskellen, kun Tyra kumartui alas ja alkoi nuolemaan tyttöä takaapäin.
Tyra olikin taitava ja melkein heti Frida tunsi sellaisia tuntemuksia, joita hän ei ollut ikinä tuntenut.
”Ah mitä ihmettä- ah aaahh!” hän huudahti eikä meinannut pysyä paikoillaan ja joutui ottamaan kädet täristen tukea puulattiasta, Tyran nuollessa välillä pitkin vedoin ja sitten tiheästi lyhyeltä alueelta klitorista. Fridan silmät kostuivat ja voihkinta kasvoi. Tyra nautti myös prinsessan nautinnosta. Hän ajatteli lisätä sitä ja työnsi yhden sormen prinsessan märkään vakoon, yhtä aikaa kun soturin kieli taitavasti lipitti häpyhuulia. ”Ah… aaahh” Frida voihki nautinnosta. Tyra hieroi toisella kädellä omaa pilluaan samaan aikaan, kun nuoli ja sormetti prinsessan kouristelevaa vaginaa.
”Voisitko lisätä vielä toisen sormen?” Frida mongersi ja katsoi nautinnon kyyneleiden valuessa olkansa yli Tyraa. Soturinainen teki kuin pyydettiin ja lisäsi etusormen lisäksi keskisormen penetroimaan vaginaa, joka kyllä tuntui hieman väljälle, kun Tyra tähän nyt kiinnitti huomionsa. Hän ei antanut tämän kuitenkaan haitata. Tyra tunsi kuinka prinsessan venytetty pimppi nyki hänen vahvojen sormien ympärillä ja soturi lisäsi niiden rytmiin nopeutta, samalla kun hän maisteli häpyhuulia.
Frida tärisi kielityöskentelystä, mutta pyysi vielä voihkien muutamaa sormea lisää. Tyra oli hieman yllättynyt pyynnöstä, mutta lisäsi vielä nimettömän ja pikkusormen ja työnsi nyt neljää sormea prinsessan liukkaaseen pilluun. Frida kiljaisi tunteesta ja huohotti kuin hengästynyt vanha nainen sängyssä. Tyra läpsäisi toisella kädellään Fridan pakaroita, saaden ne helottamaan. ”Ah!” Frida voihkaisi, mutta sitten jatkoi ”Tää kuulostaa varmaa tyhmältä, mutta voitko tunkea sinne koko käden? Randallilla oli niin suuri penis, etten enää oikein ole pystynyt nauttimaan pienemmistä asioista sen jälkeen, heh” Frida myönsi ja pyysi nolostellen asiaa. Tyra tunsi pienen piston. Häntä harmitti, että Frida oli joutunut kokemaan kovia linnassa, eikä pystynyt nauttimaan enää normaaleista asioista. Mutta kyllä hän tytölle tämän nautinnon soisi.
”Tietenkin” Tyra sanoi hieman hengästyneenä ja lopetti hetkeksi pillun nuolemisen. Hän sylkäisi koko kämmenelleen ja toisella kädellä levitti sylkeä ja pillunesteitä koko nyrkille. Sitten hän otti prinssessan pyllystä tukea ja alkoi survomaan koko kättään sormet suorina prinsessan emättimeen. ”Aaahh hah haa, ai helvetti!” kiljahteli Frida ja Tyra meinasi jo lopettaa, mutta prinsessa viittasi häntä käsillään jatkamaan. Frida oli nimittäin tottunut yhdistämään kivun nautintoon.
Tyra tunki vahvaa ja jykevää kättään syvemmälle hoikan tytön sisään, joka uikutti ja tärisi konttausasennossa patjan päällä, vapisevat kädet nojaten patjan yli hirsilattiaan. ”Ah juuri noin aah” Frida ynähteli ja hänen silmänsä nytkähtelivät kivusta ja nautinnosta, koko keho täristen. Tyra sai viimein kokonaan kätensä prinsessan sisään ja piti sitä hetken vain paikoillaan, tuntien tytön jokaisen puristelevan lihaksen ja jopa Fridan sydämen sykkeen. Sitten hän alkoi liikuttamaan kättä varovaisesti, hitaasti vetäen sitä pois sykkivästä pillusta ja sitten taas hiljalleen työnsi takaisin, punapään parahtaessa työntöjen tahdissa. Hallitulla liikkeellä Tyra nussi kädellään sätkivää prinsessaa edessään ja alkoi itsekin nauttimaan tästä tilanteesta, joka aluksi oli tuntunut niin absurdilta.
Tyra pani rytmikkäästi äärimmilleen venyvää pillua, koko käden upotessa Fridan uumeniin. Tyra ei ujostellut ja sai rannetta hyvänkin matkan sullottua tytön sisälle. Randall oli selvästi nussinnut tuon tytön pillun aivan loppuun, työntänyt kohdunseinän joka yhdyntäkerralla syvemmälle tytön sisällä. Tyra siirtyi taas kasvoillaan lähemmäs vaginaa ja yritti nuolla sitä, mutta se oli hieman haastavaa tässä asennossa, koko ranteen venyttäessä pillun huulia. Tyra päätti lopettaa hetkeksi ja Frida palasi takaisin maan päälle ja katsoi ihmetellen naista takanaan.
”Vaihdetaan asentoa!” Tyra sanoi virnuillen ja auttoi Fridaa kääntymään patjalla selälleen. Sitten Tyra avasi tytön haarat levälleen ja jatkoi hommiaan. Frida katsoi kiimaisena, kun alaston ja lihaksikas nainen työnsi koko kätensä hitaasti tytön supistelevaan ja punoittavaan emättimeen ja toi samalla kauniit kasvonsa tämän häpyhuulien eteen. Tyra pääsi tästä asennosta paremmin nuolemaan Fridan häpyhuulia, samalla kun hänen väkevä kouransa pani Fridan pillua alempana.
”Ah Odinin kyrpä sentään tämä tuntuu jumalaiselta-ah!” Frida huohotti kimeästi ja hänen kasvonsa vääntelivät ja punoittivat. Tytön punaiset hiukset heiluivat holtittomasti tytön hartioilla, prinsessan kehon ja pään täristessä Tyran käden valtavasta venytyksestä. Soturin kieli teki taas ihmeitään ja vaginan sisällä nyrkiksi puristuva käsi sai hierottua paikkoja, joita edes Randallin kyrpä ei ollut onnistunut koskettamaan. Litinä ja lotina kävi, kun Fridan pillu puristeli märkää nestettä Tyran ranteen ympärillä ja molemmat naiset läähättivät alastomina kiihkon vallassa. Frida katsoi välillä Tyraa ja välillä vain mökin kattoa, täristen ja sätkien kuin kala kuivalla maalla, lohduttomasti mongertaen nautinnosta ja kivusta. Tyra nussi kädellään tytön supistelevaa pillua niin lujaa, että hänenkin kauniit ja naiselliset tissit hytkyivät liikkeessä mukana. ”Aah en kestä enää” Frida voihki epätoivoisen kuuloisena ja vilkaisi viimeisen kerran hänen alapäätä lipovaan Tyraan, joka loi myös aistikkaan katseen prinsessan aneleviin silmiin.
Tyra tunsi kuinka lihaonkalo jännittyi hänen kätensä ympärille, aivan kuin kuristajakäärme olisi yrittänyt tukehduttaa sen. Frida kiljui mökin kattoa kohti, koko keho sätkien ja selkä kaartuen notkolle. Tyra tuijotti ihaillen ja ihmeissään, kun prinsessa alkoi suihkimaan pillunesteitä klitorista lipoville kasvoille. Frida huusi orgasmiaan ja suihkutti kirkasta nestettä polvet koukussa heidän patjalle ja Tyran nauraville kasvoille ja rinnoille, joka nousi hieman pois suurimman tulvan alta.
”Oooh olen pahoillani, rakas” Frida sanoi posket punoittaen nolona, kun huomasi litimärkänä istuvan Tyran haarojensa välissä. Sitten hän kohotti kulmakarvojaan vielä yllättyneempänä siitä, mitä päästi äsken suustaan. ”Oho, sanoin sinua rakkaakseni. Anteeksi. Ei kai se haittaa?” prinsessa jatkoi punastellen ja täristen. Molemmat kuitenkin nauroivat prinsessan orgasmille. ”Ei se mitään, Frida” Tyra vastasi hymähtäen ja pyyhki kirkasta nestettä silmiltään ja jatkoi ”Ja tietenkin saat sanoa. Minä rakastan sinua, Frida.”
Frida nousi pian ylös Tyran eteen ja sulki tämän märät huulet yhteen omiinsa. Hän maistoi suudelmassa oman vaginan eritteet ja Tyran seksikkään hien maun. Sitten tyttö irroitti otteensa ruskeaveriköstä ja sanoi tähtisilmät loistaen ”Minäkin rakastan sinua.”
Tyra hymyili hehkuen ja pian totteli, kun punapää työnsi tätä hellästi rintakehästä, ja nainen tiesi, mitä tyttö tarkoitti. Tyra laskeutui virnuillen alas selälleen kyynärvarsien varaan ja levitti lihaksikkaat reitensä auki kauniille rakkaalleen. ”Minä korvaan nyt tuon äskeisen sotkun sinulle” sanoi Frida kikatellen ja laskeutui soturinaisen haarojen väliin. ”En ole sitten koskaan tehnyt tätä, mutta yritän parhaani” Frida ilmoitti vielä ja meni vatsalleen makaamaan, saaden kasvonsa Tyran odottavan emättimen tasolle.
”Ei se mitään, minä voin opettaa sinua siinäkin” Tyra vastasi hymyillen ja katsoi näkyä edessään nautiskellen. Hän nojasi käsiinsä ja hänen päänsä retkahti hieman taakse, nuoren punapään aloittaessa hellästi kielellään Tyran häpyhuulien koskettelun. Nainen avasi suunsa huokaisten helpotuksesta ja nautinnosta. Miten ihanalta tuon tytön kieli tuntui alhaalla. Ja vaikka Frida ei vielä osannutkaan niin taitavasti naista miellyttää, olisi Tyralla aikaa opettaa tyttöä. Heillä tulisi olemaan kaikki maailman aika, ajatteli Tyra ja sulki silmänsä nautiskellen. Mikä ihana uusi elämä heitä nyt odotti. Kaunis prinsessa vierellään, ja tulevaisuus edessä...
Ja niin alkoi Tulen Valkyrian, Tyran, ja Jään Valkyrian, Fridan, uusi aikakausi. Heidän rakkautensa kesti myrskyt ja taistelut, kun he jättivät taakseen vankeuden ja vihaa kantavan maailman. He kulkivat yhdessä, rohkeina ja vapauden vahvistamina, ja heidän tarinansa jäi elämään viikinkien saagoissa – kahden soturinaisen, joiden rakkaus oli kuin tuli ja jää, ikuinen ja voimakas.
Loppu.
